Talvihaut

Syksyllä ajatus oli, ettei talvella tehdä paljon ilmavainuhommia. Kuinkas ollakaan, eilinen treeni mukaan luettuna erilaisia hakutreenejä talvelle on kertynyt seitsemän kappaletta. En mielelläni treenaa samassa paikassa jatkuvasti ja olemmekin saaneet toteutettua nämä siten, että samaa aluetta on käytetty korkeintaan kaksi kertaa. Joulukuun puolen välin tienoilla aloitettiin Porvoon varikolta, jossa Keijo teki varmasti elämänsä huonoimman harjoituksen. Toisaalta sen vuoksi sitten todettiinkin jälleen, että koira tarvitsee lisää harjoitusta nenänkäyttöön ja kokemuksia erilaisista piiloista - ei ollut turha reissu. 👍

Eilen oli tuulinen ja aurinkoinen treenipäivä, olimme toista kertaa samalla teollisuusalueella mutta maalimiehet toki eri paikoissa. Ensimmäinen oli rinteessä. Viimeksi Keijo tarvitsi vähän kannustamista jatkaakseen rinnettä ylös mutta nyt ei ollut mitään ongelmaa, sai kaukaa hajun ja paineli sen perässä määrätietoisesti rinteeseen ja ilmaisi.

Toinen maalimies oli noin metrin korkeudella olevassa vaakalaatikossa lakanan alla. Kun koira löysi maalimiehen, se oli hypännyt tämän päälle ahtaaseen tilaan ja kääntynytkin siellä vielä - olisiko tästä vähän hämmentynyt koska kävi tämän jälkeen nopeasti minun luona mutta palasi itsenäisesti takaisin ja ilmaisi ihan mukavasti. Tätä löytöä ennen koira suoritti maltillista etsimistyötä ja yllätyksekseni jopa tarjosi hallintaa pyytämättä sen sijaan, että olisi vain kaahannut pitkin pihaa. 😊 Tämä ei toki ole tavoite mutta tässä tapauksessa kelpo ratkaisu ja hyvin lähti sitten taas hommiin.

Olen Porin treenin jälkeen ottanut mukaan rauhoittumiset ja hallinnan, joiden avulla autan koiraa pysymään järkevällä toiminta-alueella. Ehkäpä näistä on sitten ollut apua, mene ja tiedä. Ehdottomasti hyvää on tehnyt myös se, että treenejä on saatu järjestettyä kohtalaisen säännöllisesti.

Kolmas maalimies oli alueen perällä olevalla maitolaiturilla, siinä oli Keijolla vähän askarreltavaa että sai paikallistettua hajun lähteen. Erityisen hienoa oli se, että koira selvästi mietti ilmaiseeko alhaalta mutta sitten kuitenkin yritti vielä tarkentaa ja löysi portaat ylös. Täällä otettiin lyhyt ilmaisu ja siinä ole se treeni. 💪

Hirveän tyytyväinen olen itseeni, koiraan ja talven nenäpuuhiin. Seuraavaksi tehdään varmasti piilotreenejä, mökkikylää yms. kunnes päästään keväällä metsään (jossa koira tietenkin toimii nyt kuin unelma! 👌😅).

Päälliköllä homma hallussa. 😎

Esine!

Meillä on mitä ilmeisimmin esineruutukausi menossa, tein molemmille pojille esineruudun sekä lauantaina että maanantaina. Toki tottis on myös työn alla, siellä ei sinällään mainittavaa - Keijon kanssa olen rakennellut etenmenoa mutta vaihtelun vuoksi myös noutoa ja jääviä liikkeitä juoksusta. Ripa puolestaan tekee jo pikkupätkiä seuraamista ja vahvistan sitä kaikesta röyhkeydestä sekä aktiivisuudesta. Myös hyppyä olemme tehneet hallissa, tässä Ripa hyppää n. 80-senttisen esteen:

Lauantain esineruutu oli 50 metriä syvä kaistale, jossa neljä esinettä (kaikki taka-alalla). Keijo teki ehkä kaikkein parhaan ruutusuorituksensa koskaan, lähti etsimään keskittyneesti ja palautti kaikki asianmukaisesti käteen. Haetutin sillä kolme esinettä ja ne nousivat varmasti ja supernopeasti. 😊

Takakulman muovikeila löytyi.

Ripa vaikuttaa ruudussa koiralta, joka pysyy hyvin tallatulla alueella, etsii vain lähetetyltä kohdalta ja palaa takaisin seuraavaa lähetystä varten jollei löydä esinettä. Se haki kaksi esinettä ja kun toinenkin tuli käteen, lopetin siihen. Nenäänsä se käyttää tarkasti eikä kärsi liiallisesta tilannenopeudesta.

Lauantain esineet. 

Treenin jälkeen koirat tarhaan, Ella kävi tutustumassa poikiin.

Maanantaina teimme isomman ruudun, koko suunnilleen 40x50m ja kolme esinettä. Esineet olivat pienempiä kuin lauantaina. Keijo oli jo autolta otettaessa semmoisilla kierroksilla etten yllättänyt kun sen työskentelyssä oli uusia elementtejä... 💨 Se pureskeli esineitä, pudotteli (!!) niitä luovutuksessa.. Toista esinettä tuodessaan se haistoi kolmannen ja vaihtoi esineet vaikka koitin toki kutsumalla kannustaa tuomaan toisen loppuun. Tästä kaikesta on tietysti video, toisin kuin lauantain treenistä. 😄

Hyvää treenissä oli se, että kokonaisuutena aikaa kului alle kolme minuuttia ja todistetusti Keijo juoksee nenä auki VAIKKA suussa on jo esine. 😅 Huonot luovutukset eivät ole olleet tavallisia kuten ei myöskään esineen vaihtaminen - luottavaisin mielin siis eteenpäin. Tärkeintä on mukavat koirat, joiden kanssa voi treenata. Se on kuitenkin maailman parasta vastapainoa arjen erilaisille ongelmille ja stressille.

Maanantain esineet, Make America Great Again! 😏 

Hyvää nimipäivää Keijo! 🌹

Hommat etenee

Lauantaina hakutreenit pidettiin uudessa paikassa varikko-alueella. Keijolle piiloutui kolme maalimiestä, ensimmäinen kontin perälle, toinen rinteeseen puiden väliin ja kolmas isoon halliin hiekkakasojen taakse.

Etenkin ensimmäisen kohdalla tarkentamisessa oli aika homma. Kontin sivulla oleva ovi oli auki mutta vahvin haju ei tuntunut tulevan sieltä vaan edestä ja Keijo haukkuikin hetken tomerasti ulkopuolella kunnes turhautui ja jatkoi itse tarkentamista. Lopulta se keksi oviaukon ja hetken emmittyään hyppäsi konttiin ja ilmaisi maalimiehen. Erinomaista päänvaivaa ja oivallusta, erityisesti pidin siitä ettei se jumittanut haukkumaan seinää vaan selvitti lopulta tiensä maalimiehen luokse. Tässä hajun tarkentamisesta ja ongelman ratkaisusta video:

Toisen kohdalla näkyi luultavasti kokemattomuus, eteni aktiivisesti aluetta etsien hajua mutta saavuttuaan rinteen juurelle, ei lähtenyt kiipeämään ylös vaan antoi maaston ohjata itseään voimakkaasti. Ratkaisin asian kipuamalla itse rinnettä ylöspäin jolloin koira tietenkin lähti myös sinne ja sai jossain vaiheessa hajun, jonka tarkensi loppuun. Jälleen ilmaisu oli hieno. 💜Tässäkään ei päästy omaan tasoon nähden helpolla mutta maaliin silti, joten kokemuksena hyvä.

Kolmas maalimies oli ison, molemmista päistä avonaisen, hallin reunassa hiekkakasojen välissä. Tämä oli Keijolle helppo, se sai hajun kaukaa ja pyyhkäisi hämärään halliin varmana asiastaan. 😊

Herra Hakukoira.

Kotona ollaankin sitten tehty pikkutottiksia normaalia useammin, sekä eteenmeno targetille että noutokapulan ote ovat edistyneet. Sinällään ei kovin kummoista matikkaa, tekemällä oppii. 😜 Olen videoinut joitain treenejä tarkkaillakseni itseäni, lähinnä etten tuo-käskyä antaessani tunge kapulaa koiran suuhun. Ohessa muutama video tämän illan treenistä, aluksi pari noutoa lopuksi eteen + maahan. Kyllä se kotona osaa!

Ripalle olen tehnyt seuraamista perusasennon ja käännösten kautta niin että on tarkkaavainen, pysyy oikealla paikalla ja onnistuu hyvin. Haluan sen itseluottamusta vieläkin korkeammalle. Noutokapulaa olen naksutellut, vahvistanut sen ottamista sekä maasta että ohjaajan edessä istuen. Nyt voi jo venyttää vähän kapulan pitoaikaa, haluan yrittää tätäkin rakentaa ilman ylimääräistä painetta.

Ripalla luu haudattuna? 

Sunnuntaina vietin omia synttäreitäni. Keijolle mieluisin homma taisi olla kermavaahdon vatkaaminen - tarkemmin vispilöiden nuoleminen. 😃 Vieraiksi saapui lapsia ja sekös Keijolle sopi, se osallistui kaikkiin leikkeihin täysillä ollen milloin poliisikoira tai rosvo. Arvostan sen mutkattomuutta lasten suhteen eikä lapsiakaan haitanneet sen märät pusut koska Keijo on ihana.

👀

Kakunsyöntiä, toinen syö ja toinen vain odottaa että saa nuolla lautasen. 

Pikkuista treeniä ja rentoutumista

Sunnuntaina oli jopa aktiivinen treenipäivä, treenattiin sekä päivällä että illalla. Keijon kanssa tottelevaisuutta ja Ripalle päivällä keppitreeni ja illalla tottelevaisuutta. Muuten ollaankin oltu melko hissuksiin, tehty pikkutottiksia lähinnä sisällä ja levätty.

Keijon kanssa on edelleen paneuduttu maahanmenoon minusta etäällä olevalle targetille (leikkuulauta) ja noutokapulaotteeseen. Leikkuulauta tuottaa koiralle jo kovasti fiilistä ja se lähtee hyvin sen luokse. Välillä hakee vain makupalan, välillä käsken ensin maahan ja sen jälkeen palkkaan laudalle ja olen jonkun kerran käskenyt maahan sen jälkeen kun on ottanut makupalan. Kokonaisuutena homma sujuu jo paljon paremmin. Ehkä me vielä saadaan kasaan eteenmeno maahanmenon kanssa. 😅 

Keijo ja keltainen leikkuulauta. 🌞

Kapulapeli on edistynyt kovasti, nyt koira malttaa odottaa edessä istuen lupaa ottaa kapulan suuhun ja se pitää sitä hyvällä otteella vaikka pidänkin kapulasta kiinni hetken aikaa. Sitten irrotan otteeni, vapautan hetken kuluttua ja kehun kovasti. Kapula ei ole pyörinyt suussa lainkaan, jännä nähdä pyöräyttääkö koira kapulaa vielä ennen luovutusta - kivaa vaihtelua ollut kuitenkin treeniin. 👍

Keijon kapula, älä koske..

Ripan edellinen janatreeni osoitti että jälki vei voiton eikä keppi aiheuttanut mitään reaktiota, niinpä tein sille 12 kepin jäljen, kepit aika lähellä toisiaan (max 20 metriä). Ripa oli heti jälkimoodissa kun virittelin liinan ja jälkivaljaat. Se lähti jäljestämään hyvin ja sillä hetkellä kun oli ekan kepin kohdalla, laitoin semmoiset bileet käyntiin että varmasti tuli selväksi asian merkitys. 🎉 Koira otti kepin suuhunsa, leikin sillä sen kanssa ja palkkasin ruoalla.

Olin tyhmänä astunut keppien päälle ja osa niistä oli painunut luonnollisesti lumen alle mutta Ripa ei mennyt halpaan vaan kaivoi niitä esille! Katsotaan nyt miten homma etenee mutta tälle jäljelle jäi vain yksi keppi, kaikki muut koira etsi ihan vimmalla. Se suorastaan alkoi etsimään keppejä jäljeltä eikä vain kaahannut jälkeä eteenpäin. 😌 Teen näitä varmaan vielä yhden tai kaksi mutta sen jälkeen taas enemmän oikeaa jälkeä eli enemmän jäljestystä ja sitten jäljen tärkein asia keppi!

Ei oo mikään länäkorvamies kun on selvitynyt hommista kunnialla!

Sunnuntai-iltana tottishallilla viriteltiin vähän erilainen este mutta hyppivät nuo senkin yli. Keijolle naksuttelin vain targettihommia ja maahanmenoa mutta Ripa sai tehdä seuraamista ja jälleen hyppyä. Seuraamisessa sillä tuli vähän epävarmuutta, täytyy työstää seuraamispaikkaa ja ennen kaikkea hyvää fiilistä vielä paljon. Estettä tein edelleen apuohjaajan kanssa siten, että molempiin suuntiin sai palkan. Ripa kokeili jos nakkia saisi vaikka kiertää esteen, korjasin sanallisesti ja sille tuli vähän paha mieli mutta se kuitenkin pääsi siitä yli ja hyppäsi asianmukaisesti kiertelemättä sen jälkeen. Loppu hyvin kaikki hyvin. 

Este, jonka kanssa on käytetty luovuutta.

Maanantai olikin vapaapäivä, tehtiin leppoisaan tahtiin koti- ja yhdistyshommia, joiden jälkeen oli pakko lähteä ulkoilemaan. Oli niin kaunis talvipäivä, vuoden hienoimpia!

Minä ja meidän koirat.

Lenkin jälkeen koirat lepäsivät melkein koko illan. Etenkin Keijo on Helmiinan käsittelyn jälkeen ollut kotona merkittävästi rauhallisempi. En tiedä liittyvätkö asiat toisiinsa, voi toki olla että se on juuri nyt aikuistunut. Treeneissä se on aivan yhtä energinen kuin aina, samoin lenkillä. Olipa syy mikä hyvänsä, mukava kun koira ei liikaa säädä jotain silloin kun se voisi levätäkin.

Rentoa porukkaa.

Helmikuussa on luvassa jälleen hakutreenejä uudessa ympäristössä ja tottisvuoroja hallilla kuun loppuun saakka. Jonkun taajamajäljenkin voisi tehdä vielä niin kauan kuin on lunta, vaikkei niissä nyt sinällään ollut mitään erityistä vaikeutta. Kokemus luo kokemusta ja vaihtelu virkistää vai miten ne sanonnat nyt menivätkään? 😉

Huoltoviikko

Keijon viikko on jatkunut maanantain treenien jälkeen melko veltosti mutta terveyttä edistäen: keskiviikkona lihashuolto ja tänään korvakontrolli.

Olimme varanneet lihashuoltoajan meille uuteen paikkaan, Helmiina Kauhaselle Koirahieronta ja kuntoutus Helmiin. Helmiinalla on vahva ammattitaito ihmispuolelta ja hän hyödyntää työssään myös jäsenkorjausta. Keijolla ei ole ollut mitään näkyviä ongelmia kehonsa kanssa mutta pidän erittäin tärkeänä menevän koiran säännöllistä lihashuoltoa. Mitä pidemmillä väleillä tsekkaa, sitä isommiksi mahdolliset ongelmat pääsevät kehittymään.

Aluksi katsottiin ulkona liikkeet kaikista suunnista ravissa ja käynnissä. Tämän jälkeen siirryttiin sisälle ns. patjoille. Liikkeissä huomio kiinnittyi etuosan sidottuun askeleeseen, meno oli reipasta mutta etujalkojen liikeet hieman "töpöttävät". Keijo veivasi hoitohuoneessa aikansa kunnes pyysin sen patjalle pötkölleen ja käsittely voitiin aloittaa.

Melko tyytyväisellä ilmeellä hoidettavana. 

Täysin puhtain paperein ei tällä kerralla päästykään. Keijon rintarangan 3-4 ja 4-5 -väleissä oli fasettilukko, joka vaikuttaa lapojen ja tätä kautta myös etujalkojen liikkeeseen. Kylkiliitokset olivat tukkoiset, niitä hoidettiin avaamalla nivelpintoja jäsenkorjauksella ja leveän selkälihaksen  (m. latissimus dorsi) sekä kylkivälilihasten hieronnalla.

Lannerangan ja ristiluun alueella havaittiin kireyttä. Takajalassa esiintyi tärinää, joka provosoitui lannealueen ja takajalan lähentäjien kevyessä käsittelyssä. Viime kesän takajalan hermopinne on todennäköisesti vaikuttanut takajalkojen ja lanneselän jännitystilan syntymiseen mutta alue vastasi hoitoon erinomaisesti ja tärinä loppui. Myös niskassa C0-1 -väli oli tukkoinen mutta se avautui pehmeällä mobilisoivalla tekniikalla. Aiemmin kukaan ei ole käsitellyt yhtä tarkasti myös varpaita ja häntää, etujalan varpaasta löytyikin lukko. Aikaa kului kokonaisuudessaan miltei kaksi tuntia, koiraa ei ole ikinä käsitelty yhtä kattavasti. 👌 Keijo jaksoi hienosti ja erityisen tyytyväiseltä se näytti kallonpohjan lihasten käsittelyssä. 💖

Vaikka kirjoitettuna voi kuulostaa siltä, että koira on ihan romu, näin ei kuitenkaan ole. Keijo on erinomaisessa lihaskunnossa ja se tuntui osallistuvan hoitoon kovasti tosissaan. Häntä vain väpätti kun osuttiin hoidon tarpeessa olevaan alueeseen ja hyväkuntoinen nuori keho teki reipasta hyvää yhteistyötä.

Huollettua poikaa nukuttaa.

Keijo oli koko illan aivan raukea, nukkui tosi rauhallisena ja tyytyväisenä vaikka muu lauma lähti ulkohommiin. Välillä venytteli pitkään etuosaansa voidakseen jatkaa unia uudessa paikassa. Myös tänään se on venytellyt normaalia enemmän mutta energiatasoa ei voi enää kuvailla sanalla raukea...

Omaa vuoroa odottamassa.

Keijollahan todettiin sen elämän ensimmäinen korvatulehdus puolitoista viikkoa sitten. Olimme varanneet tälle päivälle kontrolliajan Eläinklinikka Hakametsään. Korva tutkittiin ja sen eritteistä tehtiin vielä viljely. Todettiin, että tulehdus on täysin parantunut ja korvat olivat erittäin siistit. 😍

Terveen on helppoa olla pöydällä. Tai missä tahansa. 

Jaan vielä kuvan, jonka piirtäjä on selvästi nähnyt meidät kaupunkilenkillä, kaunistellut sen verran että talutin on löysällä. 😏

SOME-hetki!