Viimeinen kesäpäivä

Huomenna alkaa virallisesti syksy, lempivuodenaikani. :) Sitten pikkuhiljaa kohti talvea ja lumikenkä- ja hiihtokelejä.. mutta nautitaan ensin tämä syksy alta pois!

Keijon kaula on parantunut hienosti. Nome-treenit ovat olleet tauolla jonkin aikaa mutta hakumetsään pääsimme sununtaina miltei kahden kuukauden tauon jälkeen!! Keijolle oli neljä maalimiestä, kaikki sijoitettiin takarajalle ja hyvin piiloon. Etukulmat ääniavuilla, kolmonen ja nelonen sitten valmiina. Lähti kaikille sikahyvin, saipa avun tai ei. Lopuksi tehtiin vielä yksi ilmaisu ja oli kyllä hakulihakset kasvaneet levossa - järkyttävän hyvä energia ja työhalu kaiken kaikkiaan. Ilmaisu kiihkeä ja puhdas, ei tökkinyt tai muutenkaan häirinnyt maalimiestä ja aloitti ilmaisun jo ennen kuin oli edes maalimiehen luona. Toivotaan että loppuvuonna päästään säännöllisesti treenaamaan hakua, saadaan oikein hyvälle mallille vielä tänä syksynä tämä laji. :)

Treenin jälkeen saa kantaa tyhjää ruokarasiaa. 

Noin muuten Keijon loppukesään on kuulunut säännöllisesti pieniä tottelevaisuustreenejä ja arjessa se osallistuu ihan kaikkeen jatkuvasti. Yleensä se kantaa koko ajan jotain, esimerkiksi vaihtaessani lakanoita yläkerrassa se kävi hakemassa alakerrasta tiskipöydältä(!!) rätin ja toi sen yläkertaan..

Grillataanko??

Tässä siivousrätti, ole hyvä.

Keijo on loppukesästä muuttunut selvästi aikuisemmaksi, se on ruvennut jonkin verran vahtimaan esimerkiksi omaa autoa ja kotona ottaa kantaa jos kuulee jotain epäilyttävää. Se ei kuitenkaan ole mikään ns. tyhjänhaukkuja, ottaa vain isännän elkein asioita haltuunsa edesmenneen hoffiuroksemme päällikkökoulun oppien mukaan. Niin ne pentumaisuudet jäävät pois ja tilalle tulee aikuinen uros. :)

Naken kanssa aamulenkillä.

BH Kalle (Helkyn Railamo)

Tänään oli töiden jälkeen luvassa jännitettävää kun Keijon enomiehellä Kallella oli BH-koe - tosin kyllähän lopputulos oli aika ennalta-arvattava mutta aina voi sattua mitä vain kun elävän olennon kanssa tekee yhteistyötä. Kalle ja Jaana kuitenkin suorittivat BH-kokeen hyväksytysti - onnittelemme suuresti! :)

Tämä vuosi on ollut tälle sitkeälle koirakolle hieno; sekä BH- että taipumuskokeen suorittaminen tuntuu todella juhlavalta kun edellinen vuosi meni nuljuluita parannellessa ja surressa onko koirasta tekemään mitään vai ei. Sinnikkyys on nyt kuitenkin palkittu, toivottavasti terveys kestää jatkossakin harrastamista. :) Kallen kummitäti on hyvin ylpeä.

Arvostelua kuuntelemassa, tottelevaisuus suoritettu hyväksytysti!

Myös kaupunkiosuus selvitety heittämällä, näin ollen BH-koe suoritettu! JEE!!

Keijolle kuuluu vähän tyhmää, se onnistui saamaan hotspotin kaulaansa ilmeisesti punkkien hyökkäyksen ja uimisen summana. Nyt on karvat ajeltu laajalta alueelta kaulasta ja laitetaan voidetta päivittäin, toivotaan että iho toipuu nopeasti. Onneksi koiralla menee omasta mielestään ihan hyvin, mitä nyt sapettaa kun uiminen on kielletty mutta yritämme keksiä korvaavaa tekemistä. :)

Vastaparturoitu Keijo ja totuus valkenee. ;)

Keijo keksii korvaavaa tekemistä - siivotaanko?

Viikolla kävi pitkästä aikaa taas hieroja, tällä kerralla molemmat noutajapojat pääsivät käsittelyyn. Keijolla oli pientä kireyttä lavoissa ja yläselässä, sain ohjeet vähän venytellä sitä kotona ja sehän on tietysti Keijon mieleen. Ripa puolestaan on selvästi takavetoinen, sillä oli alaselkä ja reidet hieman kireät. Lisäksi se ontuu tällä hetkellä etujalkaa, etenkin epätasaisella alustalla kävellessä. Sille on varattuna aika eläinlääkärille ensi viikolle, toivottavasti kyseessä on jokin harmiton venähdys.

Molempien yksi lempihommista tämä hierontahuomio. :)

Maria ja Beni PAHA SM 2!!

Viikonloppuna järjestettiin Vantaalla Palveluskoirien Suomenmestaruuskilpailut. Lauantaina seurasin tapahtumaa tulospalvelun (jonka toimimattomuus oli iso pettymys, sunnuntaina sentään toimi paremmin) kautta, onneksi sunnuntaina pääsin ihan paikanpäälle.

Tapahtumaan oli ilmoittautunut pk-puolelle neljä labradorinnoutajaa. Yksi näistä oli viisivuotias Beni (Helkyn Roquefort), joka kilpaili henkilöhaussa. Sekä ohjaajalle että koiralle tämä oli ensimmäinen pk-puolen arvokilpailu. Koirakko teki hienoa työtä; tottelevaisuus 90, esineruutu 28 ja henkilöhaku 160 pistettä tarkoittivat hienoa ykköstulosta (yht. 278 pistettä) ja lopulta myös SM-hopeaa! Valtavat onnittelut ohjaajalle ja tiimilleen sekä tietysti kasvattajalle, ensimmäinen Helkyn-koira näissä kisoissa eikä toivottavasti viimeinen! :)

Beni seuraa. Kuva: Hannele Rontu

Benin luoksetulossa on vauhtia! Kuva: Hannele Rontu

SM 2 - HURRAA!!!

Taitava parivaljakko Maria & Beni, nyt on helppo hymyillä. 

Kilpailu ei ole kilpailu, jollei se herätä jälkipeliä. Hakukoirien maasto oli ollut haastava, kuten arvokilpailussa kuuluukin olla, mutta kaikki kolme maalimiestä nosti vain kolme koirakkoa kahdestakymmenestä. Syytä tähän on vaikeaa sanoa - vaikuttiko kuumuus (tosin kaikki aamulla suorittaneet eivät onnistuneet...), treenataanko koirilla liian helppoja ratoja liian helpoissa maastoissa liiaksi auttaen, oliko rata liian vaikea, tuuliko väärästä suunnasta? Näihin ei varmasti kukaan tiedä vastausta mutta hyvä varmasti aina puntaroida omia treenejä, olipa itse millä tahansa tasolla.

Maria radasta: "Minä ihan tykkäsin siitä radasta tai ehkä tykkään nyt jälkeenpäin kun kaikki ohi MUTTA me oltiinkin kolmas koirakko aamulla. Sen verran tuuria joka osa-alueella ettei tarvitse nyt lotata pariin vuoteen... Mutta sen tiedän että oma koira ei olisi jaksanut haukkua tuossa kuumudessa jos päivällä oltais oltu mutta itse rata oli kiinnostava ja minähän olen vasta tänä keväänä oppinut ohjaamaan tuota koiraa. Vähän piti miettiä miten lähettää ja sekä lämmön ja maaston takia Beni meni paljon hitaammin kuin normimaastossa/metsässä mutta ei tuntunut ihan vaaralliselta radalta muuta kuin sen helvetin kuumuuden takia. Minun puolesta kiitos Tuomarille ja maalimiehille."

Lopuksi tahdon onnitella aivan kaikkia SM-kisoissa onnistuneita ja samalla toivottaa tsemppiä ja treeni-intoa niille, jotka nyt eivät onnistuneet. Minun näkökulmasta pelkkä osallistumisoikeus tämmöiseen tapahtumaan on jo iso voitto, josta tulee olla iloinen. :)

Kisaturisti ja komea lippis, joka onneksi löytyi suojaamaan auringolta.

Keijo-pojan elämään kuuluu parhaillaan murrosikä ja sen mukanaan tuomia tunnemyrskyjä. Mies kun tulee tiettyyn ikään, esiintyy mm. oman reviirin vahtimista, kuullunymmärtämisen huononemista, karkailemista ja laumatovereiden simputusyrityksiä. Mutta ei se haittaa, olen valmis. :D

En kuuntele, teen kuten tykkään, et sä mua määrää...

Jaha jaha, no voimmä istua sitten jos se on sulle NOIN tärkeää! 

Arkeenpaluu

Niin alkoi elokuu, yrittäjän kevennetty heinäkuu viisipäiväisenä työviikkona on takana ja edessä jälleen kuusipäiväistä työviikkoa silmän kantamattomiin - vai onko? ;) Päätin, että tavalla tai toisella työvuorot sumplitaan niin, että minulla on edes joinain viikkoina viikonloppu tai sunnuntai-maanantai vapaata. Jaksaa niin paljon paremmin ja jää vähän aikaa muillekin asioille kuin työlle ja koiran treeneille vaikka niistä pidänkin. Päämääränä on hyvä arki, jota jaksaa mukavasti vaikkei olekaan mahdollisuuksia viikkojen lomiin. Toisaalta, moniko oikeasti saa jostain muutaman viikon kesälomasta tallennettua jaksamista pitkän talven ajaksi - eihän jaksaminen voi perustua vain loman odottamiselle?

Huomenta, mikä arki missä?

Mutta mietitään enemmän Keijon arkea, se on erinomaista. :) Tottelevaisuustreenit ovat sujuneet mallikkaasti, koiralla on kova halu tehdä eikä sitä häiritse vieraat kentät tai häiriöt. Kentällemenoja täytyy treenata, huomasin että kun se on lähes aina vapaana (myös kentälle tullessa), liina aavistuksen sekoitti sitä. Paikallaolo on kehittynyt valtavasti, en olisi talvella hallitreeneissä uskonut miten hyvin se pystyy liikkeen tekemään - en ole treenannut liikettä juurikaan keväällä vaan antanut koiran vain kasvaa. Nyt nome-treenien paikallamakuun jälkeen ollaan tehty pari kertaa normaaleilla häiriöillä ja näyttää kyllä hyvältä.

Estetreenit sujuvat, kertoja on edelleen vähän mutta koira tietää jo varsin hyvin mikä on jutun juoni. Lisäksi sillä on mahtava itseluottamus myös hyppäämiseen. Olen pyytänyt ja saanut apua tekniikkapuoleen ja täytyy hieman kiinnittää siihen huomiota ettei tule tehtyä tyhmyyksiä. Onhan tässä kuitenkin aikaa, kokeeseen ei pk-puolella mennä ennen kuin ensi vuonna (jos kaikki sujuu hyvin). Huomaan, ettei malttamattomuus ole pelkästään koiran pahe. ;)

Hakutreenejä ei edelleenkään ole saatu kasaan, joten olemme jatkaneet ilmaisutreenejä kaverin kanssa. Viime treenissä tehtiin niin että jätin koiran istumaan kauemmaksi, menin itse maalimiehen viereen ja lähetin siitä koiran ilmaisemaan. Kyllä se minua vilkaisi (kuten videolla näkyy) mutta muuten ei tuntunut häiritsevän. Ei muuta kuin eteenpäin!

Nakke-koiralle kuuluu kovin hyvää, se on toipunut vastoin odotuksia hurjan nopeasti kaksi viikkoa sitten tehdystä kynsioperaatiosta (kynnestä kuorittiin murtuneen kynsitupen jämät). Suojaa en ole käyttänyt enää hetkeen ulkoillessa eikä se pyri nuolemaan tassuaan. Ihan mahtavaa!

Kaksi viikkoa operoinnista, ei huono!

Kiista kepistä...

<3