lauantai 25. huhtikuuta 2015

Hyvää matkaa uuteen kotiin hoitolapsi Koda!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, tiistaina hoitoon tullut Keijon "pikkuveli" Varjoahon Ihanpihalla "Koda" lähti tänään uuteen omaan kotiin ja kohti suuria seikkailuja. Vaikka pentu oli meillä vain neljä vuorokautta, aika pahalta tuntui antaa se pois. Mutta onneksi Kodalla on oikein mukava uusi ihminen ja tulemme tapaamaan heitä tulevaisuudessa - kiitos siitä. :) Tulen kirjoittamaan Kodan elämästä tännekin kuulumisia silloin tällöin, uskon että se saa aikaan vielä vaikka mitä!

Pikkuinen varpaanlämmitin, kuvanottohetkellä tiskasin töissä. :)

Omalle patjalle raahattu vähän kenkiä ja mun vaatteita kaveriksi. <3

Lounastauon pikkuystävä, saattoivat tauot tällä viikolla hieman venyä kun oli tuollainen seuralainen..

Väsynyt poika viimeisenä iltanaan meillä, kuuntelimme radiosta jääkiekkoa.

Uni tuli vaikka peli oli jännittävä.
Työpäivän jälkeen suuntasin Keijon kanssa tottiskentälle koska sen jälkeen on melkein aina hyvä mieli. Näin kävi tälläkin kerralla, eroahdistus Kodaan helpotti kun tehtiin pari kierrosta hommia. Ensin treenattiin seuraamista ja mitäpä siinä, vireessä löytyy ja tekemisessä on meininkiä. Tein myös luoksetulon loppuasentoa, toistaiseksi vielä esteen vieressä jotta saadaan suora asento lihasmuistiin.

Tottista? JOO kiitti!
Toisella kierroksella sitten uudelleen seuraamista ja eteenmenoja apuohjaajan kanssa. Teki vahvasti ja hyvällä draivilla. Seuraamisessa innostuin kokeilemaan miten vaikuttaa, jos haukuttaa koiraa lyhyesti - hyvin nousi vire eli tätä voidaan käyttää joskus jos tarvitaan lisää potkua. Jonkin verran toisella kierroksella mielenkiintoa oli myös kentän haisteluun mutta se näkyi vain vapaa-käskyn jälkeen, täytyy kuitenkin kiinnittää asiaan huomiota eli tehdä tottista treenikaverin liian ihanan Pikin jälkeen. ;) Keijon iltaohjelmassa on lähinnä Pikiunelmia ja pihahommia.

Pihatyömies!

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Pupun jäljillä

Tänään taipparikurssilla tehtiin laahausjälki, ennen jäljenvetoa Keijo sai tutustua kaniin. Se tutki sitä ensin tarkasti ja otti sen jälkeen suuhunsa. Tämän jälkeen vedettiin jälki, ei se ollut niin pitkä kuin taippareissa (80 m) mutta ihan tarpeeksi pitkä kuitenkin, loppuosa kaartui niin ettemme nähneet mitä koira tekee tai mitä pupulla tapahtuu. Keijo lähti innokkaasti, kuten aina, suorittamaan tehtävää. Kohtalaisen kova tuuli taisi tuoda pupunhajua mutta muutaman kunniakierroksen jälkeen koira nappasi kuitenkin jäljen ja ajeli sen loppuun, oli aika hieno tunne kun se palasi kovaa vauhtia - pupu suussaan. :)

UUDESTAAN!
Jäimme vielä treenien jälkeen seuraamaan kun ryhmän kouluttajat tekivät markkeerauksia omilla koirillaan. Tehtävät tuntuivat minusta vaikeilta, Keijolle hankalinta oli vain katsella kun muut saavat noutaa dameja. Lopulta tein sitten sillekin yhden muistinoudon, se meni kyllä hyvin (vaikka itse sanonkin). Veimme damin yhdessä koira vapaana viereen-käskyn alla, siinä se pysyi vaikka heitin damin ja palattiin takaisin lähtöpisteeseen. Mutta kai se jo vuotiaan kuuluukin vähän osata...? ;) Oli miten oli, hienosti lähti damille ja toi takaisin.

Päivä on ollut pitkä, olen kovasti odottanut jo virallisia tuloksia Keijon kyynär- ja lonkkakuvista. Malttamattomana ihmisenä pyysin niistä ja selästä jo asiantuntijalta lausunnon ja hänen mukaansa syytä huoleen ei ole, koira on hyvin terve.

Lonkat.

Selkä.
Oikea kyynärnivel.

Vasen kyynärnivel.
Myös Keijon selkä tullaan kuvaamaan virallisesti mutta vasta sitten kun saadaan kaikki selkälausunnot virallisesti, koiran tulee olla tällöin vähintään 2-vuotias.

Lopuksi vielä pari sanaa Reissumiehestä. Se on tänään ollut hienosti hiljaa yksinolojaksot, se on tavannut pari koiraa ja lukuisia ihmisiä, se on osoittanut olevansa kovin reipas ja rohkea. Sitä tulee kyllä kova ikävä, onneksi se on meillä vielä kolme yötä. <3

Mukava nukkua kun on pari kaveria samalla patjalla!

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Tilapäiskotihommia ja silmätarkastus

Tänään on ollut vähän erilainen päivä. Aamulla vastaanotin 8-viikkoisen noutajapojan, jonka omistaja oli tullut tilanteeseen, jossa ei voinutkaan pitää pentua. Lupauduin ottamaan pennun tilapäisesti meille. Pennulla on sama isä kuin Keijolla ja se on erittäin paljon isoveljensä kaltainen; rohkea, vilkas ja itsevarma. Aivan mahtava pentu, pitäisin mielelläni itse jos olisi koiranpaikka vapaana mutta onneksi saan edes vähän aikaa tutustua tähän kaveriin. Se on meillä tällä tietoa lauantaihin sakka, jonka jälkeen matkaa kohti oikeiden työtehtävien opiskelua ja toivottavasti kohti reissumiehen elämää...
Reissumies!
Kahden kerroksen väkeä, Keijo ja pikkuveli.
Illalla suuntasimme sitten kohti Hattulan Univetia silmäpeilaukseen, Keijon terveystarkastukset vain jatkuvat moitteettomalla linjalla; silmät olivat hyvin terveet. :) Huomenna on onneksi taipparitreenit ja saadaan ensikosketus kaniin ja kanilla vedettyyn jälkeen! Sitä odotellessa lauletaan parit tuutulaulut tälle pikkutermiitille...
Leikkiä, lisää leikkiä!

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Pyhitetty lepopäivä

Keijolla on tänään ollut semmoinen kolmannen käskyn mukainen sunnuntai. Pikkulenkki tehtiin mutta muutoin olemme keskittyneet lataamaan akkuja ja treenaamaan muiden koiria. Tekee ihan hyvää tuollaiselle hektiselle koiralle joskus olla tekemättä varsinaisesti mitään ja toisaalta sulatella eilisiä oppeja ja kokemuksia. Huomenna on kuitenkin taas tottispäivä BH-ryhmän kanssa.
Vakioveivaaja päikkäreillä.
Tänään järjestettiin Porvoossa noutajien palveluskoirien hakumestaruuskilpailu yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Tulevaisuudessa kilpailun ajankohta tullee olemaan viikko ennen juhannusta.

Ilmoittautuneita oli vain seitsemän; viisi labradorinnoutajaa ja kaksi kultaistanoutajaa. Koe kasattiin hyvin pienellä porukalla, ajan hengen mukaisesti talkooväkeä ei juuri ilmoittautunut mutta väkeä saatiin kuitenkin haalittua jotenkin kasaan, jotta kilpailu saatiin järjestettyä. Sää oli suosiollinen, arvostelu arvokilpailutasoa ja tulokset hyviä, toivottavasti tulevina vuosina saadaan myös muut lajit mukaan ja ennenkaikkea noutajaväki innostumaan myös palveluskoirapuolen kokeista - sekä kilpailemisesta että talkoilusta!

Onnea voittajalle, valioituneelle, tuloksen tehneille, noutajille, osallistuneille, järjestäjille ja talkooväelle!

Kokeen tulokset:
1. Marko Kalliokoski ja LBU Dacabe Action Man: 30/157/96 yht 283 HK3 1
2. Emma Alve ja LBU Pikku-Uikun Tusse Patukka: 29/162/85 yht 276 HK3 1
3. Jutta Turkka ja LBN Hardrocks Thumbelina: 27/164/80 yht 271 HK3 1
4. Maria Wilenius ja LBU Helkyn Roquefort: 29/154/85 yht 268 HK3 2
5. Helena Viljanen ja LBN Billowhiz Bedale: 28/160/73 yht 261 HK3 2
6. Juha-Matti Raitaniemi ja KNU Kalevan Silverstone: 27/159/67 yht 253
7. Tiina Suuronen ja KNN Cosmona's Mountain Rose: 27/109 kesk.

Kilpailujen ja kokeiden järjestäminen talkoovoimin tuntuu olevan kovasti poissa muodista. Tilalle ovat tulleet maksulliset kurssit ilman velvoitteita, viis kouluttajien pätevyydestä. Toisaalta kuitenkin pk-seurojen jäsenet olettavat, että kentät ovat kunnossa jos haluavat poiketa ottamaan treenin ja varmasti jokainen meistä on selannut Kopasta kokeita - täytyy muistaa, että joku ne kaikki kokeet/kilpailut järjestää. Talkoovoimin. :)

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Tottista ja edustushommia

Aamulla suunnattiin viettämään tottispäivää, kouluttajana pitkän linjan harrastaja Marko Kalliokoski. Olimme Keijon kanssa harjoituskoirakkona ja teemaksi olin valinnut eteenmenon ja luoksetulon loppuasennon koska molempiin kaipasin näkemystä ja käytännön neuvoja. Sitä saa mitä pyytää, nyt on eteenmenoon toimiva kaava olemassa ja todettiin, että on todella hyvin oppinut vinoksi istuessaan edessä... Eteenmenoa lähdetään rakentamaan ruokakupin ja apuohjaajan (avaa kupin kun koira menee maahan tai vapautetaan) kanssa. Luoksetulon asentoa suoristetaan nyt kahdella tavalla; ei vahvisteta enää ikinä vinosta ja toisaalta, autetaan suoruuteen seinän tai muun esteen avulla. Eipä siinä muuta kuin laitellaan taas ja hyvä tulee!


Luoksetulon suoruutta säädetään laudan avulla. Kuva: Minna Knuuttila

Eteenlähetys. Kuva Minna Knuuttila

Apuohjaajan kanssa eteenmenon maahan. Kuva: Minna Knuuttila

Iltapäivälle olimme sopineet "sorsakoiraporukalla" treffit Niihaman palveluskoirakentälle, Palveluskoirat-lehteen on tulossa juttu vahvasti suosiotaan lisäävästä metsästyslinjaisesta labbiksesta harrastuskoirana ja ajatuksena oli kuvata materiaalia lehteen. Tilanne oli aika erikoinen, koirakkoja kentällä kuusi ja häiriö sen mukaista. Teimme erilaisia kuviokelluntoja ja täytyy taas sanoa, että olen oikein ylpeä tuosta koirasta. Nuoresta iästään huolimatta se selviytyi tilanteesta minusta hienosti kuten kuvasta voi nähdä. :)

Vasemmalta Tomi ja Ripa (Helkyn Kingston Black), minä ja Keijo (Helkyn Pluto), Riikka ja Lucky (Buckthorn's Tamarillo), Taru ja Piki (Jummi-Jammin Lumituisku) sekä Marko ja Unto (Dacabe Action Man). Kuva: Elina Noppari
Kuvaamisen jälkeen kokoonnuimme vielä keskustelemaan aiheesta labradori harrastuskoirana, tilaisuus oli mielenkiintoinen ja odotan juttua suurella mielenkiinnolla.

Ylipäätään koko päivä herätti paljon ajatuksia koiran kanssa harrastamisesta; rehellisyydestä siitä miten koiran kanssa oikeasti pyyhkii, onko mahdollista että koira toimii kaikkialla muualla moitteettomasti mutta tottis ei suju, onko vika aina koirassa vai eikö ohjaaja osaa muuntautua koiran mukaan, osataanko valita itse ja omaan lajiin oikeanlainen koira jne. Lisäksi monet tuntuvat olevan turhan paljon kiinni edellisessä koirassaan ja vertaavat nykyistä koiraansa siihen - usein vielä ajatuksella että vanha oli paljon parempi. Osittain kuitenkin aika kultaa muistoja ja vaikkei kultaisikaan, on varmasti hedelmällisempää elää parasta hetkeä juuri nyt. Koirat kuitenkin vaistoavat herkästi ollaanko niihin tyytyväisiä vai ei. Kaikille koirille tulisi antaa mahdollisuus olla maailman parhaita - silloin ne myös tekevät parhaansa. :)

Mutta hienosta ja hyödyllisestä päivästä kiitos kaikille asianosaisille! :)

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Virallinen läpivalaisupäivä

Johan se on 1-vuotispäivästä yli kaksi viikkoa ja tänään oli jännittävä päivä - Keijon viralliset luustokuvat Oiva eläinklinikalla Pirkkalassa. Vaikka välikuvissa puolivuotiaana näytti siltä, että kaikki on kunnossa, ainakaan saksanpaimenkoirapuolella se ei kokemusteni mukaan tarkoita huoletonta loppuelämää. Niinpä jännitys nosti kyllä päätään vaikka toisaalta tuntuu että maailman paras Keijo selviää mistä vain.

Ei palliton vaan pallit on!
Keijon paino oli tänään 27,3 kg. Siltä kuvattiin virallisesti kyynärpäät ja lonkat, lisäksi tutkittiin polvet sekä käsin että kuvaamalla ja selästä otettiin tässä vaiheessa epäviralliset kuvat. Kaikki oli oikein moitteettomassa kunnossa vaikkakin eilen kolhitun takajalan lihas ei ollut vielä toipunut kokemuksestaan. Täten otammekin ohjelmistoon tämän vakioveivaajan säännöllisen lihashuollon. ;)

Kun Keijoa kuvattiin, olikin Naken onnenhetki. Se pääsi klinikalle vaa'alle ja hengailemaan, käynti oli sille ehkä kaikkein tärkein koska sitä ei juurikaan tutkittu vaan ihana hoitaja vain seurusteli sen kanssa ja syötteli sille kaikkea maukasta. :) Nakkehan pelkää helposti lääkärikäyntejä, luulenpa että jatkossa ne ovat entistä helpompia. Kotiin viemisiksi se sai pikkuruisia kortisoninappeja, jotka helpottavat tätä kevään kutinaa.

Kiitos! <3
Nyt on vain kovin helpottunut ja onnellinen olo. Muutama luustosairas koira on opettanut sen, että terveys on ihan tärkeintä. Loppuilta hoivataan tätä pientä keltaista tervettä miestä, joka selvittelee vielä päätään...

Sammuttakaa valot, kiitos ja hyvää yötä!



torstai 16. huhtikuuta 2015

Pikkuveljeilyä

Tänään Keijo tapasi ensimmäistä kertaa Seron, jolla on sama isä kuin Keijolla. Pikkukaverissa oli hyvää tuttua iloa ja reippautta, tapaaminen toteutettiin vielä verkon läpi. Kylläpä taas keltaiset hännät viuhuivat! :) Keijollahan on enemmänkin näitä pikkuveliystäviä: Aapo ja Nasse, jotka uiskentelevat tuossa meidän kansikuvassa.

Keijo ja "pikkuveli" Sero.
Työpäivän jälkeen tehtiin pikkutottikset omassa kotipihassa, jonka jälkeen suunnattiin metsään koko joukkueen kera. Keijon mittarissa oli neljä kilometriä kun se kolautti oikean polvensa johonkin, pidettiin pieni tauko ja jatkettiin sitten matkaa kun jalka tuntui taas toimivan. Autolla mittarissa oli miltei seitsemän kilometriä, ei ontunut enää ja kotipihassakin jalka toimi normaaliin tapaan. Välillä kyllä hirvittää tuon koiran vauhti. Tänäänkin Keijon lenkin keskinopeus oli yli 15 km/h vaikka pidettiin jopa pieni tauko. Täytyy vain toivoa että Keijon keho kestää kaikki kolhut, joita se syntymäkiireellään hankkii.

Tehtiin lenkin jälkeen toinen pieni tottiskierros luoksetuloja, kokeiltiin suoristuuko asento (vaivana hienoinen vinous vasemmalle) jos ruokapalkka on ohjaajan takana ja koira vapautetaan sinne jalkojen välistä. Ensikokeilun perusteella sanoisin että suoristuu joten jatkamme harjoituksia.

Lopuksi on todettava että nykyään oikein odottaa tuota Palveluskoirat-lehteä. Tämän päiväisessä numerossa itselle tärkein oli tuo "3 mestarin vinkit kohti kisakautta" - se tuki melko pitkälle omia ajatuksia juuri siitä, että treenataan painottaen tiettyjä lajeja/osa-alueita tiettyinä aikoina, ei se määrä vaan laatu, muistetaan pitää lomia ja vapaita jne. Että näin me jatkamme, tiedä vaikka oltaisiin joskus jotain mestareita myös. :)

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Variksia variksia!!

Tänään oli viides taipparikurssikerta ja tähänastisista toiseksi jännittävin ohjaajalle, jännittävin oli se "laukauksiin totuttaminen" ensimmäisellä kerralla. :D Kuten silloin, nytkin hermoilin turhaan - ei Keijolla mitään ongelmia ollut varishommien kanssa.

Treenit alkoivat niin että sille lyhyesti näytettiin varista, sitten vein koiran kanssa variksen suoran päähän ja tehtiin muistinouto, lähetin koiran noutamaan lintua (joka oli aika mäsä, sillä olivat kaikki muut jo treenanneet. Ihan ehjä se ei enää ollut mutta eiköhän se ole hyvä koiran osata toimia myös huonokuntoisen linnun kanssa?). Se lähti varmasti, noukki linnun epäröimättä ja palautti. Sen jälkeen minulla oli kauhea kiire ottaa lintu ja sain hätäilyllä aikaan sen että koirakin pudotti linnun ja kukaan ei hetkeen tiennyt mitä tässä nyt oikein tehdään. Onneksi meillä on todella hyvät kouluttajat ja aikamme keskusteltiin tavoista rauhoittaa tilannetta - kuuman koiran ohjaajan tarvitsee olla astetta coolimpi ja siihen on nyt hyvät ohjeet takataskussa.

Tehtiin vielä pari uusintanoutoa ja aina vain koira palautti variksen joten seuraavaksi suunnattiin vielä hakuruutuun, jossa varikset odottelivat valmiiksi jemmattuina. Aluksi koira etsi ruudusta muutaman piston verran "jotain" (dameja, joita on viime aikoina haeskellut?) mutta pienen avustamisen jälkeen se toi ruudusta kaksi varista, jonka jälkeen päätettiin treeni hyvin onnistuneena.

Henkinen pääoma on jälleen kasvanut hyvän varistreenin jälkeen, kuinkas muuten? 
Olen tosi tosi tyytyväinen päivän harjoituksiin, Keijolla ei ole mitään kynnystä ottaa lintua suuhunsa ja otekin oli minusta kiva eikä meitä taaskaan moitittu - ainakaan koiraa. ;)

Treenien jälkeen Keijo & laumatoverit Nakke ja Ripa pääsivät metsälenkille ja hetkeksi vielä auttamaan pihahommiin - näissä Keijon matkamittariin kertyi n. 13 kilometriä. :) Ensi viikolla taipparikurssilla päästäänkin pupujäljelle! Täytyy kyllä jo tässä vaiheessa todeta iso kiitos Pirkanmaan noutajakoirayhdistykselle ja meidän taipparikouluttajille, tämmöinen kurssi on kullan arvoinen etenkin vihreälle ohjaajalle.


sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Leppoisa sunnuntai?

Aamulla herättiin kellonsoittoon ja matkattiin reilun 50 kilometrin päähän hakuryhmän ensimmäisiin treeneihin. Pysyin suunnitelmassa enkä aloittanut hakuilua vielä Keijon kanssa mutta tehtiin sille treenien jälkeen damiruutu. Ajattelimme pelata ns. varman päälle ja ruutu täytettiin dameilla Keijon nähden. Tämä oli virhe, koira kiihtyi niin paljon että alkuun lähinnä vain juoksi ruudussa ns. nenä kiinni. Kyllä sieltä damejakin tuli, yhdestä sai vähän huonon otteen ja se pudotti sen, tämän jälkeen koira vain lisäsi pökköä pesään ja jatkoi seuraavan etsimistä. Eli kuumenemistaipumusten vuoksi tälle koiralle ei nyt enää tehdä mitään motivointitreenejä, motivaatio on virittämättäkin kyllin korkealla. En voi olla ihailematta sen energiaa ja työhalua, uskon että tulee aika hyvä kunhan saa lisää kokemusta.

Treenien jälkeen käytiin reilun tunnin metsälenkillä koirakavereiden Pikin ja Neelan kanssa, mukana oli myös toinen labradorimme Ripa. Lenkillä oli runsaasti lammikoita joissa oli mahtava rypeä oman kaverin kanssa. :)
Ripa ja Keijo uimasilla, Piki tarkkailee tilannetta rannalta.
Ensi viikon perjantaina on jännittävä päivä, Keijo menee virallisiin luustokuviin. Vaikka se on puolivuotiaana välikuvattu terveeksi, kyllä se silti vähän jännittää ja lenkillä tarkkailee sen liikkeitä normaalia tarkemmin. Mutta niin hirveän energinen se on, liikkuu paljon ja lujaa eikä ikinä onnu tai varo itseään - ei se VOI olla kovin rikki?

Vasemmalta Ripa, Keijo, Piki ja Neela.
Iltapuhteiksi kävimme vielä agilityhallilla, esteet sujuvat jo mukavasti ja koira kykenee tekemään pieniä sarjoja - myös minulta onnistuu kohtuullisesti ohjaaminen. Tein treenien lomassa onnistuneen paikallaoloharjoituksen; palkkailin kohtalaisen tiheästi ja makuutin aika pitkän aikaa. Koiran mielentila oli rauhallisen tarkkaavainen. Tiedän, tämä on agilityvuoron väärinkäyttöä mutta me teemmekin välillä vähän omia kuvioita siellä kun tulee odotteluhetkiä. :)

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Keijo ja sen Kuljun eno

Treenihommeleina riitti tänään aamulla komea sarja haukkuilmaisua, Keijon mielestä helppoa. On tullut aika suunnitella ilmaisutreeniä siten että haukuttavana on joku muu kuin omistaja. Mutta se treeneistä, kukapa nyt ei haukkuisi jotta saa aamuruston? :)

Illalla kotimatkalla keksittiinkin ns. ex tempore että mennään iltalenkille Keijon enon Kallen kanssa. Järjestely sopi Kallelle ja omistajalleen, joten poimittiin heidät kyytiin ja suunnattiin auto kohti metsää. Hieman Keijo protestoi matalalla murinalla sitä, että Kalle tuli viereiseen häkkiin mutta perillä niillä oli jo sitten kova meno keskenään. :)

Reissusta jäi käteen hyvä mieli kaikille ja kohtuullisen kuraiset koirat. Keijo oppi selvästi tällä lenkillä myös sen, että kuraojassa juokseminen on hienoa, hienompaa ja jopa hienointa...

Enon opissa, hyvin tuntui menevän perille että kurassa luttaaminen on POP!
Paras haju jaettu haju?
Minne lie keltaiset pojat matkalla, kohti auringonlaskua ja sitten? :)

torstai 9. huhtikuuta 2015

Viikon toiset taipparitreenit!

Tiistaina Keijolle vielä näytettin kun hakuruutuun vietiin damit, tänään se pääsi hakemaan niitä valmiista ruudusta. Homma lähti hienosti käyntiin; koira teki tosi hyvin töitä ja palautteli damin toisensa perään rivakkaan tahtiin - kaikki käteen ja kovalla innolla hakemaan seuraavaa. Kunnes se oli mielestään tuonut kaikki eikä älynnyt laajentaa etsimistä vieläkin kauemmaksi, jossa dameja olisi ollut lisää. Päädyttiin sitten ratkaisuun, että kouluttaja lähti ruutuun kävelemään ja lähetin Keijon uudelleen hommiin seurauksella että juoksi vain hänen luo, hyvä ettei ilmaissut. Nyt taisi käydä niin, että Keijo sekoitti treenin tässä vaiheessa henkilöhakuun (jota treenattiin syksyllä ahkerasti). Muutettiin suunnitelmaa siten, että ihminen tuli pois ruudusta ja lähdin itse koiran kanssa ruutuun. Jonkin ajan kuluttua se palautui oikeaan moodiin ja poimi damin tuoden sen minulle. Laitettiin hirveät bileet pystyyn ja lopetettiin harjoitus siihen eikä tehty tällä treenikerralla muuta kuin hengailtiin muiden koirien kanssa.

Päivä vahvisti nyt entisestään sitä, että ainakaan opetusvaiheessa ei ole syytä treenata eri lajeja samaan aikaan - ainakaan jos niissä on tiettyjä samankaltaisuuksia. Olin jo lipsumassa aloittamaan henkilöhakutreenit tulevana sunnuntaina mutta keskitymme nyt nome-hommiin taippareihin saakka. Ensi viikolla on luvassa riistaan tutustumista, se onkin jännittävää koska Keijo on kantanut varista vain loppiaisena - lukuun ottamatta pikkupentuhommia kasvattajan luona.

Noin muuten Keijon ilta sujui pihahommissa, varsinainen lenkki jätettiin tänään väliin koska eilen se huiteli noin 9 kilometriä yli 15 km/h keskinopeudella ja joskus on hyvä nuorenkin miehen ottaa vähän iisimmin. :)

Haettiinko täällä nyt dameja vai ihmisiä?

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen ja sen jälkeinen elämä

Keijon osoite pääsiäisenä oli koirahoitola Boondock's Orivedellä. Molemmat kuitenkin selvittiin erosta hyvin, Keijo oli ollut oma vahva reipas itsensä. :) Mukava oli kuitenkin aamulla hakea poika pois, jälleennäkemisessä oli molemminpuolista iloa roppakaupalla. Lämmin kiitos Anu & henkilökunta hyvästä hoidosta.

Hoitolaretkelle pakattu lelut, herkut ja ruoat..
Töiden jälkeen suunnattiinkin kiireen vilkkaa taipparikurssille, koiralla tuntui olevan virtaa enemmän kuin olen tottunut taluttelemaan. Ensin tehtiin iso hakuruutu, josta se melkoista haipakkaa toi käteen kaikki viisi damia. Kaikesta saattoi päätellä että kierroksia on jopa muille jaettavaksi, teki kuitenkin oikein hyvää työtä. Tämän jälkeen yksi muistinouto (dami viedään koiran kanssa tiettyyn pisteeseen ja palataan takaisin lähtöön. Tämän jälkeen koira lähetetään hakemaan dami, sen  tulisi muistaa missä se on). Keijo häröili sen verran että epäilin lähteekö ollenkaan mutta lähti hirveää kyytiä ja samanlaista takaisin, roiskaisi damin minun suuntaan ja kävi merkkauspissalla. Tällaisena kokemattomana urosihmisenä tilanne oli hetkessä ohi enkä tajunnut edes antaa hommasta palautetta... Kuitenkin jos vielä kesken tehtävien ruvetaan pissailemaan, se peli loppuu nopeasti.

Keijon mielentila huomioiden emme tehneet enää enempää treenejä vaan suuntasin kotiin purkamaan lemmikin energioita ihan puhtaalla liikunnalla. Se juoksikin vajaan 6 kilometrin iltalenkin, sitten esitti miten on oppinut hoidossa leikkimään yksin kahdella lelulla ja illalla riehui vielä hyvän tovin...

Häntä heiluu, hikittää ja pallo on tallessa!
Ilmoittauduimme jo taipumuskokeeseen, joka on toukokuun puolessavälissä. Toivotaan, että voimme myös osallistua sinne - tässä luotan taippariryhmämme kouluttajien näkemykseen. Samalla lykkäämme BH-koetta syksymmälle, eihän sinne mikään kiire ole puolivalmiilla mennä ja toisaalta tykkään keskittyä yhteen lajiin kerrallaan kunnolla joten on pakko malttaa jaksottaa asioita. Tämä vaatii enemmän malttia minulta kuin koiralta. ;)

Kukkaispoika.