Viides keppijälki

Edellisen jälkiharjoituksen jälkeen on kaivellut aika paljon oma osallistuminen (jarruttelu, kun kuvittelin koiran menevän väärään suuntaan), sen turhuus ja lopulta myös fakta että olin täysin väärässä. Tässä vaiheessa kuitenkin ajatukseni metsäjäljen suhteen on se, että tarjoan koiralle mahdollisuuksia päästä jäljestämään ja itse vain otan sen tuomat kepit vastaan ollen niistä aina yhtä onnellinen. Jotenkin kolahti miten saatoin jo näin alkuvaiheessa ruveta puuttumaan sen työntekoon. Tästä seurasi päätös laittaa itsensä tiukkaan paikkaan; toinen ihminen tekemään koiralle jäljen, jota ei merkata yhdelläkään krepillä. Edes keppien määrää en määritellyt etukäteen, pyysin vain tiedon siitä missä on jana.

Jäljestä tuli noin 500-metrinen ja se oli tunnin vanha - eräs jälkikonkari on pitänyt ohjeena ajaa ennen koetta sen ikäisiä jälkiä kuin mitä kokeessa on. Vaikka koesuunnitelma ei vielä ole lyöty lukkoon, ajattelin kuitenkin ajaa ALO-luokan ikäisen ja mittaisen jäljen tässä vaiheessa kevättä. Jäljentekijä kulki mukana jäljellä mutta olisimme selviytyneet siitä ilmankin. :)

Keijo nosti jäljen janalta varmasti oikeaan suuntaan, edelleen tempo oli hyvin maltillinen. Ensimmäinen keppi oli hyvin nopeasti. En olisi itse ikinä uskaltanut laittaa keppiä niin pian peläten, ettei koira malta nostaa sitä mutta Keijopa noukki sen minulle tosi varmasti ja hienosti. :) Jäljellä oli kaksi kulmaa ja semmoista kivikkoa, että jouduin kolme kertaa pyytämään koiraa odottamaan jotta selviytyn itsen turvallisesti vaikeassa maastossa. Nämä eivät kuitenkaan haitanneet, Keijo odotti ja jatkoi heti kun olin valmis. Kaikkineen meillä kului aikaa noin yhdeksän minuuttia eli kuten sanottu, vauhdikkaasti mentiin muttei kuitenkaan liian ja mikä tärkeintä - Keijo ilmaisi aivan kaikki kuusi keppiä!!!

Saaliinjako, siinä ne nyt ovat sitten kaikki kepit. :)

Olen todella tyytyväinen mutta samalla myös hämmästynyt; voiko koira edistyä näin paljon näin nopeasti? Tottakai tämä on monen asian summa, kiitos heille jotka ovat sekä puhelimitse että paikanpäällä auttaneet ja kertoneet ajatuksiaan. Rehellisesti kun katsoo koiraa ja tekee ratkaisuja sen mukaan, ei voi mennä vikaan. Joskus on hyvä uskaltaa laittaa teoriat romukoppaan ja uskaltaa edetä tilanteen mukaan.

Hieman huvittavaa huomata miten nyt tuntuu siltä, että olisi voittanut jotain. Mutta toisaalta, olen varmasti ennekin kirjoittanut että nautin eniten tästä matkasta ja sitähän tämä on. Toivotaan, että tämmöisiä treenipäiviä tulee lisää ja että ne myös näkyvät kilpailukirjassa joskus. Vaikka näin ei kävisikään, voitimme silti tänään. :)