Kokemus luo varmuutta

Huhhahhei - meno ollut taas sellaista ettei blogiakaan ole ennättänyt kirjoittaa. Olimme Keijon kanssa tämän viikonlopun SNJ:n pk-haku- ja jälkileirillä Virroilla, Raimo Viitasen jälkiryhmässä.

Mr. Orthex lähdössä leirille.

Majapaikka rannassa, noutaja tykkää!

Lauantaina ensimmäinen jälki (Keijon 7. metsäjälki) oli aika perus, keppejä paljon ja kulmia, ei muuta ihmeellistä. Paitsi että jäljellä oli ennen sen ajamista käynyt koira juoksentelemassa ja kun lähetin koiran janalle, huomasin että metsässä kauempana istuu maalimies - hakurata oli aivan Keijon jäljen tuntumassa. Ajattelin kyllä ääneen että toivottavasti tuo ei häiritse mutta niin lähetin koiran janalle. Jälki oli aivan katastrofi, keppejä nousi jokunen mutta tämän tästä Keijo nosteli nenäänsä radan suuntaan ja paineistui lopulta todella voimakkaasti kun ei tiennyt oikein mitä on tekemässä. Hieman heitti harmin puolelle mutta koira teki parhaansa, enempään ei hakukoira näillä jälkimäärillä pystynyt.

Iltapäivällä teimme sitten uusintajäljen - tai oli ajatus tehdä. Kuitenkin tällekin jäljelle eksyi irtokoira, joten en enää halunnut ajaa sitä vaan Keijolle tehtiin uusintajäljen uusinta. Se oli noin tunnin vanha, siellä oli kulmia, yksi piikki ja paljon keppejä. Sitä ennen tehtiin esineruutu, pelasin varman päälle (halusin onnistumisia) ja nostettiin vain yksi esine. Sen jälkeen lähdimme jäljelle (Keijon 8. metsäjälki), joka ei mennyt kovin hyvin. Vauhtia oli aivan liikaa, en osannut jarruttaa tarpeeksi ja kepeistä suurin osa jäi maastoon. Lisäksi koira pyyhki kulmista yli ja kun jälkeä ei olut merkattu, myös minä menin mukana jolloin koira joutui välillä etsimään jäljen uudelleen jostain ohjaajan takaa. Pääsimme kuitenkin loppuun.

Mitenniin nukuksissa??

Sunnuntaille suunnittelin itse treenin, pyysin että kulmat merkattaisiin ja keppejä paljon. Näin myös tehtiin, tosin jälki ehti vanhentumaan paljon enemmän kuin normaalisti eli kaksi tuntia. Sää oli aika kuuma, lämmintä noin 23 astetta ja osa jäljestä kulki hakkuuaukealla. Pohjalle tehtiin esineruutu, tällä kerralla nostettiin sieltä kolme esinettä. Aluksi Keijolla oli taas vähän juoksumoodi päällä mutta nopeasti se alkoi työskentelemään myös nenällään.

Tämän jälkeen koira lepäsi autossa, tankkasi nestettä ja sitten lähdimme jäljelle (Keijon 9. metsäjälki) kaksistaan. Janalla koira eteni jälleen hyvin ja nappasi jäljen heti oikeaan suuntaan. Jarrutin vauhtia tosi paljon ja keppejäkin nousi. Ajoin tällä kerralla tosi läheltä koska tuntuu, että Keijo juoksee aivan liikaa jos sille antaa tilaa kymmenen metriä. Se ajoikin paljon tarkemmin ja kulmissa annoin välimatkaa jo ennen, jotta se ei saanut tukea minulta kulman ylittämiseen. Tämä toimi, kulmista ei menty nyt viittä metriä enempää yli. :) Jäljellä oli muutama ojan ylitys ja pienen kakkatauonkin Keijo piti.

Loppuvaiheessa sen jäljestäminen muuttui, nenä nousi jälleen ylös ja se lähti etenemään aivan eri tavalla. Kuulin ihmisten ääniä suunnasta, jonne Keijo pyrki; siellä oli koira jäljestämässä. Käännyimme siitä  paikasta takaisin, toivoin vain että Keijo vielä poimii jäljen. Ja poimihan se, lähti nenä maassa etenemään ja hetken kuluttua tulimme viimeiselle kepille (oli merkattu krepillä). Keppejä nousi 12 eli vain yksi jäi ja sekin luultavasti tuossa kohdassa, kun lähdimme ilmavainulla kohti ihmisiä!!

Sunnuntain jälki.

12 keppiä antaa syyn tyytyväisyyteen. :)

Erinomaisen suorituksen jälkeen ojassa viilentymässä.

Viikonlopun treenien jälkeen olen ymmärtänyt, että meidän jälkiosaaminen on vielä kovin ohutta. Helatorstaina oli Tavesin jälkipäivä, siellä teimme yhden jäljen (Keijon 6. metsäjälki), jonka jälkeen kouluttaja kutsui Keijoa kultakimpaleeksi ja näytti vihreää valoa ykkösen kokeeseen menolle. Koira on eittämättä kultakimpale mutta haluan silti varmemman tunteen ennen ensimmäistä koetta. Eikä meillä ole todellakaan kiire, vaikka ohjaajan kärsimättömyys välillä meinaa sellaista luoda... Nyt keskitymme opettelemaan asioita, kesä on vasta alkamassa ja katselemme koetta sitten kun tientynlainen rutiini on olemassa ja tekemisessä on sitä kautta paljon enemmän varmuutta.

Vapun pihatyötiimi, kummityttö Aada ja Keijo. <3

Kummipoika Eliaksella ja Keijolla on yhteinen kiinnostuksen kohde - vesi!