Vain elämää, ei sen enempää

Johan on kulunut aikaa edellisestä tekstistä, se ei tarkoita sitä ettei olisi tapahtunut mitään - ei vain ole joutanut istumaan alas ja kirjoittamaan. Aloitimme fillarikauden Keijon kanssa ja voi veljet miten hienosti se veti. 🏁 Pari viikkoa sitten Keijo, oman elämänsä crash test dummy, loukkasi itsensä törmäämällä kiveen ja oli sen jäljiltä aika jumissa ja kipeä. Helmiinan avustuksella ja levolla keho on kuitenkin toipunut ja poika on taas kunnossa.

Helmiina hoitaa ja huoltaa. 

Keijo oli pääsiäispyhät Boondock's-koirahoitolassa, se oli pärjännyt hyvin. Hieno tyyppi, joka osaa hoitolassakin rauhoittua eikä jännitä mitään. Ruoka oli maistunut, vatsa toiminut ja noudettaessa moikkasi minut kyllä iloisesti mutta sitten kävi tsekkaamassa omia juttujaan. Tasapainoinen koira ei ole aina itsestäänselvyys, arvostan.

Hoitokoriin pakattu ruokaa, luita, herkkuja ja lelu.

Meille on tulossa hovawartin pentu toukokuun lopulla, pentueessa on kahta väriä saatavilla emmekä vielä tiedä kumman värinen meille tulee - kaikki käy. 😊 En voi ymmärtää värijalostusta etenkään käyttökoiraroduissa. Luonnollisesti jokaisella on lempivärinsä mutta harrastus- ja työkoirissa on paljon tärkeämpää terveys, ominaisuudet ja esimerkiksi kyky lisääntyä luonnollisesti. Tuntuu, että tämä ei käyttölabradoreilla ole mitenkään itsestäänselvyys ja sen jos minkä tulisi herättää ajatuksia.

Hertta kuulemma vaikuttaa siltä, että Keijon ensimmäinen pentue voisi olla toteutumassa. Pidän yhdistelmästä ja ottaisin siitä pennun, jos Keijo olisi vanhempi. Keijon ja Hertan pennut tulevat olemaan mustia. Toivon, että ne löytävät kivat harrastavat kodit ja huoleni siitä, että kaikki haluavat muotivärisen ketunpunaisen koiran, on turha.

Esineruutumies. 🕷

Keijo täytti viime kuun lopussa kolme vuotta. Maailman paras Keijo, tuntuu kuin olisi ollut tuossa aina eikä ikinä lähde pois. Miten voikaan tulla koira, joka on niin kaikkea sitä mitä on koskaan toivonut ja vähän päälle? Osan tekee varmasti oma asenne koiraa kohtaan, tein kauan töitä ennen kuin otin monien saksanpaimenkoirien jälkeen labradorin. Astuin vieraaseen maailmaan ja valmistauduin hyvin erityyppiseen koiraan. Eniten kaikkeen on vaikuttanut kuitenkin Keijo, joka on syntynyt niin valmiina ja opettanut minulle millainen on vahva labradorinnoutaja. 💚 Se on tehnyt koiran omistamisesta helppoa, ei ole tarvinnut tukea missään ja rodunomaisissa harrasteissa olen voinut vain ihastella miten koirassa on asioita valmiina. Olen oppinut koiran myötä myös kouluttamaan paremmin ja eri tavalla, nyt harrastaminen on aina kivaa molempien mielestä.

Kolme vuotta, kärsä vinossa! 😆

Saimme ystävien avustuksella paikan jälkikokeeseen, siihen ei ole paljon aikaa ja tulevien viikkojen kiireet tietäen menemme kokeeseen aika tavalla kylmiltään. Koe ei kuitenkaan ole liian vaikea koiran osaamistasoon nähden eikä täten sitä kohtaan epäreilua osallistua siihen, joten voimme käydä hakemassa uuden kokemuksen. 😊