torstai 6. joulukuuta 2018

Varvas kuntoon valohoidolla

Keijo satutti jokin aika sitten varpaansa lenkillä niin, että varvas turposi äkisti ja viereinen kynsi hiersi siihen haavan. Kipeältä se ei vaikuttanut, joten epäilin ettei se ainakaan murtunut ole.
Pullea varvas
Hieman isompi verrattuna toisen tassun vastaavaan varpaaseen.
Tilanne tuli puheeksi Tampereen Koirauinnin Anun kanssa, hän suositteli varpaalle nopeasti biolight -hoitoa ja saimme järjesteltyä ajan jo seuraavalle aamulle Anun koirahuoltoon. 😊 Saman päivän iltana kävimme myös eläinlääkärissä, jossa varvas tutkittiin ja kuvattiin vielä varmuuden vuoksi. Aamulla tehty biolight-käsittely oli kuitenkin laskenut turvotusta päivän mittaan niin, että sitä illalla tuskin havaitsi. Koska varvas todettiin ehjäksi eikä sieltä löytynyt vierasesinettä, pidetään todennäköisenä että se on mennyt sijoiltaan mutta palautunut takaisin.
Biolight -hoidossa, lisätietoa Anulta Anun Koirahuolto.
Biolight on pulsoitua (eli sykkivää) puna- ja lähi-infrapunavaloa, joka mm. vilkastuttaa verenkiertoa ja vie soluille enemmän happea ja nopeuttaa paranemista, vähentää kipua ja turvotusta sekä lievittää tulehdusta. Käsittely on koiralle kivutonta ja riskitöntä, valo hajaantuu tasaisesti eikä sillä voi vahingoittaa kudosta.
Reissumies tauolla.
Varvas ei ole sittemmin vaivannut ja omistajakin on ollut terveenä, joten olemme reissanneet taas normaalisti ja saimme mahdollisuuden vierailla pelastuskoiraporukan rakennusetsintätreeneissä. Treeni meni niin hienosti, että ansaitsee hieman palstatilaa. 😊

Keijolta piiloutui kolme henkilöä, jokainen eri tilaan. Sisätiloissa hajut liikkuvat täysin eri tavalla kuin maastossa ja se muuttaa koiran työtä paljon. Tämä on syytä ottaa huomioon treeniä suunniteltaessa, vaikeustaso koiran ja ympäristön mukaan niin, että se vie koiran tasoa eteenpäin. Keijo ei ole tehnyt pitkään aikaan etsintää rakennuksessa, joten se sai katsella kun ensimmäinen etsittävä lähti piiloon. Piilo oli pitkän käytävän kulmassa olevien rullakoiden takana. Koira joutui aika pitkään tarkentamaan mutta lopulta löysi etsittävän.
Piilo numero yksi.
Seuraava henkilö piiloutui ison hallin keskellä olevaan laatikkoon. Tämä oli ylivoimaisesti vaikein, koska tilassa hajut painuivat eri kohtaan kuin siihen, missä etsittävä piileskeli. Keijo malttoi uskomattoman hyvin tehdä töitä ja vaikka siitä näki, että hermo menee kohta, se vain jatkoi ja hermot pitivät. Se oli vähällä ilmaista käytävän toisella puolella olevia rullakoita mutta onneksi luopui ajatuksesta ja jatkoi tarkentamista käsittämättömän järjestelmällisesti. Todella hienoa työtä koiralta vaikka itse sanonkin.
Maalimies numero kaksi piileskeli kuvassa oikealla olevassa laatikossa.
Kolmas etsittävä oli kylmässä autotallitilassa. Sielläkin ilmavirta painoi etsittävän hajua vastakkaiselle seinälle mutta Keijolla ei kovin kauan mennyt kun löysi tämän. Tila oli pimeä ja piilona trukin nostokori, jonne koira yritti kyllä tunkeutua ennen ilmaisun aloittamista mutta onneksi valjaat kinnasivat sen verran, ettei se päässyt tunkeutumaan piiloon vaan haukkui ulkopuolelta ja sai palkan.
Maalimies numero kolme oli piiloutunut tänne.
Kokonaisuutena treeni oli koiralle tosi vaikea mutta se selviytyi siitä, joten uskon kokemuksen olleen kuitenkin vahvistava. Keijo sai jokaisella löydöllä palkan heti, kun aloitti ilmaisun eli en kuormittanut sitä turhaan enää pitkillä ilmaisuilla.
Voiko palkkatyynyn tunkea syvemmälle suuhun? 😅
Jos pääsen samaan paikkaan uudelleen, sijoitan etsittävät koiran kannalta helpompiin paikkoihin. Ei ole hyvä, jos  treeni on toistuvasti haastava - riski itsevarmuuden ja motivaation laskemiseen kasvaa. Tykkään itsenäisesti työskentelevästä koirasta, joka kuitenkin huolehtii siitä ettei katoa horisonttiin vaan pitää työskentelyetäisyyden ohjaajaan järkevänä. Rakennuksissa on hienoa tehdä välillä treenejä mutta on muistettava, että ympäristö voi jo sinällään olla koiralle kuormittava. Onneksi Keijolla ei ole pulmia rappusten tai vieraiden paikkojen/rakennusten suhteen. Haluan myös, että koiralla on mahdollisuus tarkentaa löytö loppuun saakka oikein eikä se joudu haukkumaan jotain seinää koska siinä nyt vain sattuu olemaan vahvin haju. Todella haastavaa siis myös itselle suunnitella tällaiseen ympäristöön hyvä, reilu ja koiraa vahvistava harjoitus. Kiitos vierailumahdollisuudesta ja toivottavasti pääsemme toisenkin kerran. 💟
Lipunkantaja.
Keijo omistajineen toivottaa lukijoille mitä parhainta itsenäisyyspäivän iltaa, onnea 101-vuotiaalle Suomelle! Muistutan myös Keijon instagram-tilistä (@keijothelabrador), jonne pyrin päivittämään kuvia tai videoita päivittäin - saa seurata! 😘

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti