Meillä oli eilen vapaapäivä ja treenattiin koiria aamusta saakka, kuinkas muuten. :) Keijolla on mennyt hakutreeneissä aika maltillisesti viime aikoina, käyttänyt nenäänsä hyvin riippumatta levottomista jaloista. Sunnuntaina se sortui vaihteeksi myös nenä kiinni kaahaamiseen. Juteltiin pitkään treenin jälkeen koirasta, siinä on ehdottomasti paljon hyviä hakukoiran ominaisuuksia kuten valtava motivaatio, helppo ilmaisu, suorat syvät pistot miltei loputon energia hommaan. Se on vielä nuori ja ennen kaikkea pitkät tauot tänä ja viime kesänä tarkoittavat sitä, että siltä puuttuu valtava määrä rutiinia ja kokemusta.
Tämä mato muutti hieman treenisuunnitelmia, rata jäi vähän suunniteltua lyhyemmäksi.
Tyytyväinen treenimies.
Tein Keijolle sunnuntaina hyvin simppelin treenin - maalimiehet molempiin etukulmiin siten, ettei tule aivan suoraa löytöä. Keliolosuhteet olivat kerrankin hyvät, tuuli hieman. Ensimmäinen maalimies oli koiralle täysin vieras ihminen, Keijo tarkensi hyvin loppuun saakka ja aloitti korrektisti oman tehoilmaisunsa. Myös toinen sujui samaan tapaan, täältä otettiin pitkä ilmaisu eikä sekään tuottanut ongelmia.
Nopea hakumies.
Tottelevaisuudessa ollaan keskitytty mielentila-asioihin tosi paljon, lisäksi noutoon, esteiden ylityksiin ja eteenmenoon. Noudoissa Keijo tahtoo kuumentua heitosta, joten olen aika paljon tehnyt pelkkiä palautuksia tai vienyt kapulan noudettavaksi. Täytyy myös ruveta palkkaamaan sitä heiton jälkeen. Kuumentumisesta seuraa se, että ei luovuta kunnolla vaan täräyttää tassuilla päin. Toinen aivan yllättävä huomio oli, että se pitää muiden kuolaamaa noutokapulaa huonolla otteella - ainakin ollessaan matalassa vireessä. :D
YÖK limainen kapula!
Eteenmenossa ongelmana on ollut koko ajan maahanmeno, olen lopulta tehnyt sitä sekä kaukokäskynä (jättänyt koiran odottamaan ja huutanut kaukaa maahan) sekä niin, että koira on apuohjaajalla liinassa kaukana ja huudan maahan. Todettiin, ettei koira ymmärtänyt huudettua maahan-käskyä samoin kuin läheltä annettua kauniimpaa käskyä. Nyt ollaan kuitenkin edistytty tässä kivasti, olen jonkun kerran lenkillä huutanut sen maahan kesken juoksemisen ja se on myös mennyt.
Ylämäki, alamäki, ylämäki.. ;)
Eilen tein haun jälkeen pienen tottiksen, lyhyen koska oli tarkoitus ajaa vielä jälki. Tein vain kapulan pitoa ja palautusta, ilmeestä näki kyllä että etoo mutta kohtalaisen kivasti toi - vain kerran rysäytti päin. Päälle motivoitu eteenmeno ja autoon hetkeksi lepäämään.
Jälki oli n. 400 metrin mittainen, ikää oli varmasti yli tunti - luultavasti kaksi (ei tullut katsottua kelloa). Keppejä kuusi ja useita kulmia. Jäljen piti leikata 50 metrin jana loivasti, jotta koira varmasti ottaa oikean jäljen mutta emme nähneet janamerkkiä ja tein janan väärään kohtaan. Jälki leikkasi sen miltei kohtisuoraan, mutta koira otti vahvasti heti oikean suunnan. Jäljesti oikein hyvin kunnes ekassa kulmassa hukkasi jäljen, ajauduttiin sen verran yli että päätin palata takaisin siihen missä koira oli vielä varmasti jäljellä. Sen ilme oli hyvin helpottunut kun se löysi jäljen ja hetken kuluttua löytyi keppikin hienolla ajoituksella pikkuhukkaan nähden. :)
Yhdessä kohdassa oli vahva tuore riistapolku, koira tarkisti sen ja näytti hetken ihan samalta kuin lenkillä kohdatessaan riistan hajuja mutta jatkoi sitten oitis oman jäljen ajamista. Yleensä en puhu koiralle mitään mutta tässä kehuin suullisesti. Aivan jäljen lopussa oli järkyttävä ryteikkö ja koiran (ja jäljentekijän) reaktioista päättelin että ollaan kepin lähellä. Aikamme odotettiin että se nostaa kepin mutta koira halusi sitkeästi jatkaa ja päätin sitten että se saa tehdä niin. Pitkälle ei päästy niin nousi keppi. :)
Jälki hoidettu - mitäs sitte??
Olen todella tyytyväinen tällaisiin harjoituksiin, joissa tulee eteen ongelmia. Nyt toivottavasti opittiin, ettei jälkeä kannata hukata, miltä koira näyttää riistaharhalla ja myös tietynlaista jääräpäisyyttä. On aika painostavaa kun kolme ihmistä seisoo ja odottaa, että koira löytää kepin - jota ei edes ole kyseisessä kohdassa. Nyt koira piti sitkeästi päänsä ja lopulta se oli jopa oikeassa.
Jos treenissä aina kaikki vain onnistuu kivasti, ei se ole minusta mennyt kauhean hyvin. Kehittymistä ei tapahdu ilman että kohdataan haasteita. Toki ne eivät saa olla liian vaikeita verrattuna koiran tasoon, koska silloin ne voivat heikentää koiran itseluottamusta ja koulutustasoa.
Oli kyllä oikein kiva vapaa- ja treenipäivä, aikaa saatiin tuhraantumaan yli neljä tuntia. Käytin Keijon vielä uimassa - oli tosi lämmin päivä ja ylimääräistä aikaa. Uiminen on kyllä sille niin mieluisaa - kuten toki oikeastaan kaikki tässä maailmassa. :) Loppuillan koira oli hyvin tyytyväinen, selvästi kerrankin oli järjestetty tarpeeksi ohjelmaa.
Uimapallo suussa, haluaisi vielä pari heittoa.
Ripalta poistettiin reilu viikko sitten hyvänlaatuinen pieni kasvain jalasta ja otin Keijon eläinlääkärireissulle mukaan, lähinnä maltinkasvatusmielessä plus tietysti kerrankin toisenlainen kokemus - on joutunut niin paljon käymään hermovaurion vuoksi hoidettavana. Alkuun se sohlasi kovasti mutta lopulta rauhoittui ihan kivasti hoitohuoneeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.