Hieroja tuli taloon

Tänään oli mä en oo koskaan-ilta, hierotutin koirani vaikkei sillä olekaan minkäänlaisia lihas- tai liikuntaelinongelmia. Olkoon sitten vaikka hemmotteluhierontaa mutta osaapa ainakin olla jos joskus joudutaan jotain juttua isommin työstämään. Toisaalta se on kyllä kova menijä, joten ajattelin ettei hieronnasta ainakaan ole mitään haittaa.

Zzzz.. jatka vaan..

Koiranomi-opiskelija Jonna tuli meille kotiin tekemään työn, alkuun Keijo tietysti pulppuili aivan joka suuntaan mutta aivan kuin kynsiä leikatessa, myös nyt pyysin sitä lattialle kyljelleen makaamaan. Siinä se pötkötteli ja Jonna sai kohtalaisen hyvän työrauhan. Ainoastaan etuosasta löytyi kireyttä, muuten oli poika aika moitteettomassa kunnossa. :) Tätähän me jatkamme säännöllisesti, olkoonkin että nyt joutuu pari päivää ottamaan vähän rauhallisemmin.

Myöhemmin ilta kääntyi Lalli-kissan mielestä miksei mua koskaan?-tyyliseksi - tähän en osaa valitettavasti vastata. :D

Kuka huoltaisi kissan lihakset??

Keijo kesämies

Kesä-Keijolla pyyhkii mukavasti, pyöräilyharrastus on jatkunut ja vakiolenkiksi on muodostunut kuusi kilometriä pyöräilyä uimatauon kanssa. Pienyrittäjän koirana se tietysti painaa töitä ilman lomia eli nukkuu päivät töissä omassa huoneessaan mutta iltaisin on aina jotain mukavaa ohjelmaa; maanantaina oli tottistreenit oikein kentällä (normaalisti tehdään kotona ja töissä), eilen kreppasimme metsäjälkiä viikonlopun Suomen Rottweileryhdistyksen Kello- ja Mestaruuskisoja varten, tänään oli sitten vuorossa nome-treenit Pluto-isän kanssa. :)

Keijo ja Nasse (Helkyn Simeoni) kreppaustalkoiden jälkeen omissa keppitalkoissaan.

Isä ja poika ojennuksessa pellolla.

Keijo ja damiämpäri.

Tänään sateessa totesimme ettei tuo ämpäri ole kovin kätevä eikä pro (tosin sitä me emme Keijon kanssa muutenkaan ole), mutta onneksi nyt laitetaan kimppatilaukseen ihan oikeat damiliivit Helkyn-kennelin teksteillä ja logolla. Katsotaan millaiset niistä lopulta tulee, tässä tuotekehittelyn alkutilanne:

Helkyn damiliivien prototyyppi, niiden luoja Tomi ja Ripa. :)

Nome on haukkaamassa vahvaa osaa meidän harrastuksissa, ilmoittauduimme ensimmäiseen Sarkkisen Tomin koulutukseen - tosin jouduin pätevämmiltä varmistelemaan, että sinne on järkevää mennä. Treenattu ollaan nyt kerran viikossa, tänään sujui taas edellistä kertaa paremmin eli koira on edistynyt ja minä sitten siinä mukana. Illan treenien jälkeen isä ja poika pääsivät vielä rallattelemaan yhdessä ja uimaan, mikäs sen hienompaa. :)

Mutta jottei menisi aivan sorsakoiratarinoinniksi, pakko vähän kertoa Keijon hakutreeneistä. Se on edistynyt mainiolla tavalla, harkitsemme kovasti ilmaisun ottamista mukaan. Sehän on siis vaivatta haukkunut turhautuessaan 7-viikkoisesta saakka mutta hakumetsään ilmaisua ei ole vielä tuotu. Viime sunnuntaina sillä oli kuusi löytöä, joista jokainen takarajalla. Kaikki hyvin piiloissa, osa umppareissa. Kolmelle se sai ääniavun, muille lähetin avuitta. Koiralle tuntuu olevan aivan sama saako se avun vai ei, lähtee yhtä lujaa ja suoraan, etsii maalimiehen, syö palkkansa ja tulee lujaa takaisin. :)

Laji kuin laji, onnea on hyvä treeniporukka.

Aina valmis, kaikkeen!

Labradorinnoutaja

Luin Koiramme-lehden artikkelin Sama rotu - kasvattajilla eri tavoitteet?, jossa pari labradorinnoutajakasvattajaa kertoivat näkemyksiään mm. rodun jalostamisesta ja valionarvovaatimuksista. Molemmat kasvattavat näyttelylinjaisia koiria mutta toisen mielipiteiden kanssa koin kohtalaisia ongelmia ymmärtää lukemaani - saati olla samaa mieltä.

"On epäreilua, että näyttelylinjaisilta koirilta vaaditaan tavallaan enemmän muotovalion arvoon kuin käyttölinjaisilta käyttövalion arvoon."

Toivon, ettei tämä ole kovin yleinen tapa ajatella, minusta valion arvoon vaaditaan paljon työtä - olipa kyseessä mikä tahansa rotu, linja tai laji. Lahjakkaan koiran kanssa toki pääsee helpommalla mutta se pätee niin kokeisiin kuin näyttelyihin.

"Muotovalion arvoon koiralta vaaditaan sertifikaattien lisäksi hyväksytty taipumuskoe, mikä ei tänä päivänä enää olekaan ihan helppo juttu."

Viime vuonna taipumuskokeen selvitti 61 % sitä yrittäneistä labradoreista. Käyttöroduissa on ominaisuuksien säilymisen vuoksi ehdottoman tärkeää pitää edes jonkinlainen ominaisuuksia mittaava koe tai testi vaatimuksena muotovalion arvolle. Se, että käyttöominaisuuksia vaalitaan, takaa myös sen että tietyt piirteet ja ominaisuudet säilyvät rodussa. Niistä ei ole iloa pelkästään metsästyksessä tai nome-kokeissa vaan ne takaavat myös sen, että yhteistyöhaluinen rodunomainen noutaja on eto vehje moneen käyttöön.

Tottakai myös ulkonäöllä ja tyypillä on merkitystä ja minusta myös metsästyslinjaisen noutajan tulisi olla näyttelyarvosana H:n arvoinen. Tässäkin pätee se, että ääripäät eivät ole enää käyttökelpoisia kokeissa tai näyttelyssä ja samalla tietysti koiran pitäminen myös arjessa vaikeutuu jos ominaisuudet tai fysiikka heikkenevät.

Pidän taipumuskoetta kohtalaisen helppona, siinä kuitenkin tarvittaessa autetaan koiraa ja sen voi läpäistä myös autettuna jos koira kuitenkin osoittaa riittävästi taipumuksia. Tiedän useita koiria, jotka ovat suorittaneet taipumuskokeen ensi yrittämällä hyväksytysti parin treenin jälkeen. Koe perustuu luontaiseen toimintaan, ei opetettuihin kuvioihin.

"Koulutuksiin on vaikea päästä, ne mitä pidetään täyttyvät hetkessä, eikä aloitteleva harrastaja tahdo vain muutaman tarjolla olevan osallistumiskerran jälkeen päästä kärryille. Muotovalion arvoon vaadittava taipparin läpäisy tuntuu vähän teennäiseltä, jopa kiusaamiselta."

Olen vahvasti eri mieltä tai sitten meillä on Pirkanmaalla asiat paljon muita paremmin. Olen tänä vuonna aloittanut noutajapuolella harrastamisen, miltei heti järjestyi paikka noutajien perustottelevaisuuskurssille. Kurssi oli tarkoituksenmukainen ja sen suoritettuani hain taipumuskoekurssille, jonne myös pääsin ja vieläpä haluamaani ryhmään. Kurssi oli monipuolinen ja meillä oli jopa pari ylimääräistä treenikertaa. Koiralle esiteltiin kaikki taipumuskokeen elementit ja läpäisimme taipparit hienosti ensi yrittämällä kuten myös samassa ryhmässä ollut näyttelylinjainen labradori.

Mihin on tultu jos rodunomainen työ on koiran kiusaamista? Näiden ajatusten kanssa lähdemme treenaamaan nomea. :)

Vapaapäivä

Tänään oli Keijon vapaapäivä, toki se teki aamu- ja iltaruoan eteen pikkutottista, mutta se ei ikinä saa ruokaansa ilmaiseksi joten niitä ei lasketa. :) Töiden jälkeen suunnattiin kummilasten luo, he syöttelivät Keijolle makupaloja koska lasten mielestä se oli kivaa. Keijo nyt tykkää lapsista - olipa heillä sille namia tai ei.

Kyläreissun jälkeen molemmilla oli hieman levottomat jalat, joten lähdimme taas fillaroimaan kohti kolmen kilometrin päässä olevaa rantaa. Keijo on jo muka niin vanha tekijä, että tiesi minne ollaan menossa ja aika määrätietoisesti johti pyörän tuttuun rantaan. Riisuttiin valjaat ja sinne se poistui ulapalle. Annoin puoli tuntia veivata järvessä, paluumatka mentiin samalla innolla ja ilolla.

Kaikki koirani ovat pitäneet uimisesta mutta tämmöistä ole ollut, jolle ei tarvitse heitellä mitään leluja eikä osallistua hommaan muuten kuin antamalla mahdollisuuden uimiseen. Kotona käytiin vielä pieni kävelylenkki, mukaan lähtivät kaikki koirat. Aika mukava ilta tänään kaikkineen, paremmalla mielellä taas kohti perjantaita. :)

Mä tahtoo veivaa veivaa!

Tällä hetkellä jaloissa nukkuu hyvin tyytyväisen oloinen koira. :) Työpäivän jälkeen kiirehdimme tottiskentälle, vaikka ohjaajalla oli hieman fiilis kateissa (ei koiran vaan kiireen, nälän ja stressin vuoksi). Keijopoika kuitenkin pisteli kentällä parastaan ja omistajankin ilme kirkastui! Kotiin päästyämme teimme lähipellolla pari lähihakupillitystä niin, että jätin koiran ensin istumaan ja vein pallon kauemmaksi, piilotin hyvin heiniin. Palasin koiran taakse ja lähetin sen sitten itsestäni poispäin eteen linjaa pitkin, pillitin kun oli lähellä palloa ja meni kyllä hienosti. 

Koira kuitenkin puhkui vielä energiaa, joten lähdimme pyöräilemään. Nyt homma sujui todella hienosti, Keijo veti tasaisella hyvällä voimalla ilman hirveää kiirettä edeten suurimman osan matkasta tasaisen reippaalla ravilla. Pidettiin pari uimataukoa, matkamittariin kertyi kilometrejä 12,5 ja aikaa kului yli puolitoista tuntia.

Kieli poskella kaislikossa!

Toinen tauko, ei väsytä yhtään. :)

Juokseminen tuntuu olevan tälle koiralle niin mieleistä ja helppoa, että mieleen hiipi ajatus kestävyyskokeen (AD) suorittamisesta. Siinä koiraa juoksutetaan 20 km 12-15 kilometrin tuntivauhdilla, kokeessa on pari taukoa. En tiedä kuinka moni labradori on suorittanut kestävyyskokeen, koska ne eivät tule KoiratNetiin. Katsellaan, ei tätä kuitenkaan minkään tittelin vuoksi tehdä vaan rakkaudesta liikkumiseen.

On tämä kyllä toimelias koira, varsinainen vakioveivaaja. :) Sen energiamäärä on ihan pienestä pennusta saakka ollut sellainen, että Mä tahtoo veivaa on ollut yksi ns. Keijon biisi alusta saakka.

Yhteisen matkan alussa vuosi sitten. <3

Hän syntynyt on vauhti kallossaan...

...hei, hei, hei ja bensaa suonissaan!

Koska Keijo on lenkeillä kova poika juoksemaan, arvelin että se voisi tykätä myös hallitummasta juoksemisesta (luonnossa on tällä hetkellä vähän liikaa emoja poikasineen, jotta voisi juoksuttaa koiraa vapaana - ainakin meilläpäin). Niinpä hankin polkupyörän (ja kypärän) ja tänään suuntasimme ensimmäiselle pyörälenkille; Keijolle valjaat ja menoksi!

Koira syttyi hommaan välittömästi; veti hyvin ja halusi mennä kovaa eikä pyrkinyt haistelemaan tai mitään - koko ajan vain suunta eteenpäin ja täysillä. :D Opeteltiin toki vähän sääntöjä, välillä täytyy ravata rauhallisemmin ja välillä voi mennä sen minkä kehosta saa irti. Vajaan neljän kilometrin jälkeen pidettiin pieni tauko rannassa, ensin Keijo ui omaan tahtiin ja sitten yllätin sen heittämällä palloa järveen.

Palloa tuomassa.

Joutsenparia täytyy pitää silmällä!

Uimatauon jälkeen lähdimme kotiinpäin, matkaa vajaa kaksi kilometriä. Menohalut olivat edelleen valtavat, aika paljon sai olla jalka jarrulla. ;) Tuntuu, ettei koira edes väsynyt, otin siitä kuvan reissun lopuksi pyörän vieressä eikä se edes läähättänyt kummemmin, ilmeisesti se on veivannut itselleen aika hyvän pohjakunnon. Tästä tuli nyt kuitenkin yksi meidän monista suosikkiharrastuksista!

Alkulämmöt tsek, mitäs sitten tehdään?

Lenkin lopuksi käytiin kävelemässä vähän, koira oli ihan hyppivän iloinen - kävi hyppelemässä minun ympärillä kuin kysyäkseen mitä kaikkein hienointa me sitten tehdään!??? :)

Nome-kuutamolla

Voi hyvänen aika että voi olla ihminen kuutamolla kun astuu uuteen lajimaailmaan. :) Olemme nyt käyneet kerran viikossa pienellä porukalla treenaamassa nomea, eilen teimme markkeerauksia pellolla ja rannassa, linjaa ja lähihakupillityksiä.

Hyvinhän mä vedän!

Treenien jälkeen on edelleen vähän pöllämystynyt olo; aina joutuu kyselemään treenikavereilta miten meillä meni. :D Tähän saakka on kuulemma mennyt oikein hyvin ja opin tietysti itse kokoajan lukemaan treenejä ja koiraa paremmin. Tottakai jokainen kokemus luo kokemusta mutta eilen päätin silti tarttua kirjaan ja yrittää lukemalla selventää asioita itselleni, jotta osaan sitten paremmin ohjata koiraakin. Lisäksi olen ilmoittautunut talkoisiin nome-kokeeseen, se auttaa varmasti hahmottamaan treenaamistakin kun tietää paremmin mihin treenit tähtäävät.

Ohjaaja opiskelkoon jotta osaa ohjata koiraa paremmin. Keijo voi syödä vaikka sen ajan luuta. :) 

Oli kuinka vain, koira rakastaa näitä(kin) hommia. Välillä sillä menee vähän liian lujaa eikä se muista keskittyä tarpeeksi, mutta lasken sen kuitenkin luksus-ongelmaksi.