perjantai 24. toukokuuta 2019

Hypokoira Sumu

Keijon blogin toisen vieraskynä-tekstin takana on hypokoira Sumu tai ehkä Sumun mamma. 😎
Yhteisen matkan alussa.

Nimi: Mahottoman Sumuinen "Sumu"
Rotu: labradorinnoutaja
Syntymäaika: 22.5.2017
Ammatti: Hypokoira

Minä olen Sumu, musta 2-vuotias labradorinnoutajanarttu. Minun oma maailman tärkein ihminen on Julia, joka on nuori ykköstyypin diabeetikko. Julian lisäksi perheeseeni kuuluu monta ihmistä ja koirakaveria sekä käärme,  joka asuu omassa asumuksessaan meidän kodin yläkerrassa.
Pikku-Sumu ja Julia. 💖
Näiden kavereiden jälkeen tärkeintä elämässä on tehtävä, jonka takia olenkin alun perin tähän porukkaan tullut. Olen yhdeksän pennun pentueesta ja jo ennen kasvattajan luota lähtöä tavoite oli, että valmistuisin jonain päivänä viralliseksi hypokoiraksi Hypokoira ry:n kautta.
Sumu sisaruksineen Hertta-äidin maitobaarissa.
Mamma on sanonut, että sattui sopivaan aikaan lukemaan Keijon blogia ja sieltä huomasi, että Keijon ja Hertta-äidin jälkeläiset olivat syntyneet. Miltei siltä istumalta mamma otti yhteyttä ensin Keijon omistajaan Piaan ja sitten Anneen eikä aikaakaan kun olivat jo meitä pentuja katsomassa. Minut valittiin sisaruksieni joukosta kasvattaja Annen avustuksella ja matkani hengenpelastajaksi alkoi heinäkuussa 2017.
Pienestä pitäen erilaisia aktiviteetteja, kuvassa asfalttijäljellä.
Yöt olen alusta saakka viettänyt samalla patjalla oman ihmiseni kanssa ettei yksikään hypo jäisi huomaamatta. Olen aina ollut helposti ruoasta motivoituva, itsenäinen ongelmaratkaisija, aktiivinen ja monipuolinen noutaja. Aktiivisuus käyttäytymisominaisuutena onkin yleensä hyvin voimakkaasti periytyvä ominaisuus ja varmasti kaikki, jotka tuntevat Keijo-isääni yhtään, tietävät ettei Keijo ole mikään sohvaperuna. 
Vauhti-Sumu noutaa.

No se homma eli mikä ihmeen hypokoira?

  • tunnistan ja ilmaisen diabeetikon verensokerin vaihtelut yötä päivää, tämä porukka on ollut eri iloinen kun olen alusta saakka herättänyt öisinkin keinolla millä hyvänsä, jos verensokeri on ollut alhaalla
  • tunnistan ja ilmaisen myös muiden kuin oman ihmisen hypoja ja hypereitä
  • ilmoitan muille perheenjäsenille jos Julia ei itse havahdu tai herää
  • haen tarvittaessa mittarin ja syötävää tai juotavaa
  • motivoin porukkaa liikkumaan 

Hypokoirakokelaat Late ja Sumu treenaamassa, nykyisein molemmat ovat valmistuneet. 

Hypokoira ry:n koulutuksessa meillä on osatavoitteita, jotka täytyy läpäistä päästäkseen eteenpäin. Koska olen tämän perheen kolmas tyyppi, jota tähän hommaan on koulutettu, emme lähijaksoilla käyneet muuten kuin näytöissä. Ensimmäisenä minulle koulutettiin kotona oikea tuoksu, ilmaisu ja hajuerottelu, sen jälkeen nouto. Läpäisin Kiva Koirakansalainen -testin 25.3.2018, nyttemmin testi on korvattu samansuuntaisella hypokoira-testillä. Kaiken tämän lisäksi on koko ajan ympäristötreeniä ja käytösten yleistämistä kuten kaikilla kunnon koirakansalaisilla ja mamma piti kaikesta treenipäiväkirjaa. Ennen loppukoetta kirjoitettiin loppuraportti ja lähetettiin kouluttajille yöilmaisusta video.
Hypomerkkaus. Kuva: Janni Söderberg
Kun nämä hommat oli läpäisty alkoi puolen vuoden seurantajakso, jonka aikana raportoitiin kaikki oikeat ilmaisut; matalat verensokerit eli hypot, korkeat verensokerit eli hyperit ja ketoilmaisut. Myös kaikki ohimenneet raportoitiin jos niitä tuli. Onnistumisprosentti ratkaisee pääseekö seurantajaksosta läpi. Minähän pääsin ja sain luvan osallistua Hypokoira-näyttöön.
Töitä kesken kauppareissun.
27.4.2019 tarkistettiin minun yhteiskuntakelpoisuus ja kyky toimia eri ympäristöissä. Näyttö tapahtui Espoossa kauppakeskus Sellossa ja se meni läpi hienosti, sanoivat että olen täyden kympin tyttö ja sain viralliset Hypokoiraliivit.
Vastavalmistunut hypokoira Sumu ja viralliset työliivit.

Kirjallinen arvio näytöstä.
Jatkossa järjestetään kahden vuoden välein tasokoe, jossa Hypokoira ry tarkistaa että taitoni ovat tallella ja osaan hoitaa kaikki hommani. Siinä saa taas mamma täyttää seurantaa, se kun niin tykkää kaikista kirjallisista töistä. 😊
Sumu ja tsekinpaimenkoira Devil poseeraamassa.
Olenko sitten ollut "helppo labbis"? Riippuu siitä mihin vertaa, olemme jokainen omia persooniamme ja osataan sekä opitaan monia temppuja. Minä olen hyvin impulsiivinen eikä itsehillintä ole vahvuuteni. Sanovatkin, että olen hyvä työkoira mutta minulle ei sopisi sohvaperunan arki. Haastavinta onkin ollut rauhoittuminen jos ollaan pitkään paikoillaan esim. oman ihmisen sairaalakäyntien yhteydessä. Kyllä minä niistäkin selviydyn mutta mieluummin olisin tekemässä jotakin.
Vesipeto noutajan hommissa.
Osaan kuitenkin keskittyä hyvin ja lukea ihmisten eleitä eli olen aina hitusen edellä henkilökuntaani joissakin asioissa. Olen itsenäinen tehtävän ratkaisija, harvoin pyydän ihmisiltä apua mihinkään. Ratkaisin Smartdog-testin ongelmanratkaisutehtävän kahdeksan kuukauden ikäisenä huippunopeassa kolmen sekunnin ajassa! Kaiken kaikkiaan olen keskimääräistä aktiivisempi tyyppi ja siksipä olenkin päässyt työn vastapainoksi touhuamaan erilaisille kursseille ja koulutuksiin välillä omaksi iloksi ja välillä auttamaan muita. Seuraavaksi suuntaan kesäkuussa hakukurssille.
Kokelasaikojen hissitreeni.
Minua on kuvailtu avoimeksi ja ystävälliseksi ja niin olenkin niille, joille haluan eli omille ihmisille. Muut osaan ohittaa jo työnikin puolesta huomioimatta heitä liiemmälti. Joskus joku erittäin mielenkiintoinen uros saattaa saada pääni kääntymään mutta nopeasti muistan, että elämässä on tärkeämpääkin tekemistä: hypot, hyperit ja ketoaineet! Henkilökunta saakin olla päivittäin tyytyväinen siihen, että muutin juuri heille. 💝

Maailman paras ystävä.💕

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Jälkeläisten saavutuksia

Isin pikkuiset ovat ahkeroineet hienosti kokeissa ja terveystutkimuksissa. 😍 Muumi-pentueesta kuvissa ovat käyneet Hosuli ja Ninni - paljon onnea terveistä koirista! Tällä hetkellä Keijon kuvausikäisistä jälkeläisistä on kuvattu 65 % (11/17) ja ne ovat kaikki olleet terveitä, aivan superhienoa!
Ninni A/A, 0/0
Hosuli B/A, 0/0 
Koepuolella Väiski (Mahottoman Virtaava) on suorittanut BH-kokeen hyväksytysti ja siskonsa Elsa (Mahottoman Noruva) debytoi MEJÄ-kokeessa saaden tulokseksi AVO2 "Todella lupaava ja innokas jäljestäjä, jolle sattuu harmillinen hairahdus". Onnea molemmille tuloksista, jatkoa seuraa varmasti mutta kaikkein tärkeintä on, että koirilla on mielekästä monipuolista tekemistä. 😊
Elsan lepohetki. 💖
Väiski ja hyväksytty käyttäytymiskoe (BH). 💙
Valtavan ylpeä olen myös Sumusta (Mahottoman Sumuinen), joka suoritti upeasti Hypokoira ry:n näyttökokeen, näin ollen Sumu ei ole enää kokelas vaan valmis hypokoira. Sumu tekee erittäin tärkeää työtä ja lisäksi sillä on muutenkin monipuolinen ihana elämä täynnä monenlaista puuhaa. Valtavasti onnea Sumulle ja Sumun perheelle, hienosti koulutettu koira. 💝
Pikku-Sumun ensimmäisiä treenejä vajaa kaksi vuotta sitten. 
Näyttökoe suoritettu ja saavutettu oikeus kantaa virallisia Hypokoira ry:n työliivejä.💙
Arviointilomake on hienoa luettavaa.
Keijon nuoremmat pennut (Kennel Hakukoneen Tulivuoret ja kennel Lindbiskin Pöllöset) kasvavat kohisten. Ne opettelevat jo kovasti kaikkia taitoja ja tutustuvat maailman erilaisiin ihmeisiin omistajiensa kanssa. Moni niistä löytyy Instagramista esimerkiksi aihetunnisteella #keijonpennut.
Osmo (Hakukoneen Yellowstone) heppakisoissa.
Kaja (Hakukoneen Katla) ja varis.
Kaverukset Pultti (Lindbiski Otus Alfredi) ja Oili (Lindbiski Otus Elegans).
Keijolla on nyt 28 jälkeläistä, kyllähän ne kiireisenä pitävät oman koiran jälkeläisistä hyvin kiinnostuneen omistajankin. Ihana elää niiden mukana kaikenlaisissa puuhissa ja saada kuvia, videoita ja kuulumisia. Jotain treenihommia olemme itsekin saaneet aikaiseksi; haussa ilmaisumuodon vaihtaminen on sujunut todella helposti - ei rullailmaisu ole vielä valmis mutta hyvällä mallilla kuitenkin. Aluksi teimme ilmaisuja kentillä mutta nyt jo kahdesti metsässä. Ensimmäinen metsätreeni oli liian vaikea koiralle, siltä pääsi haukku mutta otti kuitenkin sitten irtorullan. Toinen treeni oli paremmin suunniteltu ja saldona olikin haukkuja nolla.

Esineruudussa näyttää siltä, että aika riittää kuin riittääkin neljän esineen etsimiseen, ainakin treeneissä. 😁 Kevään ensimmäinen tarkkuusruutu oli tosi hieno, koira meinasi ensin lähteä laajentamaan aluetta mutta hienosti palasi itse takaisin. Tästä on oikein videokin:


Jälkiä olen tehnyt muutaman, vaikuttaa oikein lupaavalta niin tarkkuuden kuin vauhdin suhteen. Janaan täytyy keskittyä, koira seilaa voimakkaasti mutta toisaalta suunta on jatkuvasti oikea. Lisäksi se on nyt pari kertaa tarkistanut takajäljen pidemmälle kuin liinan mitan verran. Keskittyminen on vakuuttavaa, ohessa pätkä jäljeltä jossa puu kaatui aivan koiran viereen - se ei reagoi siihen mitenkään.

MEJÄ-puolella jatkamme harjoituksia, kevään ensimmäinen jälki ajetaan tänään illalla. Tottelevaisuutta olemme tehneet jonkin verran, korjattu mm. noudon luovutuksen etäisyyttä ihan keittiössä kuppien tuonnin yhteydessä (Keijo kerää ruokailujen jälkeen kaikkien koirien tyhjät kupit ja tuo ne minulle).
Onko hyvä nyt??
Tässä vaiheessa vuotta voisi olla hyvä asettaa koepuolelle tavoitteita, meillä ne ovat osallistuminen palveluskoirien kolmosluokan kokeeseen. Tuloskin totta kai olisi kiva mutta on jo kova juttu voida osallistua edes kerran kun aiempien koirien kanssa terveys on aina estänyt etenemisen. MEJÄ-puolella tavoittelen toista AVO1-tulosta ja oikeutta siirtyä VOI-luokkaan. Nomessa tavoitteena on treenata lajia edes vähän huolimatta omasta kiinnostuksen puutteesta. 🙈 Eniten ehkä odotan kuitenkin kesälomaa, joka alkaa elokuun 10. päivä ja samalla metsästyskauden alkua. Passifiiliksiä viime syksyltä: