torstai 23. elokuuta 2018

Loppukesän kootut kertomukset

Näin jälkeenpäin huomaa, että kuukauden kirjoittamisväli on liian pitkä - Keijon ja omistajan elämässä on taas tapahtunut monenmoista mukavaa. Viimeisin teksti käsitteli Naken poismenoa ja MEJÄ-kokeen ensimmäistä AVO1-tulosta. Sen jälkeen suuntasimme ajatukset etsintäkokeeseen ja tietysti syksyn lintujahteihin.
Yhteinen some-hetki. 💕

Nakkea on paikoitellen kova ikävä mutta sopeutuminen on kuitenkin käynnissä. Ripa on reipastunut kun ei ole enää Naken tossun alla ja Kokkelilla on alkanut kauhea mörköikä. Se kävi myös näyttelyssä ja virallisissa luustokuvissa; näyttelystä EH ja kuvissakin kaikki kunnossa.

Etsintäkoe


Treenit ovat jatkuneet edellisessä kokeessa esiin tulleiden koulutusvirheiden korjaamisella ja tietysti vanhojen taitojen ylläpidolla. Olen tehnyt enemmän eri osa-alueita peräkkäin ja selventänyt myös etukäteen virittämisiä. Hakutreenejä on ollut vähänlaisesti mutta jotain kuitenkin ja jopa vierailu toisen porukan treeneissä. Haussa tuntuu toimivan hyvin palkkaamisen vaihtelu, suorapalkkoja ja ilmaisua koiralle yllätyksellisesti.
Valmiina kuin partiopoika!
Pudotetun esineen noutoja olemme tehneet erilaisissa maastoissa ja pidentäneet matkaakin niin, että viimeisimmässä treenissä koira haki esineen 120 metrin päästä. Suurimmat haasteet koiralla on tällä hetkellä hallintaosuudessa, meinaa lähteä ns. lapasesta.

Tarkkuusetsinnässä on ollut eniten mietittävää; koira ei tahtonut malttaa pysyä ruudussa ja se toi esineen hermostuneesti tai saattoi ottaa sen huonosti suuhun ja olla muutenkin levoton. Yritin naksutella sille uuden ilmaisutavan eli maahanmenon mutta se vasta tuotti päänvaivaa, ei tuntunut oikealta vaihtoehdolta koiralle eikä ohjaajalle. Tein ruutuja, jotka rajautuvat niin ettei yli juokseminen ole niin helppoa ja laitoin ruutuun useamman esineen jotta sain varmemmin onnistumisen.

Merkittävin tekijä tarkkuusetsinnän parantumiselle lienee kuitenkin se, että Keijolta löytyi tulehtunut poskihammas, joka poistettiin. Sen jälkeen hommat lähtivät rullaamaan aivan eri tavalla. Videolla keittiötreeni, kolikon etsiminen ja tuominen. Koiralla ihan eri mielentila eikä mitään ongelmaa ottaa kolikkoa suuhun:


Jälki on Keijon vahvin laji mutta olemme toki niitäkin tehneet. Hankalin oli kaksituntinen, jonka päälle oli satanut koko ajan mutta selvitimme senkin. Jäljellä ei oikeastaan ole mitään ongelmia, lähtee oikeaan suuntaan ja jos joskus ajautuu takajäljelle, korjaa suunnan itsenäisesti jo ennen kuin liina loppuu. Jäljellä täytyisi ehdottomasti tehdä haastavampia harjoituksia.
Pudotettu, tarkkuus ja esineruutu suoritettu.
Esineruudussa on tällä hetkellä hieno tasapaino nopeuden ja tehokkuuden välillä. Viimeisimmässä treenissä saatiin onneksi pieni hankaluus neljännen esineen kohdalla, joka oli ylisuuren ruudun perimmäisessä takanurkassa. Ensimmäiset kolme löytyivät tehokkaan helposti, viimeinen ei ja lääkkeeksi koira sortui vanhaan syntiin eli juoksemiseen. Tähän auttoi että otin sen hetkeksi sivulle ja lähetin ruutuun kun ajatus taas saavutti koiran, viimeinenkin esine löytyi hienosti.

Jälkeläiskuulumisia


Keijon ensimmäiset pennut täyttivät toukokuussa vuoden ja ensimmäiset niistä ovat ilokseni käyneet virallisissa terveystutkimuksissa luuston osalta. Alku näyttää oikein hyvältä, sekä Sumulla (Mahottoman Sumuinen) että Väiskillä (Mahottoman Virtaava) tulos A/A, 0/0, LTV0 ja VA0. Molemmilla myös polvet ja olat kuvattu ja terveiksi todettu. Kiitos omistajille aktiivisuudesta ja tsemppiä lopuille, toivotaan samanlaisia tuloksia kaikille myös silmien suhteen. 😊
Sumu. 
Sumusta on myös mainittava, että se ohjaajineen on suorittanut hypokoirakoulutuksen kaikki osatavoitteet ja loppukokeen. Lämpimät onnittelut ja suuri arvostukseni Sumun kaltaisille tosielämän sankarikoirille, joiden työ ei näy missään tietokannassa mutta on sitäkin tärkeämpää. 💜

Metsästys


Metsästyskauden aloitusta on odotettu paljon! Tämä syksy on Keijon ja omistajan neljäs jahtisyksy, olemme päässeet ennätyspaljon mukaan ja se jos mikä lämmittää mieltä. Koira on kuin itsestään kehittynyt jälleen aiemmista vuosista - ilman ensimmäistäkään treeniä. Passissa se ei tee enää mitään turhaa, kyttää vain keskittyneesti taivaalle pitäen samalla piippuja silmällä. Haavakoiden käsittelyyn on tullut vahva ote, ohessa video kauden ensimmäisen haavakon etsimisestä:


Vedestä nouto onnistuu veneestäkin käsin, jopa ohjattavuutta löytyy ja haravoimme taveja koiran avulla isoista ojista ja joesta. Olen myös erittäin tyytyväinen siihen, miten koira suhtautuu vieraisiin metsästäjiin kaikissa tilanteissa; töitä tehdessä ei sorru seurusteluun vaikka joku kuinka yrittäisi mutta kun työt on tehty ja aseet poissa, käy luontevasti ihmisten luona. Jahdin loputtua Keijo on keksinyt noutaa tyhjät hylsyt, ei ole menneet tarkkuusetsintätreenit siis hukkaan. 😉
Kyyhkyä tulossa!

Video sorsajahdista, näkee koiran keskittymistä ja tarkkaavaisuutta taivaan liikenteen suhteen. En tiedä oppiiko se joskus erottamaan saalislinnut pääskysistä. 😅


Saalis jaloissa mutta edelleen skannataan taivaalle.

Nenähommia veneestä käsin.

Suurta kiitollisuutta koen tästäkin kuukaudesta, monella tavalla. Koira on ollut terve, se toimii hyvin mitä ikinä keksinkään tehdä tai tarvittaessa on tekemättä mitään. Vielä on koesuunnitelmiakin tälle syksylle, katsotaan tuottavatko ne tuloksia vai lisää treenattavaa - molemmat vaihtoehdot ovat yhtä tervetulleita. On myös hienoa nähdä, miten koiran toiminta tuottaa metsästyksen saralla lisähommia. Olen erittäin tyytyväinen myös siitä, että koirattomat metsästäjät kutsuvat koiria mukaan jahteihin. Näin saadaan saalis huomattavasti tarkemmin talteen tai vaihtoehtoisesti ajatellen voidaan ampua hankaliinkin paikkoihin.
Keijo tarjoaa sorsalle kyydin rantaan.
Keijolla on treffihommiakin suunnitteilla. 😍 Yhdistelmä (Helkyn Pluto - Reedrunner's Colette) toteutuu toivottavasti talvella. Se tulee kennel Lindbiski -nimen alle mutta pentueesta tiedustelut Lempin omistaja Jenni Martemolle 040 055 9010.

Teille vai meille?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti