Keijon pennut maailmassa!

Hertan ja Keijon pennut syntyivät 22.5. 😍 Pentue on iso; kaksi urosta ja seitsemän narttua! Näiden lisäksi ensimmäinen pentu syntyi valitettavasti kuolleena. Kuitenkin loppuporukka voi hyvin ja ovat tasakokoisia reippaita labradorinnoutajan alkuja. Tuskin maltan odottaa, että pääsen nuuskuttelemaan niitä. 💖

Kennel Mahottoman-pennut vuorokauden iässä. 💛

Helsingin Yliopistollinen Eläinsairaala järjesti maanantaina Oiva Eläinklinikan kanssa verenluovutustilaisuuden. Kävimme aiemmin verikokeissa ja niiden tulosten perusteella kaikki on kunnossa, joten Keijo sai luvan luovuttaa verta.

Kaikki kunnossa. 😊

Luovutustilanne oli sekä minulle että koiralle ensimmäinen. Nyt jo edesmennyt edellinen päällikkö Gado kävi muutaman kerran luovuttamassa, mutta aina Tomin kanssa.

Aluksi koira tutkittiin päällisin puolin, kuunneltiin sydän ja katsottiin hampaat. Kaikki oli kunnossa ja saatoimme siirtyä hoitohuoneeseen, Keijo sai ensin tutkia paikat rauhassa mutta sitten se nostettiin pöydälle. Koiraa ei lähtökohtaisesti rauhoiteta luovutusta varten vaan se vain makaa pöydällä kyljellään. Keijo rauhoittui siihen hienosti ja se kaulasta ajettiin pieneltä alueelta karvat jonka jälkeen neula suoneen ja odoteltiin että saimme tarpeeksi verta. Täällä Aamulehden juttu viime vuoden luovutustempauksesta.

Veri luovutettu mutta vielä täytyy malttaa maata.

Verenluovutus oli miellyttävä kokemus, luovutamme varmasti uudelleen jos tilaisuus tulee. Keijo on ihana, todella vilkas ja sättää ympäri pitkin juuri niin kauan kuin voi mutta kun on aika maata rauhassa pöydällä, se todella makaa siinä rauhassa. Tämä on tietysti tuttua jo ennestään, aina kun pitää rauhoittua ja keskittyä, se pystyy siihen helposti.

Tässä kuva Keijo varpajaisista. 😎😎

Voitte kutsua mua isäksi. 😍😎

JK2

Hyvä minä, hyvä Keijo - hyvä ME! 💕 Saavutimme tänään jälkikokeessa koulutustunnuksen JK2!

Meidän joukkue-selfie. 😘

Aamun ensimmäinen osio oli jälki. Jana oli meille hankala koska olemme treenanneet paljon helpommilla baanoilla. Nyt jana lähti alamäkeen ja nousi takaisin ylös, siinä oli paljon puita, risukkoa ja kaatunut puu. Keijo eteni sitä alkuun hyvin mutta hieman sotkeennuttiin puihin ja koira nosti jäljen ensin väärään suuntaan - korjasi kyllä sitten itse oikeaan suuntaan. En osaa sanoa kumpi ehti ensin, tuomari ilmoittamaan väärästä suunnasta vai koira korjaamaan virheensä.

Jana.

Ensimmäinen keppi löytyi melko läheltä alkua mutta sitten meitä testattiin - jälki kulki jonkinlaista linjaa pitkin piiiitkän suoran. Maastossa kasvoi kanervaa ja jotain muuta voimakkaasti haisevaa kasvillisuutta ja olin aivan varma, että tänne jäi keppi. Lopulta koira kuitenkin teki kulman vasemmalle ja keppejä nousi yksi toisensa jälkeen. Pari kertaa pidimme oman tauon, koira oli todella kuumissaan ja yritin saada epätoivoisesti sen juomaan jotain mutta ei... Sinnikkäästi se vain jatkoi töitä ja ilmaisi kepit, lopulta käteen tuli kuudes keppi ja tajusin että yhtäkään ei ole jäänyt! Aikaa urakkaan kului 21 minuuttia. 

Jälki 21.5.2017

Jäljen jälkeen tankkasimme molemmat nestettä ja siirryimme esineruutuun. Ruudussa koira toimi todella hienosti. Yhden pisteen menetys tuli siitä, että ensimmäisellä lähetyksellä Keijo lähti sata lasissa ja oli mennyt yhden esineen yli. Tämän jälkeen se kuitenkin teki nopeaa ja tehokasta työtä. Tietäen aiemmat vaikeudet ruudussa, olen enemmän kuin tyytyväinen. Pisteitä ruudusta tuli 29/30 ja maastopisteet olivat yhteensä 192/200.

Tottelevaisuus mietitytti eniten, koira antoi kenraaliharjoituksissa kaverin kanssa viitteitä pulmista ja nyt ne sitten varmistuivat. Olemme treenanneet liian kaavamaisesti kokonaisia kuvioita ja melkein aina häiriöttömässä tilanteessa. Tottis on Keijon herkkä kohta ja nyt se keräsi koetilanteessa painetta, joka näkyi mm. jäävien liikkeiden ennakoimisena. Lisäksi se kiersi molempien esteiden paluuhypyt ja liikkeestä seisomisen meni maahan. Saimme kuitenkin kasaan 72 pistettä ja vahva kakkostulos oli totta. 😊 

Urakka ohi, maailman paras Keijo.

Kokonaisuutena koe kertoi tämän hetken tason. Maaston osalta voisin sanoa jopa vahvaksi, saimme päivän parhaat maastopisteet ja koiran suorittaminen oli vahvaa. Tottelevaisuudessa meillä on vielä tekemistä, ilman koekäyntejä vikalistaa on vaikea tietää. Nyt vain rikomme kaavaa ja teemme treenejä häiriössä, myös vierailla kentillä täytyy käydä paljon aiempaa enemmän. Mutta hyvin ylpeä ja onnellinen olen koirastani ja myös omasta ohjaamisesta, teimme parhaamme ja nyt se riitti tähän - hyvä niin.

Liikkeen loputtua tuli väsymys.

Eilen perheeseen saapui hovawartin pentu Kox. Keijo oli mukana hakemassa pientä keltaista (tai blondia, kuten hoffi-ihmiset keltaisia kutsuvat) poikaa kotiin. Kox on ollut reipas ja järkevä pentu, lauma on ottanut se remmiin mukaan hyvin mutkattomasti ja toivomme pikkumiehelle pitkää tervettä elämää Tomin harrastuskoirana. 

Koxin ensimmäisen vuorokauden juttuja.

Hakuviikonloppu

Osallistuimme viikonloppuna Tavesin järjestämään Jaana Tuukkasen hakukoulutukseen. Lähdimme hakemaan vinkkejä nopeuden ja nenänkäytön tasapainon löytämiselle. Teimme molempina päivinä yhden treenin, enempää ei ole välttämättä järkeä hinkata ja näinkin saatiin koiralle hyviä ideoita jatkoa varten.

Maalimies löydetty.

Lauantaina Keijolle tuli aluksi neljä löytöä, jonka jälkeen tyhjä ja palkaksi pako. Viimeinen maalimies oli samalla puolella kuin tyhjä oli ollut. Keijo lähti sinne hyvin mutta teki töitä huonolla asenteella - oli tietävinään, ettei alueella ole ketään. Sinne oli kuitenkin mennyt maalimies, joka oli ylisyvällä ja koira ei saanut tästä hajua ja tehtyään huonon piston palasi takaisin keskilinjalle. Aiemmin olen näissä tilanteissa ollut passiivinen ja koira on jatkanut etsimistä itsenäisesti mutta nyt kerroin sille etten ole tyytyväinen huonosti tehtyyn työhön. Koira lähti palautteen jälkeen hyvin pistolle mutta jälleen teki huonon kaaren ja palasi takaisin jolloin otin sitä hieman tukasta kiinni negatiivisen sanallisen palautteen kera ja vein hieman syvemmälle metsään lähettääkseni sen uudestaan hommiin. Jälleen lähti hyvin ja nyt ohjaajan sana painoi sen verran, että eteni kunnolla syvälle maastoon ja löysikin maalimiehen.

Treenin jälkeen palkkapurkki suussa.

Olen ollut haussa tosi passiivinen ohjaaja, koiralla on kyllä hyvä hallinta keskilinjalla jne mutta lähetyksen jälkeen yhteistyötä ei ole ollut. Olen ollut keskilinjalla hiljaa enkä osallistunut oikein mitenkään etsintätyöskentelyyn. Nyt opettelin kehumaan koiraa maastoon kun se vaikka kääntyi aluetta oikeaan suuntaan ja myös selvästi ilmaisun jälkeen. Vastapainoksi kerron kun tekee väärin tai huonoa työtä. Kaikki ilmaisut olivat hyviä mutta Keijo oli tarpeettomasti häirinnyt kaikkia maalimiehiä, tätä ei ole esiintynyt mutta se otettiin toki sunnuntain treenissä huomioon.

Joko mennään.

Sunnuntaina teimme kuusi löytöä, väliin yksi tyhjä (joka oli sikahieno!). Oli kevään ensimmäinen lämmin päivä ja tämä vähän vaikutti koiraan mutta jälleen se lähti pistoille hienosti. Motivaatio oli eilisen tasolla tai jopa vielä korkeampi, siihen ei tunnu vaikuttavan edes se että tulee hieman lunta tupaan kun toimi huonosti. Eilisen tyhjän piston tienoilla Keijo jälleen päätteli (vai muisti eilisen treenin) ettei kyseisellä kohdalla ole maalimiestä ja teki huonon piston. Korjasin sitä jälleen ihan selkokielellä etten hyväksy moista vaan nyt mennään suoraan syvälle ja etsitään maalimies. Näin koira tekikin ja taidettiin tämän jälkeen ottaa vielä ainakin yksi valmis ukko. Hyvä ja opettavainen harjoitus!

Kiitos Orthex yhteistyöstä tänäkin vuonna. :)

Olen hirveän tyytyväinen viikonlopun antiin. Koulutukseen osallistui koiria kuudesta eri rodusta (labradorinnoutaja, hovawart, australiankelpie, suursnautseri, saksanpaimenkoira ja bordercollie), jotka olivat hyvin eri vaiheissa. Meidän on ehdottomasti tärkeää ruveta tekemään enemmän yhteistyötä, tyhjiä ja vahvistaa koiraa tekemään kaikilla pistoilla hyvin töitä. Kouluttajan sanoin "Keijoa on helppo kusettaa" - koirahan on tuollainen enemmän innokas kuin älykäs työmyyrä, jolle on silminnähden tärkeää onnistua ja löytää mutta jonka nopeus välillä häiritsee työskentelyä. Kuitenkin nyt se näytti, että kestää hienosti yhteistyötä kehujen ja moitteiden muodossa, motivaatio on alusta loppuun sama ja aina ilme kertoo "mä hoidan mä hoidan". 😆 Maalimieskäytökseen kiinnitämme nyt omissa treeneissä huomiota, se on kuitenkin ollut melko moitteetonta tähän saakka niin vierailla kuin tutuillakin maalimiehillä mutta tarkkaillaan tilannetta.

Kokonaisuutena minulla on kuitenkin sikahyvä koira, jonka kanssa on mentävä hakukokeeseen. 😍

Tulossa: Keijolle ja Hertalle pentuja!

Keijon luona maaliskuussa vieraillut Hertta näyttää tällä hetkellä siltä, että pentuja on tulossa enemmän kuin pari. 😎💓 Vielä on pari viikkoa aikaa kasvattaa vatsaa. Lisätietoja pentueesta Keijon blogista ja kennel Mahottoman-sivuilta.

Hertta ja tiineysvuorokausi 51.

Voihan lumi!

Meidän piti olla pari viikkoa sitten jälkikokeessa mutta edellisenä yönä satanut lumi aiheutti kokeen peruuntumisen. Odotin toki, että koe siirrettäisiin mutta näin ei käynyt ja luonto voitti tälläkin kerralla. Seuraava koe on kuitenkin jo kiikarissa ja oikeastaan on ollut ihan hyvä että on saanut lisää treeniaikaa.

Jälkikokeeseen, ei vissiin tällä kelillä.

Tällä kertaa ohjaajan elämässä on tapahtunut niin isoja muutoksia, että pieni aikalisä on tervetullut. Lemmikkitalo Onnen Lemmikit on siirtynyt uuden omistajan haltuun, me olemme Keijon ja muiden koirien kanssa keskittyneet toukokuussa melkein pelkästään lomailuun. Yli kymmenen yrittäjävuoden jälkeen tämä on ollut melko luksusta. 😎

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin!

Aino kävi Kyllin kanssa kylässä ja tietysti myös treenattiin! Kylli valmistautuu taippareihin, joten pupujälki oli ohjelmistossa. Keijolla oli hyvin syntymälahjana saadut hommat hallussa ja Kyllikin teki hienoa työtä. 💖 Teimme myös täysikokoisen esineruudun, jonne Aino laittoi esineet niin etten tiennyt missä ne ovat. Keijo teki kelpo suorituksen ja toi nopeasti kolme esinettä. Ruutuilun jälkeen käytiin lenkillä, mikäs sen mukavampaa kuin mieluisassa seurassa saa painaa pitkin kuraojia?

Lentolabbikset Keijo ja Kylli.

Jäljen ja esineruudun puolesta Keijo on ollut koevalmis mutta tottelevaisuudessa eteenmenon maahanmeno on tuottanut päänvaivaa. Asiassa on kuitenkin edistytty oikein hienosti - on kyllä ollut hankalin liike kaikkineen enkä muista aiempien koirien kanssa olleen merkittäviä ongelmia opettaa tätä. Mutta kukin tyylillään, hyvä vain tulla haastetuksi kouluttajana.

Hypyn suhteen Keijolle sattui tapaturma, tein tyhmänä treenin vielä kiinteällä esteellä ja koira törmäsi siihen ikävästi. Tästä sille jäi vähän pahaa mieltä seuraavillekin treenikerroille mutta uskoakseni tilanne on nyt nollattu. Toisaalta toivon, että jatkossa se hyppää kunnolla eikä yritä mennä esteen läpi. 😆 Pressuesteitä toivon silti kokeisiin enemmän, niissä koira ei satuta itseään jos sattuu työtapaturma.

Olimme eräänä keväisenä päivänä (en muista milloin koska L-O-M-A!) kaverin kanssa treenaamassa esineruutua, tottista ja teimme myös jäljet. Keijo teki elämänsä ihan parhaan esineruudun, täydellisen! Oli nopea ja tehokas, ei juossut YHTÄÄN ylimääräistä ja nosti kolme esinettä ennätysajassa. Jäi semmoinen tunne ettei kannata tehdä ruudun suhteen mitään ja samalla valtavaa ilo siitä että on osannut tehdä oikeanlaisia treenejä koiralle.

Mr. Esineruutu. 

Jäljen suhteen kävi vähän hassusti, jälkeä tehtäessä aurinko paistoi mutta sen vanhentuessa pari tuntia päälle satoi reippaasti rakeita. Vain yksi keppi jäi eikä sekään lumen vuoksi, sählättiin käsittämättömässä ryteikössä niin että lopulta päästin jälkivaijerista irti. Koira sai rauhassa selvittää minne jälki jatkuu ja minä taistelin itseni risukosta pois. Koira tuli vihellyksestä takaisin ja mentiin loppujälki sitten viimeiselle kepille yhdessä. Janalla ei taaskaan ollut mitään pulmia, ihan supertyytyväinen olen tähänkin treeniin. Hyvä vain, että tulee jotain muuttujia, jotka tarjoavat haastetta koiralle (miksei ohjaajallekin).

Mä hoidin mä hoidin!

Hakutreenitkin saatiin pitkästä aikaa kasaan, käytännössä kauden ensimmäiset oikein radalla. Tein aika simppelin treenin, etukulmissa ukot ja koira nosti molemmat helposti. Myös kolmannella ei ongelmia mutta neljännellä ei uponnutkaan suoraan takarajaa kohti vaan kaarsi liian aikaisin aluetta eteenpäin ja maalimies jäi. Toisella lähetyksellä sitten sekin löytyi. Tulevana viikonloppuna on oman seuran kaksipäiväinen hakukoulutus, toivotaan että vanha kunnon juoksemisongelma tulisi jotenkin esille mutta omalla tutulla radalla saattaa olla ettei tule. Tai sitten ongelma on korjaantunut talven nenätreenien avulla! 😱😱

Joko pääsee?

Nakke on kärsinyt ääniarkuudesta ja erilaisista pelkotiloista, jotka ovat viimeisen vuoden tai kahden aikaan pahentuneet aika paljon. Kutinaan sillä on ollut lääkitys, Apoquel, mutta se ei enää ole auttanut. Olen käyttänyt sitä huollossa sekä Karhumäen Elinalla että Koirahieronta ja kuntoutus Helmissä. Molemmat ovat käsittelyn jälkeen epäilleet, että Nakella voi olla rangassa muutoksia. Lisäksi se on kompuroinut jonkin verran arjessa, joten kävimme eilen lääkärissä.

Oireiden perusteella päädyttiin kuvaamaan sen kaula-, selkä- ja lanneranka sekä häntä ja kaikista löytyi mm. spondyloosimuutoksia. Koira on ollut varmasti todella kipeä ja kipu on sitten pahentanut muuta oireilua. Tämä oli taas todella tärkeä muistutus siitä ,että poikkeavan oireilun tai käyttäytymisen taustalla voi olla kipu. Aina ei kyseessä ole temppuilu, vika korvien välissä tai muuten vaan hassunhauska söpö erilaisuus.

Nakke rankakuvissa.

Nakelle aloitettiin Gabapentin-lääkitys ja nopeana apuna Canicaral. Eron on huomannut jo tänään, se ei enää raavi jatkuvasti ja on ollut jopa rasittava kun omistaja vaan kirjoittelee blogia eikä viihdytä sitä. 😅Aamulenkille otin sen mukaan koska on se tähänkin saakka lenkkeillyt. Ymmärrän ihan hyvin, että rankamuutokset etenevät mutta annan Nakelle mahdollisuuden elää täyttä elämää loppuun saakka ja sitten kun aika on, se pääsee pois. 💚