Hertta ♥ Keijo

Kyselijöitä ja tykkäyksiä on kyllä ollut, mutta Keijon elämän Tinderin ensimmäinen match on Hertta (Brufinn Joyful Heart). 💕 Hertta on terve kaksivuotias sekalinjainen narttu, joka on suorittanut taipparit ja toimii metsästyskoirana. Se on sinnikäs ja tarkka työskentelijä, iloinen ja tasapainoinen koira, joka suhtautuu avoimen luottavaisesti ihmisiin, toisia koiriin ja erilaisiin asioihin.

Hertta ja Keijo. 

Olen voimakkaasti luonnollisen lisääntymisen puolestapuhuja. Keskustelimme kasvattajan kanssa jo etukäteen siitä, ettei mahdollisuutta siementämiseen ole jollei astutus jostain syystä onnistu. Kirjoitin aiheesta blogiin marraskuussa (Jalostusasiat uroksen omistajan näkökulmasta).

Pelimies!

Luottavaisin mielin otimme Hertan vastaan 23. ja 25.3. Jo ensimmäisellä kerralla Hertta käyttäytyi tasapainoisesti ja varmasti vaikka joutui vieraaseen pihaan pimenevässä illassa. Keijo kosiskeli sitä, kuten asiaan kuuluu. Koirat saivat olla vapaasti ja muutaman lämmittelyhypyn jälkeen saatoimme vain todeta, että ne ovat nalkissa. 😊 Koko homma sujui helposti ja luontevasti - kuten sen kuuluukin sujua.

Keijo oli illan ehkä tavallistakin polleampi ja teki muiden koiriemme kanssa melkoista rikospaikkatutkintaa astutuspaikalla. Se on myös ottanut tavakseen käydä merkkaamassa paikan vieressä olevan koivun päivittäin useita kertoja, mikälie muistokoivu. 😉

CSI: Crime Scene Investigation.. 🔎

Toinen astuminen sujui yhtä helposti kuin ensimmäinen ja nyt jäämme odottelemaan kuinka monta pikku-Keijoa toukokuun lopulla putkahtaa maailmaan. Mikäli yhdistelmä kiinnostaa, lisää infoa kennel Mahottoman. Yksi narttupentu sijoitetaan. Huomenna on luvassa ns. arkeenpaluu hakutreenien merkeissä, saa nähdä vaikuttavatko uudet kokemukset työ-Keijoon.

Love is in the air! 💥

Silmäpeilaus: terve

Eläinlääkäriasema Eläinystäväsi Lääkäri järjesti 14.3. silmätarkastuspäivän. Tarkastajana oli Elina Pietilä, joka tarkasti Keijon silmät viimeksikin ja jonka sanaan luotan kuin vuoreen. Keijon todettiin olevan edelleen silmiltäänkin terve. 😊

Terveillä silmillä näkee. 👀

Noin muutoin viikko on ollut koiraharrastusmielessä aika tylsä, olemme käyneet töissä ja illalla kotona joku lenkki tehty. Tänäänkin oli lähellä käydä niin mutta innostuimme kuitenkin treenaamaan ensin kotipihassa pientä esineruutua pikkuisilla esineillä ja sen päälle eteenmenoa. Ei muuten mutta kevään mahdollinen ensimmäinen koe ei ole enää turvallisesti puolen vuoden päässä. 😁

Tallasin noin 2x2 metriä kokoisen esineruudun siten, että koira sai katsella kauempaa tamppaamistani. Jemmasin ruutuun pari pientä esinettä, euron kolikon ja pienen puisen pyykkipojan. Keijo lähti etsimään kovalla tohinalla, hetken malttoi pysyä pienessä ruudussa mutta pari kertaa laittoi rallivaihteen silmään ja haki isommalta alueelta palaten kuitenkin heti takaisin pieneen ruutuun. Aika nopeasti se kuitenkin keskittyi, toi minulle ensin kolikon ja heti sen jälkeen pyykkipojan. Taidan tehdä tällaisia sille jokusen nyt, jotta joutuu todella käyttämään nenäänsä eikä voi käyttää juoksemista mitenkään hyväkseen.

Siinä ne nyt ovat, hienosti meni poika! 💜

Eteenmenon tein yksinkertaisesti niin, että vein targetin omassa pihassa autotallin eteen, hain koiran ja lähetin eteen. Se lähti etenemään hyvin ja meni välittömästi käskettäessä targetille maahan. Nousi kyllä omatoimisesti ylös ennen palkkaamista mutta toisella kerralla malttoi sitten odottaa vapauttamista ja palkkaa. On tämä meillä kyllä vähän sellainen hohhoijaa-liike mutta edistynyt toki paljon. Eteneminenhän ei ole ollut ongelma mutta maahanmeno - lähellä ja kaukana, näköjään nyt menee mutta saattaa sitten nousta makuulta. 😅

Treenien jälkeen kävimme vielä pitkällä lenkillä koko porukan kanssa. On kyllä jotenkin niin mukavaa kun on kevät ja noutajatkin löysivät jo vettä ojasta... 💦

Lenkkijengi.

Huomenna teemme varmaankin samanlaisen esineruudun kuin tänään ja ehkä muutakin, riippuu vähän fiiliksestä. Voi olla myös, että ohjelmassa on pelkkää ulkoilua, illalla kuitenkin Keijo pääsee toista kertaa Helmiinan huollettavaksi.

Ruutu, ruudumpi, ruuduin

Tein Keijolle viikko sitten maanantaina hieman ylisuuren esineruudun kolmella pienehköllä esineellä, alueella kävi hyvä sivutuuli. Ennen omaa vuoroa suoritin normaalin valmistautumiseni; jätin koiran istumaan ja vein sen nähden esineen piiloon, annoin hakea ja palkkasin.

Tämän jälkeen vein koiran viereen-käskyn alla hallinnassa ruutuun ja lähetin sen tuulen alta oikeaa sivua pitkin töihin. Koira eteni lujaa takarajalle reagoimatta matkalla olevaan esineeseen, jatkoi matkaansa ja kiersi koko ruudun. Periaatteenani on, että lähetyksen jälkeen koira etsii kunnes löytää esineen ja palaa vasta sitten. Keijo kuitenkin juoksi juoksemasta päästyään aluetta ympäri ja alkoi lopulta näyttämään melko harmistuneelta. Otin sen kerran viereen muka rauhoittumaan ja lähetin uudelleen. En osaa sanoa kauanko se ruutua juoksi ympäriinsä mutta sen verran, että kuvaajan käsi väsyi. Tavallaan onneksi, en ehkä kaipaa tästä enää videomateriaalia. 😂

Sen verran koiralla on nenä auki, että se pysyy tavattoman hyvin tallatulla alueella. Aikansa juostuaan se myös poimi lopulta kaikki esineet, reagoi ensin hajuun ja tarkensi todella hyvin. Jokaisen esineen kohdalla se ilahtui aivan silminnähden sen löytämisestä ja lähti palauttamaan kovalla kiireellä.

Esineet, tavallinen pyykkipoika vieressä mittakaavan vuoksi.

Palautukset ovat tähän saakka olleet melko vapaita, olen vastaanottanut esineet miltei lennosta mutta nyt pyysin koiraa rauhoittumaan kunkin esineen kanssa istumaan ja otin ne sitten sen suusta. Kuvittelen tällä saavani lisää rauhaa ja harmoniaa kokonaisuuteen. 💡

Ehkä juoksin, ehkäen!

Treenin jälkeen oli lähinnä huvittunut olo, eipä siinä itkukaan auta. Toisaalta peiliin se on katsominen jos ei ole osannut opettaa koiraa niin, että sillä on töihin lähtiessä selkeä päämäärä, johon se käyttää kaikki voimavaransa. Olen tehnyt enimmäkseen normaalia ruutua kapeampia kaistaleita, esineet olivat välillä tosi isoja (jotta varmasti lähtee hajua niin että koira ehtii sen haistamaan ja reagoimaan) mutta sittemmin olen käyttänyt toki pienempiä. Pienemmässä ruudussa juokseminen pysyy paremmin aisoissa mutta valitettavasti tästä ei ole jäänyt koiralle toimintamallia vaan enemmän tilaa = lisää vauhtia. Olen kuvitellut, että hallinta auttaa koiraa keskittymään mutta se tuntuu vain nostavan sen virettä.

Aikaisemmat koirani ovat edustaneet kaikessa tekemisessään enemmän mallia pikkusievä narttu, Keijo on monella tapaa niiden vastakohta ja juuri siksi hirvittävän mieleinen mutta toki joissain tilanteissa haastava. Se haastaa minua ottamaan asioista lisää selvää, opettelemaan uutta ja hakemaan apua, tukea ja näkemyksiä muilta harrastajilta.

Tulppaanimies. 🌷

Viikon takaisen ruututreenin jälkeen olen miettinyt monenlaisia vaihtoehtoja, mutta tärkein ajatus niistä oli kuitenkin se että kultakimpaleellekin täytyy jokin puute suoda. 😘 Teimme tänään ruudun, olosuhteet olivat taas mainiot (hyvä sivutuuli ja muutenkin aurinkoinen arkivapaakeli). Esineet olivat vähän edelliskertaa suurempia, kooltaan sellaisia tavallisen kokoisia joita kokeissakin käytetään. Nyt jätin kaiken hallinnan pois enkä edes virittänyt koiraa mitenkään ennen ruutua - tulimme siis talutin soiden kohti lähetyspistettä.

Ensimmäisellä lähetyksellä Keijo jälleen pyyhkäisi takarajalle edeten koko ruudun ympäri sen reunoja pitkin mutta jatkoi sitten etsimistä, ensimmäisenä nousi kauimpana ollut esine, sitten keskellä kannon päällä ollut ja viimeisenä sen ensimmäisen lähetyksen linjalla ollut. Jokaisen esineen luovutus oli korrekti, istui ja piti kunnes pyysin irti ja palkkasin maltillisesti nakilla. Meni siis todella hienosti, suurimmat muutokset edelliseen verrattuna oli omassa käyttäytymisessäni ja ohjaamisessa. 😊

Esineet löydetty! 

Seuraavaksi on tehtävä ruutua sokkona, jotta ei tule ohjattua/painostettua lähetyksillä esineelle ja toisaalta kun ei kokeessakaan tiedä esineiden sijaintia. Lisäksi on mietittävä, nostaisiko vaihteeksi taas vain yhden tai kaksi esinettä kolmen sijasta. Huomenna Keijolla on toista kertaa virallinen silmäpeilaus, toivottavasti kaikki on edelleen kunnossa.

Snackcatch, mikälie labradorien pikaviestipalvelu. 😄😅

Keijo ei kelluttele, Keijo ui!

Kävimme torstaina Tampereen Koirauinnissa ns. kuvausvuorolla eli Keijon uintitekniikkaa kuvattiin veden alla. Ensin kuvattiin muutama kierros uimaliivien kanssa, sitten ilman. Eihän tällä nyt toki isoa merkitystä ole mutta koska minua kiinnostaa kaikki koiraan liittyvä, miksipä ei? 😎 Jos tätä haluaa jotenkin järkisyillä perustella, uintitekniikka voi paljastaa muita kehon ongelmia ja toisaalta väärä tekniikka voi aiheuttaa niitä - ainakin jos koira ui säännöllisesti.

Lievästi innostunut? 💦

Uinti on aivan huikea liikuntamuoto myös koirille. Se sopii melkein kaikille ja säännöllisesti tehtynä kasvattaa lihaskuntoa - etenkin syvälihaksistoa. Keijo on uinut tänä talvena kohtalaisen paljon ja lihaksiin on tullut lisää pyöreyttä - painokin on noussut noin kilon. 💪

Uinnin hyötyjä:

• hauskuus
• lihaskunnon ja -kestävyyden parantaminen
• nivelten liikkuvuuden parantaminen
• kuntoutuminen ja liikelaajuuksien parantaminen
• ei rasita niveliä
• aineenvaihdunnan vilkastuminen
• hapenottokyvyn tehostuminen
• stressinpoisto

Mikäli koira ui väärin, sitä voidaan auttaa oikeankokoisilla ja oikein säädetyillä uintiliiveillä. Syitä väärään tekniikkaan on useita; kiire, kiihtyminen, kokemattomuus, kivut jne. Kun koira ui oikein, sen selkä on suorassa. Etupää ei saisi kauhoa eikä takapää vajota ja raajojen tulisi potkia tasaisesti laajoilla liikkeillä.

Ohessa havainnollistavia kuvia oikeasta ja väärästä uintiergonomiasta, liiveillä ja ilman:

Oikea uintiasento liivien kanssa. Kuva: JNE Valokuvaus

Väärä uintiasento ilman liivejä. Kuva: JNE Valokuvaus

Oikea uintiasento ilman liivejä. Kuva: JNE Valokuvaus

Tässä Keijon uintivideolla on nähtävillä, että sekä etu- että takajalat työskentelevät poikkeuksellisen tehokkaasti ja potkut ovat pitkiä. Liikkeissä ei ole epäsymmetrisyyttä ja Keijon kehonhallinta on niin hyvä, että uintiasento on ergonomisesti oikea ilman liivejäkin. Kaikesta huolimatta käytän Keijolla uintiliivejä etenkin jos uintiseura on kovin rajua ja altaassa kova meno. Eikä liiveistä ole missään tapauksessa mitään haittaa. 😉

Viime sunnuntaina oli viimeinen hallitottisvuoro, tavoitteet saavutettiin ja eteenmeno on nyt siinä pisteessä että saan koiran sekä etenemään että menemään jotenkin myös maahan. Toki liike on vielä kesken mutta pahin on varmasti takana. Nyt on kuitenkin hyvä syyttää pientä hallia jollei liike toimi tulevallakaan kaudella! 😅

Ripan hyppy on nyt hyvä, sillä on ajatus ylittää este molempiin suuntiin ja kiertely on menneen tammikuun lumia. Tein sille uutena liikkeenä paikallaolon ja siellä sen mielentila on ahdistunut, siinä seuraava työmaa opettaa sille että maassa makaaminen on mukavaa ja turvallista. Oikein mukavalta tuntuu jatkaa tästä - molempien kanssa. 💜

Tänään olemmekin vain tehneet kovasti kotitöitä, hyvin tuntuu tällainenkin aktiviteetti väsyttävän. 💤

Matontamppausapulainen..

Voikko sammuttaa valot, kiitos... 😘