Täyttä höyryä

Hetki taas vierähtänyt edellisestä tekstistä, osittain syynä kiire mutta eniten vaivannut omistajan väsymys - miltei kuukausi yksin töissä toisen ollessa lomalla imee kyllä mehut, työmäärä on kuitenkin vakio. Onneksi kuitenkin pidämme heinäkuun lauantait myymälän suljettuna, saa yrittäjäkin lomailla viikonloput. :)

Keijo, Nakke ja Ripa Malkakosken rannalla. 

Harrastuspuolella olemme panostaneet Keijon kanssa nyt enemmän metsäjälkeen. Ensimmäinen tauon jälkeinen jälki oli kohtalaisen yksinkertainen, pituutta n. 400 metriä ja ikää tunnin verran. Maastossa oli ylitettäviä ojia ja kaatuneita puita jonkin verran. Koiralla oli aivan järjettömät kierrokset kun se tajusi pääsevänsä hommiin. Normaalisti pystyy tekemään tarpeensa ennen janaa, tällä kerralla kakka kuitenkin tuli kesken janalla etenemisen. ;) Sama meno jatkui myös jäljellä, Keijo ei malttanut tarkennella kaikkia keppejä loppuun saakka, kulmissa teki kuitenkin hyvää työtä. Ohjasin vähän huonosti, annoin liikaa liinaa ja lähdin vauhtiin mukana sen sijaan että olisin huolehtinut hyvästä työskentelyvauhdista. Seuraavaksi suunnittelin hieman monimutkaisempaa jälkeä ettei pysty vain paahtamaan suoraa täysillä. 

Kolme keppiä nousi.

Seuraava jälki tehtiin 23.7. Se oli ohjaajalle pirullisessa maastossa: paljon puita ja korkeaa aluskasvillisuutta. Tomi teki tämäkin jäljen meille, oli tuulinen päivä ja heti alun jälkeen koira sai ilmavainulla hajun kepistä ja oli oikaisemassa siten, että yksi U-sakara olisi jäänyt jäljestämättä. Jonkin verran omakin hermo kiristyi sähläämisestä ja kerran koirakin tuli kysymään että haluankos sen tekevän töitä vai pidetäänkö taukoa?? Keppien tarkentamisessa oli tälläkin kerralla vähän hapuilua, ei meinannut maltti riittää etsimään kaikkia loppuun. Viisi keppiä se kuitenkin nosti ja loppuun päästiin. Huomasin, että mitä peitteisempää maasto on, sitä korkeammalla nenällä koira veivaa menemään. Tälläkään kerralla en osannut ohjata kunnolla, enemmän väistelin vain puiden oksia. Kävi jo mielessä, että teen pellolle seuraavaksi muutaman jäljen jotta pystyn keskittymään koiranlukemiseen paremmin. Toisaalta myös ärsytti oma hermon kiristyminen, siitä nyt ei ainakaan ole apua näissä hommissa.

Loppuun päästiin, kaksi keppiä jäi maastoon.

Viime sunnuntaina olikin ihan oikeat hakutreenit, edellisistä vierähtänyt aikaa varmaan kolme kuukautta.. Treenipaikka oli Keijolle uusi ja ilma äärettömän raskas ja painostava. Suunnittelin todella yksinkertaisen ja lyhyen treenin; kaksi maalimiestä umpipiiloihin etukulmiin. Ensimmäinen meni hienosti vaikka matkalla oli tyhjä piilo - koira tarkisti sen kyllä nopeasti mutta jatkoi sitten matkaansa takarajalle, ilmaisu oli pitkä ja komea. Toinen puoli oli vaikeampi, lähetin huonosta kohdasta ja maasto ohjasi koiraa piilon oikealta puolelta ohi. Se etsi kyllä mutta palasi sitten ja lähetin eri paikasta, sen jälkeenkin paikannus vei aikaa mutta löysi kuitenkin lopulta ja haukkui myös tämän hyvin. Keijolla oli keväällä ongelmia malttaa tehdä etukulmissa kunnolla töitä joten jätettiin senkin vuoksi treeni tällä kerralla tähän, myöhemminkin etukulmiin laitetaan aina maalimiehet ja jos ne löytyvät hyvin, jatketaan rataa mutta ajatuksena kuitenkin ettei treenin pääpaino ole edelleenkään juokseminen. ;)

Hakutreenin jälkeinen fiilis, kuuma ja kostea!

Treenin jälkeen innostuttiin ottamaan lyhyet tottikset parin kanssa. Teimme ilmoittautumisen, siitä vein Keijon paikallaoloon ja tämä jälkeen luoksetulo, jonka yhteydessä jätin eteenmenopalkan ja palasin lähtöpisteeseen lähettämään koiran eteen. Kuulemma oli näyttänyt hyvältä tekeminen, itsellä oli hieman homman rutiini hukassa koska ihan oikeasta kenttätottiksestakin oli vierähtänyt kolmatta kuukautta aikaa. Ketjupanta ja liina oli kotona, palkkoja ei mukana jne. mutta lainavälineillä selvittiin hienosti hommasta. :) Aamu- ja iltaruoalle olen tehnyt kyllä aina jonkun pienen liikkeen.

Uimaan, JESS!!!

Hikisten treenien jälkeen käytimme koirat uimassa, sitten tuli mahdollisuus lähteä vielä jäljelle Joipen kanssa ja mentävä oli! Oli kiva saada Keijolle jonkun muun kuin Tomin tekemä jälki. Tälläkin jäljellä oli vielä kulmissa krepit mutta muuten ei, mittaa noin 600 metriä ja keppejä viisi. Metsäpohja oli aiempaa vaikeampaa, kivikkoa eikä juuri lainkaan korkeaa aluskasvillisuutta. Minulla oli helpompaa ohjata koiraa, sain pidettyä vauhdin sopivana - joskaan se ei kyllä yrittänyt edes mennä mitenkään liian lujaa. Koira jäljesti paljon edellisiä jälkiä tarkemmin ja maavainuisemmin, pari keppiä jäi mutta ne olivat selkeästi työtapaturmia, ei malttamattomuutta - koiralla oli nyt aivan erilainen ote keppeihin, jos se vaan sellaisesta hajun sai tarkensi kyllä huolellisesti loppuun. Tosi kiva fiilis jäi molemmille ja nyt on selvästi aika jättää kulmakrepit pois. Jäljen loppuun oli laitettu pallo kun yleensä se on loppunut vain keppiin. Keijo oli silminnähden iloinen tästä muutoksesta, tulen tekemään näin myöhemminkin. :)

Kolme keppiä ja pallo löytyi, hieno suoritus molemmilta. :)

Jäljellä mennään.

Keppi mulle, palkka Keijolle.

Treenien lisäksi olemme tietenkin uineet ja levänneet. Keijo on ollut aina aika kamala uintikaveri, ei pelkästään ui päälle vaan yrittää purra kiinni ihan mihin vain (käsi, uikkarit, hiukset..) ja vetää rantaan. Ei auta vaikka kieltää jo tönii pois, jatkuvasti vain tulee uudelleen ja uudelleen. Sen mielestä ihmisen paikka on rantavedessä tai rannalla jolloin herra voi lähteä rauhassa ulapalle uimaan matkaa... Eilen kuitenkin päätin mennä samaan aikaan koirien kanssa uimaan, siitä seurasi Keijon kanssa mehevä riita pimenevässä kesäyössä. Vesi on kyllä melkoinen elementti, yleensä se kuumentaa vain koiran tunteet mutta nyt myös omistaja otti lämpöä. Lopputuloksena koira kuitenkin alkoi näyttämään siltä, että siitä voi tulla oikein mukava uimakaveri. Tänään uudestaan!

Kaikkein hienointa on se, että Keijo on edelleen kunnossa. Ihana käydä jäljellä ja uimassa ja lenkillä ja nukkua ja ja ja - eikä tarvitse enää pelätä, että sitä yhtäkkiä sattuu. 

Maailman paras Keijo!