Nenänkäyttöä

Viime hakutreenien jälkeen keskustelin Keijon juoksemisongelmasta muutaman ihmisen kanssa, monenlaisia ajatuksia saatiin ja niistä poimin ensimmäisenä jatkoon kaistaleet. Teimme tänään kolme kapeaa kaistaletta, leveys n. 25-30 metriä ja syvyyttä yli 50 metriä. Kaistaleiden väliin jätettiin reilusti tallaamatonta aluetta, ettei nopeasti liikkuva koira vaihtaisi kaistaleelta seuraavalle. Keli oli kuin tilauksesta miltei täysin tuuleton, odotukset kovat että koira sortuu virheeseen eli ei tarkasta aluetta kunnolla vaan juoksee sen vain läpi todeten "ei haise, ei oo ketään" ja palaa minun luokse.

Ennen treenejä nautittiin Ryhdin BH-kakkukahvit. 

Tullessani alueelle Keijolla oli vire lupaavan hullu, otin kuitenkin ilmoittautumisen (kuten aina) ja siirryin rauhallisesti ensimmäisen kaistaleen kohdalle. Lähetin koiran ja jäin pitämään peukkuja, jotta se palaisi takaisin tyhjin käsin. :D Lähti noin miljoonaa, teki hienon laatikon ja tuli aivan yhtä lujaa takaisin. Käänsin sille vain vähän kylkeä ja otin askeleen alueelle päin. Keijo jatkoi hidastamatta vauhtiaan takaisin alueelle, etsi jälleen jonkin aikaa mutta palasi minua kohti uudelleen. Taas reagoin vain katselemalla taivaalle jolloin koira suuntasi takaisin alueelle jatkamaan töitä. Sitten menikin tovi ennen kuin maalimies löytyi ja komea ilmaisu kajahti. :)

Toisella kaistaleella Keijo joutui tekemään paljon töitä mutta ei tullut enää uuden lähetyksen toivossa minun luokse vaan tarkensi sitkeästi loppuun saakka, samoin kolmannella. Treeni tuntui vuoden parhaalta, jatkamme nyt näitä syksyn ja luultavasti vielä keväällä jonkun kerran jotta saadaan tolkku Keijon juoksemiseen. :) Parasta on se, että koira saa itse oivaltaa asioita.

Voittajan on helppo hymyillä. :)

Eilen meillä oli vapaapäivä, enimmäkseen vain levättiin mutta tein Keijolle pari janatreeniä. Molemmissa jälki leikkasi janan 50 metrin kohdalla hieman helpotetussa kulmassa. Annoimme jälkien vanhentua hieman toista tuntia. Ekalla oli yksi kulma ja kolme keppiä, toisella kaksi kulmaa, polun ylitys viistosti ja neljä keppiä.

Ensimmäinen jana oli hieno, edettiin melkein suoraan ja koira selvästi etsi jälkeä ja poimi sen varmasti. Yhdessä kohdassa kuvittelin jäljen menevän tietystä kohdasta ja ohjasin koiraa sinne - täydellinen aivopieru, koska ylipäätään koiran kaikenlainen ohjailu jäljellä on silkkaa ohjaajan tyhmyyttä, mukaan lukien pakottaminen. Ilokseni Keijo kuitenkin piti päänsä ja jatkoi omaan suuntaansa - joka osoittautuikin sitten aivan oikeaksi. :)

Ensimmäinen jana:

Toinen jana oli myös kiva, vähän enemmän sakkasi sivusuunnassa mutta väylä oli vaikeampi. Myös tältä poimi kaikki kepit, varsinainen näytön paikka oli jäljen puolivälin tienoilla kulmassa kun oksa takertui Keijon valjaisiin ja se pelästyi tilannetta voimakkaasti, huusi ja tuli minun luokse. Se kuitenkin pystyi tilanteen jälkeen jatkamaan töitä, toki siitä näki että tilanne loi sille painetta. Kulma selvitettiin ja jatkettiin jälkeä - seuraava keppi tuli nopeasti tilanteen jälkeen. Se tarkensi sen hyvin ja ilmaisi, saatuaan palkan kepistä Keijo kuitenkin hieman purki paineita ja taisi napata minua nenästä. :D Jatkoimme tämän jälkeen jäljen loppuun, esimerkiksi polun ylitys ei tuottanut mitään ongelmia.

Mähän sanoin et mä hoidan, mitäs sitten tehdään??

Yllä vielä tuo keppitapaturma videolla. Kokonaisuutena olen hirveän tyytyväinen meidän jälkikehitykseen, totta kai on kaikkea tehtävää - varmasti jopa sellaista, mitä tämmöinen vihreä metsäjälki-ihminen ei tajua mutta mukavaa hommaa molempien mielestä ja se on tärkeintä. :) Myös tottelevaisuus on kehittynyt paljon ja niinhän se yleensä tekeekin kun vain pääsee treenaamaan. Olen onnekas kun minulle sattui maailman paras Keijo.