perjantai 12. toukokuuta 2017

Voihan lumi!

Meidän piti olla pari viikkoa sitten jälkikokeessa mutta edellisenä yönä satanut lumi aiheutti kokeen peruuntumisen. Odotin toki, että koe siirrettäisiin mutta näin ei käynyt ja luonto voitti tälläkin kerralla. Seuraava koe on kuitenkin jo kiikarissa ja oikeastaan on ollut ihan hyvä että on saanut lisää treeniaikaa.
Jälkikokeeseen, ei vissiin tällä kelillä.
Tällä kertaa ohjaajan elämässä on tapahtunut niin isoja muutoksia, että pieni aikalisä on tervetullut. Lemmikkitalo Onnen Lemmikit on siirtynyt uuden omistajan haltuun, me olemme Keijon ja muiden koirien kanssa keskittyneet toukokuussa melkein pelkästään lomailuun. Yli kymmenen yrittäjävuoden jälkeen tämä on ollut melko luksusta. 😎
Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin!
Aino kävi Kyllin kanssa kylässä ja tietysti myös treenattiin! Kylli valmistautuu taippareihin, joten pupujälki oli ohjelmistossa. Keijolla oli hyvin syntymälahjana saadut hommat hallussa ja Kyllikin teki hienoa työtä. 💖 Teimme myös täysikokoisen esineruudun, jonne Aino laittoi esineet niin etten tiennyt missä ne ovat. Keijo teki kelpo suorituksen ja toi nopeasti kolme esinettä. Ruutuilun jälkeen käytiin lenkillä, mikäs sen mukavampaa kuin mieluisassa seurassa saa painaa pitkin kuraojia?
Lentolabbikset Keijo ja Kylli.
Jäljen ja esineruudun puolesta Keijo on ollut koevalmis mutta tottelevaisuudessa eteenmenon maahanmeno on tuottanut päänvaivaa. Asiassa on kuitenkin edistytty oikein hienosti - on kyllä ollut hankalin liike kaikkineen enkä muista aiempien koirien kanssa olleen merkittäviä ongelmia opettaa tätä. Mutta kukin tyylillään, hyvä vain tulla haastetuksi kouluttajana.

Hypyn suhteen Keijolle sattui tapaturma, tein tyhmänä treenin vielä kiinteällä esteellä ja koira törmäsi siihen ikävästi. Tästä sille jäi vähän pahaa mieltä seuraavillekin treenikerroille mutta uskoakseni tilanne on nyt nollattu. Toisaalta toivon, että jatkossa se hyppää kunnolla eikä yritä mennä esteen läpi. 😆 Pressuesteitä toivon silti kokeisiin enemmän, niissä koira ei satuta itseään jos sattuu työtapaturma.

Olimme eräänä keväisenä päivänä (en muista milloin koska L-O-M-A!) kaverin kanssa treenaamassa esineruutua, tottista ja teimme myös jäljet. Keijo teki elämänsä ihan parhaan esineruudun, täydellisen! Oli nopea ja tehokas, ei juossut YHTÄÄN ylimääräistä ja nosti kolme esinettä ennätysajassa. Jäi semmoinen tunne ettei kannata tehdä ruudun suhteen mitään ja samalla valtavaa ilo siitä että on osannut tehdä oikeanlaisia treenejä koiralle.
Mr. Esineruutu. 
Jäljen suhteen kävi vähän hassusti, jälkeä tehtäessä aurinko paistoi mutta sen vanhentuessa pari tuntia päälle satoi reippaasti rakeita. Vain yksi keppi jäi eikä sekään lumen vuoksi, sählättiin käsittämättömässä ryteikössä niin että lopulta päästin jälkivaijerista irti. Koira sai rauhassa selvittää minne jälki jatkuu ja minä taistelin itseni risukosta pois. Koira tuli vihellyksestä takaisin ja mentiin loppujälki sitten viimeiselle kepille yhdessä. Janalla ei taaskaan ollut mitään pulmia, ihan supertyytyväinen olen tähänkin treeniin. Hyvä vain, että tulee jotain muuttujia, jotka tarjoavat haastetta koiralle (miksei ohjaajallekin).
Mä hoidin mä hoidin!
Hakutreenitkin saatiin pitkästä aikaa kasaan, käytännössä kauden ensimmäiset oikein radalla. Tein aika simppelin treenin, etukulmissa ukot ja koira nosti molemmat helposti. Myös kolmannella ei ongelmia mutta neljännellä ei uponnutkaan suoraan takarajaa kohti vaan kaarsi liian aikaisin aluetta eteenpäin ja maalimies jäi. Toisella lähetyksellä sitten sekin löytyi. Tulevana viikonloppuna on oman seuran kaksipäiväinen hakukoulutus, toivotaan että vanha kunnon juoksemisongelma tulisi jotenkin esille mutta omalla tutulla radalla saattaa olla ettei tule. Tai sitten ongelma on korjaantunut talven nenätreenien avulla! 😱😱
Joko pääsee?
Nakke on kärsinyt ääniarkuudesta ja erilaisista pelkotiloista, jotka ovat viimeisen vuoden tai kahden aikaan pahentuneet aika paljon. Kutinaan sillä on ollut lääkitys, Apoquel, mutta se ei enää ole auttanut. Olen käyttänyt sitä huollossa sekä Karhumäen Elinalla että Koirahieronta ja kuntoutus Helmissä. Molemmat ovat käsittelyn jälkeen epäilleet, että Nakella voi olla rangassa muutoksia. Lisäksi se on kompuroinut jonkin verran arjessa, joten kävimme eilen lääkärissä.

Oireiden perusteella päädyttiin kuvaamaan sen kaula-, selkä- ja lanneranka sekä häntä ja kaikista löytyi mm. spondyloosimuutoksia. Koira on ollut varmasti todella kipeä ja kipu on sitten pahentanut muuta oireilua. Tämä oli taas todella tärkeä muistutus siitä ,että poikkeavan oireilun tai käyttäytymisen taustalla voi olla kipu. Aina ei kyseessä ole temppuilu, vika korvien välissä tai muuten vaan hassunhauska söpö erilaisuus.
Nakke rankakuvissa.
Nakelle aloitettiin Gabapentin-lääkitys ja nopeana apuna Canicaral. Eron on huomannut jo tänään, se ei enää raavi jatkuvasti ja on ollut jopa rasittava kun omistaja vaan kirjoittelee blogia eikä viihdytä sitä. 😅Aamulenkille otin sen mukaan koska on se tähänkin saakka lenkkeillyt. Ymmärrän ihan hyvin, että rankamuutokset etenevät mutta annan Nakelle mahdollisuuden elää täyttä elämää loppuun saakka ja sitten kun aika on, se pääsee pois. 💚

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.