Talotreeniä ja tottelevaisuutta

Eilisen ohjelma oli lähinnä lepoa ja liikuntaa sopivassa suhteessa eli paljon lepoa. Tänään oli tarjolla Porvoossa rakennusetsintätreeniä talossa, jossa Keijo on aiemmin käynyt kaksi kertaa (viimeksi pääsiäisenä 2016).

Omaa vuoroaan odottelemassa.

Keijolle laitettiin kolme ihmistä piiloon, kaikki niin etten tiennyt heidän olinpaikkojaan. Ensimmäinen oli vaikein, koska sijaitsi korkealla katonrajassa kaapin päällä ja ihan lähetyskohdan lähellä. Toinen saman käytävän loppupäässä olevan huoneen kaapissa ja kolmas sitten eri käytävän perällä huoneessa olevan levyn ja romujen takana.

Ensimmäinen maalimies oli piiloutunut kaapin päälle.

Piilot olivat koiralle kohtalaisen hankalia mutta se työskenteli hyvin ja malttoi tarkentaa ne loppuun saakka eikä ruvennut haukkumaan mitään hajun reunoja. Etenkin ensimmäinen oli kiva nähdä kun oli eniten virtaa sille lähtiessä ja tarkentaminen tietysti vaikeinta. Lisäksi sillä ei ole ollut koskaan maalimies noin korkealla ja silti se selvitti piilon hyvin.

Vaikuttaa siltä, että nyt tällaista etsintäkokemusta on karttunut sen verran että nenänkäyttö on todella parantunut. Totta kai koira on edelleen nopea ja autan sitä pysymään hyvällä toiminta-alueella sen minkä voin. Lähetyksissä odotan kierrosten tasaantumista, piiloilla ollaan löytöjen palkkaamisen jälkeen hetki rauhassa, siirtymiset vien hallinnassa enkä liina kireällä jne.

Toisen maalimiehen kaappi.

Kaikilla löydöillä oli todella hyvät ilmaisut taas, ne ovat kyllä ehdottomasti Keijon vahvinta aluetta. Se ei ollut häirinnyt mitenkään ketään maalimiestä vaan käytti kaiken tarmonsa ilmaisuun. Suurkiitos jälleen Ammille mahdollisuudesta treenata rakennuksessa. 💙

Kolmas oli tuon levyn takana, kuulemma oli tuntunut siltä että koira kohta kaataa levyn. 

Todella tyytyväinen olen, nyt näyttää hyvältä tämä homma. Tehdään vielä muutama tämmöinen etsintätreeni erilaisissa ympäristöissä, sitten voidaankin keskittyä muihin juttuihin ja odotella kevään tuloa. Toivottavasti tulee paljon lunta ja saadaan ladut kuntoon, Keijolla voi olla onni päästä kokeilemaan olisiko siitä valjakkohiihtoon ihan oikean hiihtäjän kanssa. Pidetään kovasti 👍😊!!

Perustyytyväinen mies treenin jälkeen. 

Illalla oli vielä hallitottisvuoro, vähän myöhästyttiin sieltä ja mielessä kävi kieltämättä perua koko homma mutta onneksi en tehnyt niin. Viimeksi hallilla oli aluksi ongelmana se, että koira pyrki haistelemaan lattiaa palkkaamisten välissä. Näissä tilanteissa oma hermo kiristyy nopeasti, ärsyttää mokoma haistelu vaikka koira tekeekin muuten hyvin töitä. Treenikaveri ehdotti niinkin monimutkaista kuviota kuin että heti palkan jälkeen kutsun koiraa.. 😀 Ei tarvinnut kuin pari kertaa tehdä, ei jäänyt enää ihmettelemään kertaakaan mitään maton hajuja.

Tehtiin ihan perustreeniä; vietistä luoksetuloja, maahanmenoja, istumisia, seisomisia ja myös hyppyjä pitkästä aikaa, Hyppyytin siten että jätin vain esteen taakse istumaan ja menin toiselle puolelle, käsky "hyppy" ja palkkasin koiran kun se ylitti esteen ja tuli eteen istumaan. Tein ensin madalletulla esteellä, sitten korotettiin 90 senttiin. Keijo ei pyrkinyt kertaakaan kiertämään tai muuta, hyppää tosi keskittyneesti ja hyvin. Lopuksi vielä paikallaolo, jonka jälkeen vein koiran pois. Oli kyllä todella onnistunut treenikokonaisuus, tottis on kiva laji ja onneksi ehdin treeneihin ja jaksoin vielä lähteä. Koiraa ei väsyttänyt pätkääkään...

Lopuksi vielä yksi versio päivän treeniporukan ryhmäkuvasta. Keijo on ylärivissä vasemmalla, sen vieressä Brufinn-lauma, alhaalla sitten vasemmalla Rocky ja Hali, oikealla Kaapo. Oli järkevämpiäkin kuvia mutta tämä oli hauskin. 😂

Pikku-Hali näyttää Kaapolle kieltä! Kuva: Katri Nevalainen