maanantai 2. lokakuuta 2017

HK1

Asiaa monelta kantilta harkittuani ja treenikavereiden kanssa keskusteltuani ilmoitin Keijon vielä hakukokeeseen. Edellinen kokeemme oli myös hakukoe, josta saimme kesäkuun 18. päivä hylsyn tottelevaisuuden vuoksi. Koiran mielentila oli mennyt aivan vääräksi ja se keräsi voimakkaasti painetta, joka puolestaan aiheutti liikevirheitä ja yleistä huonoa ilmettä. Viitteitä tästä näkyi jo kevään ensimmäisessä kokeessa (JK2 21.5.) mutta tuolloin räpiköitiin vielä hyväksytty tulos.

Kielimies Keijo. 
Tottelevaisuuden ongelma oli kuitenkin selvä eikä silloin jatketa kokeissa käyntiä ajatuksena, jos tuurilla saisi tulokset vaan haetaan ongelmaan apua ja lähdetään korjaamaan sitä. Olen ohjaajana sortunut vaatimaan koiralta asioita, joita en ollut varmistanut sen osaavan. Kun se ei näitä ole tehnyt, olen koventanut otteita, jolloin koiran itseluottamus ja varmuus on pikkuhiljaa hävinnyt. Tottelevaisuus oli tiettyyn pisteeseen saakka hienoa mutta sitten ohjaajan osaamattomuus astui peliin. Minulla ei ole kokemusta koiran kouluttamisesta tämän pidemmälle ja nyt olen opetellut lisää. Opetellut vaatimaan ilman pakottamista, opettanut koiraa teknisesti paremmaksi, antanut koiralle tilaa itse yrittää ja onnistua - se on vahvistunut sitä kautta hurjasti. Olen tehnyt sille vaikeita asioita ja antanut sen itse päästä niistä yli, aluksi se oli epävarma ja hidas mutta huomattuaan onnistuneensa, homma vahvistui tosi nopeasti.

Ohjaajana minulle on vaikeaa vaikeuttaa treeniä ja laittaa koira haastamaan itse itsensä, pysyn tosi mielelläni mukavalla alueella. Palkkaisin tiuhaan enkä haluaisi tehdä mitään pitkää palkatonta treeniä. Olen aiemmin tehnyt myös liian kaavamaista yllätyksetöntä treeniä enkä ole huolehtinut mitenkään liikkeiden väleistä. Näiden kaikkien asioiden summana sain aikaan koiran, jolle suoritus kokeessa oli liian erilainen ja vaikea tilanne verrattuna treeneihin. Nyt kesällä opetin koiralle uudelleen sivulletulon, olen opettanut sille myös liikkeitä, joita ei kokeissa varsinaisesti tarvita (jakkaralle nousua, puun/kartion kiertoa, ihmisen yli hyppäämistä jne), olen vahvistanut sen kykyä oikeasti kuunnella käskyä eikä vain tarjota kauheasti eri liikkeitä. Olen huomannut olevani aika ideaköyhä ja tämän vuoksi harkitsen Rally-tokon treenaamista tulevana talvena, ehkä myös kisaamista kokemuksen saamiseksi.

Yhteenvetona meillä oli tälle kesälle siis paljon opeteltavaa, molemmilla. Pidettiin ensin ihan taukoa ja sitten pikkuhiljaa motivoiduin tekemään asioille jotain. Mitä enemmän tein eri tavalla, sitä luottavaisemmaksi ja vahvemmaksi koiran tottelevaisuus muuttui. Sieltä kuoriutui yllättävän nopeasti tuttu iloinen ja energinen Keijo, joka ei jännitä ohjaajan aivoituksia vaan luottaa tähän ja itseensä.

Kokeeseen lähdin vain ja ainoastaan koiran ehdoilla, ainoa ajatus oli huolehtia liikkeiden väleissä hyvästä fiiliksestä ja luottaa siihen, että silloin koira ei tee niin paljon virheitä. Halusin myös koiralle positiivisen kokemuksen koesuorituksesta. Totta kai olisin voinut tehdä saman kokeenomaisen treenin yhteydessä mutta sen verran on minussakin tittelinkipeyttä, että halusin hausta koulutustunnuksen. Edellisen ja tämän kokeen välissä oli 105 vuorokautta, paloin halusta nähdä mihin se aika riitti ja samalla saada tietoa onko suunta oikea.

Suorituksemme ei missään tapauksessa ollut ohjaamisen puolesta eleetöntä ja urheilijamaista, tsemppasin koiraa kaikkien liikkeiden välillä sen verran kuin tuomari salli. Mutta se kannatti, koiran olemus ja ilme olivat täysin eri planeetalta edellisiin kokeisiin verrattuna. Pientä huolestumista näin sen ilmeessä välillä mutta kokonaisuutena ero edellisiin kokeisiin oli uskomaton. Virheitä tuli vähemmän, ainoastaan estenoudon paluuhypyn kiersi (tosin kapula jäi tosi lähelle estettä, saattoi vaikuttaa tähän) ja eteenmenon kaarsi paikallaolopaaluja kohti. Pisteitä saimme 87, olin supertyytyväinen - jopa niin että vaikka maasto olisi mennyt pieleen, olisin ollut voittajafiiliksellä.
Jippii!!!!
Maastot aloitettiin esineruudulla, siellä koira teki täydellisen tehokasta työtä saaden täydet 30 pistettä. Haussa meillä oli viikko sitten aivan kamala treeni, koira vain kaahasi käyttämättä kunnolla nenäänsä ja kun lopulta löysi maalimiehet, turhautuminen purkautui röyhkeänä käytöksenä ja vaikka millaisena härväämisenä. Kokeessa se ei juossut kuitenkaan turhia, eka maalimies löytyi etukulmasta, sen jälkeen tyhjiä kunnes toinen oikeasta takakulmasta. Koira aloitti ilmaisun, minä hyväksyin sen ja lähdin laukkaamaan piilolle (umpipiilo) mutta koira tulikin vastaan. Jäädyin ihan täysin, en yhtään tiennyt mitä tilanteessa kannattaa tai voi tehdä enkä edes älynnyt kysyä tuomarilta. Otin koiran sivulle ja palasin keskilinjalle, kasvot valkoisina suu auki hapuilin talutinta, jolloin tuomari onneksi opasti ettei kyseessä ollut kuin virheilmaisu eikä todellakaan tarvitse keskeyttää vaan jatkaa. Lähetin koiran toiselle puolelle ja viimeinen maalimies löytyi sieltä, koira ilmaisi loppuun ja koe oli hyväksytty. Pisteitä saimme 155 aikamoisen puhuttelun kera siitä, miten vähällä olin möhliä itse koko suorituksen. Kokonaisuutena kuitenkin ykköstulos, HK1, pisteillä 272 oli totta.
Ryhdikäs syysmies. 💛
Kokeet on tältä syksyltä nyt käyty, haussa on selvästi treenattavaa esimerkiksi umpparit, joita ei sitten toukokuun olekaan treenattu. Tottelevaisuuden kehitys jo nyt oli huima mutta kevään voittajaluokan kokeita ajatellen ja muutenkin on syytä kouluttaa pidemmälle ja paremmaksi. Jos kesäkuussa tuntui hieman epätoivoiselta, onko tunnelin päässä valoa vai ei niin nyt ei ole edes tunnelia. Minulla on 3,5-vuotias koira, jolla on keväällä oikeus ruveta ns. jahtaamaan ykkösiä jälkikokeissa ja haussakin siirtyä jo avoimeen. Kautena tämä on ollut jälleen äärimmäisen opettavainen ja onnistunut. Treeni- ja reissukaverina en voisi parempaa koiraa toivoa.
Täysillä eteenpäin. 

1 kommentti:

  1. Onnittelut, täysin ansaittu tulos hk kokeesta, tsemppiä tulevalle vuodelle!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.