Mr. Orthex

Keijo kulkee tästedes virallisesti yhteistyössä Orthexin kanssa!! :) Olemme haussa käyttäneet pakasterasioita alusta saakka ruokapalkkojen säilyttämiseen ja myös tottelevaisuudessa eteenmenopalkka on lähes poikkeuksetta jossain Orthexin isommassa rasiassa. Pienet pakastusrasiat mahtuvat hyvin takin tai liivin taskuun, ne saa suljettua tiiviisti ja niiden avaaminen myös hanskat kädessä on helppoa. Pienen suomalaisen yksityisyrittäjän näkökulmasta halusimme suomalaisen yhteistyökumppanin. Suosimme Orthexin tuotteita toki myös muuten paljon, valikoima on todella laaja.

Keijon lempiloppupalkka haussa: tyhjä 0,3-litrainen pakastusrasia!

Sunnuntaina kuvasimme hieman Keijoa ennen hakutreenejä, kuvaajana Valokuvaaja Mira Kuhlman. Keijo kuumeni kuvauksissa aika paljon, kuitenkin pääsi kantamaan rakkaita muovikuppejaan ja sai juostakin niiden kanssa. :D

Keijo sai poikkeuksellisesti tehdä treeninsä viimeisenä, jotenkin se on aina ollut ensimmäisten joukossa. Ilmeisesti tämä nosti kierroksia pitkästä aikaa taas sellaisiin ulottuvuuksiin, että  pelkästään matka autolta hakuradalle oli aika temperamenttista. Ajatuksena oli tehdä koiralle 4-6 löytöä, lähinnä että saadaan ilmaisutreeniä eikä nyt niinkään etsimistä tai muuta. Maalimiehet olivat tällä kerralla kompostiverkkojen sisällä, halusimme varmistaa ettei koira raavi heitä tai sukeltele pressujen alle - joskaan sitä ei viime treeneissä esiintynyt vaikkei verkkoja ollutkaan.

...

Koira lähti jokaiselle pistolle täysillä mutta sillä meni vaihteeksi niin lujaa ettei nenä ehtinyt tilanteisiin mukaan. Molempien etukulmien maalimiesten löytyminen oli työn takana, höyrysi minkä ehti kunnes lopulta sitten hajuaisti saavutti ajatuksen ja maalimiehet löytyivät.

Ylivireestä huolimatta ilmaisut olivat järkyttävän tehokkaita ja hyviä kaikki, osalla löydöistä sen annettiin haukkua jo pitkäänkin - haukkua riittää tasaisen tehokkaasti juuri niin pitkään kuin tarvitaan. Lisäksi se myös haukkuu välillä ihan vain odotellessaan, että maalimies avaa palkkapurkin. Työskentely järkevöityi alun jälkeen, lopussa etsi jo hyvin tehokkaasti.

Keijon hakutyöskentelyssä on paljon hyvää; sillä on järjetön halu päästä etsimään maalimiehiä, se ei ole varmaan ikinä kökännyt lähetyksessä vaan lähtee aina rapa roiskuen pistolle suoraan ja lujaa. Sen ilmaisut ovat itsevarmoja ja tehokkaita. Toivotaan, että kokemuksen myötä tämä ylivireongelma jää pois (nythän se on jo vähentynyt) ja se pystyy jo alussa tekemään myös nenällään tarkasti töitä. Toisekseen tämä taisi olla kauden kolmas hakutreeni ja vasta ensimmäinen kerta, kun Keijo sortui levottomiin jalkoihin. ;) Tarvinnee muistaa myös, ettei Keijo pääse joka kerta ensimmäisten joukossa treenaamaan ja että sille on etukulmissa aina maalimiehet.

Urku auki-mies.

Tottelevaisuudessa on homma edennyt hienosti; maahanmenoon sukelletaan nopeasti, molempien esteiden ylitykset ovat selvästi jo menossa johonkin lihasmuistiin (eilen koira lähti kiertämään A-estettä mutta kiersi takaisin kun kielsin ja meni yli, noukki pallon ja palasi esteen kautta takaisin), eteenmenon valmisteleva osuus toimii paljon paremmin kun lähetän istumisen kautta eteen. Tänään olisi ensimmäiseen pk-kokeeseen (jälki) soittoaika, luulenpa että ainakin soitan. :) Vaikka koepaikan saisikin, ei se vielä tarkoita sitä että on pakko mennä. Mutta mikäli kokeeseen osallistuminen on koiran osaamistasoon nähden reilu teko, voi sinne silloin mennäkin. Ja onneksi tässä on vielä aikaa treenata. :)

Vai vielä jälkikokeeseen, takatalvi on tullut Valkeakoskelle 26.4.2016...

Kokeeseen ilmoittautumisesta tuli mieleeni ensimmäinen jälkikokeeseen osallistuminen kuusi vuotta sitten saksanpaimenkoira Laran kanssa. Epäonnistuimme tuolloin ensin vähän jäljellä saaden vain osan kepeistä talteen. Olisimme olleet tuloksessa kuitenkin kiinni jos Lara olisi selvittänyt esineruudun. Sitä se ei tehnyt, vaan maastopisteet jäivät kahden pisteen päähän hyväksytystä. Tottelevaisuutta en sen kanssa suorittanut, olin niin pettynyt ja vihainen sekä itselleni että koiralle, etten pystynyt jatkamaan loppuun. Itkin aivan koko matkan Parkanosta kotiin, tilanne tuntui niin musertavalta.

Kunpa olisin osannut jo tuolloin nauttia hetkestä ja tekemisestä ilman tulospaineita ja liiallista kilpailuviettiä. Jouduin hautaamaan Laran miltei päivälleen kolme kuukautta tämän tapauksen jälkeen vain kolmen vuoden ja 11 kuukauden ikäisenä. Sen molemmat polvilumpiot luksoituivat, niissä oli runsaasti nivelrikkoa ja irtopaloja. Tilanne tuli minulle täytenä yllätyksenä, onneksi kuitenkin opetti jotain siitä, mikä on tärkeintä.

Kiitos Lara 30.9.2006 - 23.8.2010.

Viides keppijälki

Edellisen jälkiharjoituksen jälkeen on kaivellut aika paljon oma osallistuminen (jarruttelu, kun kuvittelin koiran menevän väärään suuntaan), sen turhuus ja lopulta myös fakta että olin täysin väärässä. Tässä vaiheessa kuitenkin ajatukseni metsäjäljen suhteen on se, että tarjoan koiralle mahdollisuuksia päästä jäljestämään ja itse vain otan sen tuomat kepit vastaan ollen niistä aina yhtä onnellinen. Jotenkin kolahti miten saatoin jo näin alkuvaiheessa ruveta puuttumaan sen työntekoon. Tästä seurasi päätös laittaa itsensä tiukkaan paikkaan; toinen ihminen tekemään koiralle jäljen, jota ei merkata yhdelläkään krepillä. Edes keppien määrää en määritellyt etukäteen, pyysin vain tiedon siitä missä on jana.

Jäljestä tuli noin 500-metrinen ja se oli tunnin vanha - eräs jälkikonkari on pitänyt ohjeena ajaa ennen koetta sen ikäisiä jälkiä kuin mitä kokeessa on. Vaikka koesuunnitelma ei vielä ole lyöty lukkoon, ajattelin kuitenkin ajaa ALO-luokan ikäisen ja mittaisen jäljen tässä vaiheessa kevättä. Jäljentekijä kulki mukana jäljellä mutta olisimme selviytyneet siitä ilmankin. :)

Keijo nosti jäljen janalta varmasti oikeaan suuntaan, edelleen tempo oli hyvin maltillinen. Ensimmäinen keppi oli hyvin nopeasti. En olisi itse ikinä uskaltanut laittaa keppiä niin pian peläten, ettei koira malta nostaa sitä mutta Keijopa noukki sen minulle tosi varmasti ja hienosti. :) Jäljellä oli kaksi kulmaa ja semmoista kivikkoa, että jouduin kolme kertaa pyytämään koiraa odottamaan jotta selviytyn itsen turvallisesti vaikeassa maastossa. Nämä eivät kuitenkaan haitanneet, Keijo odotti ja jatkoi heti kun olin valmis. Kaikkineen meillä kului aikaa noin yhdeksän minuuttia eli kuten sanottu, vauhdikkaasti mentiin muttei kuitenkaan liian ja mikä tärkeintä - Keijo ilmaisi aivan kaikki kuusi keppiä!!!

Saaliinjako, siinä ne nyt ovat sitten kaikki kepit. :)

Olen todella tyytyväinen mutta samalla myös hämmästynyt; voiko koira edistyä näin paljon näin nopeasti? Tottakai tämä on monen asian summa, kiitos heille jotka ovat sekä puhelimitse että paikanpäällä auttaneet ja kertoneet ajatuksiaan. Rehellisesti kun katsoo koiraa ja tekee ratkaisuja sen mukaan, ei voi mennä vikaan. Joskus on hyvä uskaltaa laittaa teoriat romukoppaan ja uskaltaa edetä tilanteen mukaan.

Hieman huvittavaa huomata miten nyt tuntuu siltä, että olisi voittanut jotain. Mutta toisaalta, olen varmasti ennekin kirjoittanut että nautin eniten tästä matkasta ja sitähän tämä on. Toivotaan, että tämmöisiä treenipäiviä tulee lisää ja että ne myös näkyvät kilpailukirjassa joskus. Vaikka näin ei kävisikään, voitimme silti tänään. :)

Luota koiraan

Illalla kävimme ensin treenaamassa tottelevaisuutta. Sen jälkeen totesin, että ehdin vielä polkaisemaan metsään jäljen. Kyseessä oli neljäs metsäjälki kera keppien. Tällä kerralla päätin, etten merkkaa jälkeä tai keppejä mitenkään ja tein myös kaksi kulmaa. Keppejä laitoin kuusi ja pituutta jäljellä n. 300 metriä. Janan tein normaalia helpommaksi, jälki lähti miltei sen suuntaisesti eteenpäin. 

Keijo lähti maltillisemmin janalle kuin ikinä, ei riuhtonut täysin voimin vaan ihan eteni ja etsi jälkeä. :) Myös jäljen löydettyään jatkoi työskentelyä maltillisesti, veti kyllä muttei tilanteessa ollut minkäänlaista kaksintaistelun makua. Se etsi joka ikisen kepin ja toi minulle; osan kanssa leikin, osan vain palkkasin nakeilla. Kulmat eivät tuottaneet koiralle minkäänlaista päänvaivaa. Metsänpohja oli toki aika helppoa, sateiden jälkeen kosteaa sammalikkoa mutta silti. Aikaa palkkaamisineen päivineen meni kahdeksan minuuttia.

Janan kohdalla odottelemassa, valmiina hommiin.

Loppuvaiheessa yhdeltä kepiltä lähdettäessä olin itse sitä mieltä, että koira lähti väärään suuntaan ja taisin sitten jarruttaa sitä... Koira palasi luokseni, oli vähän ihmeissään ja jäi odottelemaan että tulen järkiini. Hetki mietittiin, sitten totesin koiralle että taisit olla oikeassa. Keijo oli samaa mieltä ja ajoi jäljen loppuun, ylpeästi toi viimeisen kepin. Oli tosi tärkeä muistutus itselle huomata, että koira kyllä osaa ja tekee - ja haistaa - paremmin kuin minä. Minun on luotettava koiraan jolloin sekin voi luottaa minuun. 

Lauantaina kävimme hakuilemassa tai oikeastaan tekemässä ilmaisutreenin. Keijo lähti pistoille todella hyvin, paineli takarajalle ja teki ahkerasti töitä löytääkseen hyvin kätkeytyneet maalimiehet. Ilmaisut olivat puhtaita ja tehokkaita, maalimiehiä ei raavittu eikä muutenkaan esiintynyt mitään edellisen kerran kommervenkkeja. Juuri ennen treenin aloitusta hakualueen poikki kulki joukko ihmisiä, odottelimme hetken ja aloitimme harjoituksen. Tuntuu, että kun ei itse hermostu mistään yllätyksistä, eivät ne koirallekaan ole mikään juttu.

Sunnuntaina oli Tavesin match show, yritykselläni Lemmikkitalo Onnen Lemmikit oli siellä pieni myyntipiste. Ilmoitin koirankin kehään, tosin lähinnä vain kannatuksen vuoksi. Kävimme kerran kehässä, ihan mukavasti tuntui muistavan vielä syksyn näyttelytreenit. :)

Mr. Match Show!

Tottelevaisuutta olemme tehneet viime aikoina paljon; esteitä, eteenmenoa, seuraamista jne. Maahanmenossa on nähtävillä edelleen asenne-ongelmaa, Keijo tekee sen todella hienosti - jos haluaa. Tätä lähdimme nyt muuttamaan siten, että minä määrään milloin mennään maahan. Tänään nämä neuvottelut näyttivät tuottaneen tulosta. ;) 

Eteenmenon valmistelevaan osuuteen täytyy muistaa tehdä lähetys istumisen kautta, lähetin sekä eilen että tänään koiran suoraan seuraamisesta eteen. Tänään jo huomasi pientä ennakointia - parempi sen on odottaa istumista, jotta pääsee eteen kuin oppia edistämään. Ei vain aina kaikki tule itselle mieleen ennen kuin virhe on jo syntymässä, onneksi myös treenikaverit auttavat ottamaan huomioon erilaisia sudenkuoppia eikä kaikkia mokia tarvitse tehdä itse.

Itsepäinen tottismies, Mr. Orthex

Iltatottis ja hämäräjälki

Tämä blogi muistuttaa kohta enemmän  treenipäiväkirjaa mutta nyt on kirjoitettava asioita itselle muistiin. :) Illalla ajelin oikein kentälle tekemään tottista, varsinkin estenoutoja ja eteenmenoa. Vein eteenmenopalkan etukäteen kentän päähän. Tein aluksi lyhyitä seuraamisia, joissa koira oli täsmällinen ja hyvä. Liikkeestä maahanmenoon annoin voimakkaan avun, jotta sain koiran varmasti ja nopeasti maahan (maahanmenossa on ollut jonkinlaista asenneongelmaa aina, ei ole koiralle mikään suosikkiliike). Luoksetulo oli hieno, tuli lujaa ja suoraan jääden hyvälle etäisyydelle.

Esteillä autoin koiran ensin molemmista (hyppy- ja A-estenouto) yli, jyrkkää A-estettä ei ole aiemmin tehty ja hieman kummasteli sitä mutta meni kuitenkin. Seuraavaksi jätin hyppyesteen taakse istumaan noutokapula suussa, menin itse toiselle puolelle ja pyysin tuomaan. Sain tälläkin tavalla sen molemmista kumpaankin suuntaan yli. Tämän jälkeen heitin kapulan ensin hyppyesteen yli, apuohjaaja näytti sitä vielä ja varmisti että jos koira olisi kiertänyt, kapula olisi otettu pois. Keijo kuitenkin hyppäsi esteen yli, tarttui kapulaan ja tuli yli myös takaisin. En toki itse seissyt paikallani vaan tulin lähemmäksi estettä auttamaan koiraa.

A-esteellä tehtiin samoin, apuohjaaja näytti kapulaa esteen yli vielä sen jälkeen, kun olin sen sinne heittänyt. Autoin koiraa kiipeämään esteen yli, paluukiipeämiseen autoimme molemmat sitä taputtamalla estettä ja kannustamalla, hetken emmittyään se kiipesikin esteen yli. :)

Lopuksi tein vielä ihan perus tasamaan noudon. Koira lähti käskystä hakemaan, toi auttamatta kapulan eteen oikeaan paikkaan, sain ottaa kapulasta kiinni eikä ote elänyt lainkaan. Pidin hetken kiinni, irrotin otteeni ja vapautin koiran. Eteenmeno on kyllä aika kesken, toisella lähetyksellä koira muisti homman ja pinkoi kovaa kyytiä kentän päähän. Mutta otetaan nämä nyt ohjelmistoon, sillähän sitä saa eteenpäin taas.

Illalla iski jälkikärpänen ja päätimme kotimatkalla käydä tekemässä Tomin kanssa koirille jäljet ristiin, Keijolle 12 kepin suora ja Ripalle jälki, jolla pari käyttöesinettä. Keijon jälki kulki jälleen 90 asteen kulmassa janaan nähden. Koira eteni janaa hienosti mutta otti takajäljen ja lähti etenemään sitä vahvasti. Jarruttaessani kovaa vauhtia se palasi takaisin ja lähti jäljelle oikeaan suuntaan. Sitten mentiin, tämä oli kolmas keppijälki metsässä ja meni paremmin kuin koskaan. Alussa poimi kepit hieman epävarmemmin, mutta kun kehuin kovasti ja leikin osalla niistä sen kanssa, vahvistui paljon. Ensimmäistä kertaa vaikutti siltä, että kepit olivat kauttaaltaan jälkeä tärkeämpiä - kaikki 12 keppiä löytyivät ja tuotiin minulle. :)

Pitkäkieliset pojat hämäräjälkien jälkeen.

Jana-asiaa täytyy vähän miettiä jos helpottaisi sitä sen verran, että saisi vielä varmemmin koiran lähtemään jälkeä heti oikeaan suuntaan. Lisäksi voisi tehdä muutakin kuin suoraa. Meillä on onneksi toukokuussa parikin metsäjälkikoulutusta. Vaikka alku on lähtenyt käyntiin kivasti, hyviä neuvoja ja näkemyksiä kaipaa aina. Hämärä haittasi sen verran, että joutui vain luottamaan koiraan - ei huono asia metsäjäljellä!

Jälki ja esineruutu

Töiden jälkeen oli pari tuntia luppoaikaa, missäpä sitä muualla viettäisi kuin kaverin kanssa metsässä koiria treenaamassa? :) Teimme ensin molemmille koirille jäljet vanhentumaan ja sitten pari esinekaistaletta. Keijon jälki oli suunnilleen 500 metrin mittainen ja sillä oli 12 keppiä, alussa yksi loiva kulma mutta muuten kohtuullisen suora. Merkkasin krepeillä esineiden paikat, tosin luulen että on parempi opetella ajamaan jälkiä sokkona, ettei tule huomaamatta ohjailtua koiraa. Jälki kulki janan poikki n. 30 metrin päässä rinteen juurella siten, että maastonmuoto auttoi koiraa nostamaan jäljen.

Koira lähti etenemään janaa hienosti, otti ensin takajäljen mutta edettyään sitä muutaman metrin korjasi itse suunnan oikeaksi. Sitten mentiin! Veto oli niin kovaa, että sain vain vaivoin pidettyä vauhdin sopivana. Kiireessä Keijo reagoi esineisiin muttei ehtinyt ottaa niitä suuhunsa saati tuomaan minulle. Lisäksi veto sai aikaan sen, että koiralla yksinkertaisesti loppui happi. Keijo jäljestää valjaista, joihin jälkivaijeri oli kytketty aluksi päältä - vaihdoin tässä vaiheessa vaijerin kulkemaan alapuolen lenkistä, jotta valjas ei estäisi hengittämistä. Lisäksi päätimme kesken treenin, että kehun koiraa heti kun se vähänkin reagoi esineeseen vaikka olinkin suunnitellut vahvistavani vain tuodut esineet.

Näillä muutoksilla koira paransi loppua kohden huimasti. Jäljesti keskittyneemmin, järjetön veto väheni, alkoi selvemmin etsimään keppejä ja löydettyään toi ne minulle. :) En pitänyt kiirettä koiran tuotua kepin vaan palkitsin sen ruoalla ja myös heittämällä keppiä, jolloin koira toi sen minulle uudelleen ja sai taas palkkaa.

Jäljen jälkeen Keijo oli jonkin aikaa autossa, jonka jälkeen pääsi esinehommiin. Ensimmäisen kaistaleen vaikeus oli alun tiheä kuusikko ja takaosassa kohosi kallio. Keijo nosti nopeasti takarajan esineen, toi sen asianmukaisesti ja lähti uudelleen hommiin löytäen toisen esineen alueen keskeltä kuusen oksien alta. Toinen kaistale oli avointa pehmeää sammalikkoa, jonne oli jemmattu vain yksi esine takarajalle. Myös se löytyi nopeasti ja tehokkaasti.

Esineen luovutus ilta-auringossa.

Yhteenvetona, esine-etsintä on tällä hetkellä vaiheessa super, nyt vain erilaisia esineitä ja maastoja jne. mutta pohjatyössä olen onnistunut hyvin. Jäljellä puolestaan alkaa löytymään jonkinlainen suunta, jota edetä. Tänään ajoimme kuitenkin vasta toisen metsäjäljen ikinä ja kolmas kerta kun kepit olivat mukana - siihen nähden olen erittäin tyytyväinen illan treeniin.

Tyytyväinen koira treenin jälkeen autossa.

Treenipäiväkirjaa

Olin huhtikuun alussa vajaan viikon reissussa, Keijolle tuli näin ollen saman verran treenitaukoa. :) Reissun jälkeen kuitenkin molemmilla on ollut treeni-intoa sen verran, että ollaan puuhattu normaalia enemmän kaikenlaista.

8.4. Kauden ensimmäinen esineruutu
Viime vuonna esineruudussa oli ongelmana ettei koira ollut riittävän keskittynyt esineiden etsimiseen vaan juokseminen vei voiton. Lisäksi se teki herkästi piston ruutuun, palasi luokse ajatuksella ei esineitä, lähetä uudestaan vaikka olisi ollutkin esine nostettavissa. Korjasimme tätä jo syksyllä tekemällä kaistaleita, jonne piilotin hyvin kolme isoa esinettä (eteen, keskelle ja taakse). En lähettänyt koiraa vaan annoin sen ryöstää ruutuun enkä auttanut sitä uudelleenlähetyksillä, odotin vain omaa aktiivisuutta ja oikeaa toimintaa. Tuotuaan esineen se sai jatkaa töitä itsenäisesti. Homma vaikutti jo viime syksynä toimivan tälle koiralle hyvin, nopeasti se oivalsi että etsii esineitä eikä kysellyt mitään apuja. Ajattelin jatkaa nyt talvitauon jälkeen samalla idealla, luokse saa tulla kyllä mutta vain esineen kanssa, muutoin minulla ei olisi koiralle mitään asiaa vaikka se kävisikin luonani.

Tallasimme kaksi hieman ylisyvää kaistaletta, ensimmäisessä oli kolme esinettä (edessä kivellä, keskellä tiheässä kuusikossa ja takarajalla rinteen alla), toisessa vain yksi takarajalla. Tallatessa koira odotti autossa mutta ensimmäisen kaistan jälkeen laitoin sen vähän kauemmaksi puuhun kiinni siksi aikaa kun kaverin koira teki oman harjoituksensa.

Ensimmäisellä kaistaleella koira sortui hieman juoksemiseen, kävi minun luona pari kertaa mutta ei edes pysähtynyt vaan jatkoi töitä kunnes löysi esineen toisensa perään ja toi ne minulle vahvasti käteen saakka. Toisella kaistaleella se teki suoraviivaisemmin töitä ja toi nopeasti esineen, jäi mukava fiilis treenistä.

Porukalla odotellaan omaa ruutuvuoroa.

Esinettä pukkaa!

9.4. Kauden ensimmäinen kenttätottis + toinen esineruutu
Kerran vauhtiin päästiin, suunnattiin työpäivän jälkeen tekemään kauden ensimmäinen tottis kentällä - vieläpä vieraalla sellaisella!

Aluksi seurauttelin pieniä vaihtelevia pätkiä, hyvällä keskittyneellä mielentilalla koira teki töitä. Alunperin olin suunnitellut tekeväni hypyt ihan virallisilla esteillä, mutta sateen ja kentän liukkauden vuoksi päätin tehdä ne helpotetuilla esteillä. Nämäkin maltoin tehdä ihan monta askelta helpotettuina, koira kiersi kerran hyppyesteen mutta muuten molemmat esteet menivät todella hienosti. Lopuksi tein eteenmenon siten, että jätin koiran apuohjaajalle ja kävin koiran nähden viemässä palkan. Lähetin sen eteen jopa ilman valmistelevaa osuutta, suoraan vain viritin eteen ja lähetin. Sinnehän tuo pinkaisi täysillä loppuun saakka, söi ruokansa ja tuli yhtä lujaa ruokapurkin kanssa takaisin. :)

Treenistä jäi koiralle varmasti voittaja-olo ja itselle päällimmäisenä mieleen tyytyväisyys siitä, että osasin helpottaa tarpeeksi treeniä kun kuitenkin paikka oli vieras ja myös taukoa nuorella koiralla kentällä treenaamisesta paljon. Hyvä muistaa, ettei koiran taso laske vaikka se pääsee joskus tekemään liian helppoja treenejä.

Tottiksen jälkeen teimme vielä esinekaistaleen kaverin kanssa, nyt se ei ollut ylisyvä ja laitoimme vain kaksi esinettä (keskelle ja takarajalle). Toin Keijon jälleen ns. neliveto päällä kaistaleen päähän ja vapautin sen ruutuun. Nyt se ei käynyt kertaakaan minun luona, etsi ensin tarkasti kaistaleen etuosan, jonka jälkeen lähti etenemään sitä ja toi ensin keskimmäisen esineen, sitten taaemman. Ihan huippuhyvä tunne jäi tästä, koira teki alusta saakka keskittyneesti töitä; lähti oikeasti etsimään esinettä ja kun sen löysi, toi välittömästi minulle.

Jatkan esineruututreenejä edelleen kaistaleilla, koira saa etsiä aluetta itsenäisesti ja päästän sen hyvin pienellä käsimerkillä töihin. Enimmäkseen sijoitan esineet keskelle tai taakse mutta välillä aina joku myös eteen ettei koiralle synny liian kiire painaa täysillä takalinjalle - Keijon kohdalla se tarkoittaa eittämättä sitä, ettei se ehdi haistelemaan. ;)

Esine tulossa!

10.4. Kauden ekat hakutreenit!!
Sunnuntai-aamuna kokoonnuimme metsään kauden ensimmäisiin hakutreeneihin. Pääsiäisenähän Keijo ensimmäistä kertaa ilmaisi maalimiehet etsimisen päätteeksi, tosin silloin oltiin rakennuksessa ja teollisuusalueella. Päätin kuitenkin, että nyt se saa haukkua maalimiehet myös metsässä, haukkuminen on sille niin helppoa ja luontaista ettemme nähneet mitään syytä miksi ei. Koira varmasti olisi ollut valmis haukkumaan aikapäiviä sitten etsimisen yhteydessä mutta toisaalta asialla ei ole ollut mitään kiirettäkään joten...

Otimme neljä valmista maalimiestä, ensimmäinen umpipiilossa ja siellä Jonna, jota Keijo on haukkunut eniten erikseen toteutetuissa ilmaisutreeneissä (myös umpipiiloissa). Keijo raapi piiloa ensin mutta todettuaan ettei sinne pääse, aloitti tehokkaan ilmaisun. Toinen maalimies oli maastoverkon alla muutaman metrin päässä piilosta olevan kiven takana. Keijo oli aivan varma siitä, että maalimies on piilossa ja oli suorittanut melko perusteellisen tarkistuksen ensin piilolle. Tämän jälkeen sitten tajunnut että maalimies onkin muualla, löytäessään ensin raapinut tätä mutta luovuttanut sitten ja aloittanut kunnon ilmaisun. Ilmeisesti pettymys tyhjästä piilosta nosti sen kierroksia ja siksi se sortui häiritsemään maalimiestä. Kolmannen maalimiehen piti olla suorapalkalla koska hän oli Keijolle vieras mies. Koira oli kuitenkin sukeltanut maastoverkon alle maalimiehen viereen ja aloittanut ilmaisun ennen kuin kukaan ehti kissaa sanomaan. :D Ei sitä ainakaan huimaa vieraat ihmiset - ovatpa he lähellä tai kaukana. ;) Viimeisellä, maastoverkon alle kuusikkoon kätkeytyneellä, maalimiehellä koira oli aloittanut ilman mitään häirintää hienosti ilmaisun.

Piilo sen jälkeen kun Keijo on tarkistanut onko siellä ketään vai ei, se oli siis alunperin huolellisesti peitelty tuolla kuvassa näkyvällä maastoverkolla....

Olen koiraan valtavan tyytyväinen, siihen on tullut jotenkin tehoja vieläkin lisää mutta samalla myös keskittymiskykyä. On todella tärkeää ennen jokaista lähetystä antaa sen keskittyä tulevaan pistoon. Nyt se ei sortunut juoksemiseen ollenkaan - uutena sitten nämä maalimiehen häiritsemiset. En halua että sitä ruvetaan niistä kieltämään tai puuttumaan mitenkään muuten tässä vaiheessa, kun ilmaisu on kuitenkin vielä uusi juttu. Luulen, että turhat jutut jäisivät pois ihan kokemuksen karttuessa, koiralla on kuitenkin kova kiire löytää maalimies, saada palkka ja päästä jatkamaan töitä. Treenikaverin koiralla käytettiin aluksi kompostiverkkoja estämään raapimiset ym. turhuudet ja tulen ottamaan ne käyttöön hetkeksi myös Keijolle. Näin sille on mukavampi mennä maalimieheksi eikä se pääse tavaksi saakka olemaan heidän luonaan röyhkeä.

Orthex-mies tyytyväisenä treenin jälkeen.

Lopuksi vielä Helkyn-tulosuutinen lauantailta, Samba (Helkyn Tyrni) ja Krista suorittivat hienosti BH-kokeen. Paljon onnea tästä ja onnea matkaan kauden tuleviin kokeisiin! Tässä video Kristan ja Samban tottiksesta (ohjaajan ensimmäinen koesuoritus minkään koiran kanssa):