Vieraskynä: Väärä rotuvalinta voi kostautua – Miksi työkoiria päätyy seurakoiriksi?

Seuraavan vieraskynäkirjoituksen on kirjoittanut Tiina Örn ja se on julkaistu Vantaan Sanomissa 16.12.2020. Linkki alkuperäiseen juttuun tässä. Tekstin aihe on erittäin ajankohtainen ja tärkeä muistutus siitä, miten tekemään jalostettu koira ei välttämättä sovellu mutkattomasti joutilaaseen elämään. Oikein valittu koira on onnellinen ja tekee myös omistajastaan sellaisen. Kiitos Vantaan Sanomat ja Tiina Örn, että saan julkaista tekstin blogissani. 💙

Väärä rotuvalinta voi kostautua – Miksi työkoiria päätyy seurakoiriksi?

Työkoira on onnellisimmillaan toteuttaessaan viettejään.

Tomi Sarkkinen kertoo, että moni koiraroduista on jakaantunut käyttö- ja näyttelylinjaisiin koiriin. Hjallis, Hjördis ja Pascal ovat kevytrakenteisia käyttölinjaisia labradorinnoutajia. Kuva: Tiina Örn.

Hjallis tänne! kaikuu huuto Riipilässä sumuisena aamuna. Hjallis on vähän villillä päällä, mutta kun luvassa on töitä, se valpastuu.

Käyttölinjainen labradorinnoutaja Hjallis on yksi vantaalaisen koirankouluttaja Tomi Sarkkisen omista koirista.

Sarkkisen koirat ovat aktiivisessa metsästyskäytössä ja ne saavat tehdä hommaa, johon ne on jalostettu. Monella noutajalla tilanne on toinen. Niiden työksi saattaa jäädä omistajan ulkoiluttaminen korttelin ympäri.

MIKSI toimintatarmoisia työkoiria päätyy seurakoiriksi?

– Moni saattaa koiran hankintaa pohtiessaan nähdä koulutetun metsästys- tai palveluskoiran ja ajatella: Tuon näköisen ja noin tottelevan koiran minäkin haluan, Sarkkinen kuvaa.

Kennelliiton kasvattajatoimikunnan puheenjohtaja Tuula Laitinen puhuu samasta ilmiöstä todeten, että palvelus- tai metsästyskoirarotuun saatetaan päätyä siksi, että on nähty tai tutustuttu rodun edustajaan, joka tottelee ja vieläpä näyttää hyvälle.

– Silloin ei oteta huomioon, että takana on vuosien koulutus. Koirat eivät tule sellaisina pentulaatikosta, vaan niiden kanssa tulee tehdä paljon töitä, Laitinen kuvaa.

TOTUUS koirarodun vaativuudesta saattaa valjeta vasta liian myöhään. Energinen, vailla riittävää tekemistä oleva koira voi pahimmillaan tuhota jopa asunnon seiniä ja huonekaluja.

Laitinen ja Sarkkinen korostavat, että rotukoiraa vain seuraksi ja ulkoilukaveriksi haluavalle on paljon hyviä vaihtoehtoja.

On olemassa koirarotuja, jotka ovat tyytyväisiä, vaikka niiden kanssa ei tehtäisi töitä.

– Tietenkin kaikenlaiset koirat nauttivat siitä, että sen kanssa toimitaan, Sarkkinen sanoo.

Laitinen muistuttaa, että jokainen koira täytyy opettaa yhteiskuntakelpoiseksi. Ja rodusta riippumatta koira kaipaa kontaktia ihmiseen.

– Koira ei ole kone, Laitinen tiivistää.

Tomi Sarkkisen kolme noutajaa käyvät aktiivisesti metsällä. Kuva: Tiina Örn.

MONELLA nykyisin seurakoiraksi mielletyllä rodulla on pitkä historia esimerkiksi metsästyskoirana tai paimenkoirana. Rodun alkuperä voi pilkistää koiran käyttäytymisessä.

– Seurakoiraksi otettu spanieli saattaa ampaista jokaisen rusakon tai kauriin perään. Sehän on alun perin riistaa ylösajava koira, Sarkkinen sanoo.

Kotikoirana palveleva pieni paimenkoira saattaa innostuessaan näykkäistä nilkasta, kuten sen esi-isät ovat tehneet karjalle paimentaessaan.

TYÖKOIRAKSI jalostettu koira voi Laitisen mukaan tottua siihen, ettei sillä ole tekemistä. 

Sarkkinen sanoo koiran kyllä tyytyvän osaansa, jos se ei tiedä paremmasta.

Molemmat kuitenkin uskovat koiran olevan onnellisimmillaan silloin, kun se saa toteuttaa viettejään ja purkaa energiaa tavalla, joka on sille omin.

Sarkkinen toivookin koiranhankintaa suunnittelevien perehtyvän koiran käyttötarkoitukseen ja toimintatarmoon. Omaa arkeaan kannattaa arvioida realistisesti, sillä työkoiran kanssa harrastaminen voi lohkaista ison osan ajasta.

Mikäli työkoira on työtön, luvassa voi olla harmia niin koiralle kuin omistajalle.

Sarkkinen huomauttaa, että joskus metsästyskoirakasvattajat etsivät koiralle kotia, jossa sen on tehtävänä olla vain ulkoilukaveri.

– Niin tehdään, jos koiralta ei löydykään riistaviettiä.

Koulutetun koiran nähdessään ihmiset eivät välttämättä tule ajatelleeksi, kuinka paljon aikaa ja työtä kouluttaminen on vaatinut. Kuva: Tiina Örn.

Juttu alunperin Vantaan Sanomissa, linkki tässä (avautuu uuteen ikkunaan).

Koekauden päätös: Keijo HK2

Ihan käsittämätön päätös kaudelle; ensin Jehun taipumuskokeen läpäisy ja nyt Keijolle tulos hakukokeesta. Enpä olisi keväällä uskonut, että näin käy. Vuoteen on mahtunut sen verran muita juttuja, että koirien treenaaminen on ollut normaaliakin vähäisempää. Olen priorisoinut liikkumisen ja pennulle kokemuksien hankkimisen lajitreenien edelle ja Keijo on treenannut hakua ja metsästänyt. Tottelevaisuutta pennun kanssa olen tehnyt aneemisen vähä, eikä Keijokaan ole päässyt kentälle kuin kaksi kertaa. Kun tällaiselta pohjalta menee kokeeseen, on päivän selvää ettei kannata pettyä jos jokin kohta ei toimikaan. 

Pojat. 💛🖤

Suurimman ja pitkäkestoisimman työn olemme tehneet Keijon ilmaisumuodon vaihtamisen kanssa haukkuvasta rullaan. Lopullinen päätös syntyi keväällä 2019, kirjoitin tuolloin blogiin: "Toisaalta tässä on itsellekin mielenkiintoinen opin paikka, voi olla etten osaa rakentaa ilmaisua enää koekuntoon, mutta ei tässä ole mitään hävittävääkään. Kuitenkin kaikkein tärkeintä on, että edetään koiran ehdoilla ja että meillä on mukavaa yhteistä tekemistä." 

Tässä vaiheessa voi sanoa, että 1,5 vuoden työ kannatti. En uskonut, että koira saadaan enää koekuntoon, mutta toisaalta tähän vaikutti paljon oma osaamattomuus rullan suhteen. Pyysin ja sain paljon apua sekä etänä, että treeneissä, koira edistyi hienosti ja mieleen hiipi ajatus sittenkin käydä katsastamassa tilanne koeolosuhteissa. Keijo on tehnyt sitkeitä paluita haukkuun aina silloin tällöin treeneissä, mutta tilanteet on aina saatu päättymään oikein. Muutama viikko ennen koetta se kokeili oikein hartiavoimin haukkua umpipiilolla, annettiin vain haukkua eikä autettu ja lopulta koira valitsi rullan tuonnin. 

Hakukoe 1.11.2020

Aamu alkoi tottelevaisuudella. Kuten jo kerroin, olemme tehneet tottelevaisuutta kentällä kaksi kertaa ennen koetta ja kotonakin vain satunnaisia pikkupentutreenejä namilla samalla, kun Jehulle on tehty jotain pientä. Jälkeenpäin voisi sanoa, että eteenmenossa olisi jommalla kummalla kerralla ollut viisasta tehdä muutakin, kuin vain juoksuttaa koira palkalle. Liikkeistä siis eteenmeno oli eteenmeno-paluu ja liikkeestä seisomisen seurasi mukana. Oli jo luoksetulon jälkeen valmiina haukkumaan ja vaatimaan palkkaa, eikä sitten suostunut jäämään enää mihinkään asentoon, koska palkka. 😁 Tasamaanoudossa heitin vahingossa pienellä kapulalla, mutta saatiin uusia - teki molemmat noudot kivasti. Estenoudossa pieni kosketus esteeseen, mutta muuten kokonaisuutena hirveän hyvä fiilis. Koira oli hyvin energinen ja iloinen, seuraaminen oli kuulemma upea kun kontakti ei herpaantunut hetkeksikään. Pisteitä saimme 84/100.

Esineruutu oli Keijon ehdottomasti paras, treenit mukaan lukien. Sekoilin taas itse lähetyssivun suhteen mutta koira nappasi ennätysnopeasti ja tehokkaasti kolme esinettä - jopa lähi-esineen, josta perus-Keijon olisi kuulunut ensin mennä yli pari kertaa kaasu pohjassa! Pisteet 30/30.

Haussa Keijo teki hyviä syviä pistoja ja työskenteli enimmäkseen hienosti eteenpäin. Ensimmäinen maalimies oli 100 metrissä, kokonaisuutena ei mitään huomautettavaa. Toinen sitten avolähipiilo ja 170 metrissä samalla puolella. Viimeinen oli oikealla takakulmassa ja se oli vaikein (umpipiilo). Koira oli juossut kuulemma aivan vierestä tajuamatta piiloa (Keijo mikä Keijo), jouduin lähettämään useamman kerran koska oli jo sitten mielestään tarkistanut alueen ja yritti laajentaa. Onneksi Keijo on kuitenkin niitä, jotka voi lähettää monta kertaa samasta kohdasta ja aina mennään. Lopulta sitten maalimies löytyi ja ensin kuului haukku. 👀 Tässä kohden katsoimme keskilinjalla toisiamme ja joku sanoikin, että ota nyt se rulla. Haukkui loppui lyhyeen ja Keijo tuli rulla suussa. Fiilis oli ihan mahtava, viimeinen näyttö ei ollut aivan yhtä suoraviivainen kuin muut, mutta ihan kelpo silti. Tuntui upealta, että jopa koeolosuhteissa koira kuitenkin valitsi rullan, vaikka ensin haukkuikin. En enää muista mitä huudettiin ja kiljuttiin metsässä, kun tuomari sanoi, että voi palkata koiran. 😍 Pisteitä hausta tuli 160/170 ja näin koulutustunnus HK2 ykköstuloksella oli saavutettu!!

Tilanne tuntui ihan uskomattoman hienolta. Kuitenkin olimme lähteneet kokeeseen kiitollisina siitä, että pääsimme osallistumaan. Koira ja omistaja olivat kunnossa eikä mitään muutakaan vastoinkäymistä, joka olisi estänyt tai vaikeuttanut osallistumista, tullut eteen. Kuinka makealta voikaan maistua tulos, jonka eteen on oikeasti tehty iso työ porukalla ja joka sattuu vielä muuten hieman hankaliin elämänvaiheisiin. 

Enää meillä ei ole "omissa" lajeissa kuin yksi, jossa ei vielä olla voittajaluokassa. Tässä vaiheessa en tee suunnitelmia seuraavalle vuodelle, katsotaan mitä tuleman pitää. Olen laiskotellut kovasti Jehun tottelevaisuuden rakentamisen kanssa ja päätin hakeutua sen kanssa yksityisopetukseen. Näin tulee oikeasti tehtyä ja opittua itsekin taitavammaksi. 

Tämän lisäksi haimme ID-pilottiprojektiin, jonne tulimme myös valituiksi. Talven aikana on tarkoitus opettaa Jehulle lähtöhajun ottaminen ja sen perusteella oikean hajun valinta. Kun taidot karttuvat, haaveena on koira, joka etsii jäljen annetun lähtöhajun perusteella. Aika näyttää millainen nenätyön ammattilainen Jehusta kasvaa, alkutreenit ovat sujuneet hienosti ja olen itse todella kiinnostunut hajuerottelusta, joten meillä on kiva talvi ja kevät edessä tämän kokeilun parissa. 

Nenämies Jeppe ja lupa haistaa. 🐽

Uskon, että nämä treenit tukevat kivasti muita harrastuksia tarkan nenänkäytön ja maltin kautta, lisäksi saan toivottavasti kivan ilmaisun, jossa koira näyttää esim. tarkkuusruudussa esineen painamalla sitä nenällään. On myös hyvin mielenkiintoista ja motivoivaa opetella itselle aivan uutta asiaa joten kyllä, olen innoissani tästä!

Alkutreenejä:

Pentusuunnitelma!

Keijolle on suunnitteilla alkuvuodelle 2021 pentue. 💝 Emänä yhdistelmässä on Hertta (Hakukoneen Hittiäinen A/A, 0/0, LTV0, SP0, VA0, NOU1, silmät: terveet), jonka päätyö on toimia kolmen lapsen hypokoirana. Sen lisäksi se on toki metsästyskoira ja on jäljestänyt haavakkosorkkaeläimiä onnistuneesti. Hertan juoksua odotellaan alkavaksi helmikuussa. Yhdistelmä jalostustietokannassa. Pentuetiedustelut kennel Hakukoneen. Oi että, elämä on kivaa kun on mitä odottaa. 😘

Hertta ja Keijo. 🖤💛

Vieraskynä: terveet sekarotuiset

Jokainen on varmasti joskus kuullut sanonnan ”sekarotuiset ovat terveempiä kuin puhdasrotuiset”. Tämä on jotenkin mielenkiintoinen ajatus ja olen muistaakseni kuullut tätä jo lapsuudessani. On erikoista ajatella, että jos puhdasrotuisia pidetään sairaampina niin miten kaksi sairasta, keskenään eri rotuista koiraa voi tehdä terveen sekarotuisen? Pahimmassa skenaariossahan sekarotuinen voi periä esimerkiksi rodun X huonon luuston ja rodun Y allergiat. Silloin omistajan kädessä on harmillisen sairas pentu. Valitettavasti koiramaailmassa kulkee sinnikkäästi monia uskomuksia, joilla selitetään koirien käyttäytymistä tai muuta. Näistä esimerkkinä juurikin väite siitä, että sekarotuiset ovat terveempiä ja ”koiralta pitää ottaa luulot pois alistamalla se kunnolla”. 

”Me ollaan käyty ainoastaan rokotuksilla eläinlääkärissä”. Tätä lausetta kuullaan paljon niin rotukoirien- kuin sekarotuisten omistajien toimesta. Vaikka eläinlääkärit ovat ammattilaisia, eivät heidänkään silmät kykene röntgenkatseeseen tai ultraukseen. He arvioivat käsillä ja silmillä koiran nopeasti rokotuksen yhteydessä. Tämä nopea silmäys ei anna läheskään niin laajaa terveydenkuvaa, kuin viralliset terveystutkimukset. Olen myös sitä mieltä, että se on jo todella huolestuttavaa jos koiran vika/sairaus on niin näkyvä että sen huomaa jo nopealla silmäilyllä. Se, että koira ei oireile selkeästi ja näkyvästi vaikka kipeää selkää, ei tarkoita etteikö selässä voisi olla muunnoksia jotka kipeyttävät koiraa sen päivittäisissä askareissa. Koirat kun ovat mestareita piilottamaan kolotukset. 

Minun vieressäni köllöttelee tällä hetkellä sekarotuinen koira. Se tuli hieman sattuman kautta minulle 1-vuotiaana kodinvaihtajana. Koirani rotuja ei ole tarkasti selvillä, tiedän ainoastaan sen sisältävän lapinporokoiraa. Koska koirani suvun taustoja ei ole tiedossa, minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä mitä koirani rakenne ja todellinen terveydentila on. Näin nopealla pintaraapaisulla se on oikein sopusuhtainen komea koira, joka on terve. Se ei oireile ja ihokin on vain hieman kuiva. Kävelee ja juoksee sydämensä kyllyydestä. Ruoka maistuu ja ollaan käyty eläinlääkärillä vain rokotuksilla. 

Paitsi ei sittenkään. Seurailen koirani käyttäytymistä ja liikkeitä todella tarkkaan. Ensimmäiset viitteet mahdollisesta viasta paljastui minulle peitsauksen ja rauhattomuuden myötä. Koirani peitsasi ennemmin kuin ravasi ja sillä oli todella haastavaa rauhoittua makoilemaan aloilleen. Ravatessa korostui takajalkojen ahtaus, sillä tuntui että ne voisivat välillä lyödä jopa kipinää. Koirani myös reagoi selän paineluun hampailla ja asennonvaihdoilla, jotta en yltäisi koskemaan selkää. Aloin käyttämään koiraani jäsenkorjauksessa ja hieronnassa. Se oli ensimmäisillä käsittelyillä todella jumissa, triggereitä ja hermopinteitä oli joka puolella. Etenkin ristiselkä ja peräpää olivat kosketusarat ja kauttaaltaan jumissa. Aloin olla huolissani koirani luustosta, sillä pelkäsin siellä olevan jonkin pahasti vialla. Minulle tuli tarve saada tietää, mikä siellä aiheuttaa koiralleni jumeja. Siispä varasin ajan luustokuvaukseen.

Suomessa koirat kuulemma tutkitaan sairaiksi. Tai näin eräs ulkomaalainen kasvattaja tokaisi, sillä Suomessa monessa rodussa tehdään laajat terveystarkastukset. Joku voisi olla tätä mieltä myös minun kohdallani, että tutkitutin terveen sekarotuiseni sairaaksi. Koirani ei näytä ulospäin sairaalta tai kipeältä eikä sillä ole mitään näkyviä ongelmia, enää. Luustokuvat kertoivat kuitenkin uuden totuuden koirani terveydentilasta. Koirani on rekisteröity FIX-rekisteriin ja sen myötä saan koirani luustokuvat lausuttavaksi Kennelliitolle. Sekarotuiset saavat siis samanlaiset viralliset lausunnot kuin puhdasrotuisetkin koirat. Se olikin todella jännittävä hetki, kun sähköpostiini pamahti koirani luustokuvien lausunnot virallisena. Sieltä ristiselästähän löytyi nikamamuunnos. Juuri siitä kohdalta, josta koira on ollut eniten jumissa ja josta ei mielellään anna kovin painella. Se pieni oireilu kertoi, että täällä on jokin hassusti. Minulle ei tullutkaan sitä kuuluisaa tervettä sekarotuista.
 

Selkä LTV2 (symmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama).

Tässä tuo 7. nikama näkyy myös. Lonkat B/A.

Luustokuvat lausuntoineen maksavat rahaa, mutta koen sen olevan koiran kannalta kaiken sen arvoista. Kuvat nimittäin antavat äärimmäisen arvokasta tietoa, jonka avulla voidaan aloittaa oikeanlainen hoito ja ruokinta jo ennen kuin koira on oikeasti kipeä ja rikki. Silloin on jo peukalo suussa, kun koira on selkeästi kipeä. Koirani luustokuvat antoivat itselleni todella tärkeää tietoa. Nyt osaan vahvistaa koirani peräpään lihaksia, pitää huolen että paino pysyy ihanteellisena ja käydä säännöllisesti hierotuttamassa koirani lihaksiston. Ennen kuvia ajattelin, että joku 2kk välein hierojalla käynti olisi riittävää. Nyt koen, että kuukauden välein on hyvä käydä, jotta selän lihakset eivät pääse jumiutumaan pahasti. Ja aktiivinen käynti hierojalla onkin tuottanut tulosta; koirani ei peitsaa, kroppa pysyy paremmin auki ja ristiselkä ei ole yhtä jumissa. Uskallan jatkaa vetolajien harrastamista, mutta kiinnitän erityisen paljon huomiota alku- ja loppuverryttelyyn sekä koiran tekniikkaan. Jos vetolajit ovatkin turhan raskaat koiralleni, niin se saa siirtyä aktiivisen kotikoiran virkaan. Nyt me menemme täysin koiran ehdoilla päivä kerrallaan.
 

Roihu jalostustietokannassa. 

Lyhyesti ja ytimekkäästi: Oli koirasi puhdas- tai sekarotuinen, kannattaa se luustokuvata. FIX-rekisteröinnin myötä saat sekarotuisen kuvat virallisesti lausuttuna. Kuvat antavat meille omistajille tärkeää tietoa, ja koirat eivät joudu turhaan kärsimään tai kipuilemaan kun tiedetään hoitaa oikeita paikkoja ja välttää tiettyjä juttuja. Harrastaminen ja touhuaminen on turvallisempaa ja mielekkäämpää, kun tietää missä mennään. Me Roihun kanssa toivotetaan jaksamisia loppuvuodelle, ja toivotaan että inspiroitiin jotakuta!

Kirjoittanut: Milla Hiukka. Roihusta lisää instagramissa @lapinroihu

Taippareita

Jehu ei ole kuka tahansa mies vaan NOU1 Olevinaan Tää On Vuoden Mies, 9 kuukautta! 😎😍 Jos joku olisi kesällä sanonut, että teemme taipparit vielä tänä vuonna, en olisi edes keskustellut aiheesta. Tyylini on antaa pennun olla pentu eikä yrittää rikkoa ennätyksiä, treenata hulluna tai yrittää vääntää väkisin tuloksia. Olemme tehneet harvakseltaan palveluskoiralajit kiikarissa jälkeä, hakuun ilmaisua, esineruutua ja vähän tottelevaisuutta. Riistoja on näytetty säännöllisesti ja jahtiinkin Jehu pääsi mukaan muutaman kerran fiilistelemään ja tekemään oikeassa ympäristössä lämpimällä riistalla noutoja.

Jeppe ja treenivaris.

Yksi asia johti toiseen, kun Pirkanmaan Noutajakoirayhdistys ilmoitti järjestävänsä vielä yhdet taipparit. Toisaalta kokeeseen rohkaisi myös se, että Jehun Silli-sisko (Olevinaan Tän Naapuritkin Kuulee) läpäisi taipparit hienolla suorituksella. Niin laitoin ilmoittautumisen kokeeseen. Rehellisesti laskin hieman sen varaan, ettei saada paikkaa koska taippareihin on ollut aikamoinen ryysis. 😜

Kasvattaja järjesti meille 1,5 viikkoa ennen koetta möllitaipparit, jotta nähtäisiin ollaanko edes lähellä jos koepaikka sattuisikin osumaan kohdalle. Tämä treeni kertoi kehittämisen kohteet ja vahvisti myös sen, että otin paikan vastaan kun sitä tarjottiin.

Viimeisellä viikolla vahvistelin variksen tuontia käteen ihan keittiössä aamu- ja iltaruoan avulla; varis lattialle ja nostosta ruoka riippumatta millä tyylillä tai mielentilalla koira sen suoritti. Pupua Jehu hieman omi, joten jälkiruokapossunkorvan se sai tuomalla pupun siellä samaisessa keittiössä. 😂 Vedestä palautuksissa on näkynyt pientä omimista, joten käytiin vain heittelemässä kerran lelua ja kerran varista järveen ajatuksella tuo nopeasti niin heitän heti uudelleen ja saat sännätä perään. 

Kokeessa kaikki meni ihan nappiin ja vähän päälle. Jehu toi sorsan vedestä käteen, varmistelin kyllä kehuilla ja menemällä vastaan, mutta silti. Hakua Jehu teki todella tehokkaasti ja toi neljä varista. Otteissa näkyi vähän levottomuutta, mutta se ei huoleta kun ottaa pennun iän ja muu kehittymisen huomioon. Möllitaippareissa se esimerkiksi sylki kaikki riistat jalkoihin. Jäljellä Jehu oli todella jälkitarkka, luulin että se lähti pupun kanssa omille teilleen, kun löytäessään lähti palauttamaan sitä minulle paluujälkeä pitkin. 🙈

💞

Tuntuu todella hienolta, Keijon poika suoritti samassa paikassa yhtä hienosti taipparit kuin isänsä viisi vuotta sitten. 💕 Tuomarin sanoin: "Erittäin työskentelyhaluinen ja vauhdikas koira, joka selvittää helposti kaikki tehtävät ja osoittaa hyviä taipumuksia".

Onnea meille! 🖤

Ohessa vielä videot taippareista (näkyy kaikkea omaa säätöä taluttimen kanssa ja käskytkin on vähän mitä sattuu):

Tänä vuonna myös muut Keijon jälkeläiset ovat suorittaneet hienosti taipumuskokeita. Kaikilla koe on mennyt ensiyrittämällä läpi, tämä on ihan huikeaa kun muistaa, että nuorten koirien kyseessä ollessa voi sattua mitä vaan. 

Ensimmäisen NOU1-tuloksen nappasi Jalla (Hakukoneen Eyjafjallajökull), "Miellyttävän oloinen nuori koira, joka selvittää päivän tehtävät helposti. Erinomainen vainun käyttö. Ohjataan miellyttävällä tavalla". Jalla on startannut myös NOME-B -kokeessa tuloksella ALO3. 

Onnea Jalla ja Taru (Kennel Hakukoneen)! 💛

Seuraavaksi taipparit suoritti Jallan sisko Kuura (Hakukoneen Krakatau). Yleisvaikutelma: "Vauhdikas noutaja, joka suoriutuu erinomaisesti päivän tehtävistä osoittaen hyviä noutajan taipumuksia". Kuura avasi myös koeuransa hienosti WT-kokeessa tuloksella ALO2 (sijoitus 2.).

Onnea Kuura ja Kaisa! 💛 

Seuraavat neljä Keijon pentua osallistuivat taippareihin kaikki saman viikonlopun aikana, siinä riitti jännitettävää molemmille päiville. 👀 Ensimmäinen positiivinen viesti tuli Kajan (Hakukoneen Katla) omistajalta, se oli tehnyt hienoa työtä 13-vuotiaan Essin ohjaamana. Yleisvaikutelma: "Nuori noutaja, joka suorittaa varsin mukavasti päivän tehtävät ja osoittaa hyviä metsästyskoiran ominaisuuksia". 💞 

Onnea Essi ja Kaja! 💛

Seuraava NOU1-viesti tuli Oililta (Lindbiski Otus Elegans), myös pikkuinen Oili oli tehnyt hyvää työtä kaikilla osa-alueilla: "Noutaja, joka suorittaa helposti päivän tehtävät ja osoittaa erittäin hyviä noutavan metsästyskoiran taipumuksia". 

Onnea Oili ja Emmi! 🖤

Samassa kokeessa Oilin ja Kajan kanssa taipparit selvitti leikiten myös 9 kuukauden ja yhden päivän ikäinen Silli (Olevinaan Tän Naapuritkin Kuulee), joka nuoresta iästään huolimatta suoritti "kaikki tehtävät helposti ja osoittaa erinomaisia metsästyskoiran taipumuksia". 

Onnea Silli ja Ida (kennel Olevinaan)! 🖤

Päivän viimeisin taipumuskoeuutinen tuli Hilkalta ja Ainulta (Lindbiski Otus Magicus). Ainun onnistuminen lämmittää omalla tavallaan hyvin paljon, koska se menetti omistajansa kesällä ja muutti heinäkuussa Hilkan luokse. Alussa oli hieman haasteita, mutta nopeasti Ainu lähti kehittymään ja teki mainiota työtä taippareissa "Erittäin vauhdikas ja innokas nuori narttu joka selvittää päivän tehtävät helposti osoittaen hyviä noutajan taipumuksia". Ainulle on suunnitteilla ensimmäinen pentue keväällä 2021, lisätietoja täällä.

Onnea Ainu ja Hilkka (kennel Lindbiski)! 💛

Taipumuskokeiden lisäksi meillä on hieno BH-koetulos eli Osmo (Hakukoneen Yellowstone) suoritti syyskuussa palveluskoirien käyttäytymiskokeen hyväksytysti!

Onnea Osmo ja Maarit! 💛 

Keijon jälkeläistilastot näyttävät tällä hetkellä oikein mukavilta sekä terveyden, että taippareiden osalta. 🌞 

Keijon jälkeläistilasto 10/2020. 

Jehu kahdeksan kuukautta

Aika on kulunut kuin siivillä ja paras syntymäpäivälahjani Jehu täytti kahdeksan kuukautta. 💙 Painoa sillä on vähän päälle 26 kiloa ja vaikuttaa, että se kasvaa vähintään isänsä kokoiseksi. Harrastuksissa olemme viettäneet hiljaiseloa, mutta jotain on kuitenkin saatu aikaan.

Jehu kahdeksan kuukautta ja 26,2 kiloa. 

Olemme vahvistaneet malttia ja odottelun jaloa taitoa, siinä Jehu onkin mallioppilas. Minne tahansa menee, se käy melkein heti makuulle odottelemaan. Damien kanssa ollaan tehty luovutuksia ja tuonteja, jonkin verran linjaa ja pillityksistä aloitettu pysäytyksen ja lähihaun alkeet. Peltojäljellä käytiin alkukesällä enemmän, nyt ne puuhat ovat hieman tauolla. Henkilöhakua varten on aloitettu rullailmaisut, jotka nekin sujuvat hyvin. 

Pieni purkkimies. 

Kaiken kaikkiaan Jehusta on kasvamassa ihana, hauska, kaunis, tasapainoinen ja rohkea koira, joka ei ole jäänyt lainkaan itselleni erittäin tärkeän isänsä varjoon. Päin vastoin, se on osoittanut omia erilaisia vahvuuksiaan ja näyttänyt, että kyllä ihmisen sydämeen poikia mahtuu. 😍

Isä ja poika. 💙💙

Jehun sisarusparvesta on esittelyt kennel Olevinaan sivuilla. Myös niiden omistajat ovat hyvin tyytyväisiä pentuihinsa ja sekös tietenkin lämmittää myös isän omistajan mieltä. Pentueesta on välikuvattu 6/8 koiraa ja ne kaikki ovat olleet luustoltaan tässä vaiheessa terveitä. 🙏

Koko perhe vasemmalta: Muusi, Manu, Silli, Loisto, Käämi, Kelmi, Kowalski, Femma, Jehu ja Keijo. Kuva: Ida Tallqvist

Myös Keijon muita jälkeläisiä on kuvattu lisää sitten viimeisimmän päivityksen. Nyt on kuvausikäisistä koirista virallisesti tutkittu huikeat 86 % ja kaikki ovat olleet täysin terveitä lukuun ottamatta yhden uroksen olkanivelen OCD-muutosta. Sekin on onneksi leikattu onnistuneesti.

Keijon pennut.

Keijolle kuuluu hyvää, se on ottanut poikansa enemmän kuin hienosti vastaan. Jonkin verran ollaan treenattu myös sen kanssa hakua, jälkeä, esineruutua ja nomea. Kauden toistaiseksi ainoa koe oli NOME-B -koe, josta saimme nollan. Huomasi hyvin, miten oma osaaminen petti mitä tulee kokeeseen valmistautumiseen. Painotin liikaa vaikeita asioita ja samalla unohdin sitten tehdä helppoja ja kävikin sitten niin, että helpot hommat eivät sujuneet. Mutta olipa hienoa saada koepaikka ja kokemusta, viime vuonna jäätiin vielä varasijalle, joten selvää edistymistä tapahtunut. 😅 Meillä oli aikomus mennä kolmosen pk-jälkikokeeseen, mutta annoimme sitten tilaa muille. Katsotaan myöhemmin miten on kokeita ja mahdollisuus osallistua. Olen tänäkin vuonna jatkanut sitä, että nautin treeneistä ja olemisesta enkä aseta itselleni tavoitteita. Suurimmat tavoitteet liittyvät omaan hyvinvointiin ja siihen, että koirilla on monipuolinen kiva elämä.

Treenitunnelmissa. 

Metsästyskausi meillä alkoi aktiivisesti kyyhkysjahdeilla ja jatkui vesilinnustuksen parissa. Keijo sai monipuolisesti tehtäviä ja toimi kivasti. Myös Jehu pääsi pari kertaa mukaan ja kiitos metsästäjien koiramyönteisyydestä, sain tehdä sille metsästystilanteiden yhteydessä noutoja lämpimällä riistalla (kyyhkynen, tavi ja heinäsorsa). Kovin hienosti se lintuja toi maalta ja vedestä, uskon että siitä tulee vielä mitä hienoin kaveri metsästykseen. 💙

Jehu ja ensimmäinen kyyhkynen! 

Nouto lämpimällä heinäsorsalla. 

Keijo passissa. 

Loppukauden Jehu saa kuitenkin todennäköisesti jäädä kotiin ja keskittyä perusasioiden harjoitteluun, kun Keijo lähtee oikeisiin töihin. Jehu on joka kerta riistaa nähdessään suhtautunut siihen hyvin luontevasti, nuorempana ongelmana oli oikeastaan kaiken noudettavan omiminen mutta se on jäänyt pois.

Tavin nouto vedestä. 

Olen jo pitkään huollattanut koirani säännöllisesti ja myös Jehu on päässyt pöydälle useamman kerran. Se on ollut sille hyvin helppoa juuri rauhallisuutensa ja malttinsa vuoksi. On käsittelyistä ollut myös apua sille, tekevällä koiralla on melkein aina jotain tehtävää kehossaan.

Jehu jonottaa hoitopöydälle. 

Lopuksi vielä kaunis kiitos yhteistyöstä Eukanuballe ja Orthexille. Orthexin tuotteet ovat siirtyneet isältä pojalle. Arvostan kovasti monivuotista "purkkiyhteistyötä". 💝

Hyvää syntymäpäivää!

Kaikella on aikansa ja paikkansa, tänään meille muutti Keijon ja Muusin 7-viikkoinen poika Jehu. Pitkään pyörittelin asiaa mielessäni, mietin onko minulla oikeasti aikaa tarpeeksi siihen mitä pentu ja nuori koira tarvitsee ollakseen onnellinen ja kasvaakseen mukavaksi kaveriksi arkeen ja harrastuksiin. Kaiken pohdinnan ja suunnittelun lopputulos on kuitenkin Olevinaan Tää On Vuoden Mies ”Jehu", joka saavutti luovutusiän näppärästi syntymäpäivänäni. Paljon onnea siis minulle! 🎁

Maailman paras syntymäpäivälahja. 🦁

Jehu ei ole ainoa helmikuun huippukohta, kaksi Keijon pentuetta saavutti vuoden iän ja molemmista ensimmäiset ehtivät jo virallisiin terveystutkimuksiin. Ensimmäisenä kuvissa kävi Hakukoneen kennelin tulivuoret-pentueesta Vartti (Hakukoneen Hoo Doo), joka syntyi vain 180-grammaisena "keskosena" mutta selviytyi sinnikkäästi viikko viikolta luovutusikään ja muutti omaan ihanaan kotiinsa. Vartin suhteen jännitin luuston kehitystä mutta terveen paperit se Kennelliitosta sai. Kiitos kasvattajalle, että annoit tälle pennulle mahdollisuuden elää ja omistajalle hienosta erikoismiehelle sopivasta kodista sekä virallisista terveystutkimuksista. 💕

Hakukoneen Hoo Doo A/A, 0/0.

Toisena kuviin ehti kennel Lindbiskin pöllöset-pentueesta Ainu (Lindbiski Otus Magicus), jolta kuvattiin virallisesti lonkat ja kyynärnivelet sekä lisäksi epävirallisesti olkanivelet. Luusto oli kuvatuilta osin kunnossa ja myös Ainun silmät peilattiin terveiksi. Kiitos omistajalle terveystutkimuksien teettämisestä, olkanivelten kuvaaminen lämmitti erityisesti mieltä. 💝

Lindbiski Otus Magicus B/B, 0/0, silmät: terveet ja olkanivelet: terveet (epävirallinen tulos).

Pöllösten ja tulivuorten taholta jännitettävää riittää vielä tälle keväälle mutta tiettyä levollisuutta antaa koirien oireettomuus. Kovin tyytyväinen olen Keijon jälkeläisten terveystuloksiin ja ennen kaikkea omistajien aktiivisuuteen tutkituttaa koiriaan ja siitä, miten myös kasvattajat ovat kannustaneet heitä tähän.

Meidän helmikuu jatkuu äitiysloman merkeissä, tutustumme Jehun kanssa ja katsomme miten se sulautuu laumaan. Keijo täyttää ensi kuussa kuusi vuotta, joten pentuarjesta oman koiran kanssa on sen verran aikaa. Erään ystäväni sanoin onneksi vaihdoin aikanaan rotua, enää ei ole tarvinnut muutaman vuoden välein ottaa uutta koiraa ja miettiä nimeä. Ilmankos tällä kerralla nimen keksiminen oli työlästä.

Pikku-Jehu. 💙

Jehu on saanut kasvattajan luona parhaat mahdolliset eväät ja kokemukset kasvaakseen maailman parhaaksi Jehuksi, tästä on mitä mainiointa jatkaa kohti kevättä ja suuria seikkailuita. 🌞 Jehun myötä meidät löytää instagramista nimellä @koirankynnenleikkaaja.

Avohaavan tarina

Havaitsin lokakuussa Keijon takajalassa kasvainmuutoksen, jonka sijainti altisti sen kolhuille. Alusta saakka oli siis selvää, että se täytyy poistaa mutta ensin selvitettiin kasvaimen henkilöllisyys ohutneulanäytteestä. Tulos kertoi miten suurilla marginaaleilla kasvain täytyy poistaa. Patologin vastaus tuli nopeasti ja se oli mieluisa; kyseessä oli todennäköisesti hyvänlaatuinen kasvain ja poistoaika varattiin heti.

Aina iloinen potilas. 

Pieni, mutta inhottava hyvänlaatuinen kasvain.

Kasvaimen poisto onnistui hyvin ja se lähetettiin vielä kokonaisuudessaan uudelleen patologille, jotta saatiin varmistettua lopullisesti sen tyyppi. Vastaus tuli jälleen hyvin nopeasti: "Kyseessä on kutaaninen histiosytooma, joka vaikuttaa kokonaan poistetulta. Kutaaniset histiosytoomat ovat erityisesti nuorilla (usein alle 3-vuotiailla) koirilla usein esiintyviä kasvaimia, jotka saavat alkunsa ihon Lageransin soluista. Paikallinen uusiutuminen kirurgisen poiston jälkeen on harvinaista." Lisäksi kasvain saatiin poistettua kokonaan, marginaalit olivat täysin vapaat kasvainsolukosta.

Ortopetin terveiset leikkauksen jälkeen. 😍

Toipuminen alkoi hyvin, haava oli siisti ja suojasin sitä ahkerasti. Koira ei ole koskaan pyrkinyt voimakkaasti hoitamaan omia haavojaan, suurin haaste oli märkä syksy. Haava oli kohtalaisen pitkä ja sijainti niin hankala, että tikit lähtivät pikkuhiljaa irtoamaan vaikka miten pidin koiraa levossa. Suihkuttelin sitä ja annoin ilmakylpyjä mutta tilanne huononi päivä päivältä. Lopulta tikkien poistossa ei ollut juuri mitään poistettavaa. Tikinpoiston yhteydessä haavaan laitettiin paikallispuudutuksessa yksi tukevampi tukitikki mutta myös se irtosi vuorokauden kuluessa. Tässä vaiheessa tilanne tuntui niin epätoivoiselta ettei kyyneleiltäkään vältytty. Tajusin, että nyt haava on hoidettava avohaavana ja samalla mietin miten kauan parantumiseen kuluukaan aikaa.

Tikkien poisto ja uuden tukitikin laitto rauhoittamatta, onnea on luottavainen koira.

Epätoivo ajoi myös miettimään haavanhoitoa ja muuttamaan hoitomenetelmiä. Tässä vaiheessa ystäväni suositteli minulle Repy Gel -ihonhoitogeeliä ja tutustutti minut sen maahantuojaan Teija Toikkaan Lymed Oy:ltä. Seuraavien viikkojen aikana tämä yhteys oli meille kullan arvoinen, Teija avasi aivan uuden ajatusmaailman haavanhoitoon ja tutustuin ihmispuolen haavanhoitotapoihin. Olennaisimmat tekemäni muutokset olivat haavan huolellinen suojaaminen ja lämpimänä pitäminen ja hyvin varovainen puhdistaminen. Repy Geliä käytin suoraan haavaan, aluksi lisäsin sitä kerran päivässä (nopeasti, jottei haava jäähdy ja että se saa rauhassa aloittaa parantumisen). Haavan suihkuttelu vain häiritsee herkkää uutta solukkoa ja ilmakylvyt jäähdyttävät haavan liian viileäksi sekä kuivaavat sitä, jolloin soluilla ei ole optimaaliset olosuhteet uudistua. Mahdolliset katteet poistin haavasta varovaisesti pumpulipuikolla.

Parin päivän edistyminen, ylemmässä vielä katetta paljon enemmän.

Aluksi tuntui ettei haavassa tapahtunut mitään näkyvää, tosin se on aivan luonnollista koska haava paranee ensin syvältä ja kun pohjatyöt ovat kunnossa, alkaa näkyvien osien muutokset. Vaikka itse en nähnyt kehittymistä, Teija näki ja usein hänen kommentit lähettämistäni päivän haavakuvista olivat ihastuneita - tämä auttoi minuakin näkemään edistymistä. Lisäksi aloitin haavan mittaamisen, erittäin tehokas tapa nähdä muutokset.

Haava rakentaa kovaa kyytiä perustuksia kuntoon.

Haava ei tulehtunut missään vaiheessa pahasti, pari kertaa laitoin hieman aitoa lähihunajaa siihen pariksi tunniksi, sitten taas Repy Geliä ja se riitti. Kun haava oli rahoittunut ja parantui hyvää vauhtia, hoidin sitä kaksi kertaa päivässä; varovainen puhdistus kostealla lämpimällä vanulapulla (kostutin hunajavedellä), laserointi, valokuvaus, Repy Gelin lisäys ja paketointi. Otin lisäkeinoina käyttöön myös Canius-maitohappobakteerit, E-vitamiinin ja lisäsin koiran ravintoon proteiinia jotta keholla olisi mahdollisimman hyvän mahdollisuudet parantaa haava.

Repy Geliä haavaan, reunoille E-vitamiinia ja pakettiin.

Repy Gel ansaitsee erikseen muutaman rivin. Tuote edistää solujen ja siten myös ihon uudistumista pitämällä niille tarpeellisen kosteuden glyseriinin avulla, glyseriini on myös antibakteerinen. Lisäksi geelin sisältämät adelmidrol-rasvahappojohdannainen, jäkälä- ja punahattu-uute tukevat ihon luontaista vastustuskykyä. Ihonhoitogeeli auttaa myös sidetaitoksia olemaan tarttumatta hoitokohtaan ja irrottamaan kudoseritteitä. Lisää tuotteesta Lymedin Repy Gel-sivulta.

Oli siinä urakkaa.

Prosessi kysyi kärsivällisyyttä niin koiralta kuin omistajalta etenkin kun olimme paljon reissussa ja tuntui, että koko ajan satoi. Ei ole aivan yksinkertaista suojata ulkoillessa haavaa vaikka kävimme ulkona vain pissatuksien verran. Haava on nyt kuitenkin kiinni ja sekä koiralla että omistajalla on meneillään pitkän sairasloman jälkeen kunnon kohotus kehonhuoltoineen - koska kukapa lenkkeilisi ilman koiraa? 😎

Lymedin toimistolla päiväkahvilla Ninjan ja Doriksen kanssa. 💓💓

Vaikka syksy on ollut yhtä haavanhoitoa, sitä piristi 25.12. 2019 syntynyt Keijon viides pentue. 🖤 Pentuja oli yhdeksän mutta valitettavasti yksi poika syntyi kuolleena. Loput kahdeksan voivat kuitenkin paksusti, samoin Muusi-emä. Pentuetta voi seurata kennel Olevinaan facebook-sivuilla, kotisivuilla ja instagramissa. Tässä pieni video, jossa harmaa poika yrittää jotain leikin tapaista:

Olevinaan-labradorit siestalla. 💖

Alkaneelle vuodelle toivon terveyttä sekä koirille että ihmisille. Jos sitä riittää, voidaan suunnitella myös vähemmän tärkeitä tavoitteita. Keijon jälkeläiset tulevat varmasti tuottamaan iloa ja onnea monella tavalla myös tänä vuonna.💝

Herrat Ripa ja Keijo. 🐾