Kinkunsulatusta ja pari muuttujaa

Huihai millainen joululoma. :) Aatto ja joulupäivä sujuivat tavanomaisesti; söimme, joimme, nauroimme, pelasimme ja lahjojakin tuli jokaiselle. Joulupäivän iltana huomasimme kuitenkin, että kaverin valkoinenpaimenkoira oli kadonnut ja lähdimme vielä yöllä etsimään sitä. Valitettavasti tuolloin ei vielä tärpännyt mutta saimme kuitenkin hyvän yölenkin, Keijon matkamittariin kertyi 17 km ja se olikin Tapaninpäivän kohtuullisen rauhallinen. Kaikkien iloksi ja onneksi Ringo oli saatu tänään iltapäivällä neljän aikaan kiinni ja nyt se on omassa kotonaan. <3

Ringo-papparainen löytynyt. 

Joulupöydässä "mummin" ja "ukin" kanssa. :)

Vähän väsyttäisi jo tämä joulu....

Oma paketti avattu!

Joulupäivän päivälenkin uintihetki..

Kissakin ihan väsynyt.

...ZZzzzZZzz...

Tänään meidän komppania suuntasi kohti Porvoota poikien kasvattajan Anna-Mari Matikaisen järjestämiin rakennusetsintätreeneihin. Keijon ensimmäinen kierros oli helpohko, sillä ei kuitenkaan ole rakennuksista kokemusta kuin yhdestä talosta viime talvelta. Ensimmäisen kierroksen se selvitti todella hyvin, malttoi käyttää nenäänsä eikä homma mennyt yhtään juoksemiseksi. Lopuksi otin ilmaisun ensimmäistä kertaa täysin vieraan ihmisen kanssa, ilmaisi hyvin voimakkaasti ja pitkäänkin ilman mitään ongelmia.

Toisen kierroksen sisältöä arvoin hetken, ensin ajattelin jättää väliin kokonaan mutta sitten iski joku ahneus ja päätettiin tehdä ilmaisutreenin. Parin muuttujan vuoksi maalimies oli kuitenkin valmiina piilossa ja päätin sitten lähettää koiran etsimään.. Sehän lähti työstämään ja lopulta löysi maalimiehen. Treeni kuvattiin ja kävipä siinä tiimellyksessä niin että kuvaaja oli ilmaisevan koiran luona ennen ohjaaja.. Eli samalla iskulla sitten etsimisen päätteeksi ilmaisu plus valokuvaajan lähestyminen, sitten vasta minä! Onnea on kuitenkin edelleen koira, joka ei hätkähdä tämmöisistä vaan haukkui ja sai palkkansa. :)

Talotreeniporukka (puuttuu Tiina, Janne ja Kaapo) 

Lopuksi teimme vielä kolmannen kierroksen, jolloin kävimme kulkemassa tosi pahat ritilärappuset. Vaikka Keijolla ei semmoisissa ole ongelmia ikinä ollutkaan, näitä se ei ensin tullut alas. Kävin sitten vain pannasta auttamassa tyyliin nyt mennään, jonka jälkeen se tuli ja meni niitä omaan tahtiin ihan vapautuneesti.

Valmiina palvelukseen!

Myös Nakelle tehtiin treeni, sille oli samalle pitkälle käytävälle piiloutunut kaksi maalimiestä. Ensimmäisellä oli palkkana makkaraa, toisella PALLO. Voitte kuvitella Naken ilmeen sen saadessa ensimmäiseltä palkan, hyvä että pystyi pettymykseltään jatkamaan hommiaan. Löydettyään toisen maalimiehen ja saatuaan siltä PALLOn, se juoksi ensimmäisenä olleelle maalimiehelle kuin kertoakseen että tämmöinen palkka sitten ensi kerralla perkele! Ripalla oli hieman ongelmia ilmaisun kansa ja myös sille ritilärappuset aiheuttivat päänvaivaa, ei kuitenkaan mitään vakavaa.

PALLOstani en luovu!

Kokosuun ote PALLOsta. :)

Lopuksi vielä toivomme mahdollisimman rauhallista uudenvuodenaattoa, Nakke pelkää ilotulitusta paljon ja vietämmekin taas aaton sisällä, soitamme musiikkia lujalla ja pidämme valot päällä. Lisäksi Nakelle puetaan painepaita, joka auttaa sitä jonkin verran. Kokeilemme myös uutta Sileo®-lääkettä. Nakke jakaa lopuksi Matti-whippetin toivomuksen aivan kaikille:

Ei saa meitä pelotella, kiitos!