tiistai 31. maaliskuuta 2015

Onnea 1-vuotiaalle Keijolle!

Projekti oma labradori lähti käyntiin monen monta vuotta sitten. Ensin löytyi sopiva kasvattaja, jonka kasvatteja on ollut ilo seurata vuodesta 2008. Sitten löytyi enemmän kuin miellyttävä narttupentu (meidän Ripan sisko Kaneli), jonka olisin voinut viedään kotiin mikäli se ei olisi ollut jo varattu - tyydyin sitten varaamaan Kanelin pojan. Ikuisuusprojekti oli täten käynnistetty. Olihan siinä kaikenlaista jännitettävää; onko emä terve ja luonteeltaan aikuisenakin sellainen, että saattoi käyttää jalostukseen, tuleeko tiineeksi ja syntyykö uroksia, onko Kanelille suunniteltu sulhanen terve jne. Kaikki meni kuitenkin hyvin, vanhemmat testattiin terveiksi ja todettiin muutenkin toimiviksi ja pentue laitettiin alulle. Pentuja syntyi kahdeksan, joista uroksia neljä joten Keijo oli maailmassa. HURRAA!

Keijo oli vain kuuden päivän ikäinen kun jollain ihme verukkeella kävin katsomassa sitä JA vahvistin valintani. :D Eihän kukaan valitse koiraa noin varhain mutta minulla oli voimakas tunne siitä, että turkoosipantainen pentu on se maailman paras Keijo ja niin se on ollutkin.

Mr. Keijo nukkuu päällimmäisen, ikää kuusi vuorokautta.
Keijo ULVOO kasvattajan luona viiden viikon ikäisenä.
Keijon ensimmäinen vuosi on ollut erinomainen, Keijo on osoittautunut vahvaksi iloiseksi tyypiksi, jolle elämä on ihan parasta aikaa ja aivan kaikki tekeminen on parasta just nyt. Se ei pelkää mitään ja sen kanssa voi mennä minne vaan ilman että tarvitsee miettiä pärjääkö se. Lisäksi se on maailman paras harrastuskaveri.

Pienenä poikana hassuteltiin vähän ja Keijo kävi kertaa taikurilla (Jose Ahonen), joka tällä videolla kadottaa sen makupalan Keijon nenän edestä:


Tässä puolestaan nähdään miten Keijo ja kumppanit reagoivat kun niiden herkkunakki leijuu ilmassa. :D



Mehän toivomme paljon terveitä tekemisentäyteisiä vuosia, synttärit vietetään hieman arkisesti töissä ja illalla sitten lenkille. Alle vielä pari kuvaa, toinen otettu tänään ja toinen noin viikko sitten.

Käyttölinjainen poseeraa!


Synttäripäivän aamupissalla käskettiin istumaan

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Normipäivä.

Tänään Keijolla oli kohtalaisen tylsä päivä kuten työpäivät yleensä ovat. Keijo on miltei aina töissä mukana, sillä on siellä "oma huone" ja oma rauha. Usein se kyllä aamupäivisin järjestää omaa ohjelmaa kuten kaataa vesikupin ja haukkuu sitten pää tyhjässä kupissa (tulee hyvät äänet ilmeisesti). Enimmän osan päivästään se kuitenkin nukkuu. :)

Kuppi nurin, mitäs sitten? Patja rullalla, SO?
Yrittäjällä ei ole liikaa ylimääräistä aikaa, joten yleensä aamuisin tehdään töissä joku pieni treeni. Tällä hetkellä on työn alla tottelevaisuudessa seuraaminen tai vaihteluna sitten haun haukkuilmaisu. Tänä aamuna Keijo sai joka-aamuisen rustonsa ilmaisemalla minua ensin kunnon sarjan. Sinällään haukkuminen ei ole ikinä tuottanut ongelmia, Keijo on kova poika turhautumaan ja sitä kautta se on haukkunut vaivattomasti 7-viikkoisesta saakka. Ilmaisutreeni on vain helppo ja nopea treeni tehdä silloin kun tulee hieman liian myöhässä töihin. ;)

Työpäivän jälkeen käytiin lenkillä, koirat vapaina Valkeakosken perämetsissä. Keijolla on nykyään GPS-panta kaulassa, jolla saadaan tieto sen kulkemasta matkasta ja nopeudesta. Keijo tempaisi tänään yli 9 kilometriä reilulla 14 km/h keskinopeudella, sen lenkkeilyaktiivisuus poikkeaa meidän muista koirista aika paljon eikä se selity edes millään karkailulla vaan se vain suhaa edestakaisin välillä horisontti-minä niin paljon. :) Näillä tunnelmilla ja kuvalla kohti Keijon 1-vuotispäivää!

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Aamupalaksi taipparikurssia, päivällä päikkärit ja iltapalaksi agility!


Aamulla kello herätti miltei kukonlaulun aikaan Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen taipparikurssille, kyseessä oli meidän taippariryhmän ensimmäiset treenit ja ne järjestettiin Niihaman maastossa. Autot jätettiin jonkin matkan päähän maastosta ja kävelymatkalla treenipaikalle heräteltiin koiria hieman tekemisen moodiin jättämällä jokainen vuorotellen istumaan ohjaajan edetessä tietä pitkin, jonka jälkeen otettiin luoksetulo. Keijo istui hienosti ja tuli lujaa. :) Pienen pujottelun jälkeen kaivettiinkin damit esille ja ruvettiin etsimishommiin!

Meille molemmille nämä dami- ja ylipäätään nome-hommat ovat jokseenkin vieraita. Pari kertaa aiemmin Keijo on mokomaa etsinyt ja tuonut; loppiaisena ja pari viikkoa sitten. Tänään aloitimme ensin yhden damin etsimisellä ja kun se sujui kivasti, tehtiin Keijon ensimmäinen hakuruutu. Jätin koiran kiinni koivuun ja kävin kylvämässä kolme damia ruutuun kaaren malliin. Nuorimies otti hieman kierroksia ja lopulta veti koivun poikki sotkeutuen siihen ja taluttimeensa. Olin hieman huolissani pysyykö sillä ajatus damien etsimisestä mielessä tämän episodin jälkeen, askartelin koiran puusta irti kostoksi koivulle Keijo nappasi siitä nopeasti kiinni ennenkuin muisti damit. Sen jälkeen se lähti reippaasti ruutuun, hieman homma meni juoksemiseksi mutta kyllä minulle sieltä kolme damia palautui käteen. Viimeisimmän lähetyksen kohdalla huomasin, että koira oli hieman "ulkona" mutta pienellä avulla se saatiin kuitenkin uppoamaan ruutuun ja kokonaisuutena saatiin kovasti kehuja joten uskon, että meni kuitenkin hyvin. Pillitin (edit. En siis itkenyt vaan puhalsin pilliin eli pillitin!) ohjeen mukaan luoksetulon heti Keijon ottaessa damin suuhunsa ja se tuli - jos mahdollista - vieläkin lujempaa takaisin luovuttamaan sitä. Kerran jopa kaatui mutta dami pysyi suussa ja tuli tuoduksi perille saakka.

Maltti on kasvanut, tässä seurataan kaverin haukuruutuhommia silmä tarkkana eikä roikuta esimerkiksi taluttimessa tai syödä ruohoa...
Treenit tehdään vuorotellen koira kerrallaan, odotteluajat koirat ovat ohjaajien kanssa alueen reunamilla. Keskityin aika paljon katselemaan muiden treenejä, jotta pääsisin paremmin jyvälle näistä hommista. Keijolle joutenolo ei ole mikään vahvin osaamisalue, tänään malttoi kuitenkin kohtalaisen hyvin olla välillä aloillaan tekemättä mitään. Loppuvaiheessa kun kysyttiin haluaako joku vielä tehdä jotain, osoitin edessäni olevaa koiraa.  Päästiin tekemään vielä toinen hakuruutu, kahdella damilla. Valittiin vahvempi koivu ja ihan asiallisesti Mr. Keijo sieltä kaksi damia toi. :)

Treenin jälkeen minua väsytti kovasti, eikä koiralla tuntunut olevan mitään pikku päiväunia vastaan, tottapuhuen nukuimme varmasti kolme tuntia mutta ainakin molempien aivot ovat saaneet rauhassa sulatella aamulla opittuja asioita. ;)

Pikku-Keijo umpiunessa. <3
Päivän päätteeksi suuntasimme SportDogParkille Lempäälään agilityn alkeiskurssille. Tänään oli kolmas kerta ja nyt on kaikki esteet "opeteltu", keinulla oli viime kerralla hieman arastelua alkuun mutta tänään sai kolista alas ihan vapaasti. Tehtiin jopa ennätyspitkä estesarja: viisi estettä! 

Agility on hauskaa ja hyödyllistä, tänäänkin treenien lomassa muistutin koiraa ettei liiallinen lattioiden haistelu ole sallittua. Lisäksi tulee odotteluja ja häiriöitä toisista koirista jne. Vaarallista innostumista olen huomannut meissä molemmissa tätä(kin) lajia kohtaan, mutta ihan kaikkea ei voi tehdä ainakaan kauhean tavoitteellisesti, on mietittävä mihin keskitytään missäkin vaiheessa vuotta eikä vain tuusata joka lajia samaan aikaan. Tällä hetkellä meillä on henkilöhaku tauolla, aloitellaan sitä sitten kun saadaan nome-asiat jonkinlaiseen päätökseen eli toivottavasti taipparit suoritettua. :)

Keijo odottaa lupaa lähteä liitelemään yli esteiden.
Keijon iltaan kuului enää pikkulenkki, ravitseva ruoka ja pitkät unet. :) Huomenna vain lenkkeillään ja sulatellaan tätä päivää.