Metsän kuningas

Oijoijoi! Avasimme tänään metsäjälkikauden - tai sanotaanko, että kesäkauden, koska teimmehän me myös talvella jälkiä. 😊 Kaveri oli tehnyt Keijolle vajaan 500 metrin jäljen viidellä kepillä. Ajoimme sen puolentoista tunnin ikäisenä. Keijo lähti janalle itsevarmasti ja kaahasi ensin jäljestä vähän yli, palasi kyllä takaisin mutta lähti väärään suuntaan. Oli kiva huomata pelkästä kehonkielestä miten koira on takajäljellä, se vaihtoi itsenäisesti hyvin nopeasti suuntaa ja lähti ajamaan jälkeä sinne minne pitikin. Olen tosi tyytyväinen, että koiralle sattui pieni lapsus - se lähtee yleensä ihan aina suoraan oikeaan suuntaan. Takajälki oli opettavainen kokemus sille ja minulle.

Kesäkauden avausjälki, 5 keppiä ja vajaa 500 metriä.

Keijo ajoi jäljen todella tarkasti, alussa jouduin jarruttamaan enemmän mutta homman edetessä tahti oli miltei järkevä. Kulmatyöskentely oli naurettavan tarkkaa, yhden miehen csi tutki tarkkaan kaikki vaihtoehdot ja valitsi oikein. Yhdessä kohdassa koira kuvitteli, että on kepillä ja pysäytti koko komppanian etsiäkseen sen. En tiedä oliko siinä jäljentekijä esimerkiksi koskenut oksaan, joka oli pudonnut vai mikä reaktion sai aikaan - keppiä kyseisessä kohdassa ei ollut. Mutta koira tutki paikan jonka jälkeen kävi kertomassa meille että ei löydy, voidaan jatkaa. 😆

Mä hoidin mä hoidin!

Olin erittäin tyytyväinen treeniin, koira löysi kaikki kepit ja edelleen sen asenne hommaan on hyvin vahva. Se jäljestää etsiäkseen keppejä ja tarkentaa ne huolellisesti. Minun tehtäväksi jää huolehtia vauhdista, sen on pysyttävä maltillisena jotta pysyn turvallisesti menossa mukana. Tehtäviini kuuluvat myös keppien vastaanotto ja pääsääntöisesti liian hidas palkkaaminen. 😁Tästä Herra Jälkimetsän Kuningas kyllä muistuttaa tarvittaessa.

Perjantaina pääsin esineruutuun ns. valmiiseen pöytään. Keijo sai edelleen vetää ruutuun kuin hinaaja, hetki vedettiin happea ennen työn aloittamista. Aluksi juoksi enemmän ja jälleen ekan lähetyksen kohdalla ollut esine nousi vasta viimeisenä mutta kaikki kolme esinettä tuli kuitenkin viiden minuutin sisällä. Ei huono, kyllä se kehittyy.

"Tehtävä suoritettu!" sanoo ruutumies.

Ei tässä vielä kaikki, teimme myös tottista tänään ja eilen! Hieman on koira vielä talviterässä - vai onko enemmän ohjaajan ongelma? Tekemällä kuitenkin oppii ja yhteinen rytmi on jo nyt ihan kelpo, tänään yllätin koiran palkkaamalla patukalla. Tämä puhutteli koiraa selvästi ruokapalkkaa enemmän, uskon että käytän jatkossa enemmän lelupalkkaa.

Mä tuon mä tuon!

On ollut kiva viikonloppu, mukavassa suhteessa treeniä, lenkkeilyä, kotitöitä ja lepoa. Nakkea hemmoteltiin tänään kehonhuollolla Helmiinan luona. Hovawart-pentue kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia, täällä video niiden puuhista tältä päivältä. 😘 Kuukauden kuluttua joku noista on kotona kolmatta päivää.

Mikälie pihapeli käynnissä.. 

Kaverin vieressä on hyvä levätä. 

Vain elämää, ei sen enempää

Johan on kulunut aikaa edellisestä tekstistä, se ei tarkoita sitä ettei olisi tapahtunut mitään - ei vain ole joutanut istumaan alas ja kirjoittamaan. Aloitimme fillarikauden Keijon kanssa ja voi veljet miten hienosti se veti. 🏁 Pari viikkoa sitten Keijo, oman elämänsä crash test dummy, loukkasi itsensä törmäämällä kiveen ja oli sen jäljiltä aika jumissa ja kipeä. Helmiinan avustuksella ja levolla keho on kuitenkin toipunut ja poika on taas kunnossa.

Helmiina hoitaa ja huoltaa. 

Keijo oli pääsiäispyhät Boondock's-koirahoitolassa, se oli pärjännyt hyvin. Hieno tyyppi, joka osaa hoitolassakin rauhoittua eikä jännitä mitään. Ruoka oli maistunut, vatsa toiminut ja noudettaessa moikkasi minut kyllä iloisesti mutta sitten kävi tsekkaamassa omia juttujaan. Tasapainoinen koira ei ole aina itsestäänselvyys, arvostan.

Hoitokoriin pakattu ruokaa, luita, herkkuja ja lelu.

Meille on tulossa hovawartin pentu toukokuun lopulla, pentueessa on kahta väriä saatavilla emmekä vielä tiedä kumman värinen meille tulee - kaikki käy. 😊 En voi ymmärtää värijalostusta etenkään käyttökoiraroduissa. Luonnollisesti jokaisella on lempivärinsä mutta harrastus- ja työkoirissa on paljon tärkeämpää terveys, ominaisuudet ja esimerkiksi kyky lisääntyä luonnollisesti. Tuntuu, että tämä ei käyttölabradoreilla ole mitenkään itsestäänselvyys ja sen jos minkä tulisi herättää ajatuksia.

Hertta kuulemma vaikuttaa siltä, että Keijon ensimmäinen pentue voisi olla toteutumassa. Pidän yhdistelmästä ja ottaisin siitä pennun, jos Keijo olisi vanhempi. Keijon ja Hertan pennut tulevat olemaan mustia. Toivon, että ne löytävät kivat harrastavat kodit ja huoleni siitä, että kaikki haluavat muotivärisen ketunpunaisen koiran, on turha.

Esineruutumies. 🕷

Keijo täytti viime kuun lopussa kolme vuotta. Maailman paras Keijo, tuntuu kuin olisi ollut tuossa aina eikä ikinä lähde pois. Miten voikaan tulla koira, joka on niin kaikkea sitä mitä on koskaan toivonut ja vähän päälle? Osan tekee varmasti oma asenne koiraa kohtaan, tein kauan töitä ennen kuin otin monien saksanpaimenkoirien jälkeen labradorin. Astuin vieraaseen maailmaan ja valmistauduin hyvin erityyppiseen koiraan. Eniten kaikkeen on vaikuttanut kuitenkin Keijo, joka on syntynyt niin valmiina ja opettanut minulle millainen on vahva labradorinnoutaja. 💚 Se on tehnyt koiran omistamisesta helppoa, ei ole tarvinnut tukea missään ja rodunomaisissa harrasteissa olen voinut vain ihastella miten koirassa on asioita valmiina. Olen oppinut koiran myötä myös kouluttamaan paremmin ja eri tavalla, nyt harrastaminen on aina kivaa molempien mielestä.

Kolme vuotta, kärsä vinossa! 😆

Saimme ystävien avustuksella paikan jälkikokeeseen, siihen ei ole paljon aikaa ja tulevien viikkojen kiireet tietäen menemme kokeeseen aika tavalla kylmiltään. Koe ei kuitenkaan ole liian vaikea koiran osaamistasoon nähden eikä täten sitä kohtaan epäreilua osallistua siihen, joten voimme käydä hakemassa uuden kokemuksen. 😊