Vuoden viimeiset jäljet

Joulu oli ja meni, Keijolla on ollut pitkähkö harrastustauko. En kuitenkaan usko, että se on koiraa haitannut, onhan se saanut elää muuten aktiivista elämää ja osallistua moneen hommaan.

Kinkunleikkausapulainen.

Kilttejä poikia ja tyttö, pakettien avaamista odotellaan.

Mr. Monopolinpelaaja. Meidän joukkue voitti. 🏆😉

Lomailut on kuitenkin nyt lomailtu, aloitimme treenaamisen jäljestämällä taajamassa. Uskon, että tällaiset harjoitukset tekevät meistä vahvemman jälkitiimin. Minä opin luottamaan koiraan ja koira oppii pitämään hyvää huolta jäljestään ja kepeistään kun saa työskennellä erilaisissa paikoissa ja häiriöissä. Ei sitten tunnu toivottavasti missään joku marjastaja tai harhajälki jos sattuu kokeessa vastaan. 😎

Ensimmäisen jäljen tein itse koska Keijo ei ole jäljestänyt talviaikaan kuin kerran vuosi sitten enkä halunnut joutua mihinkään liian vaikeaan tilanteeseen ihan sokkona. Pelko oli kuitenkin turha, koira nosti jäljen hyvin ja ajoi sitä ensimmäiselle kepille saakka hieman kummastuneena. Ekan kepin jälkeen se tiesi varmasti mitä on tekemässä, tosin ympäristö parissa kohden vei huomiota sen verran että kaksi keppiä jäi. Kokonaisuutena yllättävän helppo ja varma suoritus joten seuraava sitten sokkona.

Jälki 28.12.-16: Pituus n. 300 metriä, ikää tunti, -4°C ja pieni tuulenvire.

Videolla lyhyt pätkä, hieman tämän jälkeen löytyi viimeinen keppi:

Toinen jälki innostuttiin tekemään heti seuraavana päivänä, valittiin eri paikka enkä tehnyt sitä itse. Sillä oli pituutta vähän edellistä enemmän ja se oli vaikeampi koska sisälsi useita kävelyteiden ylityksiä, sillan alituksen ja olipa loppuvaiheessa jopa jänis jäljellä pötköllään. 🐇 Sen pakoonpinkaisu sotki Keijon pasmat sen verran, että yksi keppi jäi ja hetken matkaa jäljesti pupua... Pyysin koiran pois väärältä jäljeltä ja helpottuneena se nosti oman jälkensä ja ajoi sen hyvällä otteella loppuun saakka. Tässä lyhyt pätkä yhden kävelytien ylittämisestä:

Tämä oli koulutuksellisesti ja kokemuksena ihan huippu, erityisesti jäniskevennys ja se miten siitä kuitenkin selvittiin ja jatkettiin jälki loppuun. Oli hyvä nähdä koiran käytös ennen jänistä, jäljen ajaminen muuttui epävarmemmaksi ja ilme oli erilainen. Tehdään varmasti jälkiä vielä jokunen talven mittaan mikäli lumitilanne sen sallii, yksi mielenkiintoinen paikka on ainakin vielä mielessä. 👀

Jälki 29.12.-16: Pituus n. 430  metriä, ikää vajaa tunti,  2°C.

Oli mukavaa olla treenaamatta pari kuukautta mutta vielä hienompaa on palata treenien pariin. Koira tykkää, minä tykkään - muuta ei tarvitakaan!

Joulua

Maailman paras Keijo omistajineen toivottaa hyvää joulua kaikille mutta ennen kaikkea terveyttä niin ihmisille kuin eläimillekin. 💚

Mr. Orthex. 😎 

Kaikkien aikojen lyhyimmän blogitekstin loppuun todella hienosti toteutettu jouluinen video, tämän takana on Hakunilan Seudun Koiraharrastajat HSKH ry:n TOKOn arvokisaryhmä. Ihanaa joulua näiden pienten joulutonttujen myötä - löytyykö jouluhenki? 🎅🎄

Varikkopäänsärky

Sunnuntaina järjestettiin Porvoossa Helkyn-päivät, ajatuksena saada erilainen henkilöetsintätreeni varikkoympäristössä. Keijolla oli kolme maalimiestä ja aikamoisen päänsäryn treeni sai sille aikaan. 😃 Jos koiralla muutenkin on välillä vaikeuksia juosta nenä auki niin nyt se vasta pulassa oli, maalimiehet oli sijoitettu aivan erilaisiin piiloihin mihin koira on metsässä hakuillessaan tottunut. Se kyllä selviytyi ihan kunnialla maaliin, liikkui erilaisilla pinnoilla jne mutta yritti tomerasti ratkaista ongelmia mm. pyytämällä minulta apua. Yhden maalimiehen luokse Ammi näytti reitin, ketterästi se sitten loikki harkkopinon päälle haukkumaan kun tajusi mitä kautta sinne pääsee. Itse en koiraa ruvennut auttamaan ettei se opi väärällä tavalla ratkomaan asioita ohjaajan kautta.

Yhteistyöeläimen kanssa töihin.

Tekisi kyllä niin hyvää päästä treenaamaan enemmän erilaisissa ympäristöissä, kasvattaisi varmasti sinnikkyyttä ja ongelmanratkaisukykyä. Ilmaisut olivat kaikki hyvin tehokkaita, mutta se ei ole ollut koskaan mikään ongelma. Ehkäpä koiralle kuitenkin jäi nyt mieleen että maalimiehet voivat olla sijoitettuna myös muualle, kuin kuusen alle tai kiven taakse eikä kannata ehkä ruveta haukkumaan ellei ole oikeasti ensin tarkentanut maalimiehen sijaintia. 😉

Treenipäivän jälkeen oli tyytyväinen koira.

Oli mukava nähdä monta sukulaiskoiraa ohjaajineen, harmillisesti kärsin itse pienestä kuumeesta mutta lepäilin tarpeen mukaan autossa peittoon kääriytyneenä. Noin muutoin emme ole treenanneet mitään lokakuun lopun jälkeen ja jatkamme treenitaukoa joulukuun loppuun saakka. Se ei kuitenkaan tarkoita (pelkästään) sohvalla makaamista vaan liikkumista ja kotihommia hyvässä suhteessa. Jo viime talvena haksahdettiin uimiseen ja sama meno on jatkunut tänä vuonna - Tampereen koirauinti on ollut osoite viikon parin välein. Eihän se nyt ole noutajan elämää jollei pääse ympäri vuoden uimaan! Keijolla on onneksi paljon uintivuorojen jakajia, pysyvät tämän harrastuksen kustannukset kurissa.

Molskis! 

Pikkujouluväkeä, ei ollut tylsää tällä porukalla keskenään!

Lintujen talviruokintavastaava.

4.12. järjestettiin Pirkkalassa tapahtuma Karanneen jäljillä: Tapaus Rane, jota yritykseni Lemmikkitalo Onnen Lemmikit tuki - olimme paikalla esittelemässä  ja myymässä mm. huomiotuotteita. Vaikka pakkanen oli melko kova, paikalle saapui paljon väkeä ja ilmapiiri oli hyvin lämminhenkinen ja mukava. Tapahtuman jälkeen valokuvaaja Mira Kuhlman kuvasi koiria. Kuvat olivat jälleen niin hienoja ettei riitä sanat kertomaan. 💖

Mr. Orthex. 

Rytmiryhmä. :)

Liikkumisen riemua ja helppoutta.

Määränpää tuntematon.

Jalostusasiat uroksen omistajan näkökulmasta

Olen ihan uudessa tilanteessa kun ilmaan on heitetty ajatuksia Keijon mahdollisesta jalostuskäytöstä. Olen siitä toki tietyllä tapaa imarreltu, tuntuu mukavalta että itselle maailman paras on myös jonkun toisen mielestä kiinnostava.

Maksamaton lasku. Terveisin talousmies Keijo.

Keijo on minulla ensimmäinen uros. Olen tähän saakka aina itse arvioinut onko koirani jalostusmateriaalia vai ei - vain yksi on ollut. Nyt myös muut ihmiset arvioivat koiraani tässä mielessä. On aika vaikeaa yrittää kertoa millainen koira on, etenkin kun omat termit ovat enemmän palveluskoiramaailmasta. Tätä tosin ei kannata liikaa miettiä koska kasvattaja tutustuu kyllä koiraan tarvittaessa niin, että voi muodostaa siitä oman mielipiteensä. 

Minä toivon kivoja narttuja, koska joudun päättämään annanko koiraani niille vai en. Nartulla ei tarvitse olla tuloksia mutta sen täytyy jollain tavalla näyttää olevansa riittävän hyvillä ominaisuuksilla varustettu labradorinnoutaja. Sen tulee olla tietysti tutkitusti terve, arvostan myös vahvuutta - noutajissa on hieman liian nössöjä koiria. Keijo ei sitä ole mutta sen lähisukulaisista löytyy myös turhaa herkkyyttä, joka voi tuottaa monenlaista päänvaivaa.  

Olen myös miettinyt astumistilannetta. Keijo on tehty kirjaimellisesti jo eteisessä nartun saapuessa kylään ilman sen kummempaa auttamista - Keijon isä ei ole niitä uroksia, jotka eivät astu jos narttu yskäisee. Sama rehvakas asenne näkyy myös Keijossa, astumaan se ei toki ole päässyt mutta muussa elämässä. Voi toki olla, että astutustilanne on koiralle kuitenkin jotenkin liikaa ja homma ei toimi, aika tai paikka voi olla väärä tai ihmisillä vain liian kiire. Siksi en näe, että yksi epäonnistunut kerta tarkoittaisi sitä, ettei enää ikinä yritetä. Ihmisten täytyy vain pitää päät kylminä, jonkin verran hommaan saa osallistua mutta nartun pakottamista en hyväksy. 

Luonnollinen lisääntyminen, synnytys ja pentujen hoitaminen ovat todella tärkeitä elinvoimaisuuden ja vahvuuden merkkejä eikä niitä pitäisi unohtaa vaalia. Kaikkia koiria ei vain ole tarkoitettu lisääntymään riippumatta siitä, miten hienot tittelirivit niillä on. Keinosiemennys on joissain tilanteissa perusteltua kuten jos uros asuu todella kaukana ja narttu on jo osoittanut kykenevänsä normaaliin astutukseen. Minulle on tärkeää, että oma koirani on saanut alkunsa luonnollisesti ja samalla tavalla sen tulee kyetä jatkamaan sukuaan. Jollei se siihen pysty, se ei ole jalostuskoira mutta minulle toki yhtä rakas. 💚

Uroksen (ja uroksen omistajan) rooli näissä hommissa on kyllä hieno, astuminen on melko riskitöntä eikä tarvitse pitää mitään lomia vaan voi jatkaa elämää kuten ennekin. Mahdolliset pennutkin ovat kasvattajan vastuulla. Arvostan hyvin paljon rehellisten avointen kasvattajien tekemää työtä, olipa tuloksena onnistumista tai epäonnistumista. 👍

Keijo ei näistä mahdollisista lisääntymissuunnitelmista tiedä, korkeintaan nähnyt päiväunia. Treenihommat ovat olleet tauolla nyt joitakin viikkoja kokonaan. Sen sijaan ollaan liikuttu enemmän, nukuttu paljon ja vietetty hyvää laatuaikaa. Ensimmäinen koirauintivuoro on varattu, samoin hieroja tulee ensi viikolla pitkästä aikaa tsekkaamaan että kaikki on kunnossa. Joulukuussa on yksi sovittu treenipäivä Porvoossa, muuten pelkkää peruselämää ilman treeniä paitsi jos sattuu tulemaan inspiraatio. 😎

Jiihaa!

Muutama viikko sitten Aino poikkesi ihanan 5-kuisen Kyllin kanssa Tampereella, Keijo ja Kylli laittoivat välittömästi ranttaliksi mutta malttoivat toki myös poseerata yhdessä. Hieman huvitti kun näiden yhteispaino oli 44 kg - saman verran voi painaa aikuinen näyttelylinjainen uros. 👀

Hippa!

Niin reippaina poseerataan vaikka hippajalkaa vipattaa.

Lenkkeilystä on sanottava vielä sen verran että ihmettelen Keijon energiaa. Se on jo kuitenkin vahvasti aikuinen koira eikä enää samalla tavalla säntäile riistan hajujen perässä kuten nuorempana. Silti se juoksee lenkeillä vähintään 10 kilometriä vaikka minä tekisin vain noin kolmen kilometrin kävelyn. Sitä vain ehtii enemmän kun juoksee koko ajan... 💪

Antennimiehellä on hiki.

Valmis, lähdetäänkö uudestaan?

Prinsessa Nakke lähettää kaikille terveisiä ja esittelee uuden huomioliivin, nyt kyllä kelpaa lenkkeillä! 💝 En ole aiemmin käyttänyt huomioliivejä, mutta viime kuussa sattui painajaismainen tilanne kun keltainen Keijon ikäinen labradorinnoutajauros ammuttiin iltalenkillä jäniksenä. 😢

Tundradogwearista tilattu mittatilaushuomioliivi.

Lenkillä rakas pallo tietenkin mukana.

Elämää kokeen jälkeen

Kokeen jälkeen on ns. tuutannut tyhjää. Valmistauduttiin mahdollisimman hyvin, onnistuimme yli omien odotusten ja sitten menikin tovi ymmärtää mitä tapahtui. Jollekin joku JK1-koulutustunnus on pieni juttu mutta minulle uskomattoman tärkeä ja hieno kokemus tämän vuoden päätteeksi. :)

Keijo sai kokeen jälkeen lomailla viikon kotona kun karkasin etelän lämpöön kavereiden kanssa. Nyt ollaan taas jatkettu treenejä normaaliin verkkaiseen tapaan. Joulukuun pidän luultavasti täysin treenivapaata, tammi- ja helmikuussa on sitten onneksi hallivuoro ja kohta on jo kevät.

Ei mifää freenifaukoa!!

Haussa ollaan edelleen tehty kaistaleita, tuntuvat sopivan koiralle hyvin. Toivotaan, että saadaan vielä ennen talvitaukoa muutama treeni. Olen haun suhteen tosi luottavainen; meillä on hyvä aktiivinen hakuryhmä, joten jos vain saadaan tapaturmaton kausi 2017, säännölliset treenit järjestyvät varmasti.

Hyvästä haukusta palkka!

Mr Orthex ja maailman paras loppupalkka - rasia!

Reinon HK1-2 ja Keijon JK1-herkkuja treenien päätteeksi!

Nakelle kuuluu hyvää, sen vuosi sitten havaittu plasmooma on pysynyt melko hyvin hallinnassa säännöllisellä lääkityksellä. Kutinaa on ollut selvästi enemmän nyt kun kelit viilentyvät. Ripa kävi Tomin kanssa pelastushakukokeessa, tottelevaisuus rimaa hipoen läpi mutta maastossa herkkä koira ei ilmaissutkaan toista maalimiestä. Sille tehtiin keväällä treeneissä jokunen palkaton maalimies ja hallintaakin, siitä seurasi se ettei se seuraavissa treeneissä viikon kuluttua ilmaissut maalimiehiä - kävi kyllä heidän luonaan mutta jätti niille sijoilleen. Suunnitelma oli että hallinta ja palkattomuus tulisivat vain kokeissa mutta se oli selvästi huono ajatus. Ripan herkkyys aiheuttaa välillä harmaita hiuksia.

Ripa maastossa. 

Kaivelin vanhoja pentujälkivideoita ja sieltä löytyi vajaa 10-viikkoisen Keijon kolmas jälki, pituutta oikein 50 askelta! :D Lopussa näki tuttua jääräpäisyyttä, herra oli tiukasti jatkamassa jäljestystä - viis siitä että minä pitelin sitä kiinni  (sähläsin) ja yritin samaan aikaan kehua ja kertoa että homma olisi nyt tässä. Sinnikäs pikku röyhkimys siis pienestä saakka. <3

Lopuksi on todettava, että meidän tammikuussa kaksi vuotta täyttävä hovawartiton jakso päättyy toivottavasti ensi vuonna -  pieni Gipstern-poika on laitettu Tomille tilaukseen. Meidän edellinen hoffi, Gado, oli samalta kasvattajalta. Keijo oli noin 10 kuukauden ikäinen, kun Gado jätti sille päällikön saappaat.

Etsi kuvasta Keijo! 

Jälkikokeessa

Taannoisen koekäyntikateuden jälkeen päätin katsoa millä tasolla Keijon osaaminen on, ilmoitin sen oman seuran jälkikokeeseen. Tsemppasin itseäni muistuttamalla, että kyseessä on ykkösen koe - ei SM-kilpailu ja aina on myös lupa epäonnistua.

Halusin tietynlaisen tasontarkistuksen talven tottistreenejä silmällä pitäen ja myös tietää miten koira toimii koetilanteessa maastossa. Aikaa oli vähän, samaan aikaan järjestin yrityksen 10-vuotisjuhlia ja valmistauduin omaan pieneen lomamatkaan. Tein itselleni lukujärjestyksen rungoksi, jotta saisin kaikki tottelevaisuuden osa-alueet nippuun koepäiväksi. Toisaalta oli hyvä tunne meidän osaamisesta mutta toisaalta epäusko: ollaanko todella näillä kesän treenimäärillä koevalmiita? Nämähän eivät selviä muuten kuin kokeilemalla... Koiralla oli koko ajan hyvä mieli ja se esitti vahvaa tekemistä, esineruutu osoittautui heikoimmaksi lenkiksi ja erittäin vähän sitä ollaankin tehty.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Koeaamu valkeni ja suuntasimme koepaikalle, tunne oli jännittynyt mutta hyvä - en olisi halunnut olla missään muualla. Ensimmäisenä menimme jäljelle, janalla tunaroin itse pari pistettä mutta koira teki vakuuttavaa työtä. Se ilmaisi kaikki kuusi keppiä ja ajoi yhden parhaimmista jäljistään. Ojan ylitys ei tuottanut ongelmia eivätkä jäljen lopussa lähitalon pihassa rähisevät koirat. Jäljeltä saimme 168/170 pistettä ja tuntui voittajalta jo vaikka loppu menisi miten. :)

Keijon koejälki.

Seuraavaksi oli esineruudun vuoro, siellä näkyi sama ongelma kuin maanantain kenraaliharjoituksessa - jalat vei, nenä ei haistellut. Yhdellä lähetyksellä Keijo tarkasti aluetta systemaattisesti edestä ja takaa kunnes lopulta pyysin sen hetkeksi sivulle rauhoittumaan. Toisella lähetyksellä se lähti hyvin takarajalle, sai esineestä hajun, tarkensi ja toi esineen lujaa vauhtia. Valitettavasti esine lipsahti sen suusta matkalla mutta nappasi sen uudelleen ja toi. Pisteitä saimme 29/30. Tässä meillä on todella treenattavaa. :D

Maastosta oli kuitenkin kasassa 197/200 pisteestä, erittäin tyytyväinen olin ja hyvillä mielin lähdimme tottelevaisuuteen. Suoritimme ensin liikkeet, voisin ehkä mieluummin tehdä ensin paikallaolon mutta molemmin päin täytyy homma osata ja nyt näin. Koira ei ollut aivan koko aikaa perusvahva oma itsensä vaan sillä tuli pieniä epävarmuuden hetkiä. Osittain tämä johtui tiukasta aikataulusta ja siitä, että olin tehnyt todella paljon vain noutoja ja eteenmenoa - koira odotti vähän joka käänteessä pääsevänsä eteen = palkalle. Noudoissa ollaan päästy kapulan kanssa päin hyppimisestä eroon mutta nyt koira luovutti kapulan hiukan liian kaukaa. Esteet se kuitenkin ylitti hienosti kaikkiin suuntiin. Eteenmeno oli eniten kesken, siinä lähinnä kaukana maahanmeno. Näin nytkin, lähti kyllä eteen mutta meni vasta kolmannella käskyllä maahan - parin metrin päässä minusta. ;) Sivulletuloissa oli hitautta ja vinoutta mutta kokonaisuutena oikein kiva ykkösen tottelevaisuus, pisteitä saimme 86/100 huolimatta siitä, että yksi liike oli puutteellinen. Tämä tarkoitti sitä, että olimme saavuttaneet koulutustunnuksen JK1 pisteillä 283/300 eli vahva ykköstulos! 

Tuuletusta!

Tottis:

Kirjoittaessani tätä maanantaina iltapäivällä, tuntuu edelleen uskomattomalta ja kiitolliselta. Olimme hyvinkin valmiit kokeeseen ja nyt meillä on taas yksi kiva kokemus takana ja lisää tietoa talven treenejä varten. :)

JK1. :)

Nenänkäyttöä

Viime hakutreenien jälkeen keskustelin Keijon juoksemisongelmasta muutaman ihmisen kanssa, monenlaisia ajatuksia saatiin ja niistä poimin ensimmäisenä jatkoon kaistaleet. Teimme tänään kolme kapeaa kaistaletta, leveys n. 25-30 metriä ja syvyyttä yli 50 metriä. Kaistaleiden väliin jätettiin reilusti tallaamatonta aluetta, ettei nopeasti liikkuva koira vaihtaisi kaistaleelta seuraavalle. Keli oli kuin tilauksesta miltei täysin tuuleton, odotukset kovat että koira sortuu virheeseen eli ei tarkasta aluetta kunnolla vaan juoksee sen vain läpi todeten "ei haise, ei oo ketään" ja palaa minun luokse.

Ennen treenejä nautittiin Ryhdin BH-kakkukahvit. 

Tullessani alueelle Keijolla oli vire lupaavan hullu, otin kuitenkin ilmoittautumisen (kuten aina) ja siirryin rauhallisesti ensimmäisen kaistaleen kohdalle. Lähetin koiran ja jäin pitämään peukkuja, jotta se palaisi takaisin tyhjin käsin. :D Lähti noin miljoonaa, teki hienon laatikon ja tuli aivan yhtä lujaa takaisin. Käänsin sille vain vähän kylkeä ja otin askeleen alueelle päin. Keijo jatkoi hidastamatta vauhtiaan takaisin alueelle, etsi jälleen jonkin aikaa mutta palasi minua kohti uudelleen. Taas reagoin vain katselemalla taivaalle jolloin koira suuntasi takaisin alueelle jatkamaan töitä. Sitten menikin tovi ennen kuin maalimies löytyi ja komea ilmaisu kajahti. :)

Toisella kaistaleella Keijo joutui tekemään paljon töitä mutta ei tullut enää uuden lähetyksen toivossa minun luokse vaan tarkensi sitkeästi loppuun saakka, samoin kolmannella. Treeni tuntui vuoden parhaalta, jatkamme nyt näitä syksyn ja luultavasti vielä keväällä jonkun kerran jotta saadaan tolkku Keijon juoksemiseen. :) Parasta on se, että koira saa itse oivaltaa asioita.

Voittajan on helppo hymyillä. :)

Eilen meillä oli vapaapäivä, enimmäkseen vain levättiin mutta tein Keijolle pari janatreeniä. Molemmissa jälki leikkasi janan 50 metrin kohdalla hieman helpotetussa kulmassa. Annoimme jälkien vanhentua hieman toista tuntia. Ekalla oli yksi kulma ja kolme keppiä, toisella kaksi kulmaa, polun ylitys viistosti ja neljä keppiä.

Ensimmäinen jana oli hieno, edettiin melkein suoraan ja koira selvästi etsi jälkeä ja poimi sen varmasti. Yhdessä kohdassa kuvittelin jäljen menevän tietystä kohdasta ja ohjasin koiraa sinne - täydellinen aivopieru, koska ylipäätään koiran kaikenlainen ohjailu jäljellä on silkkaa ohjaajan tyhmyyttä, mukaan lukien pakottaminen. Ilokseni Keijo kuitenkin piti päänsä ja jatkoi omaan suuntaansa - joka osoittautuikin sitten aivan oikeaksi. :)

Ensimmäinen jana:

Toinen jana oli myös kiva, vähän enemmän sakkasi sivusuunnassa mutta väylä oli vaikeampi. Myös tältä poimi kaikki kepit, varsinainen näytön paikka oli jäljen puolivälin tienoilla kulmassa kun oksa takertui Keijon valjaisiin ja se pelästyi tilannetta voimakkaasti, huusi ja tuli minun luokse. Se kuitenkin pystyi tilanteen jälkeen jatkamaan töitä, toki siitä näki että tilanne loi sille painetta. Kulma selvitettiin ja jatkettiin jälkeä - seuraava keppi tuli nopeasti tilanteen jälkeen. Se tarkensi sen hyvin ja ilmaisi, saatuaan palkan kepistä Keijo kuitenkin hieman purki paineita ja taisi napata minua nenästä. :D Jatkoimme tämän jälkeen jäljen loppuun, esimerkiksi polun ylitys ei tuottanut mitään ongelmia.

Mähän sanoin et mä hoidan, mitäs sitten tehdään??

Yllä vielä tuo keppitapaturma videolla. Kokonaisuutena olen hirveän tyytyväinen meidän jälkikehitykseen, totta kai on kaikkea tehtävää - varmasti jopa sellaista, mitä tämmöinen vihreä metsäjälki-ihminen ei tajua mutta mukavaa hommaa molempien mielestä ja se on tärkeintä. :) Myös tottelevaisuus on kehittynyt paljon ja niinhän se yleensä tekeekin kun vain pääsee treenaamaan. Olen onnekas kun minulle sattui maailman paras Keijo.

Dogsporttia

Olen ollut viime aikoina melko stressaantunut ja väsynyt enkä sopinut viikonlopulle mitään velvoitteita tai tehtäviä, siitä ojennan kyllä itselleni mitalin. :) Tomi ja Ripa olivat sekä lauantain että sunnuntain PPK:n jälkileirillä, joten meillä on ollut Keijon ja Naken kanssa koko viikonloppu aikaa rentoutua keskenämme. Pitkän rauhallisen aamupalan jälkeen kävimme lauantaina pitkällä lenkillä, luonto on äärettömän kaunis nyt. Koirilla oli mukavasti energiaa, mikä on hienoa koska molemmat ovat kärsineet mahataudista ja olleet koko viikon kevyellä liikunnalla.

Lenkkikaverit pyydetty hetkeksi aloilleen!

Lenkin jälkeen oli vielä muutama juoksematon kilometri, pakkohan ne oli kotipihassa vielä purkaa... ;)

Väsyneet mutta tyytyväiset.

Meille tuli perjantaina uusi perheenjäsen, pikkuinen kääpiöparta-agama Hynynen. Kävin reilu kolme vuotta sitten PetExpo-messuilla ja sieltä lähti kytemään ajatus omasta liskosta. En ole ennen omistanutkaan matelijaa, joten tämä on vaatinut vähän opiskelemista mutta on se vaan nätti. :)

Keijoa kiinnostaa Hynysen hommat.

Hynynen - se onko herra vai rouva, selviää myöhemmin.

Viikko on ollut jälleen hyvin ajatuksia herättävä. On useita koiria, joiden tulevaisuus on yhtä epävarma kuin Keijolla kesällä. Koiria, joiden pitäisi ikänsä ja historiansa puolesta olla elämänsä kunnossa mutta sitten asiat menevät vain pieleen. Koiria, jotka kisaavat korkealla tasolla ja sitten epäonnistuvat arvokisoissa. Täytyy edelleen päällimmäisenä pitää mielessä, että kaikkein tärkeintä on koira, joka pystyy elämään täysipainoista elämää. Jos koiran kanssa harrastetaan, ei kannata ottaa liikaa stressiä tuloksista - tulokset ovat vain tuloksia, tärkeintä on voida osallistua kokeisiin ja nauttia niistä. Näillä ajatuksilla suunnattiin sunnuntaina kannustamaan treenikaveri Reinoa hakukokeeseen - tiedettiin treenejä olevan tarpeeksi alla jotta on reilua viedä koira koetilanteeseen. Rohkeus tuotti tuloksen, HK2 (maasto 180, tottis 76). Paljon onnea vielä Jonna ja Reino!!

Et vissiin oo koskemassa MUN kongiin?

Kokeen jälkeen iski kaikista kauniista ajatuksista huolimatta ankara koekäyntikateus ja harmi siitä, miten oman koiran kesäkaudesta enin osa on kulunut sairaslomaillessa. Vaikka nautinkin treenaamisesta todella paljon, näköjään nuo koekäynnit ovat kuitenkin osa harrastusta - ei oikein meinaa malttaa odottaa, että pääsee tarkistamaan oman tason. Ehkä harmi on myös merkki siitä, että enää en pelkää että Keijon hermokivut palaavat - on varaa vähän kiukutella myös turhista asioista. ;)

Fleximies katsomossa. 

Loppuun vielä video Reinon tottiksesta; paljon hyvää, paljon hommia - kunnon dogsporttia!

Janaa, hanaa!

Päässä on soinut jo jonkin aikaa janoja treenataan liian vähän. Niinpä viime perjantaina päätin korjata tilannetta, kävimme illan hämärtyessä tekemässä Keijolle kaksi janaa, molemmissa jälki leikkasi janan noin 50 metrissä ja jatkui jonkin matkaa päättyen keppiin. Koira malttoi edetä reilun 10 metriä suoraan kunnes aloitti sakkaamisen sivuille. Estin liian sinkoilun ja jatkoin vain eteenpäin, molemmat jäljet se poimi heti menemättä yli, ensimmäisen väärään suuntaan mutta huomasi takajäljen miltei heti ja vaihtoi itsenäisesti oikeaan suuntaan. Keppien ilmaisuissa ei ongelmia. Tuli tunne, että tätä on tosissaan hyvä harjoitella. :)

Lauantaina töiden jälkeen tartuin uudelleen kreppeihin ja kävin tekemässä kolme janaharjoitusta, koira oli levännyt työpäivän joten energiaa riitti. Ensimmäisen janan jälki oli vähän pidempi, pari kulmaa ja kolme keppiä, riistapolun ylitys ja risukkoa. Toinen taas lähti aivan peurojen ruokintapaikan vierestä, tein yhden kulman ja kaksi keppiä. Vaikeutena jälki kulki leveää riistapolkua pitkin jonkin matkaa kunnes poikkesi siitä sivuun. Kolmannella oli vain yksi keppi jäljen päässä, matkalla terävä kulma.

Ensimmäinen jana meni tutulla kaavalla - hetki suoraan ja sitten siksakkia, mutta toinen ja kolmas olivatkin sitten ihan eri maata. Koira lähti keskittyneemmin etenemään ja eteni paljon pidemmälle suoraan! Kaikki jäljet leikkasivat janan hieman loivasti, jotta ottaa helpommin jäljen heti oikeaan suuntaan. Kepit nousivat vahvasti eikä koiraa haitannut pätkän vertaa riistapolut. Alue, jolla treenattiin, on todella peurarikasta mutta tulevaisuutta ajatellen koiran on hyvä oppia työskentelemään erilaisista häiriöistä huolimatta.

Oivallista häiriötä jälkikoiralle, jana lähti oikealle omenoiden takaa.

Janojen päätteeksi tein muutaman noutotreenin. Kokeilin ensimmäistä kertaa kapulan heiton jälkeen palkata koiraa ruoalla, jottei se pyri varastamaan kapulalle. Ruokin rauhassa ja hain lopulta kapulan itse pois. Seuraavaksi heitin jälleen kapulan ja annoinkin noutaa kun koira otti kontaktin. Luovutus ja ote kapulasta oli todella mallikkaat. Tein kolmannen heiton vielä niin, että palkkasin jälleen heiton jälkeen mutta sitten annoin keskittyneestä hyvästä mielentilasta käydä noutamassa kapulan. Jälleen nopea ja korrekti suoritus kaikkineen.

Viimeinen jälki hoidettu, entäs seuraavaksi??

Sunnuntaina oli vuorostaan hakutreenit. Hiukan nykyään hymyilyttää jo valmiiksi mennä radalle, ikinä ei tiedä onko sellainen päivä että maalimiehet nousee vai sellainen että juostaan vaan eikä haisteta niitä. Sunnuntai edusti jälkimmäistä, Keijolla oli molemmissa etukulmissa ukot noin 15 metrin päässä kulmasta. Ensimmäinen meni hyvin, ekalla lähetyksellä teki tarvittavan määrän töitä, löysi maalimiehen ja ilmaisi. Toinen maalimies oli hyvin kätkeytyneenä kuusen oksien alla ja Keijo löysi hänet toisella lähetyksellä. Kolmas taas nousi heti ensimmäisellä mutta neljäs vasta neljännellä lähetyksellä. Lähetin tälle neljännelle aina samasta kohdasta, koska Keijon kiitorata kulki siten että maalimies jäi laatikon keskelle. Se lähti nyt ja lähtee yleensäkin joka ikinen lähetyskerta hyvin, etenee suoraan takarajalle ja jopa vähän yli, kaartaa aluetta eteenpäin ja tulee pois jollei maalimiehen haju satu nenään. Lopulta sitten Keijo sai maalimiehestä hajun, tarkensi hyvin loppuun ja ilmaisi hienosti.

No olit kyllä kaikkein nopein.. ;)

Siinäpä sitä pähkinää purtavaksi mitä tehdä. :D Yksi ajatus on saada maalimiehet jotenkin vielä vaikeampiin piiloihin (ettei sorru ns. ilmiselvien piilojen, kuten kivet/puut/piilot, tarkistamiseen), suosia ei-piilomaisia piiloja (maakuopat jne), näyttää koiralle hyvin rauhallisesti maalimiehen meno ja lähettää sitten (edelleen siis maalimiesten tulee olla hitokseen hyvin kätkeytyneinä). Koirahan ei jätä tarkennusta koskaan kesken jos saa hajun, tuulista keliä nyt vain on kovin harvoin. Apuja sillä ei ole käytetty enää aikoihin, ääniavuista se kiihtyi vielä lisää jolloin ilmeni kaahaamista ja epätarkkaa työskentelyä. Kovin mielelläni en lähetä sitä uudelleen, koska aiemmin oli havaittavissa, että koira käy juoksemassa kaavan ja palaa odottamaan uutta lähetystä. Aika paljon olen tehnyt niin etten lähetä vaan koira palaa itsenäisesti takarajalle jatkamaan töitä. Silloin se kuitenkin saattaa ruveta laajentamaan aluetta liikaa - ei hyvä sekään.

Keijolla ei jotenkin ole riittävää uskoa siihen, että lähetyssuunnasta on löydettävissä joku - se ei jää mielestään hajuttomaan tilaan pyörimään vaan ottaa jalat alleen. Palkastaan se tykkää kuitenkin erittäin paljon ja ilmaisee aina maalimiehet heti iloisesti ja tehokkaasti loppuun saakka.

Koira toki on kuumuuteen taipuvainen muuallakin, vuosi sitten se ei "löytänyt" sen nähden pellolle heitettyä damia vaan kaahasi vain kaahaamasta päästyään sen yli haistamatta sitä. Myös esineruudussa oli vaihe, että se juoksi ruutuun ja takaisin eniten nopeasti pyytäen uutta lähetystä. Tämä saatiin korjattua niin, että tein kaistaleen, jonne vein kolme isoa helppoa esinettä. Annoin koiran ryöstää ruutuun, en lähettänyt uudelleen jos se tuli pois vaan otin muutaman askeleen alueella eteenpäin. Se oppi nopeasti etsimään tarkasti esineet, toi ne ja lähti ilman eri lähetystä jatkamaan. Ei ole kertaakaan tullut ruudusta pois tyhjin käsin vaikka nykyään on jo paljon pienemmät esineet ja vaikeissa paikoissa. Miten toteutan tämän saman hakumetsässä??

Treenien lisäksi elämään on mahtunut paljon aiempaa enemmän liikuntaa, syksy on niin mukavaa aikaa liikkua kun ei ole liian kuuma. Keijo on nykyään paljon maltillisempi lenkkikaveri, ei pyri lähtemään riistan perään samalla vimmalla kuin nuorempana. Nykyään Keijo juoksee vain n. 13 km kun omistaja kävelee 6 km. ;)

Taukopaikalla illan pimeydessä.

Hämärät lenkkikaverit.

Miten treeni meni?

Meillä oli eilen vapaapäivä ja treenattiin koiria aamusta saakka, kuinkas muuten. :) Keijolla on mennyt hakutreeneissä aika maltillisesti viime aikoina, käyttänyt nenäänsä hyvin riippumatta levottomista jaloista. Sunnuntaina se sortui vaihteeksi myös nenä kiinni kaahaamiseen. Juteltiin pitkään treenin jälkeen koirasta, siinä on ehdottomasti paljon hyviä hakukoiran ominaisuuksia kuten valtava motivaatio, helppo ilmaisu, suorat syvät pistot miltei loputon energia hommaan. Se on vielä nuori ja ennen kaikkea pitkät tauot tänä ja viime kesänä tarkoittavat sitä, että siltä puuttuu valtava määrä rutiinia ja kokemusta.

Tämä mato muutti hieman treenisuunnitelmia, rata jäi vähän suunniteltua lyhyemmäksi.

Tyytyväinen treenimies.

Tein Keijolle sunnuntaina hyvin simppelin treenin - maalimiehet molempiin etukulmiin siten, ettei tule aivan suoraa löytöä. Keliolosuhteet olivat kerrankin hyvät, tuuli hieman. Ensimmäinen maalimies oli koiralle täysin vieras ihminen, Keijo tarkensi hyvin loppuun saakka ja aloitti korrektisti oman tehoilmaisunsa. Myös toinen sujui samaan tapaan, täältä otettiin pitkä ilmaisu eikä sekään tuottanut ongelmia.

Nopea hakumies.

Tottelevaisuudessa ollaan keskitytty mielentila-asioihin tosi paljon, lisäksi noutoon, esteiden ylityksiin ja eteenmenoon. Noudoissa Keijo tahtoo kuumentua heitosta, joten olen aika paljon tehnyt pelkkiä palautuksia tai vienyt kapulan noudettavaksi. Täytyy myös ruveta palkkaamaan sitä heiton jälkeen. Kuumentumisesta seuraa se, että ei luovuta kunnolla vaan täräyttää tassuilla päin. Toinen aivan yllättävä huomio oli, että se pitää muiden kuolaamaa noutokapulaa huonolla otteella - ainakin ollessaan matalassa vireessä. :D

YÖK limainen kapula!

Eteenmenossa ongelmana on ollut koko ajan maahanmeno, olen lopulta tehnyt sitä sekä kaukokäskynä (jättänyt koiran odottamaan ja huutanut kaukaa maahan) sekä niin, että koira on apuohjaajalla liinassa kaukana ja huudan maahan. Todettiin, ettei koira ymmärtänyt huudettua maahan-käskyä samoin kuin läheltä annettua kauniimpaa käskyä. Nyt ollaan kuitenkin edistytty tässä kivasti, olen jonkun kerran lenkillä huutanut sen maahan kesken juoksemisen ja se on myös mennyt.

Ylämäki, alamäki, ylämäki.. ;)

Eilen tein haun jälkeen pienen tottiksen, lyhyen koska oli tarkoitus ajaa vielä jälki. Tein vain kapulan pitoa ja palautusta, ilmeestä näki kyllä että etoo mutta kohtalaisen kivasti toi - vain kerran rysäytti päin. Päälle motivoitu eteenmeno ja autoon hetkeksi lepäämään.

Jälki oli n. 400 metrin mittainen, ikää oli varmasti yli tunti - luultavasti kaksi (ei tullut katsottua kelloa). Keppejä kuusi ja useita kulmia. Jäljen piti leikata 50 metrin jana loivasti, jotta koira varmasti ottaa oikean jäljen mutta emme nähneet janamerkkiä ja tein janan väärään kohtaan. Jälki leikkasi sen miltei kohtisuoraan, mutta koira otti vahvasti heti oikean suunnan. Jäljesti oikein hyvin kunnes ekassa kulmassa hukkasi jäljen, ajauduttiin sen verran yli että päätin palata takaisin siihen missä koira oli vielä varmasti jäljellä. Sen ilme oli hyvin helpottunut kun se löysi jäljen ja hetken kuluttua löytyi keppikin hienolla ajoituksella pikkuhukkaan nähden. :)

Yhdessä kohdassa oli vahva tuore riistapolku, koira tarkisti sen ja näytti hetken ihan samalta kuin lenkillä kohdatessaan riistan hajuja mutta jatkoi sitten oitis oman jäljen ajamista. Yleensä en puhu koiralle mitään mutta tässä kehuin suullisesti. Aivan jäljen lopussa oli järkyttävä ryteikkö ja koiran (ja jäljentekijän) reaktioista päättelin että ollaan kepin lähellä. Aikamme odotettiin että se nostaa kepin mutta koira halusi sitkeästi jatkaa ja päätin sitten että se saa tehdä niin. Pitkälle ei päästy niin nousi keppi. :) 

Jälki hoidettu - mitäs sitte??

Olen todella tyytyväinen tällaisiin harjoituksiin, joissa tulee eteen ongelmia. Nyt toivottavasti opittiin, ettei jälkeä kannata hukata, miltä koira näyttää riistaharhalla ja myös tietynlaista jääräpäisyyttä. On aika painostavaa kun kolme ihmistä seisoo ja odottaa, että koira löytää kepin - jota ei edes ole kyseisessä kohdassa. Nyt koira piti sitkeästi päänsä ja lopulta se oli jopa oikeassa.

Jos treenissä aina kaikki vain onnistuu kivasti, ei se ole minusta mennyt kauhean hyvin. Kehittymistä ei tapahdu ilman että kohdataan haasteita. Toki ne eivät saa olla liian vaikeita verrattuna koiran tasoon, koska silloin ne voivat heikentää koiran itseluottamusta ja koulutustasoa.

Oli kyllä oikein kiva vapaa- ja treenipäivä, aikaa saatiin tuhraantumaan yli neljä tuntia. Käytin Keijon vielä uimassa - oli tosi lämmin päivä ja ylimääräistä aikaa. Uiminen on kyllä sille niin mieluisaa - kuten toki oikeastaan kaikki tässä maailmassa. :) Loppuillan koira oli hyvin tyytyväinen, selvästi kerrankin oli järjestetty tarpeeksi ohjelmaa.

Uimapallo suussa, haluaisi vielä pari heittoa.

Ripalta poistettiin reilu viikko sitten hyvänlaatuinen pieni kasvain jalasta ja otin Keijon eläinlääkärireissulle mukaan, lähinnä maltinkasvatusmielessä plus tietysti kerrankin toisenlainen kokemus - on joutunut niin paljon käymään hermovaurion vuoksi hoidettavana. Alkuun se sohlasi kovasti mutta lopulta rauhoittui ihan kivasti hoitohuoneeseen.

Maltillisesti Oivassa.

Keijo viihtyy kaikenvärisissä vesissä...

Lopuksi päivän suru-uutinen Saksasta, Naken isä Javir on lopetettu 13 vuoden, 3 kuukauden ja 24 vuorokauden ikäisenä.

Javir vom Talka Marda 20.5.2003 - 13.9.2016 © Linda Look Pfotography