keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Pikkuista treeniä ja rentoutumista

Sunnuntaina oli jopa aktiivinen treenipäivä, treenattiin sekä päivällä että illalla. Keijon kanssa tottelevaisuutta ja Ripalle päivällä keppitreeni ja illalla tottelevaisuutta. Muuten ollaankin oltu melko hissuksiin, tehty pikkutottiksia lähinnä sisällä ja levätty.

Keijon kanssa on edelleen paneuduttu maahanmenoon minusta etäällä olevalle targetille (leikkuulauta) ja noutokapulaotteeseen. Leikkuulauta tuottaa koiralle jo kovasti fiilistä ja se lähtee hyvin sen luokse. Välillä hakee vain makupalan, välillä käsken ensin maahan ja sen jälkeen palkkaan laudalle ja olen jonkun kerran käskenyt maahan sen jälkeen kun on ottanut makupalan. Kokonaisuutena homma sujuu jo paljon paremmin. Ehkä me vielä saadaan kasaan eteenmeno maahanmenon kanssa. 😅 
Keijo ja keltainen leikkuulauta. 🌞
Kapulapeli on edistynyt kovasti, nyt koira malttaa odottaa edessä istuen lupaa ottaa kapulan suuhun ja se pitää sitä hyvällä otteella vaikka pidänkin kapulasta kiinni hetken aikaa. Sitten irrotan otteeni, vapautan hetken kuluttua ja kehun kovasti. Kapula ei ole pyörinyt suussa lainkaan, jännä nähdä pyöräyttääkö koira kapulaa vielä ennen luovutusta - kivaa vaihtelua ollut kuitenkin treeniin. 👍
Keijon kapula, älä koske..
Ripan edellinen janatreeni osoitti että jälki vei voiton eikä keppi aiheuttanut mitään reaktiota, niinpä tein sille 12 kepin jäljen, kepit aika lähellä toisiaan (max 20 metriä). Ripa oli heti jälkimoodissa kun virittelin liinan ja jälkivaljaat. Se lähti jäljestämään hyvin ja sillä hetkellä kun oli ekan kepin kohdalla, laitoin semmoiset bileet käyntiin että varmasti tuli selväksi asian merkitys. 🎉 Koira otti kepin suuhunsa, leikin sillä sen kanssa ja palkkasin ruoalla.

Olin tyhmänä astunut keppien päälle ja osa niistä oli painunut luonnollisesti lumen alle mutta Ripa ei mennyt halpaan vaan kaivoi niitä esille! Katsotaan nyt miten homma etenee mutta tälle jäljelle jäi vain yksi keppi, kaikki muut koira etsi ihan vimmalla. Se suorastaan alkoi etsimään keppejä jäljeltä eikä vain kaahannut jälkeä eteenpäin. 😌 Teen näitä varmaan vielä yhden tai kaksi mutta sen jälkeen taas enemmän oikeaa jälkeä eli enemmän jäljestystä ja sitten jäljen tärkein asia keppi!
Ei oo mikään länäkorvamies kun on selvitynyt hommista kunnialla!
Sunnuntai-iltana tottishallilla viriteltiin vähän erilainen este mutta hyppivät nuo senkin yli. Keijolle naksuttelin vain targettihommia ja maahanmenoa mutta Ripa sai tehdä seuraamista ja jälleen hyppyä. Seuraamisessa sillä tuli vähän epävarmuutta, täytyy työstää seuraamispaikkaa ja ennen kaikkea hyvää fiilistä vielä paljon. Estettä tein edelleen apuohjaajan kanssa siten, että molempiin suuntiin sai palkan. Ripa kokeili jos nakkia saisi vaikka kiertää esteen, korjasin sanallisesti ja sille tuli vähän paha mieli mutta se kuitenkin pääsi siitä yli ja hyppäsi asianmukaisesti kiertelemättä sen jälkeen. Loppu hyvin kaikki hyvin. 
Este, jonka kanssa on käytetty luovuutta.
Maanantai olikin vapaapäivä, tehtiin leppoisaan tahtiin koti- ja yhdistyshommia, joiden jälkeen oli pakko lähteä ulkoilemaan. Oli niin kaunis talvipäivä, vuoden hienoimpia!
Minä ja meidän koirat.
Lenkin jälkeen koirat lepäsivät melkein koko illan. Etenkin Keijo on Helmiinan käsittelyn jälkeen ollut kotona merkittävästi rauhallisempi. En tiedä liittyvätkö asiat toisiinsa, voi toki olla että se on juuri nyt aikuistunut. Treeneissä se on aivan yhtä energinen kuin aina, samoin lenkillä. Olipa syy mikä hyvänsä, mukava kun koira ei liikaa säädä jotain silloin kun se voisi levätäkin.
Rentoa porukkaa.
Helmikuussa on luvassa jälleen hakutreenejä uudessa ympäristössä ja tottisvuoroja hallilla kuun loppuun saakka. Jonkun taajamajäljenkin voisi tehdä vielä niin kauan kuin on lunta, vaikkei niissä nyt sinällään ollut mitään erityistä vaikeutta. Kokemus luo kokemusta ja vaihtelu virkistää vai miten ne sanonnat nyt menivätkään? 😉

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.