Huihai millainen joululoma. :) Aatto ja joulupäivä sujuivat tavanomaisesti; söimme, joimme, nauroimme, pelasimme ja lahjojakin tuli jokaiselle. Joulupäivän iltana huomasimme kuitenkin, että kaverin valkoinenpaimenkoira oli kadonnut ja lähdimme vielä yöllä etsimään sitä. Valitettavasti tuolloin ei vielä tärpännyt mutta saimme kuitenkin hyvän yölenkin, Keijon matkamittariin kertyi 17 km ja se olikin Tapaninpäivän kohtuullisen rauhallinen. Kaikkien iloksi ja onneksi Ringo oli saatu tänään iltapäivällä neljän aikaan kiinni ja nyt se on omassa kotonaan. <3
Ringo-papparainen löytynyt.
Joulupöydässä "mummin" ja "ukin" kanssa. :)
Vähän väsyttäisi jo tämä joulu....
Oma paketti avattu!
Joulupäivän päivälenkin uintihetki..
Kissakin ihan väsynyt.
...ZZzzzZZzz...
Tänään meidän komppania suuntasi kohti Porvoota poikien kasvattajan Anna-Mari Matikaisen järjestämiin rakennusetsintätreeneihin. Keijon ensimmäinen kierros oli helpohko, sillä ei kuitenkaan ole rakennuksista kokemusta kuin yhdestä talosta viime talvelta. Ensimmäisen kierroksen se selvitti todella hyvin, malttoi käyttää nenäänsä eikä homma mennyt yhtään juoksemiseksi. Lopuksi otin ilmaisun ensimmäistä kertaa täysin vieraan ihmisen kanssa, ilmaisi hyvin voimakkaasti ja pitkäänkin ilman mitään ongelmia.
Toisen kierroksen sisältöä arvoin hetken, ensin ajattelin jättää väliin kokonaan mutta sitten iski joku ahneus ja päätettiin tehdä ilmaisutreenin. Parin muuttujan vuoksi maalimies oli kuitenkin valmiina piilossa ja päätin sitten lähettää koiran etsimään.. Sehän lähti työstämään ja lopulta löysi maalimiehen. Treeni kuvattiin ja kävipä siinä tiimellyksessä niin että kuvaaja oli ilmaisevan koiran luona ennen ohjaaja.. Eli samalla iskulla sitten etsimisen päätteeksi ilmaisu plus valokuvaajan lähestyminen, sitten vasta minä! Onnea on kuitenkin edelleen koira, joka ei hätkähdä tämmöisistä vaan haukkui ja sai palkkansa. :)
Talotreeniporukka (puuttuu Tiina, Janne ja Kaapo)
Lopuksi teimme vielä kolmannen kierroksen, jolloin kävimme kulkemassa tosi pahat ritilärappuset. Vaikka Keijolla ei semmoisissa ole ongelmia ikinä ollutkaan, näitä se ei ensin tullut alas. Kävin sitten vain pannasta auttamassa tyyliin nyt mennään, jonka jälkeen se tuli ja meni niitä omaan tahtiin ihan vapautuneesti.
Valmiina palvelukseen!
Myös Nakelle tehtiin treeni, sille oli samalle pitkälle käytävälle piiloutunut kaksi maalimiestä. Ensimmäisellä oli palkkana makkaraa, toisella PALLO. Voitte kuvitella Naken ilmeen sen saadessa ensimmäiseltä palkan, hyvä että pystyi pettymykseltään jatkamaan hommiaan. Löydettyään toisen maalimiehen ja saatuaan siltä PALLOn, se juoksi ensimmäisenä olleelle maalimiehelle kuin kertoakseen että tämmöinen palkka sitten ensi kerralla perkele! Ripalla oli hieman ongelmia ilmaisun kansa ja myös sille ritilärappuset aiheuttivat päänvaivaa, ei kuitenkaan mitään vakavaa.
PALLOstani en luovu!
Kokosuun ote PALLOsta. :)
Lopuksi vielä toivomme mahdollisimman rauhallista uudenvuodenaattoa, Nakke pelkää ilotulitusta paljon ja vietämmekin taas aaton sisällä, soitamme musiikkia lujalla ja pidämme valot päällä. Lisäksi Nakelle puetaan painepaita, joka auttaa sitä jonkin verran. Kokeilemme myös uutta Sileo®-lääkettä. Nakke jakaa lopuksi Matti-whippetin toivomuksen aivan kaikille:
Niin on joulukuu edennyt jouluaattoon saakka. Ei voi kuin todeta tässä vaiheessa vuotta että Keijo on ollut niin paljon enemmän kuin mistä ikinä olen edes osannut haaveilla. Vuosi on ollut hyvä, olemme onnistuneet kaikessa mihin olemme ryhtyneet. :) Nyt on aika viettää neljä ihanaa rauhallista päivää kotona oman lauman kanssa. Sunnuntaina lähdemme Porvooseen kasvattajan rakennusetsintätreeneihin, juuri nyt siihen on kuitenkin monta tuntia aikaa ja Käpälämäen väki hiljentyy joulun viettoon.
Ripan joululahja, muhkea peti.
Kauden viimeiset hakutreenit takana, meni makeasti ja hyvillä mielin jatkamme ensi vuonna.
Leipojan pikku-apulainen. <3
Joulukuussa käytiin ennätysmäärä uimassa, omien koirien kesken ja Kalle -enon kanssa. Uiminen on kyllä erinomaista liikuntaa peruskuntokaudelle.
Hyvää joulua ja ihanaa vuotta 2016 kaikille toivottavat Keijo, Nakke ja Ripa omistajineen!
Keijon arki on ollut mukavan vaihtelevaa. :) Tottelevaisuus etenee pikkuhiljaa, jäävistä liikkeistä seisominen on tällä hetkellä vahvin. Noutoa pitäisi tehdä ahkerammin, samoin eteenmenoa.. Mutta onhan tässä vielä "talvea" jäljellä. Meillä on tammi-ja helmikuussa kaveriporukalla hallivuoro kerran viikossa, se tuo omalla tavallaan hyvää ryhtiä treenaamiseen.
Lauantaina käytiin kaikkien kolmen koiran kanssa koirauimalassa, hieman etukäteen mietitytti miten kaksi ihmistä pärjää kolmen koiran kanssa. Alku olikin aikamoista sähläämistä, Nakke ei tahtonut uskaltaa ensin veteen mutta poikien näyttäessä esimerkkiä se rohkaistui hyvin. Keijolle uintikerta taisi olla kolmas tai neljäs, se osaa homman jo hienosti ja jaksaa uida hyvin.
Naken kanssa pesupaikalla.
Sunnuntaina sitten hakuiltiin, ajatuksena katsoa ovatko partiointityyliset treenit (3 kpl) vaikuttaneet suotuisasti nenänkäyttöön. Keijolla oli viisi maalimiestä, kaikki lähetykset avuitta. Jokaiselle lähti hienosti, eteni suoraan syvälle mutta veteli reikäpäässä-tyylillä, etsi kyllä mutta samalla jalat veivät niin lujaa että vain pari maalimiestä löytyi asiallisesti (eli suoraan piston päästä). Toisin sanoen partiointi ei ole korjannut nenänkäyttö- tai keskittymisongelmaa mutta tuonut lisänä itsenäisen kaahaamisen pitkin metsää. :D Partiointikokeilu päättyi tämän koiran osalta tähän. Seuraavaksi teemme idioottivarmoja pistoja tuulen alapuolelle niin, että koiran on pakko saada haju ennen kuin juoksuvaihde kytkeytyy päälle.
Hullunkiilto silmissä? :D
Energiaa tuntui maanantaina taas riittävän joten lähdin Keijon kanssa ihan kahdestaan lenkille Valkeakoskelle Korkeakankaan maastoihin, ajatuksena katsoa onko siellä jo latupohjat lumella vai ei eli voisiko mennä pyörälenkille vielä.. Lunta kuitenkin oli, joten kiipeilimme ensin laskettelurinnettä ja sitten suuntasimme poluille, joilla ei ollut lunta (eikä opasteita...). Lopputuloksena eksyimme sen verran että reissu kesti miltei kaksi tuntia. Se oli tietysti koiran mieleen, itselle olisi myöhään illalla pimeässä lenkkeilyä riittänyt vähemmänkin mutta tulipahan tehtyä!
Jokomennään, jokomennään, jokomennään????
Maisemaa laskettelurinteestä kuvattuna.
Naken plasmooman hoitoon on tullut kiva rutiini, muistan laittaa lääketipat säännöllisesti ja koira on sopeutunut toimenpiteeseen hyvin (laitan aina ensin tipat, sen jälkeen koira saa heti ruoan). Toivottavasti hoito toimii, menemme kontrolliin helmikuun alussa jos tilanne muuten pysyy hyvänä. Sain Naken diagnoosin Suomen Kennelliiton KoiraNet -jalostustietojärjestelmään, eivät sairaudet kenenkään syy ole mutta salailukaan ei palvele ketään.
Vuokrasimme viime viikonlopuksi kaveriporukalla tunnelmallisen hirsimökin, juhlittiin pikkujouluja ja treenattiin koiria. Kaksikerroksisessa mökissä meitä oli viisi ihmistä ja kuusi koiraa, koirat toki eristettyinä toisistaan sen mukaan miten tulevat keskenään toimeen. Keijo selvisi taas hienosti, se on kyllä immuuni kaikenlaiselle ahdistukselle ja stressille, elää vain aika vauhdikkaasti omaa elämäänsä muista välittämättä. ;)
Lauantai-aamun laiturikuva, Nakke-rukka putosi jäihin mutta saatiin nopeasti laiturille.
Kuvassa OLI hetki sitten myös Keijo, se kuitenkin hyppäsi uimaan...
Koirilla oli hurjasti energiaa lauantaina joten lähdimme treenaamaan ajatuksella jokaiselle jotain. Keijolle tehtiin partiointityylinen hakutreeni, se työskenteli järkevän energisesti ja löysi maalimiehen noin vartin partioimisen jälkeen. Ripa teki ensin jäljennostoja ja lopulta pidemmän jäljen, myös iso-Kalle ajoi hienosti jäljen. Nakke pääsi tekemään jäljennoston ja pikku-Kalle teki sekä partiointia että esineruutua.
...ja Keijo, jota myös Keekiksi kutsuttiin, odottaa tarjoilua!?
Lopulta kuitenkin koirat laitettiin nukkumaan päikkäreitä.
Lauantain herkkupöytä.
Viikonlopun jälkeen voi sanoa, että Keijokin oli väsynyt, vielä ennen lähtöä se kuitenkin juoksi Naken kanssa vaikka miten kauan mökin pihapiiriä ympäri, ympäri, ympäri... Ripa ei mokomaan touhuun osallistu ikinä.
Viikonloppuna kiinnitin ensimmäistä kertaa huomiota Naken silmiin, minusta vilkkuluomet olivat turvonneet ja ärtyneet. Muutenkin silmät näyttivät erilaisilta verrattuna vaikka Keijon silmiin. Maanantaina Nakke hierottiin ja siinä katselin silmiä uudelleen, kuvasin ja kyselin ihmisiltä näkeekö kukaan muu niissä mitään outoa. Osa näki, osa ei (huonoista kännykkäkamerakuvista) mutta omaan mieleen oli hiipinyt huoli joten tiistaina soittelin tarkistusaikaa. Sain samalle päivälle peruutusajan Eläinklinikka Hakametsään ELL Sanna Elfvingille.
Lääkärissä varmistui, etten nähnyt omiani vaan Nakella todettiin molemmissa silmissä plasmooma, muuten silmät ovat tällä hetkellä terveet. Plasmooma on pannuksen kaltainen perinnöllinen sairaus mutta se esiintyy sidekalvolla sarveiskalvon sijaan. Sairaus tällaisenaan ei uhkaa näkökykyä mutta voi toki levitä myös sarveiskalvolle. Plasmooma aiheuttaa tulehdussolukertymää vilkkuluomen sidekalvolle, tumman pigmentin häviämistä vilkkuluomesta ja punertavaa uudiskudosta sen pintaan. Nakella on ollut jonkin verran myös kutinaa, vuotoa ja rähmimistä. Sairaus vaatii loppuelämän hoitoa, siklosporiinitipat aamuin illoin. Lääkettä ei ole olemassa sopivan vahvuisena joten kunkin kuukauden erä valmistetaan erikseen Yliopiston Apteekissa.
Hyvää tässä on se, että koira on jo viisivuotias ja toki myös se, että sairaus on havaittu kohtalaisen varhaisessa vaiheessa. Toivon kovasti ettei seuraava diagnoosi ole pannus, Naken lähisukulaisella on se ja kohtalaisen ärhäkkäästi levinnyt lääkityksestä huolimatta.
Hieronnasta sen verran että kovasti oli koira jumissa niin edestä kuin takaa. Osittain syynä on varmasti jännittäminen, viikonlopun sähkökatkokset ovat stressanneet ääniarkaa Nakkea todella paljon.
Hieronnassa on kivaa! Paitsi sitten kun käsitellään kipeitä paikkoja..
Keijolla sen sijaan pyyhkii hyvin, elämä hymyilee ja kiire on kova! Ystäväni kutsui sitä työmieheksi, sellainen se kyllä onkin - ei osaa paljon olla jouten. Hyvä mieli sen touhuista aina tulee, pysyy mieli kaikilla hyvänä vaikka on näitä murheitakin sitten.
Perjantaina satoi ensilumi, joka lopulta sotki lauantain suunnitelman sorsajahdista. Sinällään todella harmillista mutta uskon että pääsemme paremmallakin kelillä vielä mukaan. Myös sunnuntaille sovitut hakutreenit oli peruttava. Lunta tuli paljon, se oli märkää ja tarttui puihin taivuttaen niitä sähkölinjojen päälle. Meilläkin oli pari niin pitkää sähkökatkoa että jääkaapista ja pakastimesta oli vietävä pilaantuneet elintarvikkeet roskiin.
Lumimäärä lauantaina aamukuudelta, lisää oli tulossa.
Sähkökatkoista huolimatta olemme kokeneet lapsenomaista iloa ja riemua ensilumesta, liikkuneet itsemme lähes tärviölle vain lähteäksemme uudelle lenkille. Luonto on aivan hullun kaunis, äänimaailma erilainen ja kaiken kukkuraksi koirat ovat puhtaita pitkänkin lenkin jälkeen. Lumentulo on aina hyvin piristävää, lisäksi ankarana jouluihmisenä aloitin joululaulujen kuuntelemisen ja joulun odottamisen. :)
Kaverukset Keijo ja Nakke istutettuina. Ripa luuraa jossain kauempana, se ei tykkää kuvaamisesta. ;)
Mr. Läppänen ja hiutaleet.
Lumen painaman puun alla.
Peltomaisemaa, sielu lepää.
Uudet vaelluskengät, näillä mennään taas toivottavasti monta vuotta.
Mä ruusun sulle antaisin, vaan mistä sen nyt saan..? - No Keijolta tietysti!
Jouluun on enää alle kuukausi, se tarkoittaa myös sitä että tontut ovat liikkeellä. Meillä onneksi on vain kilttejä koiria mutta nyt kannattaa olla kaverit tarkkana!
Olemme palanneet normaaliin arkeen ja meillä asuu jälleen hyvin tyytyväinen Keijo. :) Koska talvi ei näytä tulevan, kaivettiin polkupyörä esille ja heitettiin kahdeksan kilometrin iltalenkki perjantaina. Kesäaikaan pyöräilimme tosi paljon, aina rantaan uimaan ja takaisin. Hieman mietin mitä koira sanoo kun mennäänkin toiseen suuntaan ja joudutaan palaamaan takaisin samaa reittiä, jaksaako vetää niin hyvin kuin ennenkin. Veti hienosti mennen tullen, taitaa todellakin olla niin että Keijolle kaikkein tärkeintä on vain päästä juoksemaan ja vetämään pyörän edessä, ei siihen mitään päämääriä tarvita!
Pakotettu tauko, koira odottaa koko ajan milloin voidaan jatkaa! Huomio, koiraa ei juoksutettu asfaltilla.
Lauantaina kävimme työpäivän jälkeen pikkuveli Nassen kanssa koirien uimalassa uimassa. Ennen uintia koira pestään hyvin ja uintitekniikan varmistamiseksi laitoimme myös liivit vaikka Keijo ui ilmankin hyvällä tekniikalla. Tämä oli toinen vierailumme uimalaan, nyt uitettiin myös matkaa. Hienoa hommaa, mennään varmasti uudestaan!
Käsketty odottamaan.
Altaasta tullaan ramppia pitkin rantaan.
Keijo, taustalla pikkuveli Nasse.
Matkauimari Keijo. :)
Uinnin päälle koira kuivattiin ja käytettiin verryttelykävelyllä, väsynyt se ei tietenkään ollut mutta saatoin jättää hyvällä omalla tunnolla kotiin illaksi ja lähteä tekemään elämäni ensimmäiset sushit! Oli kivaa tehdä ja hyvää syödä, tätäkin pakko kokeilla vielä uudestaan. :)
Vaiheessa...
Valmista!
Tänään oli parin viikon tauon jälkeen hakutreenit, ihan huippua! Keijolle tehtiin edelleen nenänkäyttöä tukeva harjoitus, ei pistotettu vaan annettiin liikkua omaan tahtiin ja poimia maalimiehet ylös. Treenin paras anti oli huomata, miten koira ei välitä häiriöistä vaan jatkaa vain omaa työtään. Ensin alueella oli koiranulkoiluttaja, sen jälkeen Keijo oli juuri tarkentamassa viimeisen maalimiehen sijaintia kun ryhmä ihmisiä juoksi ohi. Se vain jatkoi hommansa loppuun ja viimeinenkin maalimies löytyi hienosti. Tätäkö se on kun koiraan voi luottaa? :) Oli miten vain, tästä on tosi hienoa jatkaa.
Tarkkana pitää olla!
PK-Keijo. :)
Hommat kun on hoidettu, saa loppupalkaksi rasian (Orthex!) ja saa poseerata.
