keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Nakella plasmooma

Viikonloppuna kiinnitin ensimmäistä kertaa huomiota Naken silmiin, minusta vilkkuluomet olivat turvonneet ja ärtyneet. Muutenkin silmät näyttivät erilaisilta verrattuna vaikka Keijon silmiin. Maanantaina Nakke hierottiin ja siinä katselin silmiä uudelleen, kuvasin ja kyselin ihmisiltä näkeekö kukaan muu niissä mitään outoa. Osa näki, osa ei (huonoista kännykkäkamerakuvista) mutta omaan mieleen oli hiipinyt huoli joten tiistaina soittelin tarkistusaikaa. Sain samalle päivälle peruutusajan Eläinklinikka Hakametsään ELL Sanna Elfvingille.

Lääkärissä varmistui, etten nähnyt omiani vaan Nakella todettiin molemmissa silmissä plasmooma, muuten silmät ovat tällä hetkellä terveet. Plasmooma on pannuksen kaltainen perinnöllinen sairaus mutta se esiintyy sidekalvolla sarveiskalvon sijaan. Sairaus tällaisenaan ei uhkaa näkökykyä mutta voi toki levitä myös sarveiskalvolle. Plasmooma aiheuttaa tulehdussolukertymää vilkkuluomen sidekalvolle, tumman pigmentin häviämistä vilkkuluomesta ja punertavaa uudiskudosta sen pintaan. Nakella on ollut jonkin verran myös kutinaa, vuotoa ja rähmimistä. Sairaus vaatii loppuelämän hoitoa, siklosporiinitipat aamuin illoin. Lääkettä ei ole olemassa sopivan vahvuisena joten kunkin kuukauden erä valmistetaan erikseen Yliopiston Apteekissa.

Osallistuimme plasmooma/pannus -tutkimukseen, sinne kaivataan sairastuneiden koirien näytteitä ja tietoja edelleen!
Plasmooma 23.11.2015
Hyvää tässä on se, että koira on jo viisivuotias ja toki myös se, että sairaus on havaittu kohtalaisen varhaisessa vaiheessa. Toivon kovasti ettei seuraava diagnoosi ole pannus, Naken lähisukulaisella on se ja kohtalaisen ärhäkkäästi levinnyt lääkityksestä huolimatta.

Hieronnasta sen verran että kovasti oli koira jumissa niin edestä kuin takaa. Osittain syynä on varmasti jännittäminen, viikonlopun sähkökatkokset ovat stressanneet ääniarkaa Nakkea todella paljon.
Hieronnassa on kivaa! Paitsi sitten kun käsitellään kipeitä paikkoja..
Keijolla sen sijaan pyyhkii hyvin, elämä hymyilee ja kiire on kova! Ystäväni kutsui sitä työmieheksi, sellainen se kyllä onkin - ei osaa paljon olla jouten. Hyvä mieli sen touhuista aina tulee, pysyy mieli kaikilla hyvänä vaikka on näitä murheitakin sitten.
Ota nyt se kuva äkkiä, tarttee mennä!

2 kommenttia:

  1. Velipoika Sipoosta lähettää Keijolle kovasti terveisä! Ja kyselee, koskas nähdään?

    VastaaPoista
  2. Viimeistään tammikuussa vetoleirillä!!! :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.