Luota koiraan

Illalla kävimme ensin treenaamassa tottelevaisuutta. Sen jälkeen totesin, että ehdin vielä polkaisemaan metsään jäljen. Kyseessä oli neljäs metsäjälki kera keppien. Tällä kerralla päätin, etten merkkaa jälkeä tai keppejä mitenkään ja tein myös kaksi kulmaa. Keppejä laitoin kuusi ja pituutta jäljellä n. 300 metriä. Janan tein normaalia helpommaksi, jälki lähti miltei sen suuntaisesti eteenpäin. 

Keijo lähti maltillisemmin janalle kuin ikinä, ei riuhtonut täysin voimin vaan ihan eteni ja etsi jälkeä. :) Myös jäljen löydettyään jatkoi työskentelyä maltillisesti, veti kyllä muttei tilanteessa ollut minkäänlaista kaksintaistelun makua. Se etsi joka ikisen kepin ja toi minulle; osan kanssa leikin, osan vain palkkasin nakeilla. Kulmat eivät tuottaneet koiralle minkäänlaista päänvaivaa. Metsänpohja oli toki aika helppoa, sateiden jälkeen kosteaa sammalikkoa mutta silti. Aikaa palkkaamisineen päivineen meni kahdeksan minuuttia.

Janan kohdalla odottelemassa, valmiina hommiin.

Loppuvaiheessa yhdeltä kepiltä lähdettäessä olin itse sitä mieltä, että koira lähti väärään suuntaan ja taisin sitten jarruttaa sitä... Koira palasi luokseni, oli vähän ihmeissään ja jäi odottelemaan että tulen järkiini. Hetki mietittiin, sitten totesin koiralle että taisit olla oikeassa. Keijo oli samaa mieltä ja ajoi jäljen loppuun, ylpeästi toi viimeisen kepin. Oli tosi tärkeä muistutus itselle huomata, että koira kyllä osaa ja tekee - ja haistaa - paremmin kuin minä. Minun on luotettava koiraan jolloin sekin voi luottaa minuun. 

Lauantaina kävimme hakuilemassa tai oikeastaan tekemässä ilmaisutreenin. Keijo lähti pistoille todella hyvin, paineli takarajalle ja teki ahkerasti töitä löytääkseen hyvin kätkeytyneet maalimiehet. Ilmaisut olivat puhtaita ja tehokkaita, maalimiehiä ei raavittu eikä muutenkaan esiintynyt mitään edellisen kerran kommervenkkeja. Juuri ennen treenin aloitusta hakualueen poikki kulki joukko ihmisiä, odottelimme hetken ja aloitimme harjoituksen. Tuntuu, että kun ei itse hermostu mistään yllätyksistä, eivät ne koirallekaan ole mikään juttu.

Sunnuntaina oli Tavesin match show, yritykselläni Lemmikkitalo Onnen Lemmikit oli siellä pieni myyntipiste. Ilmoitin koirankin kehään, tosin lähinnä vain kannatuksen vuoksi. Kävimme kerran kehässä, ihan mukavasti tuntui muistavan vielä syksyn näyttelytreenit. :)

Mr. Match Show!

Tottelevaisuutta olemme tehneet viime aikoina paljon; esteitä, eteenmenoa, seuraamista jne. Maahanmenossa on nähtävillä edelleen asenne-ongelmaa, Keijo tekee sen todella hienosti - jos haluaa. Tätä lähdimme nyt muuttamaan siten, että minä määrään milloin mennään maahan. Tänään nämä neuvottelut näyttivät tuottaneen tulosta. ;) 

Eteenmenon valmistelevaan osuuteen täytyy muistaa tehdä lähetys istumisen kautta, lähetin sekä eilen että tänään koiran suoraan seuraamisesta eteen. Tänään jo huomasi pientä ennakointia - parempi sen on odottaa istumista, jotta pääsee eteen kuin oppia edistämään. Ei vain aina kaikki tule itselle mieleen ennen kuin virhe on jo syntymässä, onneksi myös treenikaverit auttavat ottamaan huomioon erilaisia sudenkuoppia eikä kaikkia mokia tarvitse tehdä itse.

Itsepäinen tottismies, Mr. Orthex