lauantai 26. toukokuuta 2018

Muumit seitsemän viikkoa

Oi hyvänen aika, miten aika rientää nopeasti. Tessan ja Keijon muumit ovat jo 7-viikkoisia ja muuttavat pikkuhiljaa omiin koteihin. Kaikkea hyvää Tiuhti, Nipsu, Pikkumyy, Nana, Tuutikki, Ninni, Hosuli ja Niiskuneiti. 💖
Ylärivistä vasemmalta oikealle: Tiuhti, Nipsu, Pikkumyy, Nana, Tuutikki,Ninni, Hosuli ja Niiskuneiti. 😍
Tämäkin pentue on jo nyt ollut hieno matka, tuonut uusia ihmisiä elämään ja tarjonnut mahdollisuuden elää mukana Keijon jälkeläisten elämässä. Lämmin kiitos siitä kuuluu niin kasvattajalle kuin pentujen onnellisille omistajille. Vaikka roolini on vain uroksen omistaja, toivon aina kuulevani Keijon jälkeläisten uutiset - hyvät ja huonot. 😊 Näillä muumeilla on hyvät eväät elämään, yhdellä todennäköisesti korjausta vaativa napatyrä mutta muuten kaikki oli eläinlääkärin tarkastuksessa kunnossa. Toivottavasti ovat terveitä ja tuottavat omistajilleen paljon ilon ja onnen hetkiä.

22.5. Keijon ensimmäinen pentue täytti vuoden, valtavasti onnea sää-pennuille! 🎉 Kuulumisten perusteella vaikuttaa siltä, että niistä on kasvanut kivoja nuoria aikuisia koiria, jotka tuovat iloa omistajilleen. Hypo- ja homekoiraksi kouluttautuvien koirien treenit ovat edenneet mukavasti, samoin mejä-, peko- ja nome-puolella ja yksi nappasi näyttelystäkin ruusukkeita. 😎 Pääasia on kuitenkin se, että koirilla on mielekästä tekemistä, siitä kiitos omistajille.
Ylärivistä vasemmalta oikealle: Luna, Venla, Väiski, Ansa, Elsa, Sumu, Maja, Roope ja Tyyne.
Keijon elämässä jatkuvat treenit, liikunta ja lepo mukavassa suhteessa. Henkilöhaussa on meneillään hyvä jakso, koira on totta kai nopea mutta nyt on mukana myös asiallinen työskentely. Tyhjät pistot sujuvat ja maalimiehillä edelleen sopii tosi hyvin vaihteluna suorapalkat (toimivat myös helteillä hyvin, koira pääsee hieman helpommalla).

Pudotetun esineen nouto on loksahtanut hyvin ja tarkkuusruudussakin on tapahtunut edistymistä. Tein alkuviikosta pitkästä aikaa myös jäljen, olihan se aika hirveää pitkästä aikaa ohjata koiraa tuoreella jäljellä - intoa ja voimaa riitti mutta myös kepit yhtä lukuun ottamatta nousivat. Verijälkitreenit jatkuvat nekin omalla painollaan. 😊
Jälki, pudotettu, tarkkuuruutu tsek - mitäs sitten tehdään? 
Olemme ehtineet myös harrastaa hyväntekeväisyyttä, Keijo luovutti 14.5. toisen kerran verta (sen piti luovuttaa verta myös vuonna 2016, mutta se loukkaantui juuri ennen luovutuspäivää). Kyseessä oli Oiva Eläinklinikan ja Yliopistollisen Eläinsairaalan jokavuotinen tempaus, jolla täydennetään koirien veripankin veri- ja plasmavarastoja kesää varten.

Luovuttajan tulee olla mm. säännöllisesti rokotettu ja madotettu vähintään 30 kiloa painava koira. Luovuttajilta otetaan verikokeet, joilla varmistetaan, että kaikki on kunnossa. Tämä tieto on ollut myös itselle mukava saada vuosittain - muuten tuskin tulisi oman koiran veriarvoja seurattua. Koirien veripankki kaipaa jatkuvasti luovuttajia, joten ojenna tassu!
Luovutus käynnissä, sankarikoira. 😘
Keijo suhtautui tilanteeseen luottavaisesti ja rauhallisesti. Vaikka se on muuten vilkas koira, siltä onnistuu luontevasti pöydällä pötköttely, jos tilanne sitä vaatii. Myös se, ettei se pelkää tai jännitä tällaisiakaan tilanteita, on tietenkin etu.
Valmista tuli! 😊
Luovutuksen jälkeen koiran kanssa toimitaan kuten ihmistenkin, otetaan vuorokausi rauhallisesti ja huolehditaan riittävästä ravinnon ja nesteen saamisesta, mutta sen jälkeen taas normaalia elämää.
Lähtee kuin labradori rannasta! 💦

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti