Mä tahtoo veivaa veivaa!

Tällä hetkellä jaloissa nukkuu hyvin tyytyväisen oloinen koira. :) Työpäivän jälkeen kiirehdimme tottiskentälle, vaikka ohjaajalla oli hieman fiilis kateissa (ei koiran vaan kiireen, nälän ja stressin vuoksi). Keijopoika kuitenkin pisteli kentällä parastaan ja omistajankin ilme kirkastui! Kotiin päästyämme teimme lähipellolla pari lähihakupillitystä niin, että jätin koiran ensin istumaan ja vein pallon kauemmaksi, piilotin hyvin heiniin. Palasin koiran taakse ja lähetin sen sitten itsestäni poispäin eteen linjaa pitkin, pillitin kun oli lähellä palloa ja meni kyllä hienosti. 

Koira kuitenkin puhkui vielä energiaa, joten lähdimme pyöräilemään. Nyt homma sujui todella hienosti, Keijo veti tasaisella hyvällä voimalla ilman hirveää kiirettä edeten suurimman osan matkasta tasaisen reippaalla ravilla. Pidettiin pari uimataukoa, matkamittariin kertyi kilometrejä 12,5 ja aikaa kului yli puolitoista tuntia.

Kieli poskella kaislikossa!

Toinen tauko, ei väsytä yhtään. :)

Juokseminen tuntuu olevan tälle koiralle niin mieleistä ja helppoa, että mieleen hiipi ajatus kestävyyskokeen (AD) suorittamisesta. Siinä koiraa juoksutetaan 20 km 12-15 kilometrin tuntivauhdilla, kokeessa on pari taukoa. En tiedä kuinka moni labradori on suorittanut kestävyyskokeen, koska ne eivät tule KoiratNetiin. Katsellaan, ei tätä kuitenkaan minkään tittelin vuoksi tehdä vaan rakkaudesta liikkumiseen.

On tämä kyllä toimelias koira, varsinainen vakioveivaaja. :) Sen energiamäärä on ihan pienestä pennusta saakka ollut sellainen, että Mä tahtoo veivaa on ollut yksi ns. Keijon biisi alusta saakka.

Yhteisen matkan alussa vuosi sitten. <3