torstai 21. tammikuuta 2016

Verikokeita

Keijon siskon yllättävä kuolema steriloinnin yhteydessä herätti monenlaisia ajatuksia kuten huolen oman koiran terveydestä, sen sisäelinten kunnosta ja myös veren hyytymisestä (vaikka se onkin ollut aina täysin terve). Koska verikokeet eivät maksaneet maltaita, haimme siis omistajalle mielenrauhaa ja kävimme maanantaina otattamassa ne. Tutkittiin perusverenkuvan lisäksi aktivoitu osittainen tromboplastiiniaika sekä protrombiiniaika (hyytymisaika). Näytteenotto ei ollut Keijon mieleen, ei se murissut mutta tuijotti hieman närkästyneenä hoitajaa. ;)
Etippä oma suoni!
Verikokeiden tulosten valossa Keijolla on kaikki hyvin, kuten oletinkin. Veri hyytyy normaalisti ja kaikki muutkin arvot olivat normaaleja - onneksi näin. :) Valitettavasti siskon varsinainen kuolinsyy jää mysteeriksi. Nyt on kuitenkin veljen kohdalta suljettu pois selviä riskejä vastaavaan, myös Mortti-veli on käynyt samoissa tutkimuksissa ja senkin veriarvot ovat juuri niinkuin pitääkin.
Sisäelinarvoja, kunnossa.
Perusverenkuvaa, kaikki kunnossa.
Veren hyytymisarvot, nekin kunnossa.
Kaiken kaikkiaan tämä erittäin surullinen tapahtuma vahvistaa minulla entisestään ajatusta siitä, etten teetä mitään operaatioita koirilleni ellei ole pakko. Leikkaus on aina riski vaikka kyseessä olisi ns. rutiinitoimenpide. Kaikella on tarkoituksensa koiran kehossa, myös kiveksillä. :) 

perjantai 15. tammikuuta 2016

Pakkastouhuja

Herttinen miten on ollut kylmää! Meillä ainoastaan Naken tassuja palelee, noutajia pakkasukko ei taida saada kiinni. ;) Kovilla pakkasilla kaikilla on takit automatkoilla (matkustavat pitkähkön auton takaosassa, jossa ilma ei lämpene kovin nopeasti) ja pidän myös mantteleita ulkoillessa. Voi olla, että takittaminen on liioittelua mutta tuskinpa siitä haittaakaan on. Mikäli pakkasta on lähemmäs -30°C, emme enää hikilenkkeile vaan koirat käyvät vain tarpeillaan ja pienellä kävelyllä.
Keijolla Pomppa, Nakella Back On Track.
Kun rikkoo Pompan, joutuu pitämään Karlien lämpömanttelia...
-27°C, entäpä sitten?
Tottelevaisuudessa keräsin viime sunnuntaina rohkeutta ja tein noutoa oikein kapulalla. Tähän saakka Keijo on saanut muutaman kerran vain kantaa kapulaa ja muutoin olemme lähinnä treenanneet erilaisten esineiden kanssa siten, että koira pitää milloin mitäkin ja minä kuvailen instagramiin. ;) Yllätys oli huikea kun se toimi kapulan kanssa hienosti ja ote oli rauhallinen ja hyvä. Onhan tuossa vielä iloista pentumaisuutta mutta hei, sitä kuuluu ollakin eikä tätä muutenkaan liian vakavasti oteta. Tästä on jälleen kerran hyvä jatkaa eteenpäin. :)


Suomen Noutajakoirajärjestö ry järjestää toukokuun alussa PK-leirin, osallistunemme sinne myös Keijon kanssa. Ohessa tapahtumasta mainos. SNJ julkaisi myös 2015 kiertopalkintojen voittajat, Vuoden PK-noutaja on lbu Helkyn Roquefort, omistaja/ohjaaja Maria Wilenius - paljon onnea Maria ja Beni!
PK-jälki - ja hakuleiri.
Lopuksi musertava suru-uutinen, Keijon Essi-sisko menehtyi viime yönä steriloinnin jälkeisiin komplikaatioihin. Tuntuu liian pahalta ja otamme osaa omistajien ja kasvattajan suureen suruun. 

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Vuosi 2016 käynnistynyt

Uudenvuoden aatto vaihtui rauhallisesti kotona, tänä vuonna raketteja ammuttiin hyvin maltillisesti ja meidän korviimme kantautui ääniä vain sallittuina aikoina. Näin ollen myös Naken, joka pelkää raketteja hysteerisesti, uudenvuoden aatto oli kohtalaisen hyvä. Pari kertaa annoimme sille uutta Sileo-geeliä, joka rauhoitti sen välittömästi. Se nukkui hetken ja sen jälkeen puuhaili rentoutuneesti muiden koirien kanssa.
Koska ammutaan raketteja??
Onneksi ei ammuttu raketteja. :)
 1.1. minut pyydettiin mukaan metsäjälkitreeneihin, kyllä, metsäjälki. Mikäpä siinä, lunta ei ollut nimeksikään ja ajattelin että koiran nenä varmaankin toimii kelillä kuin kelillä. Kaveri teki Keijolle jäljen, joka oli maksimissaan 400 metriä pitkä ja kulmiakin oli jokunen, nakkeja harvakseltaan (aivan turhia, koira aluksi jaksoi muutaman tonkia mutta noin muuten haittaavat vain työntekoa) eikä esineitä (koska niistä Keijo ei vielä ymmärrä mitään). Maastopohja osoittautui vaikeaksi (kivikkoa, metsäkoneen urien ylityksiä jne.) mutta päätimme ajaa sen kuitenkin ja tarvittaessa tehdä sitten uuden taatusti helpolle pohjalle.

Jälki oli Keijon ensimmäinen metsässä ja samalla myös ensimmäinen vieraan tekemä. Se kumminkin selvitti sen hienosti huolimatta siitä, että ohjaaja jopa kaatui ja kompuroi muutenkin paljon. Hölmöyttäni valitsin kolmen metrin liinan ja siitä ei ollut kovinkaan kätevää ohjata.. En myöskään tiennyt missä jälki kulkee eikä sitä oltu juurikaan merkattu, Keijoon oli kuitenkin helppo luottaa ja jäljentekijä kulki mukana. Mutta kuten sanottu, koira teki vahvasti hommia ja selvitti jäljen voittajana loppuun löytäen sieltä palkaksi pallon. Todella tyytyväinen olen ja vuodenajasta huolimatta jälkikärpänen pääsi puraisemaan.
Autolla oikeat välineet plus koira mukaan.
Hyvin lähti kulkemaan jälki.
Välillä pidettiin pieni tauko, vedettiin henkeä ja jatkettiin. 
Loppupalkka, pallo, oli tosi mieluisa!
Aika kovaa mentiin kun tuli näin kuuma pikkupakkasella.. ;)
Sahasinkin heti kepit ja ensimmäinen keppien ilmaisutreeni tehtiin tänään. Treeni toteutettiin siten että Tomi käveli koiran nähden tietä pitkin, pudotteli 12 keppiä ja tuli pois, jonka jälkeen lähdin koiran kanssa etenemään. Aluksi se oli ihmeissään enkä minäkään tietysti oikein osannut ohjata tai tukea, ehkä innostus tekemiseen sotki järkevää treenin suunnittelua. Onneksi Keijo kuitenkin on yritteliäs ja reipas ja hoksasi hyvin nopeasti mitä haluan siltä. Treenin jälkeen se varasti yhden kepin ja tarjosi sitä minulle kerran toisensa jälkeen. Ilmeisen onnistunut treeni kuitenkin. :)


Katomua, katomua!
3.1. illalla meillä oli ensimmäinen hallitottisvuoro, lopultakin! Tottelevaisuuden suhteen olemme tehneet tosi vähän töitä, ainoastaan kolme kertaa päivässä jokin yksittäinen treeni aamu- ja iltaruoan sekä aamupäiväpossunkorvan eteen. Olen tehnyt esimerkiksi jäävät liikkeet alkuun samalla käytävällä töissä aamuisin, ajatellut että paikka tukee jäämistä. Tänään ensimmäisellä kierroksella annoin koiran ensin katsoa paikan (vieras halli), nopeasti se juoksi tilan ympäri jonka jälkeen tuli minun luokse vaatimaan tekemistä. Vahvistin tietysti tästä ja teimme ihan simppeleitä perusasentoja (häiriöiden kanssa) ja seuraamista (samoin häirittynä) - Keijo teki erinomaista työtä. :)

Toisella kierroksella otin rohkeasti jäävät ja treenikaverit painostivat tekemään ne avuitta. Tiedätte varmaan tunteen, kun ei "saa" auttaa koiraa, jännää. Mutta Keijo teki niin istumisen, seisomisen kuin maahanmenon hienosti!!! :) Maahanmeno ilman apuja oli jopa paljon parempi kuin autettuna, jolloin se on tupannut haukkumaan takaisin saatuaan käskyn. Happy happy happy! Saatoin vain todeta että nyt on otettava nouto työn alle, muut liikkeet ovat niin hyvällä mallilla. :)

Lopuksi yritin miettiä tulostavoitteita tälle vuodelle, olkoonkin että tämän koiran kanssa matka on parasta aikaa. Tavoitteiden asettaminen on kuitenkin hankalaa kun kevään hakuilut ovat vielä avoinna ja toisaalta miten metsäjälki lähtee kulkemaan? Myös nome-puolta olen miettinyt onko siihen oikeasti aikaa ja mielenkiintoa, sitäkään ei voi oikein vielä tietää. En pidä tavoitteena saada monesta lajista tuloksia, ihanteellisinta olisi keskittyä yhteen tai kahteen ja edetä niissä sitten erinomaisesti mutta aika näyttää. Se on kuitenkin varmaa että näin hyvin toimiva yhteistyö tulee tuottamaan myös täytettä kilpailukirjaan jos vain sekä koira että ohjaaja pysyvät terveinä. Elämä treeneineen tuon koiran kanssa on niin palkitsevaa ja ihanaa.