Tänään Keijo tapasi ensimmäistä kertaa Seron, jolla on sama isä kuin Keijolla. Pikkukaverissa oli hyvää tuttua iloa ja reippautta, tapaaminen toteutettiin vielä verkon läpi. Kylläpä taas keltaiset hännät viuhuivat! :) Keijollahan on enemmänkin näitä pikkuveliystäviä: Aapo ja Nasse, jotka uiskentelevat tuossa meidän kansikuvassa.
 |
| Keijo ja "pikkuveli" Sero. |
Työpäivän jälkeen tehtiin pikkutottikset omassa kotipihassa, jonka jälkeen suunnattiin metsään koko joukkueen kera. Keijon mittarissa oli neljä kilometriä kun se kolautti oikean polvensa johonkin, pidettiin pieni tauko ja jatkettiin sitten matkaa kun jalka tuntui taas toimivan. Autolla mittarissa oli miltei seitsemän kilometriä, ei ontunut enää ja kotipihassakin jalka toimi normaaliin tapaan. Välillä kyllä hirvittää tuon koiran vauhti. Tänäänkin Keijon lenkin keskinopeus oli yli 15 km/h vaikka pidettiin jopa pieni tauko. Täytyy vain toivoa että Keijon keho kestää kaikki kolhut, joita se syntymäkiireellään hankkii.
Tehtiin lenkin jälkeen toinen pieni tottiskierros luoksetuloja, kokeiltiin suoristuuko asento (vaivana hienoinen vinous vasemmalle) jos ruokapalkka on ohjaajan takana ja koira vapautetaan sinne jalkojen välistä. Ensikokeilun perusteella sanoisin että suoristuu joten jatkamme harjoituksia.
Lopuksi on todettava että nykyään oikein odottaa tuota Palveluskoirat-lehteä. Tämän päiväisessä numerossa itselle tärkein oli tuo "3 mestarin vinkit kohti kisakautta" - se tuki melko pitkälle omia ajatuksia juuri siitä, että treenataan painottaen tiettyjä lajeja/osa-alueita tiettyinä aikoina, ei se määrä vaan laatu, muistetaan pitää lomia ja vapaita jne. Että näin me jatkamme, tiedä vaikka oltaisiin joskus jotain mestareita myös. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.