Innostuin arkivapaan kunniaksi treenaamaan, tein molemmille pojille janat ja esineruudun. Keijolle oli janan jälkeen sadan metrin jälki ja pari keppiä, Ripalle lyhyempi ja loppuun maailman suurin keppi. Epäilin ettei Ripa osaa tai ymmärrä ilmaista mitään keppiä, sillä on aina ollut esineinä erilaisia käyttöesineitä. Esineruudun leveys oli noin 25 metriä ja syvyyttä noin 60 metriä. Esineitä laitoin kolme: eteen puun taakse, keskelle suurehkon kiven päälle ja taakse pienen kuusen alle.
Ensin pääsi Ripa esineruutuun, sillä ei ole juurikaan tehty niitä joten tein alkuun saman virityksen kuin Keijollekin: jätin istumaan ja piilotin koiran nähden hanskan muutaman metrin päähän. Päästin hakemaan ja kehuin sekä palkkasin. Tämä sujui Ripalta hyvin, tosin sylkäisi esineen luovuttaessa maahan mutta hyvä fiilis, joten ei muuta kuin ruutuun. Lähti heti etsimään ja teki alusta saakka hyvää keskittynyttä työtä, löysikin ensimmäisenä lähiesineen. Seuraavalla lähetyksellä löytyi keskimmäinen esine ja jätin tällä kerralla treenin tähän.
Ensi kerralla laitetaan takarajan tuntumaan kaikki esineet. Enemmän on kuitenkin opetettavaa luovutuksissa, yksikään esine ei tullut autettunakaan käteen vaan pudotti ne minun jalkoihin. Nyt kuitenkin tiedän missä mennään ja osaan suunnitella seuraavan treenin paremmin.
Esinemies Ripa.
Keijo lähti omalla (kovalla) vauhdilla töihin, sai selvästi lähiesineestä hajun muttei malttanut ruveta tarkentamaan. Pyyhkäisi syvemmälle ruutuun, nappasi nopeasti keskimmäisen esineen ja lähti tuomaan sitä. Kesken vauhdin muisti lähiesineen tai sai siitä hajun ja pudotti suussaan olevan esineen aikomuksena vaihtaa tähän toiseen. Ärähdin sille ja käskin tuomaan loppuun ensin toisen esineen, jolloin (onneksi) noukki sen suuhunsa ja toi. Seuraavaksi nousi sitten tämä lähiesine ja viimeisenä tarkensi takarajalla olevan esineen tosi hienosti.
Ruudun jälkeen Ripa pääsi ensin omalle janalleen, se lähti tosi hienosti etenemään sitä ja nosti jäljen heti oikeaan suuntaan. Olin toki tehnyt se helpotetusti eli jälki ei leikannut janaa kohtisuoraan vaan loivasti. Ripa jäljesti hienosti ekalle kepille - ja sen yli. Ei reagoinut mitenkään keppiin, joten se täytyy sitten opettaa sille. Leikin lopuksi kepillä Ripan kanssa, heittelin ja pyysin tuomaan. Tekemistä vain vaatii vähän, ei muuta.
Komea on keppi!
Keijon jana ja jälki olivat yksinkertaisesti SUPER. 😎 Eteni janalla määrätietoisesti, lähti älyttömän nopeasti jälkeä oikeaan suuntaan ja molempien keppien ilmaisut olivat tosi tosi vahvat ja hienot. Keijo on kyllä semmoinen jälkimies, tätä on iso ilo harrastaa sen kanssa. 💚
Jälkikoira työssään.
Viikko sitten Ripa pääsi Keijon hallitottisvuorolle koska Keijo poti tuolloin korvatulehdusta. Tein peruskuvioita sen kanssa, luoksetuloja ja seuraamista hyvässä vireessä ilon kautta ja nakkia palkaksi. Lisäksi hyppyytimme sitä esteen yli apuohjaajan kanssa ja meni todella hyvin. Niinpä eilen otin molemmat pojat mukaan! 😀 Ripa tekee tottista hyvällä temperamentilla. Sillä on hirveä tarve miellyttää ja onnistua, jännä nähdä miten meidän yhteistyö tässä etenee.
Keijon kanssa etsitään edelleen avaimia eteenmenon maahanmenoon, seuraavaksi opetan menemään maahan merkille. Tein myös noudot pitkästä aikaa, ainoa pieni kauneusvirhe on pieni levottomuus otteessa juuri ennen luovutusta. Kokeilen lääkkeeksi siihen tehdä edessä kapulanantoja siten, että kosken ensin kapulaan, sitten kädet irti eli ketjutan taaksepäin luovutusta. Ongelma ei ole iso mutta mieluusti tietenkin opetan mokoman pyöräytyksen pois.
Tottispojat.
Moni ei Keijon vauhdissa pysyisi mukana mutta meillä on ilo ilmoittaa, että yhteistyömme Orthexin kanssa jatkuu tänäkin vuonna. 💪💚 Kerrottakoon sen verran Orthexin vuodesta 2017 että he ovat mm. mukana tutkimusprojektissa, jossa selvitetään merissä olevan mikromuovin määrää, sitä mistä se meriin päätyy sekä sen vaikutuksia. Jos joku haluaa seurata projektia, sen sivut löytyvät täältä. 🐢
Meillä oli tänään toista kertaa hakutreenit betonivalimon piha-alueella. Sää oli kaunis ja tällä kerralla koiranulkoiluttajat aiheuttivat hieman häiriötä, ei kuitenkaan mitään mahdotonta. Oikeastaan ihan hyväkin nähdä miten koira pystyy työskentelemään kun alueen poikki menee tuoreet jäljet, kertoo motivaatiosta ja keskittymiskyvystä paljon.
Ensimmäisen maalimiehen jemma.
Keijolla oli kolme maalimiestä, ensimmäinen kaivon renkaassa, toinen isossa metalliroskiksessa ja kolmas rinteen juurella kumpareen takana. Keijo työskenteli hyvin mutta ilmaisuissa oli selvästi ongelmaa, pätki ja ravisteli päätään. Toisen piilon tarkensi, haukkui muutaman kerran ja tuli pois. Palasi kyllä piilolle ja autettuna ilmaisi. Annoin koiran etsiä ja ilmaista vielä viimeisen maalimiehen, muuten se oli ihan tavallinen reipas itsensä. Keijo ei ikinä hauku maalimiestä huonosti tai jätä tätä, joten jokin oli varmasti vialla. Tarkistin sen korvat, molemmat näyttivät puhtailta mutta toisessa oli lievä paha haju.
Treenin jälkeen perusposeeraus.
Treenattiin kaikki koirat ja lopuksi myös Nakke pääsi etsimään - tehtiin niin, että minä jäin piiloon ja Tomi ohjasi koiraa. Nakella oli hyvin hauskaa ja löysihän se minut, haukkui ja sai palkaksi rakkaan pallonsa. 💓
Onnellinen saksanpaimenkoira. ⚽
Treenien jälkeen soittelin Eläinklinikka Hakametsään, jonka tiesin päivystävän lauantaina. Heillä ei ollut ruuhkaista, joten vein Keijon sinne. Eläinlääkäri tutki korvat ja siellähän oli reipas tulehdus. Ei olisi kyllä uskonut, koira on muuten ollut ihan normaali ja lääkärissäkin hyppäsi itse pöydälle ja antoi tonkia korviaan ilman mitään ongelmia. Kotiin viemisiksi saimme kipulääkkeet ja Canofite-tippakuurin. Vaivan pitäisi olla hoidettu kymmenessä päivässä ja sen jälkeen tämä koira, jonka sydän lyö kuulemma kuin urheilijalla, voi jatkaa taas treenejä. 😎 Huomenna otankin Ripan hallitottisvuorolle! Keijolla ei ole koskaan ollut korvissaan mitään ongelmaa, toivottavasti tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta.
Tutkimuspöydällä.
Onneksi huomattiin vaiva ja saatin nopeasti aika eläinlääkäriin. Nyt koira on saanut kipulääkkeen ja nukkuu tyytyväisenä kotona. Olen kerran aikaisemmin vienyt koiran eläinlääkäriin kun se leikki normaalia huonommin pallolla tottistreenien yhteydessä - sillä oli märkäkohtu.
Potilas päiväunilla.
Eilen koko lauma kävi Tampereen koirauinnissa, oli kyllä taas tosi lystiä vaikka on aika homma pestä koko poppoo ennen ja jälkeen uinnin. Mutta oli niillä hienoa, jopa Nakke ui kunnolla eikä vain kellunut. 😊
Eilisen ohjelma oli lähinnä lepoa ja liikuntaa sopivassa suhteessa eli paljon lepoa. Tänään oli tarjolla Porvoossa rakennusetsintätreeniä talossa, jossa Keijo on aiemmin käynyt kaksi kertaa (viimeksi pääsiäisenä 2016).
Omaa vuoroaan odottelemassa.
Keijolle laitettiin kolme ihmistä piiloon, kaikki niin etten tiennyt heidän olinpaikkojaan. Ensimmäinen oli vaikein, koska sijaitsi korkealla katonrajassa kaapin päällä ja ihan lähetyskohdan lähellä. Toinen saman käytävän loppupäässä olevan huoneen kaapissa ja kolmas sitten eri käytävän perällä huoneessa olevan levyn ja romujen takana.
Ensimmäinen maalimies oli piiloutunut kaapin päälle.
Piilot olivat koiralle kohtalaisen hankalia mutta se työskenteli hyvin ja malttoi tarkentaa ne loppuun saakka eikä ruvennut haukkumaan mitään hajun reunoja. Etenkin ensimmäinen oli kiva nähdä kun oli eniten virtaa sille lähtiessä ja tarkentaminen tietysti vaikeinta. Lisäksi sillä ei ole ollut koskaan maalimies noin korkealla ja silti se selvitti piilon hyvin.
Vaikuttaa siltä, että nyt tällaista etsintäkokemusta on karttunut sen verran että nenänkäyttö on todella parantunut. Totta kai koira on edelleen nopea ja autan sitä pysymään hyvällä toiminta-alueella sen minkä voin. Lähetyksissä odotan kierrosten tasaantumista, piiloilla ollaan löytöjen palkkaamisen jälkeen hetki rauhassa, siirtymiset vien hallinnassa enkä liina kireällä jne.
Toisen maalimiehen kaappi.
Kaikilla löydöillä oli todella hyvät ilmaisut taas, ne ovat kyllä ehdottomasti Keijon vahvinta aluetta. Se ei ollut häirinnyt mitenkään ketään maalimiestä vaan käytti kaiken tarmonsa ilmaisuun. Suurkiitos jälleen Ammille mahdollisuudesta treenata rakennuksessa. 💙
Kolmas oli tuon levyn takana, kuulemma oli tuntunut siltä että koira kohta kaataa levyn.
Todella tyytyväinen olen, nyt näyttää hyvältä tämä homma. Tehdään vielä muutama tämmöinen etsintätreeni erilaisissa ympäristöissä, sitten voidaankin keskittyä muihin juttuihin ja odotella kevään tuloa. Toivottavasti tulee paljon lunta ja saadaan ladut kuntoon, Keijolla voi olla onni päästä kokeilemaan olisiko siitä valjakkohiihtoon ihan oikean hiihtäjän kanssa. Pidetään kovasti 👍😊!!
Perustyytyväinen mies treenin jälkeen.
Illalla oli vielä hallitottisvuoro, vähän myöhästyttiin sieltä ja mielessä kävi kieltämättä perua koko homma mutta onneksi en tehnyt niin. Viimeksi hallilla oli aluksi ongelmana se, että koira pyrki haistelemaan lattiaa palkkaamisten välissä. Näissä tilanteissa oma hermo kiristyy nopeasti, ärsyttää mokoma haistelu vaikka koira tekeekin muuten hyvin töitä. Treenikaveri ehdotti niinkin monimutkaista kuviota kuin että heti palkan jälkeen kutsun koiraa.. 😀 Ei tarvinnut kuin pari kertaa tehdä, ei jäänyt enää ihmettelemään kertaakaan mitään maton hajuja.
Tehtiin ihan perustreeniä; vietistä luoksetuloja, maahanmenoja, istumisia, seisomisia ja myös hyppyjä pitkästä aikaa, Hyppyytin siten että jätin vain esteen taakse istumaan ja menin toiselle puolelle, käsky "hyppy" ja palkkasin koiran kun se ylitti esteen ja tuli eteen istumaan. Tein ensin madalletulla esteellä, sitten korotettiin 90 senttiin. Keijo ei pyrkinyt kertaakaan kiertämään tai muuta, hyppää tosi keskittyneesti ja hyvin. Lopuksi vielä paikallaolo, jonka jälkeen vein koiran pois. Oli kyllä todella onnistunut treenikokonaisuus, tottis on kiva laji ja onneksi ehdin treeneihin ja jaksoin vielä lähteä. Koiraa ei väsyttänyt pätkääkään...
Lopuksi vielä yksi versio päivän treeniporukan ryhmäkuvasta. Keijo on ylärivissä vasemmalla, sen vieressä Brufinn-lauma, alhaalla sitten vasemmalla Rocky ja Hali, oikealla Kaapo. Oli järkevämpiäkin kuvia mutta tämä oli hauskin. 😂
Pikku-Hali näyttää Kaapolle kieltä! Kuva: Katri Nevalainen
Keijon kynsi hajosi viikko sitten tapaturmaisesti Porin reissulla. Päädyin kotikonsteihin sen hoidossa, aluksi se oli tietysti tosi kipeä. Tarjosin kynnelle Betadine-kylpyjä ja yritin varovaisesti viilata sen verran, ettei repeäisi lisää. Ulkoillessa käytettiin suojaa ja putsaamisen jälkeen laitoin EMT-geeliä. Samalla mietin päästäänkö osallistumaan loppiaiseksi sovittuihin treeneihin.. 😀 Kipeällä tai toipilaalla koiralla kun en treenaa. Sama koskee antibioottikuureja ja muita lääkityksiä, jolloin koiran kaiken energian on syytä mennä vain parantumiseen. Kynsi kuitenkin parantui aivan sairaan nopeasti, Keijo antoi viilata ja leikata sitä muutaman päivän kuluttua eli kipua ei ollut.
Kotikonsteilla parannettu kynsivamma.
Käsittämätön tuote, tällä paranee näköjään vamma kuin vamma aika nopeasti!
Loppiaisena Pirkanmaalla oli niin kova pakkanen, että treenit jouduttiin siirtämään seuraavalle päivälle. Tänään keli oli lauhtunut kovasti ja aamulla teippasin laastarilla kynnen, tarkistin toki samalla aristaako koira sitä mitenkään mutta ei onneksi. 😍 Johan tässä viikon verran on vain levätty ja köllötelty - koirakin kaipasi toimintaa!
Sairasloma-ajan hommia, lämpöä ja läheisyyttä. 💙
Päivän treenipaikka on betonivalimon piha-alue. Keijo ei ole käynyt siellä koskaan aikaisemmin, joten tavoitteena oli jälleen vahvistella sinnikästä itsenäistä työntekoa, hankalia piiloja ja niiden tarkentamista. Laitoin kolme maalimiestä, kaikki valmiina mutta pitkähköjen välimatkojen päähän toisistaan rakennuksen molemmin puolin ja sen päätyyn.
Ensimmäinen löytö tuolla jossain.
Koiran töihinlähtövire oli melko korkea. Ensimmäinen maalimies oli betonilevyjen välissä kuormalavan takana, Keijo irtosi hyvin ja teki hyvää työtä alusta saakka. Jonkin verran jalat veivät mutta ei liikaa - hajuun törmätessään se lähti välittömästi tarkentamaan ja ilmaisi komeasti maalimiehen. Ilmaisun jälkeen pidettiin kierrostentasaamishetki ja jatkettiin kun koira oli siihen sopivassa tilassa.
Toinen maalimies pötkötteli pajukossa.
Toinen maalimies oli kaikkein vaikein, Keijo sai kaukaa hajun mutta tarkentaminen tuotti paljon päänvaivaa. Se kuitenkin teki hyvää tarmokasta työtä eikä kysellyt ollenkaan apua minulta, lopulta aluskasvillisuuden seassa maannut ihminen löytyi ja jälleen hieno ilmaisu.
Kolmannen maalimiehen kätkö.
Kolmas kadonnut oli piiloutunut betonilevyjen väliin pressun taakse, se oli taas helppo. Keijo nappasi hajun ja paineli miltei suorinta tietä piilolle ja sukelsi pressun alta maalimiehen luokse ilmaisten tämän vahvasti. 💞 Viimeisein löydön jälkeen mukana ollut Keijolle vieras mies vielä haukutti sitä kesken loppupalkan (lue: purkin kanssa elvistelyn) ja sehän tälle tomeralle keltaiselle pojalle kyllä sopi! Haukkui hyvin ja puri purkkiaan ihan kivalla otteella. 😎
Olen hyvin tyytyväinen päivän treeniin, nyt näitä on sen verran jo tehtyinä että koiralla on oikea ajatus heti aloitettaessa: kadonneen henkilön etsiminen ja ilmaisu. Se yrittää kyllä ratkaista jonkin verran ongelmia jäljestämällä mutta toisaalta tuonne alueelle muodostui selkeitä polkuja ja sitä saa mitä vahvistaa - jälkeä on tehty enemmän. 😜
Treeneissä oli mukana koiria, joilla ei ole juurikaan kokemusta henkilöetsinnästä muualla kuin metsämaastossa. Ne olivat aluksi hieman hämillään tilanteesta mutta sitten lamput syttyivät. Uskon vahvasti siihen, että tämän kaltaiset treenit vahvistavat koirien osaamista ja ongelmanratkaisukykyä. Keijon seuraava treeni on rakennusetsintää, sinne luvassa jälleen uusia koiralle sopivia haasteita.
Treenien jälkeen meille oli katettu anoppilassa pöytä ja Keijolle nojatuoli.
Loppuun sorsakoirakevennys. Reino-veli laittoi Keijolle joululahjaksi tuollaisen pehmosorsan, jonka avulla voimme treenata noutajan hellää otetta... Reino-veli kun luulee, että Keijo murskaa linnut kuin ne olisivat Orthex-rasioita - sehän ei pidä paikkaansa!
Reino-veljen joulukortti Keijolle.. 🎄🎄
Otimme tietenkin haasteen vastaan ja kuvasimme pätkän siitä, miten labradori pitelee sorsaa niin nätisti ettei sorsan ääntelymekanismi värähdäkään! Vai miten se meni...
Taannoisen Varikkovierailun jälkeen jälkeen jäi kismittämään koiran toiminta siellä. Eniten se, miten ihmeissään Keijo oli ja apujen kysely. Voi olla, että sille oli liikaa iso ihmismäärä ja joka puolella ollut jää - mene ja tiedä mutta outoa kun yleensä sen ongelma on enemmän ylivire ja liiallinen juokseminen. Olen pyytänyt eri tahoilta mahdollisuuksia päästä treenaamaan vastaavissa paikoissa ja uuden vuoden aatoksi saimmekin kutsun treeneihin Poriin Länsi-Suomen pelastusharjoitusalueelle. Kiitos Mia Sandelin ja Satakunnan Pelastuskoirat ry. 💗
Panoraamakuva harjoittelualueesta.
Ensisijaisesti lähdimme etsimään ulkopuolisen ihmisen ideoita ja näkemyksiä Keijon henkilöetsinnän perusongelmiin; juoksemiseen, siitä palkkautumiseen ja vaihtelevaan nenänkäyttöön. Keijo on kyllä aidosti mielissään jos löytää maalimiehen, haukkuu aina erinomaisesti jne. Mutta se ei juokse sillä ajatuksella, että oikeasti etsisi maalimiestä tai palaisi halusta löytää sellaisen vaan palkkautuu jo siitä, että pääsee tekemään jotain.
Ensimmäisen kierroksen toinen löytö, tässä tasataan porukalla kierroksia.
Ensimmäisellä kierroksella oli kolme maalimiestä valmiina. Koiralla oli hyvä töhinä päällä, nyt se oli selvästi varikkotreenejä paremmin lähdössä etsimään ihmisiä vaikka oltiinkin vieraassa erilaisessa paikassa. Ensimmäinen maalimies oli lavalla, joka oli peitetty pressulla. Haukahti ensin muutaman kerran pressua, lähti sitten kiertämään piiloa mutta palasi nopeasti ilmaisemaan. Toinen maalimies makasi missälie kärryssä ja kolmas lentokoneen hylyssä (videolla tämä viimeinen löytö). Lentokoneen hylyn lattian liukkaus oli aiheuttanut hieman päänvaivaa mutta ilmaisi sitten kuitenkin ihan hienosti.
Mia näki nopeasti muutaman seikan, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Ensinnäkin koiralle enemmän treenejä tällaisissa ympäristöissä, joissa se joutuu käyttämään nenäänsä. Nenänkäyttö on erinomaista kunhan kierrokset saadaan pysymään hyvällä toiminta-alueella. Siihen taas kokeiltiin vaikuttaa palkkaamisen jälkeisellä rauhoittumisella. Koiran annettiin pitää tyhjää palkkarasiaa ja tasata kierroksiaan. Siitä näki hyvin selvästi kun se oli valmis jatkamaan, sitten vain jatkettiin. Mitään kiihdyttäviä leikkejä maalimiehellä ei kannata harrastaa, ne saavat koiran vain vieläkin kuumemmaksi jonka jälkeen sen työskentely taas huonontuu.
Mian mielestä koira ei ollut aivan varma mitä on tekemässä ja mihin hajuun pitää reagoida (kokemuksen puutetta), hän kehui koiraa kun se reagoi maalimiehen hajuun. Tätä en tietenkään itse pysty tekemään jollen tiedä missä maalimiehet sijaitsevat, mutta sen sijaan minun pitää kehua koiraa kun se on löytänyt maalimiehen ja ilmaissut tämän. Sehän tekee kuitenkin silloin sitä, mitä olen siltä toivonut. Olen tähän saakka ollut tosi näkymätön näissä(kin) tilanteissa mutta näin saadaan ehkä painotettua vielä lisää sitä, miksi oikein juostaan.
Ensimmäinen kierros kunnialla selvitetty!
Toisella kierroksella oli kaksi maalimiestä, toinen laivan yläkannella jonne koiran oli mentävä ritilärappusia pitkin. Keijo otti hyvin hajun mutta ei tajunnut mitä kautta pääsee ylös. Menimme sitten itse rappusten kohdalle, jolloin se hoksasi ne ja meni sujuvasti ylös. Kuitenkin sille tuli joku henkinen hiki ja palasi takaisin eikä jatkanut maalimiehen etsimistä ylhäällä. Otin askeleen rappuja kohti, jolloin koira pyyhkäisi takaisin rapusiin ja suoraan oikealle avoimesta ovesta sisälle - kohta kajahti ilmaisu. 😊 Jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä ollut järkevä jättää tähän mutta eivät nämä järkevät ajatukset koskaan tule silloin, kun niitä tarvittaisiin.
Ylös ja oikealla olevasta ovesta sisälle, siellä se maalimies oli!
Toinen maalimies oli isohkon konttirakennuksen toisessa kerroksessa. Toiseen kerrokseen meni ritilärappuset, koira lähti niitä hienosti mutta palasi takaisin eikä ollut oikein halukas menemään uudelleen. Ihmettelin tätä vähän koska kuitenkin teki ihan toisennäköistä työtä edellisissä, vaikeammissa, rapuissa. Lopulta se kuitenkin tuli rappuset auttamatta ja jatkoi etsimistä.
Maalimies oli aivan jossain perällä pimeässä lattiassa olevassa reiässä. Koiralla oli isoja ongelmia paikallistaa hänet huoneesta, joka oli myös täynnä erilaisia matalia seiniä, hieman sellainen labyrinttimainen ratkaisu. Mia meni lähemmäs maalimiestä ja auttoi valolla koiraa, lopulta Keijo haukkuikin maalimiehen haukuttuaan ensin mm. viereistä seinää.
Syvänne, jossa maalimies oli, on tuolla meidän takana.
Piilo oli todella vaikea ja ilmeisesti maalimiehen sijainniksi oli tarkoitettu jotain toista paikkaa. Yksi liian vaikea piilo ei kuitenkaan riko koiraa ja perille päästiin joka tapauksessa. Hyvin huomasi että koiralla meni todella kovaa viimeisen palkkaamisen jälkeen ja vietettiin aika kauan maalimiehen luona aikaa että se rauhoittui. Hyvällä fiiliksellä lähdettiin tilasta pois ja ihan kivasti tuli ritilärappuset alas.
Viimeisen maalimiehen piilopaikka isossa punaisessa konttirakennuksessa.
Kokonaisuutena olen todella tyytyväinen. Keijo teki itsenäisesti töitä, kyllä se käy minun sijainnin merkkaamassa mutta ei avunpyyntömielessä. Vaikka sillä oli vähän hiki ritilärappusten kanssa, sen toimintakyky ja työhalu ovat sitä luokkaa että se selvittää vaikeudet nopeasti. Minua myös muistutettiin että porukan muut koirat ovat kiipeilleet rappusia säännöllisesti pienestä saakka...
Uuden vuoden juhlinta typistyi meidän osalta aika vaatimattomaksi, tulimme illaksi kotiin enkä ole varma olinko enää vuoden vaihtumisen aikaan hereillä. 💤
Toimintapäivän jälkeen maistuu uni. 💛
Aamulla huomasin, että Keijon kynsi on haljennut - luultavasti eilen jossain ritilärappusessa. Jäin miettimään olisiko se mennyt ennen viimeisen maalimiehen etsimistä, johtuiko osa sen vaikeuksista tästä vai ei - ei voi tietää. #kootutselitykset
Oli miten oli, toivotaan nyt että tämä parantuu helposti ja niin ettei kynttä tarvitse kuoria. 😭 Tottistreenit olisivat alkaneet tänään, meillä on tammi- ja helmikuun ajaksi kerran viikossa vuoro hallissa, muuten tehdään sitten ulkona. Nyt kuitenkin parannellaan kynttä...
Tekevälle sattuu. 😖
Lopuksi kuitenkin vähän vuoden 2017 suunnitelmista ja tavoitteista, vaikka tämä nyt lähtikin tapaturmalla käyntiin. Mutta sepä onkin tärkeintä, että on terve koira ja ohjaaja - ilman niitä ei saavuteta mitään. Koerintamalla on ajatuksena tänä vuonna yrittää tehdä alkukaudesta JK2 ja lopussa ehkä JK3. Haku on iso kysymysmerkki - JOS saamme säännöllisesti treenejä, tavoitteena on tänä vuonna HK1. On kuitenkin selvää, ettei tämä laji ole meidän vahvinta osaamista tässä vaiheessa ja tavoitteet sitten sen mukaan.
Nomesta en ole vielä varma, voi olla että kaivan damit kaapista mutta voi olla etten. Riippuu ihan siitä onko aikaa vai ei ja osuuko aikataulut treenikaverin kanssa yksiin, nome on kuitenkin auttamatta meidän prioriteettilistan hännillä. Käytännön metsälle sen sijaan palan halusta päästä tänäkin vuonna! Ystäväni sanoin mullon sellainen fiilis, että 2017 tulee olemaan hiano koiraharrastusvuosi! 😊
