Syksyn iloja ja oivalluksia

Voi että tuntuu kuin olisi herännyt eloon kun tämä syksy alkoi; ulkona on lämmintä muttei hellettä, kynttilät näyttävät kauniilta ja villasukkia voi jälleen käyttää hyvällä syyllä!

Tänään oli hakutreenit, Keijon treeniin suunniteltiin kuusi löytöä. Päätimme ottaa kaikki pistot ilman apuja koska on vaikuttanut jo pitkään siltä, ettei se tarvitse niitä. Näin myös oli, Keijo lähti ensimmäiselle pistolle aivan yhtä hyvin kuin viimeiselle, eteni lujaa ja suoraan takarajalle saakka sekä etsi maalimiehet nopeasti. Viimeistä maalimiestä se ei löytänyt ensimmäisellä pistolla mutta teki niin hyvän tyhjän että otimme seitsemännen piston ja viimeisen löydön ääniavulla. Ennen treenejä teimme pikkutottikset (seuraamista, henkilöryhmä ja pitkä perusasento), hyvillä mielin menemme BH-kokeeseen - yllätyksiä voi aina tulla mutta niin se on koiran kanssa aina.

Ohjaajan kilometrit päivän treeneissä.

Ilmoitin Keijon myös näyttelyyn vaikka se on "ruma" ja aika nuorikin, katsotaan nyt kuitenkin irtoaisiko sieltä metsämiehen serti eli H. Yritän ainakin opettaa sen esiintymään asiallisesti ja ellei muuta, mennään viettämään Hyvinkäälle mukava päivä. Enhän minä näyttelykoiraa ole ottanut ja muutenkin haluan pitää koirat hyvässä kunnossa, minusta monet labradorit ovat puhtaasti lihavia vaikka niitä pidetäänkin vain rodunomaisesti massavina. Lihasmassaa Keijolle on tänä vuonna tullut mutta se on vielä niin nuori, ettei ole valmis eikä sen tarvitsekaan olla.

Illalla oli niin kaunista, että kävin nappaamassa muutaman kuvan meidän koirista. Samalla tietysti piti taas Keijoa vähän laittaa seisomaan, en taida olla kovin hyvä siinä mutta treeniä treeniä!

Keijo 1 vuotta, 5 kuukautta ja 13 päivää.

Keijo ja Nakke.

Ripa (Helkyn Kingston Black).

Poseerausta, poseerausta...

Nome-puolella pidämme nyt taukoa kimppatreeneistä, harjoittelen koiran kanssa kaksin jotta sen vire ei nouse aivan liian korkeaksi. Näin sen on helpompi oppia asioita eikä sen kanssa tarvitse riidellä. Eihän meillä ole mikään kiire, täytyy muistaa että koira on vielä tosi nuori, olen itse tällä puolella osaamaton ja sorsakoirapuolelta meillä oli alunperin tavoitteena vain taipparit joten pidetään laji nyt mukavana harrasteena jatkossakin ilman mitään tulospaineita.

Huomasin viime viikolla että olen antanut lähestyvän BH-kokeen vaikuttaa itseeni, kävimme kentällä treenaamassa peräti kolme kertaa! Aivan kuin koira tarvitsisi sitä, normaalisti tehdään korkeintaan kerran viikossa kentällä ja sitten kotona jotain pientä aamu- ja iltaruoalla ja töissä välipalalla. Koira osaa sen minkä se osaa, minun tehtävä on pitää homma edelleen mukavana yhdessä tekemisenä. Koiralle koe on vain yksi treeni ja sielläkin sitä pitää kohdella reilusti, tiiminä me mennään kokeeseenkin. Lopuksi vielä kaverin antama ohje, totta joka sana ja toimii myös tulevaisuudessa ennen kokeita hyvänä muistisääntönä:

Jarrua peliin, ettet väsytä / hermostuta sitä eläintä. Vapautuneesti haet viimeistelyä sille. Kyllä se ne osaa mut saat sen esittään itsestään parasta puolta.