Meillä on mitä ilmeisimmin esineruutukausi menossa, tein molemmille pojille esineruudun sekä lauantaina että maanantaina. Toki tottis on myös työn alla, siellä ei sinällään mainittavaa - Keijon kanssa olen rakennellut etenmenoa mutta vaihtelun vuoksi myös noutoa ja jääviä liikkeitä juoksusta. Ripa puolestaan tekee jo pikkupätkiä seuraamista ja vahvistan sitä kaikesta röyhkeydestä sekä aktiivisuudesta. Myös hyppyä olemme tehneet hallissa, tässä Ripa hyppää n. 80-senttisen esteen:
Lauantain esineruutu oli 50 metriä syvä kaistale, jossa neljä esinettä (kaikki taka-alalla). Keijo teki ehkä kaikkein parhaan ruutusuorituksensa koskaan, lähti etsimään keskittyneesti ja palautti kaikki asianmukaisesti käteen. Haetutin sillä kolme esinettä ja ne nousivat varmasti ja supernopeasti. 😊
Takakulman muovikeila löytyi.
Ripa vaikuttaa ruudussa koiralta, joka pysyy hyvin tallatulla alueella, etsii vain lähetetyltä kohdalta ja palaa takaisin seuraavaa lähetystä varten jollei löydä esinettä. Se haki kaksi esinettä ja kun toinenkin tuli käteen, lopetin siihen. Nenäänsä se käyttää tarkasti eikä kärsi liiallisesta tilannenopeudesta.
Lauantain esineet.
Treenin jälkeen koirat tarhaan, Ella kävi tutustumassa poikiin.
Maanantaina teimme isomman ruudun, koko suunnilleen 40x50m ja kolme esinettä. Esineet olivat pienempiä kuin lauantaina. Keijo oli jo autolta otettaessa semmoisilla kierroksilla etten yllättänyt kun sen työskentelyssä oli uusia elementtejä... 💨 Se pureskeli esineitä, pudotteli (!!) niitä luovutuksessa.. Toista esinettä tuodessaan se haistoi kolmannen ja vaihtoi esineet vaikka koitin toki kutsumalla kannustaa tuomaan toisen loppuun. Tästä kaikesta on tietysti video, toisin kuin lauantain treenistä. 😄
Hyvää treenissä oli se, että kokonaisuutena aikaa kului alle kolme minuuttia ja todistetusti Keijo juoksee nenä auki VAIKKA suussa on jo esine. 😅 Huonot luovutukset eivät ole olleet tavallisia kuten ei myöskään esineen vaihtaminen - luottavaisin mielin siis eteenpäin. Tärkeintä on mukavat koirat, joiden kanssa voi treenata. Se on kuitenkin maailman parasta vastapainoa arjen erilaisille ongelmille ja stressille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.