Dogsporttia

Olen ollut viime aikoina melko stressaantunut ja väsynyt enkä sopinut viikonlopulle mitään velvoitteita tai tehtäviä, siitä ojennan kyllä itselleni mitalin. :) Tomi ja Ripa olivat sekä lauantain että sunnuntain PPK:n jälkileirillä, joten meillä on ollut Keijon ja Naken kanssa koko viikonloppu aikaa rentoutua keskenämme. Pitkän rauhallisen aamupalan jälkeen kävimme lauantaina pitkällä lenkillä, luonto on äärettömän kaunis nyt. Koirilla oli mukavasti energiaa, mikä on hienoa koska molemmat ovat kärsineet mahataudista ja olleet koko viikon kevyellä liikunnalla.

Lenkkikaverit pyydetty hetkeksi aloilleen!

Lenkin jälkeen oli vielä muutama juoksematon kilometri, pakkohan ne oli kotipihassa vielä purkaa... ;)

Väsyneet mutta tyytyväiset.

Meille tuli perjantaina uusi perheenjäsen, pikkuinen kääpiöparta-agama Hynynen. Kävin reilu kolme vuotta sitten PetExpo-messuilla ja sieltä lähti kytemään ajatus omasta liskosta. En ole ennen omistanutkaan matelijaa, joten tämä on vaatinut vähän opiskelemista mutta on se vaan nätti. :)

Keijoa kiinnostaa Hynysen hommat.

Hynynen - se onko herra vai rouva, selviää myöhemmin.

Viikko on ollut jälleen hyvin ajatuksia herättävä. On useita koiria, joiden tulevaisuus on yhtä epävarma kuin Keijolla kesällä. Koiria, joiden pitäisi ikänsä ja historiansa puolesta olla elämänsä kunnossa mutta sitten asiat menevät vain pieleen. Koiria, jotka kisaavat korkealla tasolla ja sitten epäonnistuvat arvokisoissa. Täytyy edelleen päällimmäisenä pitää mielessä, että kaikkein tärkeintä on koira, joka pystyy elämään täysipainoista elämää. Jos koiran kanssa harrastetaan, ei kannata ottaa liikaa stressiä tuloksista - tulokset ovat vain tuloksia, tärkeintä on voida osallistua kokeisiin ja nauttia niistä. Näillä ajatuksilla suunnattiin sunnuntaina kannustamaan treenikaveri Reinoa hakukokeeseen - tiedettiin treenejä olevan tarpeeksi alla jotta on reilua viedä koira koetilanteeseen. Rohkeus tuotti tuloksen, HK2 (maasto 180, tottis 76). Paljon onnea vielä Jonna ja Reino!!

Et vissiin oo koskemassa MUN kongiin?

Kokeen jälkeen iski kaikista kauniista ajatuksista huolimatta ankara koekäyntikateus ja harmi siitä, miten oman koiran kesäkaudesta enin osa on kulunut sairaslomaillessa. Vaikka nautinkin treenaamisesta todella paljon, näköjään nuo koekäynnit ovat kuitenkin osa harrastusta - ei oikein meinaa malttaa odottaa, että pääsee tarkistamaan oman tason. Ehkä harmi on myös merkki siitä, että enää en pelkää että Keijon hermokivut palaavat - on varaa vähän kiukutella myös turhista asioista. ;)

Fleximies katsomossa. 

Loppuun vielä video Reinon tottiksesta; paljon hyvää, paljon hommia - kunnon dogsporttia!