Joulu oli ja meni, Keijolla on ollut pitkähkö harrastustauko. En kuitenkaan usko, että se on koiraa haitannut, onhan se saanut elää muuten aktiivista elämää ja osallistua moneen hommaan.
Kinkunleikkausapulainen.
Kilttejä poikia ja tyttö, pakettien avaamista odotellaan.
Mr. Monopolinpelaaja. Meidän joukkue voitti. 🏆😉
Lomailut on kuitenkin nyt lomailtu, aloitimme treenaamisen jäljestämällä taajamassa. Uskon, että tällaiset harjoitukset tekevät meistä vahvemman jälkitiimin. Minä opin luottamaan koiraan ja koira oppii pitämään hyvää huolta jäljestään ja kepeistään kun saa työskennellä erilaisissa paikoissa ja häiriöissä. Ei sitten tunnu toivottavasti missään joku marjastaja tai harhajälki jos sattuu kokeessa vastaan. 😎
Ensimmäisen jäljen tein itse koska Keijo ei ole jäljestänyt talviaikaan kuin kerran vuosi sitten enkä halunnut joutua mihinkään liian vaikeaan tilanteeseen ihan sokkona. Pelko oli kuitenkin turha, koira nosti jäljen hyvin ja ajoi sitä ensimmäiselle kepille saakka hieman kummastuneena. Ekan kepin jälkeen se tiesi varmasti mitä on tekemässä, tosin ympäristö parissa kohden vei huomiota sen verran että kaksi keppiä jäi. Kokonaisuutena yllättävän helppo ja varma suoritus joten seuraava sitten sokkona.
Jälki 28.12.-16: Pituus n. 300 metriä, ikää tunti, -4°C ja pieni tuulenvire.
Videolla lyhyt pätkä, hieman tämän jälkeen löytyi viimeinen keppi:
Toinen jälki innostuttiin tekemään heti seuraavana päivänä, valittiin eri paikka enkä tehnyt sitä itse. Sillä oli pituutta vähän edellistä enemmän ja se oli vaikeampi koska sisälsi useita kävelyteiden ylityksiä, sillan alituksen ja olipa loppuvaiheessa jopa jänis jäljellä pötköllään. 🐇 Sen pakoonpinkaisu sotki Keijon pasmat sen verran, että yksi keppi jäi ja hetken matkaa jäljesti pupua... Pyysin koiran pois väärältä jäljeltä ja helpottuneena se nosti oman jälkensä ja ajoi sen hyvällä otteella loppuun saakka. Tässä lyhyt pätkä yhden kävelytien ylittämisestä:
Tämä oli koulutuksellisesti ja kokemuksena ihan huippu, erityisesti jäniskevennys ja se miten siitä kuitenkin selvittiin ja jatkettiin jälki loppuun. Oli hyvä nähdä koiran käytös ennen jänistä, jäljen ajaminen muuttui epävarmemmaksi ja ilme oli erilainen. Tehdään varmasti jälkiä vielä jokunen talven mittaan mikäli lumitilanne sen sallii, yksi mielenkiintoinen paikka on ainakin vielä mielessä. 👀
Jälki 29.12.-16: Pituus n. 430 metriä, ikää vajaa tunti, 2°C.
Oli mukavaa olla treenaamatta pari kuukautta mutta vielä hienompaa on palata treenien pariin. Koira tykkää, minä tykkään - muuta ei tarvitakaan!
Maailman paras Keijo omistajineen toivottaa hyvää joulua kaikille mutta ennen kaikkea terveyttä niin ihmisille kuin eläimillekin. 💚
Mr. Orthex. 😎
Kaikkien aikojen lyhyimmän blogitekstin loppuun todella hienosti toteutettu jouluinen video, tämän takana on Hakunilan Seudun Koiraharrastajat HSKH ry:n TOKOn arvokisaryhmä. Ihanaa joulua näiden pienten joulutonttujen myötä - löytyykö jouluhenki? 🎅🎄
Sunnuntaina järjestettiin Porvoossa Helkyn-päivät, ajatuksena saada erilainen henkilöetsintätreeni varikkoympäristössä. Keijolla oli kolme maalimiestä ja aikamoisen päänsäryn treeni sai sille aikaan. 😃 Jos koiralla muutenkin on välillä vaikeuksia juosta nenä auki niin nyt se vasta pulassa oli, maalimiehet oli sijoitettu aivan erilaisiin piiloihin mihin koira on metsässä hakuillessaan tottunut. Se kyllä selviytyi ihan kunnialla maaliin, liikkui erilaisilla pinnoilla jne mutta yritti tomerasti ratkaista ongelmia mm. pyytämällä minulta apua. Yhden maalimiehen luokse Ammi näytti reitin, ketterästi se sitten loikki harkkopinon päälle haukkumaan kun tajusi mitä kautta sinne pääsee. Itse en koiraa ruvennut auttamaan ettei se opi väärällä tavalla ratkomaan asioita ohjaajan kautta.
Yhteistyöeläimen kanssa töihin.
Tekisi kyllä niin hyvää päästä treenaamaan enemmän erilaisissa ympäristöissä, kasvattaisi varmasti sinnikkyyttä ja ongelmanratkaisukykyä. Ilmaisut olivat kaikki hyvin tehokkaita, mutta se ei ole ollut koskaan mikään ongelma. Ehkäpä koiralle kuitenkin jäi nyt mieleen että maalimiehet voivat olla sijoitettuna myös muualle, kuin kuusen alle tai kiven taakse eikä kannata ehkä ruveta haukkumaan ellei ole oikeasti ensin tarkentanut maalimiehen sijaintia. 😉
Treenipäivän jälkeen oli tyytyväinen koira.
Oli mukava nähdä monta sukulaiskoiraa ohjaajineen, harmillisesti kärsin itse pienestä kuumeesta mutta lepäilin tarpeen mukaan autossa peittoon kääriytyneenä. Noin muutoin emme ole treenanneet mitään lokakuun lopun jälkeen ja jatkamme treenitaukoa joulukuun loppuun saakka. Se ei kuitenkaan tarkoita (pelkästään) sohvalla makaamista vaan liikkumista ja kotihommia hyvässä suhteessa. Jo viime talvena haksahdettiin uimiseen ja sama meno on jatkunut tänä vuonna - Tampereen koirauinti on ollut osoite viikon parin välein. Eihän se nyt ole noutajan elämää jollei pääse ympäri vuoden uimaan! Keijolla on onneksi paljon uintivuorojen jakajia, pysyvät tämän harrastuksen kustannukset kurissa.
Molskis!
Pikkujouluväkeä, ei ollut tylsää tällä porukalla keskenään!
Lintujen talviruokintavastaava.
4.12. järjestettiin Pirkkalassa tapahtuma Karanneen jäljillä: Tapaus Rane, jota yritykseni Lemmikkitalo Onnen Lemmikit tuki - olimme paikalla esittelemässä ja myymässä mm. huomiotuotteita. Vaikka pakkanen oli melko kova, paikalle saapui paljon väkeä ja ilmapiiri oli hyvin lämminhenkinen ja mukava. Tapahtuman jälkeen valokuvaaja Mira Kuhlman kuvasi koiria. Kuvat olivat jälleen niin hienoja ettei riitä sanat kertomaan. 💖
