torstai 30. heinäkuuta 2015

Tottista vieraissa ja nomea isän kanssa

Tänään illalla oli taas nome-treenit, tehtiin markkeerauksia ja ohjauksia veteen, treeniseurana Keijon Pluto-isä. Suunnitelma sopi Keijolle, ovat Pluton kanssa hyviä kavereita ja molemmat tykkäävät vesitreeneistä. Tai oikeastaan mistä vain treeneistä tai rakentamisesta tai tai.. Mutta treeneistä sen verran, että saatiin molemmille vähän haasteita ja sitten onnistumisia, maltti ei ole näiden vahvuus mutta - edelleen - selvästi kehittyvä ominaisuus. Keijo ei onneksi ole niin kuuma kuin isänsä, pääsen siis helpommalla. ;)
Keijo matkalla kohti damia.
Välillä on Pluton vuoro, silloin poika mallioppii. ;)
Tässä Pluto EI karannut, kuvaaja oli vain liian hidas...
Keijo tuo damia.
Vasemmalla Keijon isä Pluto (Ettinsmoor Golden Eagle), oikealla Keijo.
Eilen oli tottis-ilta, pääsimme vierailemaan Levekin kentälle. Olen tehnyt tosi vähän tottista vierailla kentillä ja Keijo oli selvästi korkeammassa vireessä kuin normaalisti (eikä normaalistikaan ole mitenkään alavireinen koira). Teki tosi aktiivista hyvää seuraamista, etenkin takapään käyttö vasemmalle käännöksissä hieno! <3 Istu/seiso/maahan -osasto kaipaa selvästi vähän huomiota, olemme tehneet todella paljon töitä seuraamisen eteen ja liikkeet jääneet vähän sen jalkoihin.

Toisella kierroksella teimme paikkamakuun ihan paalulla ja niin, että toinen koira suoritti ja olin Keijoon selin. Se meni kyllä niin hyvin, makaa kuin liimattuna ja tuijottaa minua. Huomenna on jälleen luvassa vieraskenttävierailu, jännä nähdä onko koiran vire samanlainen kuin eilen. :)
Tottistreenien jälkeen sai tutustua hurmaavaan Nata-tyttöön. Parhaat after partyt ikinä sanoo Keijo.
Ohjaajan herkut (tosin Keijo tykkää kuorista...)!
PS. Huomenna 16 kuukautta. 

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Sarkkisen koulutuksessa

Sunnuntaina oli seitsemän tunnin nome-treenit sateessa, yksi pieni tauko pidettiin. Kouluttajana oli Tomi Sarkkinen ja koulutettavina seitsemän koirakkoa, joista Keijo selvästi vihrein. Vähän mietitytti osallistua koska Keijo on aika kuuma ja pelkäsin että se häiritsee muita liikaa. Kyllä me jonkin verran pahennusta aiheutettiinkin, Keijo mm. rikkoi yhden pöydän (ja pahoittelee syvästi asiaa!), mutta pääsääntöisesti meni paremmin kuin hyvin.

Treenipelto, työvuorossa Piki.
Aamulla tehtiin ihan perusmarkkeerauksia, peltopohja oli aika vaikea: märkä rehevä rehupelto mutta pelkästään peltoa ei voi syyttää siitä että homma meinasi mennä vähän kaahaamiseksi. ;) Palautukset sujuivat kohtalaisesti maalla ja keskittymistä saatiin yksinkertaisilla harjoituksilla paremmaksi. Täytyy tehdä yksinkertaisia treenejä ja tarvittaessa auttaa koiraa ettei se ota ns. jalkoja alleen vaan oppii tekemään työn huolellisesti loppuun. Myös omaan ohjaamiseen pitää kiinnittää huomiota ja olla tarkempi ja myös vaativampi.

Lähihakuun saimme uusia ohjeita, jotta koira saadaan pillitettyä suoraan töihin eikä niin että se tulee aina ensin luokse ja vasta sitten painelee etsimään. Tomi huomautti pariinkin otteeseen että koira irti ja vaaditaan vain malttamaan, ei se muutenkaan sitä opi. Ainoastaan ryhmätehtävässä pidin sen kytkettynä, siinä se kuumeni niin paljon ampumisesta ja muiden koirien työvuoroista, etten voinut/halunnut ottaa riskejä. Kerran hain markkeerauksen itse pois kun koira ei malttanut odottaa noutokäskyä vaan otti askeleen - toisella yrittämällä malttoi hyvin. Päivän mittaan näki selvästi paranemista nenänkäytössä ja keskittymisessä, jolloin myös muisti parani.
Alokas Keijo ilmoittautuu töihin!
Iltapäivällä mentiin veteen, se nosti kierroksia entisestään... Keijo pääsi onneksi ensimmäisenä tekemään, aluksi tehtiin yksinkertainen markkeeraus. Haki hyvin ja heitettiin toinen dami kun oli ottanut ekan damin, meinasi lähteä hakemaan myös toista jolloin Tomi kielsi sitä ja se kääntyi palauttamaan ensinnä noukittua damia minulle. Tämän jälkeen se ei suostunut tulemaan viereen linjalle lähetystä varten (jäi kyllä rantaan seisomaan nenä kohti damia ja odotti lähetyskäskyä) jolloin korjasin sen hyvin mustavalkoisesti oikealle paikalle, sen jälkeen se lähti erittäin hyvin linjalle (ja tuli myöhemmin myös käskettäessä viereen).

Palautukset vedestä olivat taas huonoja, räki damit jalkoihin ja ravisteli. Tähän paneuduttiin toisella kierroksella, Tomi laittoi koiralle damin suuhun ja vaati, että se pitää sitä (koira osaa kyllä pitää esinettä suussaan mutta kun kierrokset nousevat, se muuttuu huolimattomaksi. Siksi oli pakko kertoa sille ettei damin pitäminen ole mikään monivalintatehtävä). Jonkun aikaa hän sai koiran kanssa laiturilla vääntää, Keijo pudotti useita kertoja mutta lopulta ymmärsi, että dami pysyy suussa. Piti sen jälkeen sitä tosi hyvin eikä kyllä ollut moksiskaan, vaikka vieras ihminen oli juuri pakottanut ottamaan damin ja pitämään sitä - tosin Tomi teki tämän erittäin rauhallisesti ja ammattitaitoisesti. Tämän jälkeen tehtiin vielä yksi nouto maalla, haluttiin varmistaa ettei koiralle jäänyt tilanteesta paha mieli mutta huoli oli turha. Samalla innolla se haki kuin kuusi tuntia aiemmin. :D Sain mukavaa palautetta kouluttajalta koirasta - tehokas moottori eikä mikään herkkis, tästä on kyllä taas hyvä jatkaa.
Entäs sitten että räin damin rantaan, sopii ottaa parempia koppeja!
Kyllä tuollainen noutaja vaan on melkoinen työmyyrä: sateessa yli kuuden tunnin päivä, enimmän aikaa odottelua eikä kenelläkään työinto hiipunut päivän mittaan. Se on sanottava, että kerrankin oli rauhallinen koira kotona illalla. ;) Kiitos, että saimme osallistua tähän! :)
Työn raskaan raataja lepää kaverin kanssa.


lauantai 25. heinäkuuta 2015

Arjen sankari

Meillä on ihanat naapurit ja olemme jo useana kesänä toimittu ns. talonmiehinä heidän reissujensa aikana. Tänään kävin huoltamassa pupun, kukat ja kasvihuoneen, sen jälkeen keräsin mansikoita ja otinpa koiristakin muutaman kuvan. :) 
Aamun mansikkasaalis.
Nakke ja Keijo.
Ja toinen, en osannut valita kumpi on kivempi kuva. :)
Pois lähtiessä huomasin, että naapurin kotiavain oli pudonnut jonnekin eikä siinä auttanut muu kuin ruveta mahdottomalta tuntuvaan avaimen etsintään. Mietin kyllä miten olisi hienoa kun olisi koira, jota voisi käyttää apuna. En ole tehnyt Keijolla juurikaan esine-etsintää eikä Nakkea kiinnosta minkään esineen etsiminen, se olisi hakenut korkeintaan jonkun kepin. :D 

Vein Naken ja mansikat pois ja palasin Keijon kanssa rikospaikalle. Jätin koiran istumaan kauemmaksi ettei se sähellä mukana ja kävin koko mansikkamaan läpi - avaimia ei löytynyt. Vapautin Keijon istumasta ja laajensin etsimisaluetta, kävelin pihaa edestakaisin ja puhuin puhelimessa. Suunnittelin tapaa kertoa naapureille, että avain on nyt hukassa. Lisäpainetta aiheutti tieto siitä, että taloon on pakko päästä jotenkin koska siellä on kuitenkin kani, joka kaipaa säännöllistä huoltoa. Taisin myös kirota että en löydä ikinä avaimia. 

Keijo touhusi omiaan, en kiinnittänyt siihen mitään huomiota kunnes se tuli avaimien kanssa luokseni!! Aivan mieletön fiilis, lopetin puhelun ja hyvä etten itkenyt ilosta - koira yllätti niin täysin. Tuntuu, kuin oltaisiin voitettu joku kilpailu, olen niin ylpeä Keijosta että melkein halkean. :)
Niin näitäkö etsit?? :)
Meillä on huomenna Sarkkisen nome-koulutuspäivä ja sääennuste lupaa pelkkää sadetta aamusta iltaan, niinpä kävin eilen ostamassa kunnon Chevalier-sadeviitan (ja naamioverkon hakutreenejä varten). Nyt ei jää ainakaan varusteista kiinni! :)
Eräjorma-LOOK. :)



torstai 23. heinäkuuta 2015

Maltti kasvaa levossa?

Keijolla on ollut todella tylsää viime aikoina, kävimme viikonloppuna sekä Korkeasaaressa että asuntomessuilla ja koirat viettivät päivät tarhassa. Tarhailu on sujunut Keijolta ihan hyvin, kuoppia se on kova kaivamaan mutta johonkin se on toimintatarmo purettava. 

Naken osittain revennyt kynsi operoitiin maanantaina. Kynnen murtuneesta tupesta poistettiin loputkin, toivotaan että se jouduttaa paranemista. Maanantai-ilta oli Keijolle rasittava kun se ei tylsän viikonlopun päätteeksi päässyt tekemään muuta kuin vähän pillipysäytyksiä ja pallonetsimistä pihassa...
Potilas Nakke.
Keijo tarjoaa seuraa kaikenlaiseen tekemiseen.
Nälkäinen Keijo..
Keskiviikoksi oli kuitenkin onneksi sovittu nome-treenit Pluto-isän omistajan kanssa. Ennen treenejä pojat höyrysivät tyyliin maalla, merellä ja ilmassa melkoista vauhtia. Ehkäpä se oli hyvä asia ajatellen tulevia harjoituksia, joissa pitäisi kyetä keskittymään heitettyihin dameihin ja vieläpä muistamaan asioita.. Illan treenit tehtiin vedessä, ensin ykkösmarkkeerauksia ja sen jälkeen kakkoset ja linjaa. Keijo muistaa kyllä jos se vain keskittyy, vielä ei aivan automaattisesti mutta paranee koko ajan. Linjalla huomattiin, että koiralle täytyy tehdä tosi pitkää linjaa - sillä on tietty matka omassa mielessä, jonka se etenee hyvin suoraan ja sitten aloittaa damin etsimisen. Saimme sen kuitenkin etenemään reilusti yli tämän oman rajan, ensi kerralla otetaan vielä vene avuksi. 

Näissä treeneissä oli hienointa huomata miten Keijon maltti on kasvanut. Koska treenasimme kahdestaan, toimimme vuorotellen damien heittäjinä toisillemme. Ensin aioin laittaa Keijon puuhun kiinni Pluton treenivuorojen ajaksi mutta päätinkin laittaa sen rannalle paikkamakuuseen. Ensimmäisestä heitosta se nousi, sen jälkeen kuitenkin pysyi varsin mallikkaasti kaksi pitkähköä pätkää maassa. Häiriö oli kuitenkin aikamoinen; se rakastaa uimista ja damien noutoa, nyt se joutui makuulta katsomaan kun minä heittelen niitä ja Pluto noutaa. Olen erittäin tyytyväinen, vähemmän häiriötä BH-kokeessa on kuin eilen oli. :)
Tarkkaavaisena makaa Keijo.
Virkamies-ilme. :)
Maisemakuvaa rannalta, tuolta Keijolle heitettiin markkeeraukset ja linja tehtiin kohti ulappaa.
Treenien päätteeksi selailimme koekalenteria nome-kokeiden osalta, jonkinlainen tavoite on nyt asetettu lokakuulle. Ensi sunnuntaina menemme ensimmäistä kertaa Sarkkisen Tomin koulutukseen - voihan olla että sen jälkeen hautaamme koesuunnitelmat tältä vuodelta, etenkin kun menemme itseämme huomattavasti osaavampaan seuraan. ;) Näin se vain nälkä kasvaa syödessä, taipparit olivat vielä keväällä ainoa tavoite sorsakoirapuolella.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Ilmaisua ja esteitä

Heinäkuu on ollut hakutreenien suhteen vähän hiljainen, joten ollaan kaverin kanssa tehty koirille joitain ilmaisutreenejä, lisäksi olen innostunut nyt treenaamaan sekä hyppy- että A-estettä. :)

Haukkuminen on ollut Keijolle aina helppoa, jonkin verran haukutin itse sitä keväällä töissä aamuisin mutta ulkona ns. piilossa (eli kompostihäkissä tai vastaavassa) vieraalle ihmiselle sitä on nyt haukutettu muutaman kerran. Eipä sillä tässä vaiheessa mitään ongelmia vielä ole, ei yritä tunkeutua piiloon eikä etsi kasvoja tai tee muutenkaan mitään muuta kuin haukkuu. Palkataan heittämällä sille ruokapurkki, jonka se pääsääntöisesti antaa/heittää takaisin maalimiehelle avattavaksi - joskus tuo purkin ohjaajalle. Toimittaapa se purkin kummalle vain, se avataan sille ja sitten koira saa jatkaa töitään. Kuten videolta näkee, aika sukkelasorminen sen kanssa saa olla mutta toisaalta koiraa nyt ei haittaa, kyllä se tietää että homma meni hyvin ja palkka on tulossa.

Viime treeneissä oli oikein kuvaaja mukana, tässä muutama videonpätkä. :)




On se vaan maailman paras Keijo, aivan mahtavaa tehdä sen kanssa kaikenlaisia asioita ja nähdä miten se oppii ja nauttii kaikesta tekemisestä. 



tiistai 14. heinäkuuta 2015

Hyppy!

Aloitimme hiljattain hypyn opettamisen, aluksi tein apuohjaajan kanssa ajatuksena saada koira hyppäämään heti molempiin suuntiin mutta koiran kiire vei keskittymisen ja hyvän hyppytekniikan ja ja.. kaiken. :D Saimme neuvoksi yksinkertaistaa asiaa huomattavasti ja se on tuottanut onnistuneita harjoituksia. Eihän meillä ole mikään kiire, kokeisiin ei tänä vuonna mennä kuitenkaan. Tällä hetkellä jätän koiran istumaan esteen taakse, menen itse toiselle puolelle ja pyydän hyppäämään yli. Treenikertoja on vielä kovin vähän alla mutta tukevasti Keijo on jo jyvällä mitä haluan sen tekevän. Seuraava vaihe on opettaa se tulemaan suoraan eteen istumaan hypyn jälkeen. Mitään ei vielä heitetä esteen yli eikä edes näytetä palkkaa sille, jotta saadaan nyt aikaan hyvä keskittyminen hyppäämiseen ja oppimiseen. Este ei ole ollut vielä ihan täydessä korkeudessa mutta melko lähellä sitä.
Hyppy!
Nometreeneissä oli viime kerralla mukana juoksunarttu ja voi olla, että se hieman sotki nuoren miehen kuvioita. Ensimmäinen linja meni hyvin, lähti innolla ja palautti damin nopeasti. Sen jälkeen sitten lähti kyllä lujaa muttei ottanut damia, sain kuitenkin lopulta aikaan onnistumisen. Voihan toki olla ettei juoksunartulla ole mitään tekemistä pikku mokailun kanssa, sanovat että joskus vaan käy niin ettei treeni mene täydellisesti. ;) Keijon kanssa on päässyt tottumaan siihen, että se selvittää treenit hyvin eikä mitään oikeita ongelmia koskaan ole.
Hyvin maltetaan jo odotella vaikka ympärillä tapahtuu, taustalla Pluto-isä omistajansa kanssa.
ETEEN!
Nakelle kävi perjantaina haaveri, omalla tontilla iltakävelyn päätteeksi huomasin että se ontuu ja tarkempi tutkiminen paljasti, että sen takajalan kynnestä oli irronnut kuori. Sille on kerran aikaisemmin käynyt samoin vaikka pidän koirien kynnet todella lyhyinä. Paraneminen tulee olemaan pitkä prosessi, Nakella pelkästään haavojen parantuminen vie todella paljon aikaa. Tylsää kesäaikaan sairastaa, jää uintiretket väliin ja muutenkin tietysti. :(

Voitko tarkistaa mun kynnet??


keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Rokotuspäivä

Aika on kulunut niin että tänään Keijo kävi ns. 1-vuotisrokotuksilla. Klinikalla se käyttäytyi omaan tapaansa avoimen iloisesti. Vaikka se on vilkas, aina se antaa tehdä kaikki toimenpiteet helposti; seisoo vain ja heiluttaa häntää. Eläinlääkäri ihasteli sen paksuja reisilihaksia, sydän löi vahvasti, korvat kuulemma labradorille epätyypillisesti täysin puhtaat eikä muutenkaan löytynyt mitään huomautettavaa. Kutsui koiraa virkistäväksi ja kysyi onko sillä ikinä huonoja päiviä - eihän sillä sellaisia ole, hyvänmielen Keijolla. :)
Ei mikään mörssäri!
Lelulaatikko, varmasti tarkoitettu koirapojille.
Rokotusten jälkeen oli ajatus lähteä fillarilenkille, mutta kavereilta varmistettuani totesin ettei se välttämättä ole hyvä idea. Kävimme sitten pellolla tekemässä pienen markkeerausharjoituksen, koska koira selvästi tarvitsi jotain tekemistä. Ylitimme osaamistasomme ja teimme kaksoismarkkeerauksen siten, että ensin haetutin ensimmäisenä heitetyn damin. Keijo haki sen hyvin ja muisti myös toisen eli pienin askelin tässä edistytään. :) Pysäytyspillitys on myös työn alla, hajulla on muttei nyt varsinaisesti vielä osaa.

Eilen tehtiin ensimmäiset hyppyharjoitukset, tein apuohjaajan kanssa siten että hyppyytettiin hieman madalletun esteen yli molempiin suuntiin ja aina sai namia kun tuli yli. Tein kaksi kierrosta ja koira tuntui saavan jo juonesta kiinni. Tottiksen jälkeen tehtiin vielä haukkuilmaisua ulkona kompostiverkon avulla, olen haukuttanut itselle ilman verkkoa mutta toisaalta hyvä oppia ettei yritä rynniä piiloon joten. Alkuun oli hieman ihmeissään, vieras paikka ja verkkokin siinä, mutta kun tajusi homman, haukkui hyvin. Tätäkin nyt jatketaan erikseen, yhdistellään hakumetsään sitten tuonnempana.

BH-koe meillä on suunnitelmissa tehdä vielä tänä vuonna, tietysti vain jos koira on siihen valmis mutta nyt ainakin tuntuu siltä että voisi olla. BH-kokeeseen liittyen sain tänään Suomen Palveluskoiraliitolta sähköpostia, jonka mukaan yhdistyksemme (Tampereen Vetokoiraseura ry) jättämä sääntömuutosehdotus on käsitelty. Palveluskoiraliitto esittää sen pohjalta FCI:n palveluskoirakomissiolle, että toinen seuraamiskaavio jätetään pois. Nykyään seuraamista on epätasa-arvoisen paljon verrattuna varsinaisiin palveluskoirakokeisiin. Tämä asia on puhuttanut palveluskoirakenttien reunoilla paljon ja olen ylpeä siitä, että edes yritämme saada asiaan jotain muutosta - nyt voimme sitten vähän valittaakin. ;)


tiistai 7. heinäkuuta 2015

Hyvää syntymäpäivää Nakke!

2.9.2010 oli erittäin odotettu päivä, Nakke laskeutui tuolloin Finnairin sinivalkoisin siivin Helsinki-Vantaan lentokentälle. Lento oli perillä iltapäivällä, Nakke oli aloittanut matkansa Belgiasta kohti uutta kotia jo aamulla ennen kahdeksaa. Oli hyvin jännittävää hankkia koira näin, kuvia olin saanut, siinä kaikki. Terminaalissa kuului huuto jo kaukaa, Nakke riehui ja huusi pienessä boksissaan. Kun vapautin sen sieltä, se vain puri ja huusi kunnes paikallisti ruokasäkin - siihen se puri reiän ja söi. Se istui autossa viereisellä penkillä boksissa ja huusi koko matkan Valkeakoskelle, siinä ei paljon kuulumisia kavereiden kanssa vaihdettu. ;) Lento kaikkineen oli varmasti ollut sille aika stressaava kokemus.
Panta kutittaa ja muutenkin harmittaa.
Elämä lähti kuitenkin sujumaan ihan mukavasti, harrastettiin jälkeä, hakua ja tottelevaisuutta aktiivisesti. Noin seitsemän kuukauden iässä koira alkoi raapimaan ja syömään itseään niin, että sen kyljet ja korvanlehdet olivat miltei kaljut. Syytä atooppiselle oireilulle ei ole löydetty, siltä otettiin laajat verikokeet, allergiatestit sekä koepalat ihosta - kaikki oli kunnossa. Ruokavaliolla ei ole mitään vaikutusta oireiluun. Kutinassa on välillä rauhallisia jaksoja, keväisin se on aina ollut pahimmillaan.
Nakke <3 Pallo
Treeneissä ilmeni ongelmia laukausten kanssa, koira reagoi niihin alkuun vain vähän mutta ajan myötä paukkuarkuus paheni niin että syksyllä 2014 laitettiin harrastamisen suhteen pillit pussiin toisen hakukokeen myötä. Samaan aikaan koiralla oli lyhyitä kipukohtauksia, joiden syyksi epäiltiin ongelmia selässä. Sen selkä kuitenkin magneettikuvattiin erittäin terveeksi (sillä on rtg-kuvattu myös lonkat, olka- ja kyynärnivelet, selkä- ja kaularanka sekä polvet terveiksi) ja kipukohtaukset vain jatkuivat.
Pallon voi laskea suusta ravistamisen ajaksi..
Lopulta erään kasvattajan vinkin perusteella sen munasarjat ultrattiin - sieltä löytyi kystia ja steriloinnin yhteydessä myös veritulppa. Luultavasti kipu on vielä pahentanut ääniarkuutta. :( Naken verinäyte on jätetty Hannes Lohen ääniarkuustutkimusta varten. Paukkuarkuus on pikkuhiljaa laajentunut myös muihin ääniin, koira on kyllä hyvin herkkä muutenkin.
Nakke ja Pallo rannalla.
Nakke ja Pallo laiturilla..
Tänään Nakke täyttää viisi vuotta, iho-oireet ovat olleet harrastamisen lopettamisen myötä olleet paljon helpommat - jotain positiivista siis siitä että ajelee vain peltojälkiä sen kanssa harvakseltaan. Se selvästi nauttii kun saa elää omaa rauhallista tasaista elämäänsä, kytätä omia pupuja pihassa ja lenkkeillä poikien kanssa. Palloja se rakastaa yli kaiken. Syntymäpäivälahjaksi se saa uuden pallon koska niitähän ei voi olla koskaan liikaa. :)

Tämä video on kuvattu eilen, Nakke viettää siinä mukavaa uimahyppytuokiota poikien kanssa.


maanantai 6. heinäkuuta 2015

Ruud Haak

Noserworks ® järjesti viikonloppuna Porvoossa seminaarin, jonka aiheena oli hajutyöskentelyä tekevien koirien kouluttaminen ja niiden kanssa työskentely. Kouluttajana oli maailmankuulu pelastus- ja virkakoirakouluttaja Ruud Haak, joka on vaimonsa kanssa kouluttanut koiria erilaisiin työtehtäviin yli 30 vuoden ajan sekä kirjoittanut aiheesta kirjoja ja julkaisuja.
Keijo ja Ripa vilvoittelemassa.
Keijo, Helmi (Helkyn Mesimarja), Mortti (Helkyn Mowgli) ja Marx (Varjoahon Marcchagall) rivissä odottamassa että Ammi piilottaa niille pihaan palloja ja ne pääsevät etsimään niitä kilpaa. 
Nakke ja "keppi".
Keijo ruokailee. ;)
Asuimme viikonlopun Keijon ja Ripan kasvattajan luona, oli kyllä kaikin puolin lystiä. Koirillakin oli vähän erilainen viikonloppu, ei treenattu mitään mutta hyvä kokemuksia karttui kaikille. Onnekseni tapasin myös hoitolapsi Kodan (Varjoahon Ihanpihalla), joka oli edelleen aivan ihana.
Koda-pikkuinen. <3
Seminaari oli todella hyvä, Ruudin vankka kokemus herätti kunnioitusta. Oli mukava voida todeta, että pääpiirteittäin omat treenit ovat noudattaneet Ruudin ajatuksia - joitain uusia ideoita toki saatiin sekä puhtaasti tietoa esimerkiksi koiran hajuaistista ja siitä, miten jäljestäminen nostaa koiran kehon lämpötilaa. Seminaarin lopussa arvottiin jokunen Ruudin kirja ja video, herra Haak toimi itse onnettarena ja kuin ihmeen kaupalla arpaonni oli minulle suosiollinen. :)
Nyt on lukemista ja katseltavaa - Thank You Mr. Haak!
Kotimatkalla haimme vielä talvihoidosta kääpiölupat Topin ja Jani-Petterin sekä ranskanluppa Jönssin. Siinä on koirilla taas ihmeteltävää...
Puputeatterissa.
Oli kyllä aivan ihana viikonloppu, teen normaalisti kuusipäiväistä työviikkoa mutta tänä vuonna päätin pitää heinäkuun lauantait suljettuna. Ensimmäinen niistä on nyt takana, tähänhän voisi vaikka tottua. :)

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Valoa jäljen päässä

Yli kuukauden tauon jälkeen tänään oli jälkitreenit. Ilma kuuma, pelto kohtalaisen lyhyt laidun hyvin kuivalla pohjalla, pellon ympärillä lauma laiduntavia lehmiä... Tein reilun 400 askeleen suoran, jolla oli hyvin harvakseltaan ruokaa ja lopussa ruokarasia esineenä.

Keijo ehti jäljestämään hyvin jonkin aikaa kun lehmälauma rymisteli juosten lähemmäksi ammuen samalla. :D Koira keskeytti jäljestämisen muutamaan otteeseen ja vain katseli lehmiä, ei kuitenkaan lähtenyt karkuun tai kohti - katseli vain. Annoin sen tuumailla rauhassa ja itse se sitten kuitenkin jatkoi työskentelyä ihan samalla innolla kuin aina. Häiriö oli melkoinen ja siihen nähden olen kyllä erittäin tyytyväinen harjoitukseen, selvitimme jäljen loppuun ja tekniikkakin oli hyvä alun härveltämistä lukuun ottamatta. Pääsemme onneksi uudelleen samojen lehmien valvovien silmien alle treenaamaan, luulen ettei Keijo enää paljon katsele niitä kesken työskentelyn. :)

Kilometrikieli jäljen jälkeen.
Treenien jälkeen kello oli paljon ja nälkä oli kova - päätimme testata Valkeakoskella loppuvuodesta avatun Puistogrillin. Ruoka oli edullista maukasta grilliruokaa, palvelu ihan parasta. Muistetaan kaikki että ainoastaan palveluja käyttämällä ne säilyvät. Tätä pikkugrilliä voi kyllä suositella.
Ei jäänyt nälkä ei.