Hermon parantuminen kysyy hermoja...

Pienin mutta vakain askelin edetään hermon parantelussa, kaksi viikkoa meni ilman minkäänlaista kipuilua ja koira pääsi jo pari kertaa uimaankin. Se on myös lenkkeillyt pieniä matkoja vapaana ja liikkuu omaan reippaaseen tyyliinsä. Sunnuntaina tuli kuitenkin yhden pahan kipukohtauksen verran takapakkia. :( Maanantaina kävimme sitten seitsemännen kerran laserhoidossa, jälleen laserilla käsiteltiin myös selkää. Keskiviikkona Jonna kävi hieromassa Keijon, mitään isompaa jumia tai kipukohtaa ei onneksi löytynyt. Lapojen seutu hieman kireä mutta sitä tuolla on esiintynyt aiemminkin.

Tutun hierojan käsissä.

Viikonloppuna juhlittiin 5-vuotiasta veljentyttöä Aadaa, Keijo oli juhlissa mukana ja pääsi hetkeksi pihaan ulkoilemaan ja puuhailemaan lasten kanssa. Se on aina ollut hyvin luonteva näissä tilanteissa, reipas ja rohkea muttei kuitenkaan jyrää pieniä. Totuus kuullaan lasten suusta; "inana Keijo" oli 2-vuotiaan Eliaksen lausunto. :)

Puutarhaposeeraaja.

Sukellushommissa Eliaksen kanssa.

Sunnuntaina Taves järjesti hakukokeen, jossa olin tällä kerralla talkoilemassa. Osallistujia oli lopulta vain kaksi mutta molemmat saivat hienot ykköstulokset. Toinen heistä oli Keijon treenikaveri, brotherfromanothermother, suursnautseri Reino - paljon onnea ensimmäisestä koekäynnistä ja HK1-tuloksesta!

HK1 Korennon Reino

Nyt on vain pakko malttaa antaa ajan kulua ja edelleen uskoa lujasti siihen, että Keijo toipuu tästä kokonaan. Pidän sitä kyllä hyvin todennäköisenä, kipukohtaukset ovat kuitenkin harventuneet merkittävästi. Toivottavasti niitä ei enää tule mutta realistisesti ajatellen se on kuitenkin vielä mahdollista. Juhlimme juhannuksen pois, nautimme kolmen ja puolen vuorokauden minilomasta, ensi viikolla suuntaamme taas laseriin.

Laseria selkään!

Laseria jalkaan..

Tuntuu turhauttavalta kirjoittaa tänne näitä sairaslomajuttuja, mutta toisaalta ei aina paista aurinko. Erilaiset epäonnistumiset ja muut aallonpohjat kuuluvat myös koiran kanssa harrastamiseen, maistuupa sitten taas onnistumiset paremmilta tämän jälkeen. Yritän aina kertoa mahdollisimman totuudenmukaisesti meidän elämästä ja treeneistä, mitään kaunistelematta tai korostamatta. Nyt on tämmöinen huonompi jakso ja se on elettävä läpi. Yhtenä kauniina päivänä me taas elämme ja treenaamme täysipainoisesti. :) Onneksi uiminen on hyvä liikuntamuoto tähän tilanteeseen ja Keijo tykkää siitä paljon. Tosin siinäkin on muistettava nyt että maltti on valttia...

Kokosuunote pallosta ettei kukaan vaan vie. :)