Labradorinnoutaja

Luin Koiramme-lehden artikkelin Sama rotu - kasvattajilla eri tavoitteet?, jossa pari labradorinnoutajakasvattajaa kertoivat näkemyksiään mm. rodun jalostamisesta ja valionarvovaatimuksista. Molemmat kasvattavat näyttelylinjaisia koiria mutta toisen mielipiteiden kanssa koin kohtalaisia ongelmia ymmärtää lukemaani - saati olla samaa mieltä.

"On epäreilua, että näyttelylinjaisilta koirilta vaaditaan tavallaan enemmän muotovalion arvoon kuin käyttölinjaisilta käyttövalion arvoon."

Toivon, ettei tämä ole kovin yleinen tapa ajatella, minusta valion arvoon vaaditaan paljon työtä - olipa kyseessä mikä tahansa rotu, linja tai laji. Lahjakkaan koiran kanssa toki pääsee helpommalla mutta se pätee niin kokeisiin kuin näyttelyihin.

"Muotovalion arvoon koiralta vaaditaan sertifikaattien lisäksi hyväksytty taipumuskoe, mikä ei tänä päivänä enää olekaan ihan helppo juttu."

Viime vuonna taipumuskokeen selvitti 61 % sitä yrittäneistä labradoreista. Käyttöroduissa on ominaisuuksien säilymisen vuoksi ehdottoman tärkeää pitää edes jonkinlainen ominaisuuksia mittaava koe tai testi vaatimuksena muotovalion arvolle. Se, että käyttöominaisuuksia vaalitaan, takaa myös sen että tietyt piirteet ja ominaisuudet säilyvät rodussa. Niistä ei ole iloa pelkästään metsästyksessä tai nome-kokeissa vaan ne takaavat myös sen, että yhteistyöhaluinen rodunomainen noutaja on eto vehje moneen käyttöön.

Tottakai myös ulkonäöllä ja tyypillä on merkitystä ja minusta myös metsästyslinjaisen noutajan tulisi olla näyttelyarvosana H:n arvoinen. Tässäkin pätee se, että ääripäät eivät ole enää käyttökelpoisia kokeissa tai näyttelyssä ja samalla tietysti koiran pitäminen myös arjessa vaikeutuu jos ominaisuudet tai fysiikka heikkenevät.

Pidän taipumuskoetta kohtalaisen helppona, siinä kuitenkin tarvittaessa autetaan koiraa ja sen voi läpäistä myös autettuna jos koira kuitenkin osoittaa riittävästi taipumuksia. Tiedän useita koiria, jotka ovat suorittaneet taipumuskokeen ensi yrittämällä hyväksytysti parin treenin jälkeen. Koe perustuu luontaiseen toimintaan, ei opetettuihin kuvioihin.

"Koulutuksiin on vaikea päästä, ne mitä pidetään täyttyvät hetkessä, eikä aloitteleva harrastaja tahdo vain muutaman tarjolla olevan osallistumiskerran jälkeen päästä kärryille. Muotovalion arvoon vaadittava taipparin läpäisy tuntuu vähän teennäiseltä, jopa kiusaamiselta."

Olen vahvasti eri mieltä tai sitten meillä on Pirkanmaalla asiat paljon muita paremmin. Olen tänä vuonna aloittanut noutajapuolella harrastamisen, miltei heti järjestyi paikka noutajien perustottelevaisuuskurssille. Kurssi oli tarkoituksenmukainen ja sen suoritettuani hain taipumuskoekurssille, jonne myös pääsin ja vieläpä haluamaani ryhmään. Kurssi oli monipuolinen ja meillä oli jopa pari ylimääräistä treenikertaa. Koiralle esiteltiin kaikki taipumuskokeen elementit ja läpäisimme taipparit hienosti ensi yrittämällä kuten myös samassa ryhmässä ollut näyttelylinjainen labradori.

Mihin on tultu jos rodunomainen työ on koiran kiusaamista? Näiden ajatusten kanssa lähdemme treenaamaan nomea. :)