BH Keijo & BH Ripa

Taloutemme molemmat noutajat suuntasivat illalla ohjaajineen Tampereen Vetokoiraseura ry:n järjestämään käyttäytymiskokeeseen, minä Keijon kanssa ja Tomi Ripan. Etukäteen toivoin ettemme suorita parina tottelevaisuutta ja arvonnassa nostinkin numeron ensimmäiseen pariin kun Ripa ja Tomi joutuivat toiseen - hyvä näin.

Kenraaliharjoitus tehtiin maanantaina; paikallaolo ja pikkuseuraamisia, sen jälkeen ollaan vain rentouduttu ja levätty hyvin. Kyllähän tuo BH-koe aina vähän jännittää, etenkin näin nuoren koiran kanssa kun tekemisestä puuttuu tietty rutiini. Menimme kuitenkin treenikaverin kanssa hyvillä mielin "voittamaan"  - kuitenkin yllätyksiin varautuneina. ;)

Keijo kuitenkin teki hyvää työtä, saimme tuomari Kari Santikolta mukavaa palautetta sekä koiran energisyydestä että työhalusta ja myös omasta ohjaamisesta. Saimme molemmista seuraamisista ja liikkeestä istumisesta arvosanan erinomainen, lopuista erittäin hyvän. Hyvillä mielin jatkoimme kaupunkiosuudelle Aitolahden Teboilin pihaan. Sielläkään Keijolla ei ollut mitään pulmia vaikka vastaan tuli ylimääräisiäkin pyöräilijöitä - näin ollen suoritimme BH-kokeen hyväksytysti kuten tekivät myös Tomi ja Ripa sekä muut kokeeseen osallistuneet.

Keijon kytkettynä seuraaminen.

Ripan liikkeestä istuminen. 

Ripan kytkettynä seuraamista.

Keijon liikkeestä istuminen.

Iloinen Keijo, tulossa pusuttelemaan!

Keijo kaupunkiosuudella.

Ripa kaupunkiosuuden päätteeksi...

Nyt pidämme pienen treenitauon tottelevaisuuden treenaamisessa, ei sillä etteikö koira jaksaisi mutta haluan itse pienen tauon. Minulle ei ollut mikään pakko saada koiraa tässä iässä kokeesta läpi mutta se vain oli siihen valmis, toki jouduin vähän nipistelemään itseäni uskoakseni sen ja edelleen tuntuu aika uskomattomalta. Toistoja meillä on tullut kohtalaisen paljon (mm. aamu- ja iltaruoka) mutta treenien kestot ovat pääasiassa olleet tosi lyhyitä eikä esimerkiksi koskaan olla tehty pitkiä seuraamisia. Keijon kanssa vain ollut niin helppo tehdä ja edetä. Sitä paitsi sen isoisoisä Brie (Lost and Found Brie) suoritti BH-kokeensa aikanaan yhden vuoden, viiden kuukauden ja 23 päivän ikäisenä - Keijo on tänään tismalleen saman ikäinen. Joten Brien muistoa kunnioittaen, Keijo.

Vasemmalta Jonna ja BH Reino (Korennon Reino), minä ja BH Keijo (Helkyn Pluto), Tomi ja BH Ripa (Helkyn Kingston Black) sekä Anni ja BH Ukko (Ratsumestarin Ukko). Palkintoina Golden Eaglen Farm -viljatonta ruokaa, kiitos!

Minä ja Keijo. <3

Alla Keijon BH-tottis, en ainakaan sortunut ohjaamisessa perisyntiini HIIPIMISEEN. :D

BH-avaimenperä otsalla, kuinkas muuten!? :)

Syksyn iloja ja oivalluksia

Voi että tuntuu kuin olisi herännyt eloon kun tämä syksy alkoi; ulkona on lämmintä muttei hellettä, kynttilät näyttävät kauniilta ja villasukkia voi jälleen käyttää hyvällä syyllä!

Tänään oli hakutreenit, Keijon treeniin suunniteltiin kuusi löytöä. Päätimme ottaa kaikki pistot ilman apuja koska on vaikuttanut jo pitkään siltä, ettei se tarvitse niitä. Näin myös oli, Keijo lähti ensimmäiselle pistolle aivan yhtä hyvin kuin viimeiselle, eteni lujaa ja suoraan takarajalle saakka sekä etsi maalimiehet nopeasti. Viimeistä maalimiestä se ei löytänyt ensimmäisellä pistolla mutta teki niin hyvän tyhjän että otimme seitsemännen piston ja viimeisen löydön ääniavulla. Ennen treenejä teimme pikkutottikset (seuraamista, henkilöryhmä ja pitkä perusasento), hyvillä mielin menemme BH-kokeeseen - yllätyksiä voi aina tulla mutta niin se on koiran kanssa aina.

Ohjaajan kilometrit päivän treeneissä.

Ilmoitin Keijon myös näyttelyyn vaikka se on "ruma" ja aika nuorikin, katsotaan nyt kuitenkin irtoaisiko sieltä metsämiehen serti eli H. Yritän ainakin opettaa sen esiintymään asiallisesti ja ellei muuta, mennään viettämään Hyvinkäälle mukava päivä. Enhän minä näyttelykoiraa ole ottanut ja muutenkin haluan pitää koirat hyvässä kunnossa, minusta monet labradorit ovat puhtaasti lihavia vaikka niitä pidetäänkin vain rodunomaisesti massavina. Lihasmassaa Keijolle on tänä vuonna tullut mutta se on vielä niin nuori, ettei ole valmis eikä sen tarvitsekaan olla.

Illalla oli niin kaunista, että kävin nappaamassa muutaman kuvan meidän koirista. Samalla tietysti piti taas Keijoa vähän laittaa seisomaan, en taida olla kovin hyvä siinä mutta treeniä treeniä!

Keijo 1 vuotta, 5 kuukautta ja 13 päivää.

Keijo ja Nakke.

Ripa (Helkyn Kingston Black).

Poseerausta, poseerausta...

Nome-puolella pidämme nyt taukoa kimppatreeneistä, harjoittelen koiran kanssa kaksin jotta sen vire ei nouse aivan liian korkeaksi. Näin sen on helpompi oppia asioita eikä sen kanssa tarvitse riidellä. Eihän meillä ole mikään kiire, täytyy muistaa että koira on vielä tosi nuori, olen itse tällä puolella osaamaton ja sorsakoirapuolelta meillä oli alunperin tavoitteena vain taipparit joten pidetään laji nyt mukavana harrasteena jatkossakin ilman mitään tulospaineita.

Huomasin viime viikolla että olen antanut lähestyvän BH-kokeen vaikuttaa itseeni, kävimme kentällä treenaamassa peräti kolme kertaa! Aivan kuin koira tarvitsisi sitä, normaalisti tehdään korkeintaan kerran viikossa kentällä ja sitten kotona jotain pientä aamu- ja iltaruoalla ja töissä välipalalla. Koira osaa sen minkä se osaa, minun tehtävä on pitää homma edelleen mukavana yhdessä tekemisenä. Koiralle koe on vain yksi treeni ja sielläkin sitä pitää kohdella reilusti, tiiminä me mennään kokeeseenkin. Lopuksi vielä kaverin antama ohje, totta joka sana ja toimii myös tulevaisuudessa ennen kokeita hyvänä muistisääntönä:

Jarrua peliin, ettet väsytä / hermostuta sitä eläintä. Vapautuneesti haet viimeistelyä sille. Kyllä se ne osaa mut saat sen esittään itsestään parasta puolta.

Varjoahon-viikonloppu

Saimme osallistua kennel Varjoahon kenneltapaamiseen, joka järjestettiin Kannonkoskella 4.-6.9.2015. Matkaseurana oli Keijon isä omistajineen. Suuntasimme jo perjantaina illalla heidän luokseen Pälkäneelle, josta jatkoimme aamulla matkaa kohti Keski-Suomea.

Isän ja pojan tiukka neuvottelu. 

Poika vasemmalla, isä oikealla - kuvien ottohetkillä eroa tasan vuosi.

Leirillä olivat kouluttajina Pauliina Ahonen (kennel Reedrunners) ja Pasi Tikka. Olimme Keijon kanssa ALO-tason ryhmässä molempina päivinä.

Lauantaina treenasimme pellolla Pasin ohjauksessa. Teimme melko simppeleitä harjoituksia; linjaa, markkeerauksia ja lähihakua sekä pysäytyksiä. Keijolla jälleen kuumuus aiheutti aluksi pulmia - vauhtia oli paljon enemmän kuin järkeä. Pyrin ohjaamaan sitä mahdollisimman mustavalkoisesti ja rauhallisesti, jouduin kuitenkin korjaamaan sen viereen fyysisesti koska käskystä se ei aluksi siihen suostunut tulemaan. Liike sinällään on sille hyvin tuttu jo pennusta saakka joten oli mahdollista vaatia sen toteuttamista myös kuumemmassa vireessä. Parin korjauskerran jälkeen se suoritti myös viereentulon varsin mallikkaasti ja harjoitusten edetessä myös ajatuksen ja vauhdin välinen tasapaino löytyi ja damit rupesivat palautumaan asiallisesti. Lähihaku sujui hienosti ja yllätyksekseni se myös reagoi pysäytyspillitykseen oikein, olen onnistunut siis viemään näitä asioita kesän mittaan eteenpäin! :)

Treenien jälkeen lenkillä Kannonkosken rannalla.

Laavu-Keijo!

Illalla oli tiedossa viikonlopun odotetuin tapahtuma, lintujahti. Pääsimme Keijon kanssa molemmat mukaan, koin samaan aikaan järjetöntä odotusta ja intoa mutta toki jännitti pilaammeko koko retken. :D Keijo aloitti metsästämisen heti kun saavuimme suolle, mietin hiljaa mielessäni millä ilveellä saan sen pysymään aloillaan ja hiljaisena passissa. Se kävi hyvin kuumana ja tein kaikkeni, jotta se malttaisi olla ja odottaa - pitkä kaksituntinen. Loppujen lopuksi emme aiheuttaneet isommin pahennusta, saimme järjettömän hyvän passitreenin ja jahdin jälkeen hyviä neuvoja miten hillitä kuumaa koiraa kuumumasta lisää. 

Jahdin jälkeen oli aivan käsittämätön voittaja-fiilis, kokemusta on vaikea selittää. Toivottavasti pääsemme joskus uudestaan ja koirakin noutamaan. :) Illalla perkasimme saaliin (pari sorsaa ja taveja) kokeneempien opastuksella, otimme rintalihat ja sisäelimet talteen. Lopulta sain maistaa grillattua tavinrintaa. Huikea kokemus osallistua ruoan pyyntiin, perata se ja lopulta syödä. Huikea.

Valmiina jahtiin!

Suolla odotellaan iltalentoa.

Keijon (ja omistajan) ensimmäinen passi.

Tavin perkuu käynnissä.

Rintapaloja, sydämiä ja kivipiiraa.

Sunnuntaina olikin vuorossa treeniä vedessä, kouluttajana vuorostaan Pauliina. Tiesin jo etukäteen, että kuumuusongelma on veden äärellä vieläkin pahempi enkä ollut ollenkaan väärässä. Ensimmäinen tehtävä oli yksinkertainen markkeeraus veteen. Koiran tuli olla vieressä, katsoa markki ja sen jälken tehtiin hallinnassa pieni lenkki - UPS - Keijon ongelmat alkoivat. Se ei tehnyt elettäkään lähteäkseen hallinnassa tilanteesta vaan istui kuin nakutettu rannassa odottamassa käskyä noutaa dami. Taisin toistaa käskyn ja yrittää ohjata sitä omalla kropalla mukaan onnistumatta siinä mitenkään, lopulta nostin sen kuuluisalla niskaperse-otteella viereeni ja vaadin kertakaikkiaan tulemaan mukaan. Muutaman kerran asiaa veivattiin ja tottakai kehuttiin vuolaasti, kun koira teki oikein. 

Keijo selvästi yrittää ottaa hanakasti ohjia omiin tassuihinsa. Se kuitenkin taipui ohjaajan tahtoon ja selvästi sitten halusi tehdä hyvin töitä päästäkseen hakemaan damin. Se, mikä siinä on hienoa, on että se ei pahastu vahvemmistakaan keinoista lainkaan vaan suorittaa kaiken jälkeen kaikki annetut tehtävät samalla innolla ja voimalla. Toisaalta, en minä siltä ikinä vaadi mitään sellaista, mitä se ei oikeasti osaa tai ei ole valmiuksia tehdä enkä koskaan käytä ensimmäiseksi fyysisiä keinoja.

Ei pöllömpi treenimaasto.

Keijo odottaa omaa vuoroaan.

Lämmin kiitos Annelle leirikutsusta, kaikille leiriläisille mukavasta vastaanotosta, kouluttajille hyvästä palautteesta ja hyvästä matkaseurasta Satulle ja Pluto-isälle! Oikeastaan, kiitos kaikille asianosaisille vuoden yhdestä parhaimmasta viikonlopusta.

Kotimatkalla uni maistui.

Paljon tuli ideoita ja ajateltavaa jälleen tämän viikonlopun jälkeen. Kaikkein parasta on aina todeta se, että tykkään tuosta koirasta erittäin paljon. Tykkään sen vimmasta tehdä asioita, tykkään siitä että se pyrkii ohjaamaan minua ja siitä, että se kuitenkin ymmärtää että se olen minä, joka johdan tätä orkesteria. Mainio maino koira, rakas hullu työmyyrä. :)

Viikonloppu on ollut myös kavereilla aika tulosrikas; Piki teki lauantaina NOME-B AVO3, sunnuntaina VEPE ALO1 (100/100 p. - tervemenoa AVO-luokkaan!), Jake lauantaina NOME-B ALO2 ja ihana Hessu valioitui VEPEssä! <3 Paljon onnea! 

FI VPVA Häämörin Satuhahmo "Hessu"