Hermon parantuminen kysyy hermoja...

Pienin mutta vakain askelin edetään hermon parantelussa, kaksi viikkoa meni ilman minkäänlaista kipuilua ja koira pääsi jo pari kertaa uimaankin. Se on myös lenkkeillyt pieniä matkoja vapaana ja liikkuu omaan reippaaseen tyyliinsä. Sunnuntaina tuli kuitenkin yhden pahan kipukohtauksen verran takapakkia. :( Maanantaina kävimme sitten seitsemännen kerran laserhoidossa, jälleen laserilla käsiteltiin myös selkää. Keskiviikkona Jonna kävi hieromassa Keijon, mitään isompaa jumia tai kipukohtaa ei onneksi löytynyt. Lapojen seutu hieman kireä mutta sitä tuolla on esiintynyt aiemminkin.

Tutun hierojan käsissä.

Viikonloppuna juhlittiin 5-vuotiasta veljentyttöä Aadaa, Keijo oli juhlissa mukana ja pääsi hetkeksi pihaan ulkoilemaan ja puuhailemaan lasten kanssa. Se on aina ollut hyvin luonteva näissä tilanteissa, reipas ja rohkea muttei kuitenkaan jyrää pieniä. Totuus kuullaan lasten suusta; "inana Keijo" oli 2-vuotiaan Eliaksen lausunto. :)

Puutarhaposeeraaja.

Sukellushommissa Eliaksen kanssa.

Sunnuntaina Taves järjesti hakukokeen, jossa olin tällä kerralla talkoilemassa. Osallistujia oli lopulta vain kaksi mutta molemmat saivat hienot ykköstulokset. Toinen heistä oli Keijon treenikaveri, brotherfromanothermother, suursnautseri Reino - paljon onnea ensimmäisestä koekäynnistä ja HK1-tuloksesta!

HK1 Korennon Reino

Nyt on vain pakko malttaa antaa ajan kulua ja edelleen uskoa lujasti siihen, että Keijo toipuu tästä kokonaan. Pidän sitä kyllä hyvin todennäköisenä, kipukohtaukset ovat kuitenkin harventuneet merkittävästi. Toivottavasti niitä ei enää tule mutta realistisesti ajatellen se on kuitenkin vielä mahdollista. Juhlimme juhannuksen pois, nautimme kolmen ja puolen vuorokauden minilomasta, ensi viikolla suuntaamme taas laseriin.

Laseria selkään!

Laseria jalkaan..

Tuntuu turhauttavalta kirjoittaa tänne näitä sairaslomajuttuja, mutta toisaalta ei aina paista aurinko. Erilaiset epäonnistumiset ja muut aallonpohjat kuuluvat myös koiran kanssa harrastamiseen, maistuupa sitten taas onnistumiset paremmilta tämän jälkeen. Yritän aina kertoa mahdollisimman totuudenmukaisesti meidän elämästä ja treeneistä, mitään kaunistelematta tai korostamatta. Nyt on tämmöinen huonompi jakso ja se on elettävä läpi. Yhtenä kauniina päivänä me taas elämme ja treenaamme täysipainoisesti. :) Onneksi uiminen on hyvä liikuntamuoto tähän tilanteeseen ja Keijo tykkää siitä paljon. Tosin siinäkin on muistettava nyt että maltti on valttia...

Kokosuunote pallosta ettei kukaan vaan vie. :)

Kohta viikko kivuitta

Hermopinteen korjausleikkauksesta on nyt kulunut kaksi viikkoa. En osannut varautua ollenkaan leikkauksen jälkeiseen kipuun, kuvittelin jotenkin että kipu jää heti pois kun hermo on vapautettu. Ensimmäinen viikko oli kuitenkin aika kamala, toisella viikolla kipukohtaukset harventuivat.

Keijo leikattiin perjantaina (27.5.), pahin oli lauantain ja sunnuntain välinen yö. Emme nukkuneet kumpikaan, koira oli niin kipeä etten osaa edes kuvailla. Sillä oli kipulääkityksenä Metacam, mutta se ei selvästi riittänyt hermokipuun. Aamulla soitimme apua päivystyksestä ja saimme ohjeen aloittaa Tramalin, jota annoinkin miltei viikon ajan isolla annostuksella. Sekään ei pitänyt kipukohtauksia poissa mutta jotenkin Keijo sai sen avulla aina nukuttua - muutoin olisi vain seissyt, tärissyt ja läähättänyt.

Nakke-kaverillakin vähän vakava ilme.

Jos on oikein kipeä, voi nukkua myös näin eli vain etupää maassa.

Haava-aluetta laseroitiin esimmäisen kerran heti leikkauksen jälkeen, toinen laserointi oli maanantaina 30.5. Sen jälkeen se oli selvästi kipeämpi mutta kuuluu kuulemma asiaan jos kudoksissa on ns. laiteltavaa. Kolmas laserointi tehtiin 2.6. ja silloin se ei enää tullut siitä kipeämmäksi. Tikit poistettiin 6.6. ja silloinkin annettiin vielä laseria, kipukohtauksia tuli näihin aikoihin jo harvemmin ja koiran mieliala oli iloisempi. Keijo sai lisää laseria Oivassa 8.6. ja 10.6. - näillä kahdella viimeisellä kerralla laseroitiin jalan lisäksi myös lannerangan aluetta. Lisätietoja laserterapiasta.

Häntä heiluen otetaan vastaan laserhoitoa.

Viimeisin kipukohtaus on ollut 5.6. illalla, muuten on oireillut lähinnä pienillä jalan säpsähtelyillä ja jalassa on esiintynyt myös tärinää. Tällä viikolla Keijo on saanut ulkoilla jo flexissä ja olemme käyneet pienillä kävelyillä, ei kuitenkaan vielä vapaana eikä mitään varttia pidempää lenkkiä. Omasta mielestään se on jo ihan kunnossa ja meno sen mukaista. :) Treenitauko jatkuu vielä mutta koira on osallistunut mm. kukkien mullanvaihtoon ja muihin kotitöihin. :D

Hortonomi hommissa..

Uutuusherkkupussi löydetty, voiksä avata tän mulle??

Tarviiko joku vettä mitä?

Kokonaisuutena tämä on kyllä ollut melko ahdistavaa, miten voikaan pienestä haavasta tulla iso murhe. Olen kysellyt erilaisilta asiantuntijoilta neuvoja tilanteeseen, mutta kenelläkään ei tunnu olevan kokemusta vastaavasta. Näin ollen paranemisprosessin eri vaiheet ja nopeus ovat olleet aika avoinna - sen verran on tiedetty että koiran pitäisi tulla kuntoon mutta jokusen kerran on ollut sen suhteen usko koetuksella. Olen yrittänyt hoitaa koiraa niin hyvin kuin ikinä osaan, menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin. Näin ei ainakaan tarvitse jälkeenpäin miettiä olisinko voinut tehdä jotain koiran hyväksi.

Keijo on nyt syönyt kaksi antibioottikuuria, niiden vuoksi se on saanut aina pari tuntia ennen aamu-ja iltaruokaa LactoHealth- ja BioHealth-jauheet (probiootteja ja prebiootteja), lisäksi päivällä Enteromicro-kapselit + B-Max (B-vitamiineilla on oma tärkeä roolinsa vaurioituneen hermon paranemisessa). Näiden lisäksi aloitin hermopinneleikkauksen jälkeen Dorwest Herbsin Easy Green-jauheen  (sisältää luonnollisessa muodossa rautaa, antioksidantteja, C-vitamiinia, lehtivihreää, kalkkia ja magnesiumia.) sekä homeopaattisista Hypericum C30 (hermovaurioille) + Symphytum  15C (murtumien, revähdysten ja jännevaurioien hoitoon).

En ole vankkumaton luonnontuotteiden puolestapuhuja mutta en usko, että niistä on mitään haittaakaan. Levon, laserin, lääkkeiden ja ravintolisien lisäksi Keijo on saanut toipilaanakin paljon lämpöä ja läheisyyttä. Jollei näillä parane niin ei sitten millään! :)

Mr. Kainaloinen, muutin alakerran lattialle patjalle nukkumaan reiluksi viikoksi jottei Keijon tarvitse kiivetä rappusia yläkertaan.

Läheisyyttä ja unta, siinä on hyvä parannella hermoja.

Keijon purnukoita!

Kaikesta huolimatta tulevaisuus näyttää valoisalta, kesäkuu mennee kuntoutuessa mutta mikäpä kiire tässä on minnekään. Tärkeintä on, että Keijo tulee kuntoon. Kyllä se tekemistä jo kaipaa mutta sitä pystyy järjestämään ilman treenejä ja koekäyntejä. Keijo on ollut maailman helpoin potilas ja kokemastaan huolimatta se menee aina yhtä iloisesti eläinlääkäriin. Kakkaamista se varoi jonkin aikaa, koska siinä tilanteessa kipu usein iski. Nyt nekin hommat sujuvat jo. :) Tässä vaiheessa jo kiitos kaikille teille, jotka olette tavalla tai toisella auttaneet minua/meitä. Kiitos. <3