Janaa, hanaa!

Päässä on soinut jo jonkin aikaa janoja treenataan liian vähän. Niinpä viime perjantaina päätin korjata tilannetta, kävimme illan hämärtyessä tekemässä Keijolle kaksi janaa, molemmissa jälki leikkasi janan noin 50 metrissä ja jatkui jonkin matkaa päättyen keppiin. Koira malttoi edetä reilun 10 metriä suoraan kunnes aloitti sakkaamisen sivuille. Estin liian sinkoilun ja jatkoin vain eteenpäin, molemmat jäljet se poimi heti menemättä yli, ensimmäisen väärään suuntaan mutta huomasi takajäljen miltei heti ja vaihtoi itsenäisesti oikeaan suuntaan. Keppien ilmaisuissa ei ongelmia. Tuli tunne, että tätä on tosissaan hyvä harjoitella. :)

Lauantaina töiden jälkeen tartuin uudelleen kreppeihin ja kävin tekemässä kolme janaharjoitusta, koira oli levännyt työpäivän joten energiaa riitti. Ensimmäisen janan jälki oli vähän pidempi, pari kulmaa ja kolme keppiä, riistapolun ylitys ja risukkoa. Toinen taas lähti aivan peurojen ruokintapaikan vierestä, tein yhden kulman ja kaksi keppiä. Vaikeutena jälki kulki leveää riistapolkua pitkin jonkin matkaa kunnes poikkesi siitä sivuun. Kolmannella oli vain yksi keppi jäljen päässä, matkalla terävä kulma.

Ensimmäinen jana meni tutulla kaavalla - hetki suoraan ja sitten siksakkia, mutta toinen ja kolmas olivatkin sitten ihan eri maata. Koira lähti keskittyneemmin etenemään ja eteni paljon pidemmälle suoraan! Kaikki jäljet leikkasivat janan hieman loivasti, jotta ottaa helpommin jäljen heti oikeaan suuntaan. Kepit nousivat vahvasti eikä koiraa haitannut pätkän vertaa riistapolut. Alue, jolla treenattiin, on todella peurarikasta mutta tulevaisuutta ajatellen koiran on hyvä oppia työskentelemään erilaisista häiriöistä huolimatta.

Oivallista häiriötä jälkikoiralle, jana lähti oikealle omenoiden takaa.

Janojen päätteeksi tein muutaman noutotreenin. Kokeilin ensimmäistä kertaa kapulan heiton jälkeen palkata koiraa ruoalla, jottei se pyri varastamaan kapulalle. Ruokin rauhassa ja hain lopulta kapulan itse pois. Seuraavaksi heitin jälleen kapulan ja annoinkin noutaa kun koira otti kontaktin. Luovutus ja ote kapulasta oli todella mallikkaat. Tein kolmannen heiton vielä niin, että palkkasin jälleen heiton jälkeen mutta sitten annoin keskittyneestä hyvästä mielentilasta käydä noutamassa kapulan. Jälleen nopea ja korrekti suoritus kaikkineen.

Viimeinen jälki hoidettu, entäs seuraavaksi??

Sunnuntaina oli vuorostaan hakutreenit. Hiukan nykyään hymyilyttää jo valmiiksi mennä radalle, ikinä ei tiedä onko sellainen päivä että maalimiehet nousee vai sellainen että juostaan vaan eikä haisteta niitä. Sunnuntai edusti jälkimmäistä, Keijolla oli molemmissa etukulmissa ukot noin 15 metrin päässä kulmasta. Ensimmäinen meni hyvin, ekalla lähetyksellä teki tarvittavan määrän töitä, löysi maalimiehen ja ilmaisi. Toinen maalimies oli hyvin kätkeytyneenä kuusen oksien alla ja Keijo löysi hänet toisella lähetyksellä. Kolmas taas nousi heti ensimmäisellä mutta neljäs vasta neljännellä lähetyksellä. Lähetin tälle neljännelle aina samasta kohdasta, koska Keijon kiitorata kulki siten että maalimies jäi laatikon keskelle. Se lähti nyt ja lähtee yleensäkin joka ikinen lähetyskerta hyvin, etenee suoraan takarajalle ja jopa vähän yli, kaartaa aluetta eteenpäin ja tulee pois jollei maalimiehen haju satu nenään. Lopulta sitten Keijo sai maalimiehestä hajun, tarkensi hyvin loppuun ja ilmaisi hienosti.

No olit kyllä kaikkein nopein.. ;)

Siinäpä sitä pähkinää purtavaksi mitä tehdä. :D Yksi ajatus on saada maalimiehet jotenkin vielä vaikeampiin piiloihin (ettei sorru ns. ilmiselvien piilojen, kuten kivet/puut/piilot, tarkistamiseen), suosia ei-piilomaisia piiloja (maakuopat jne), näyttää koiralle hyvin rauhallisesti maalimiehen meno ja lähettää sitten (edelleen siis maalimiesten tulee olla hitokseen hyvin kätkeytyneinä). Koirahan ei jätä tarkennusta koskaan kesken jos saa hajun, tuulista keliä nyt vain on kovin harvoin. Apuja sillä ei ole käytetty enää aikoihin, ääniavuista se kiihtyi vielä lisää jolloin ilmeni kaahaamista ja epätarkkaa työskentelyä. Kovin mielelläni en lähetä sitä uudelleen, koska aiemmin oli havaittavissa, että koira käy juoksemassa kaavan ja palaa odottamaan uutta lähetystä. Aika paljon olen tehnyt niin etten lähetä vaan koira palaa itsenäisesti takarajalle jatkamaan töitä. Silloin se kuitenkin saattaa ruveta laajentamaan aluetta liikaa - ei hyvä sekään.

Keijolla ei jotenkin ole riittävää uskoa siihen, että lähetyssuunnasta on löydettävissä joku - se ei jää mielestään hajuttomaan tilaan pyörimään vaan ottaa jalat alleen. Palkastaan se tykkää kuitenkin erittäin paljon ja ilmaisee aina maalimiehet heti iloisesti ja tehokkaasti loppuun saakka.

Koira toki on kuumuuteen taipuvainen muuallakin, vuosi sitten se ei "löytänyt" sen nähden pellolle heitettyä damia vaan kaahasi vain kaahaamasta päästyään sen yli haistamatta sitä. Myös esineruudussa oli vaihe, että se juoksi ruutuun ja takaisin eniten nopeasti pyytäen uutta lähetystä. Tämä saatiin korjattua niin, että tein kaistaleen, jonne vein kolme isoa helppoa esinettä. Annoin koiran ryöstää ruutuun, en lähettänyt uudelleen jos se tuli pois vaan otin muutaman askeleen alueella eteenpäin. Se oppi nopeasti etsimään tarkasti esineet, toi ne ja lähti ilman eri lähetystä jatkamaan. Ei ole kertaakaan tullut ruudusta pois tyhjin käsin vaikka nykyään on jo paljon pienemmät esineet ja vaikeissa paikoissa. Miten toteutan tämän saman hakumetsässä??

Treenien lisäksi elämään on mahtunut paljon aiempaa enemmän liikuntaa, syksy on niin mukavaa aikaa liikkua kun ei ole liian kuuma. Keijo on nykyään paljon maltillisempi lenkkikaveri, ei pyri lähtemään riistan perään samalla vimmalla kuin nuorempana. Nykyään Keijo juoksee vain n. 13 km kun omistaja kävelee 6 km. ;)

Taukopaikalla illan pimeydessä.

Hämärät lenkkikaverit.