Kuulumisia

Ihanaa, syksy! Meillä treenit ovat sujuneet omalla painollaan ja koira on pysynyt terveenä. Keijo kävi virallisessa sydänkuuntelussa - sydämen kuuntelutulos: ei sivuääniä.

Olimme viime viikonloppuna Tavesin järjestämässä Jari Kantoluodun tottelevaisuusseminaarissa, aluksi ajattelin mennä vain kuuntelemaan mutta päädyin kuitenkin osallistumaan koiran kanssa. Etukäteen jännitti paljon mutta onneksi saimme aloittaa ensimmäisinä ja jännityskin hävisi kun pääsi tekemään.

Koulutuksen teemana oli tunnetila ja yhteistyö. Treenin aluksi haluttiin nähdä miten pian koira on ohjaajan suuntaan aktiivinen, jollei sitä auteta. Tätä olen toki tehnytkin, koira sai tulla kentälle vapaana ja vahvistin heti kun otti kontaktin. Siitä sitten lähdettiin työstämään, Keijolla on viettiä ja tekemisenhalua valtavan paljon mutta minun pitää vahvistaa sitä paremmin oikeasta keskittyneestä mielentilasta. Tähän saatiin ihan hyviä vinkkejä, opettelin näkemään paremmin milloin se on hyvässä tilassa ja milloin ei.

Hyvä pomppu!

Pallonkiskontaa.

Palkasta luopumista, harmoniaa, ommmmmmmm...

Kokonaisuutena oli todella opettavainen päivä. Se, että koira tekee väärin, ei ole vaarallista vaan mahdollisuus oppia. Kannattaa aina miettiä mikä on tärkeää ja mikä ei, mitä voi menettää jos lähtee korjaamaan jotain epäolennaista juttua ja miten tärkeää on antaa koiran oivaltaa itse. Esimerkiksi jos palkka on näkyvillä, Keijo menee ihan saalistilttiin ja tekee hi-taas-ti.. Olen ratkaissut asian pitämällä palkan piilossa mutta nyt palkka otettiinkin esille, jo toisella kierroksella liikkeiden suoritusnopeus oli ihan eri. Meillä on kyllä hyvä pohja; koiralla on suuri halu tehdä minun kanssa yhteistyötä ja paljon energiaa.  Tässä lyhyt video, jossa opettelin lukemaan koiran mielentilaa oikein ja vahvistamaan siitä.

Tottelevaisuus on niin hieno mielenkiintoinen laji, jatkuvasti voi kehittyä itse ja nähdä miten koira toimii taas paremmin. :)

Niin minäkin sinua. <3

Eilen oli mielenkiintoinen päivä, Ripa (Keijon eno, Helkyn Kingston Black) kävi luonnetestissä (tuomareina Marco Vuorisalo ja Irene Puputti). Ripa on kotioloissa nöyrä ja ohjaajapehmeä koira, joten odotukset olivat paljon vaatimattomammat miten testi lopulta sujui. Ripa pärjäsi kaikissa osa-alueissa tosi hienosti; kelkalla oli reipas, puolusti itseään jopa yksin ja myös ohjaajaa jne. En ole mikään kova luonnetestin suosija mutta kieltämättä on opettavaista nähdä millainen koira on ilman omistajan osallistumista. Missään muualla ei koiraan kohdistu samanlaista toistuvaa kuormitusta, siksi se tykimpikin koira voi murentua yllättävällä tavalla - tai ressukampi ollakin vahva. Onneksi koira on kuitenkin sama ennen testiä ja sen jälkeen.

Alla Ripan testistä ensin alkuosaa, sitten seinä erikseen ja lopuksi ampuminen.

Tänään oli luonnetestipäivä nro 2 ja Kaapo (Helkyn Lakka) sai täsmälleen samat osa-alueet kuin Ripa! Ei tarvitse kyllä Keijo-pojan hävetä näitä sukulaismiehiä. ;) Tässä pisteet osa-alueittain:

Toimintakyky: +2 hyvä
Terävyys: +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +3 kohtuullinen hillitty
Taisteluhalu: +2a kohtuullinen
Hermorakenne: +1a hieman rauhaton
Tempperamentti: +1 erittäin vilkas
Kovuus: +3 kohtuullisen kova
Luoksepäästettävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästettävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma
Yht. 175 p.

Onnittelut myös Ammille (Keijon kasvattaja) ja Vertille (Blackthorn Vertti) eilisesta NOU1-tuloksesta!  Hienoa, että taippareihin osallistutaan ja vaalitaan näin rodun alkuperäisiä ominaisuuksia. On sitten jatkossakin hyviä koiria tarjolla harrastajille ja viranomaisille.

Taipunut Vertti.

Uusi treeniliivi, kyllä nyt kelpaa!