Ellun kanat

Hevoseton on huoleton ja mitä muita leppoisia sanontoja onkaan. 👍Oli kuinka tahansa, me olemme nauttineet elämästä, omistaja uuden kivan työn parissa ja Keijo sitten vähän treeneissä mutta enemmän kaikessa muussa - tapoja on niin monia. 😊 Aivan varmasti palataan aktiivisemmin harrastamisen pariin mutta siten, ettei se ole mikään pelkkä arjen henkireikä vaan jotain muuta. Juuri nyt arki on niin hyvää, ettei se kaipaa pakoteitä joten ollaan aika lailla kuin ellun kanat.

Omistajan etäpäivä, keltaisten koirien juhlaa.

Treenikaveri halusi viime viikolla hakutreenit, joten totta kai luvattiin lähteä koska tapana ei ole jättää kavereita pulaan vaikkei juuri sillä hetkellä itseä niin kovin kiinnostaisikaan. Vaikka aluksi suunnittelin, etten tee Keijolle harjoitusta, tein lopulta kuitenkin. Laiskuuttani en kuitenkaan itse ideoinut sitä muuten kuin että toiselle ilmaisulle halusin palkkauksen vasta kun olin ehtinyt paikalle. Treeni oli ihan mainio, siellä oli löytöjä ja tyhjiä kivassa suhteessa ja myös pieni källi, lähimaalimies paluumatkalla. Tätä koira (tai omistaja) ei ensimmäisellä lähetyksellä napannut mutta toisella Keijo sai hajun ja omistajan ihmettelystä huolimatta jätti piston kesken ja kaarsi ilmaisemaan maalimiehen. 😅

Herra Hakukoira valmiina hommiin.

Lauantai meni käytännössä töissä, olin Lahden pentunäyttelyssä aamusta saakka. Onneksi osaston teltan taustakankaassa oli kuitenkin labradorinnoutaja, helpotti omistajan eroahdistusta Keijon ollessa kotona tarhassa. 😉 On ollut mielenkiintoista työn vuoksi käydä näyttelyissä, ne kuitenkin ovat minulle yksi koiraharrastuksen vierain muoto. Seuraavaksi olen viikonlopputöissä Eukanuba Summer Showssa - hihasta voi ehdottomasti nykäistä jos satut paikalle!

Eukanuba.

Tänään nukuimme ensin pitkään ja sitten suuntasimme kohti järveä, kummilasten kanssa kastoin vasta nyt talviturkin! Vesi ei ollut ollenkaan kylmää, Keijo on samaa yrittänyt kertoa huhtikuusta saakka.. Uinnin jälkeen lapset innostuivat treenaamaan Keijoa, hyvin he piilottivat palloa mutta ei tarpeeksi hyvin - hienosti koira löysi molempien jemmat. 💛 Lopuksi ihmettelimme vielä porukalla miten turkki on korvassa paljon pehmeämpää kuin selässä. Onnea on koira, joka malttaa olla yhtä lailla lasten tutkittavana kuin etsiä heidän piilottamiaan esineitä.

Koiralle viikon kohokohta oli kuitenkin ehkä se, kun Orthexilta tuli paketti. Yhdessä avasimme ja kauhealla vimmalla tongittiin heti läpi että onko maailman parhaissa purkeissa mitään sisällä. Ei ollut ei, tämän todettuaan koira jäi tuijottamaan purkkeja ja minua kuin kysyäkseen, milloin treenataan oikein kunnolla vai laitatko näihin nyt jotain herkkua!?? 😂

Purkkeja purkkeja purkkeja!

Tyhjiä..?

Jotta meidän elämä ei kuulostaisi aivan kuolleelta, on meillä toki myös kesätyö. Hoidamme naapurin pienlemmikit, haemme postit, kastelemme kukat ja tärkeimpänä kaikesta: riehumme miltei joka ilta heidän pihassa. Onhan siinä hommaa kolmelle koiralle, Kokkelia emme ota mukaan koska sillä ei riitä vielä ikä. 😎

Nakke ja naapurin poikien pallo.

Oman syynsä hymyyn ovat tällä viikolla antaneet Keijon pentujen kuulumiset, on se vain eri hienoa kuulla miten niillä on mennyt hyvin ja ne ovat olleet edelleen rohkeita. Toki kaikki kuulumiset ovat tärkeitä mutta eniten toivoo sitä, että kaikki menee hyvin. Terv. vain uroksen omistaja. 😘

Sää-pennut omissa kodeissaan

Vastahan ne syntyivät ja jo nyt ovat muuttaneet omiin koteihinsa, kaikkea hyvää teille mahottomat Roope, Väiski, Ansa, Elsa, Venla, Maja, Sumu, Tyyne ja Luna! 💙

Vaikka roolini on vain uroksen omistaja, yritän olla pentujen elämissä mukana ja toivottavasti kuulen niiden uutiset - hyvät ja huonot. 😊 Ainakin alku on kaikilla lähtenyt hienosti käyntiin; eivät pelkää mitään ja ovat reippaita erilaisissa tilanteissa ja alustoilla. Toivottavasti ovat terveitä ja tuottavat omistajilleen paljon ilon ja onnen hetkiä. Minulle ne kertovat omasta koirasta lisää ja siitä, mitä se periyttää pentujen emän tyyppisen koiran kanssa. Odotukset ovat korkealla, nyt vain katsellaan mitä saimme aikaan. 💜

Mahottoman Helteinen "Ansa" 💛

Meidän elämässä on harrastamismielessä ollut hakukokeen jälkeen melko hiljaista. Käytiin tekemässä yksi ns. palauttava hakutreeni mutta eipä koiralla ollut kokeesta jäänyt mitään merkkejä, hienosti teki hommia. Sekä jälki että haku ovat maaston puolesta tällä hetkellä niin vahvoja, etten kauheasti stressaa niistä. Tottelevaisuutta olen miettinyt paljon ja hakenut siihen myös ulkopuolista näkemystä.

Niittyleinikkimies. 

Lopputuloksena voi vain todeta, että tottelevaisuuden kouluttaminen ei ole itsellä se vahvin laji mutta onneksi aina voi kehittyä. Treenataan nyt erilaisissa paikoissa, välillä lyhyesti ja välillä pidempään unohtamatta kokeenomaisia treenejä. Opettelen yllätyksellisyyttä sekä treenien sisältöön että palkkaamiseen. Myös teknistä osaamista on opetettava vielä paremmaksi, tässä hyvä esimerkki tänä vuonna tullut esteiden paluuhypyn kiertäminen. Suurin ongelma varmasti on liikkeiden välit, koira ei oikein tiedä mitä siltä niissä odotetaan ja tästä seuraa epävarmuutta. Eli tekemistä on mutta onnea on kuitenkin koira, joka tykkää ohjaajan kanssa tehdä.

Töihin lähdössä.

Uuden työn myötä olemme reissanneet Keijon kanssa ja siinäkin on oma opettelunsa, myös arjessa näkyy usein paljon asioita joilla voi olla merkitystä myös harrastuksissa. Kaiken kaikkiaan nyt on tilanne se, että elämä on hyvää ja panostamme varmasti vähän aikaa ihan muihin asioihin kuin koulutustunnusten jahtaamiseen. Elämä on silti monipuolista ja täynnä kaikkea kivaa puuhaa. Tottelevaisuuden eteen teemme tottakai töitä koska se on molemmista kivaa ja kiinnostavaa, muuten ei sitten mitään stressiä siitä milloin koira on valio vai onko milloinkaan. 

Raippaluodossa.

Kauhajoella.

Nakke-neitonen on kaikessa hiljaisuudessa täyttänyt 7 vuotta. Sillä pyyhkii ihan mukavasti, kipulääkityksen määrää on jouduttu vähän säätämään mutta nyt se on sopiva ja koira pärjää nähdäkseni hyvin. Myös plasmooma on erittäin hyvin kurissa, lääke vaihtui ja uusi tuntuu toimivan aiempaa tehokkaammin. 

Silmäkontrollissa syntymäpäivänä.

Kox/Koksi/Kokkeli/Svante Vanupallo on kasvanut jäätävää kyytiä, painaa noin 18 kiloa. Jos jossain olisi nappi, jota painamalla kasvuvauhti hidastuisi, painaisin sitä oitis... Poika on kuitenkin hyvin hoikka ja menevä, joten ei voi kuin ristiä kädet kyynärpäitä myöden ja toivoa parasta. Olemme tehneet sille muutaman nenänkäyttötreenin sekä maa- että ilmavainua hyödyntäen, mukavasti tuo tuntuu aistejaan käyttävän. 

Voittajan on helppo heiluttaa häntää.

Pikkumiehen työmaa. 

Eilen osallistuin Keijon kanssa Turre & Toivoset 2.0 -tutkimushankkeen aktiivisuus- ja sykemittaritutkimukseen. Tutkimus vei kaiken kaikkiaan kaksi tuntia, tehtiin erilaisia tehtäviä kaksi kierrosta ja välissä oli puolen tunnin tauko. Kutakin tehtävää suoritettiin aina kolmen minuutin ajan, tehtävät olivat:

• paikallaan makaaminen 
• paikallaan istuminen 
• paikallaan seisominen 
• käveleminen kytkettynä 
• juokseminen (ravaaminen) kytkettynä 
• makupalojen etsiminen maasta 
• leikkiminen lelulla 

Koiralle puettiin erilaisia mittausvälineitä ja sekä suoritukset että tauko videokuvattiin. Oli mukava mielenkiintoinen päivä. Omasta koirasta voi taas todeta, että sen kanssa on kyllä mukava tehdä mitä tahansa. Sitä ei vaivannut lainkaan se, että vieraat ihmiset laittoivat geeliä kylkiin ja pukivat erilaisia mittareita sen ylle. Se vain seisoo ja heiluttelee häntäänsä, ei mielistele tai nöyristele. Kaikki tehtävät se suoritti sujuvasti, lempiosio oli selvästi leikkiminen. Mikä hienointa, jaksoin itse juosta molempien kierrosten ravitehtävät. 😎

Turrehommat TSEK!