maanantai 27. marraskuuta 2017

Treeniä ja pentutreffejä

Lokakuun kokeen jälkeen meillä on ollut tosi mukavasti hakutreenejä ja niiden myötä olemme päässeet kouluttamaan koiraa. Jo hakukokeessa näkynyt umpipiilon ilmaisu ja ilmaisun jättäminen kesken sekä piilojen pahoinpitely ovat näkyneet myös treeneissä. Tämän koiran kanssa ei voi ajatella, että jos se keksii jonkun ei-toivotun jutun, se unohtaisi sen itsestään. Ei unohda mutta toisaalta se oppii tosi nopeasti asioita eikä ongelmien kanssa tarvitse painia monen treenin ajan.
Itseensä tyytyväinen hakukoira.
Olemme tehneet erilaisia umpipiiloja ja ilmaisua, olen huomannut, etten itse mene enää juurikaan ilmaisulle vaan koira saa haukkua ja ottaa palkan minun odotellessa keskilinjalla. Tämä ei selvästi ole Keijolle hyvä juttu, sille tulee tarve jättää maalimies, tulla minun luokse ja päästä jatkamaan seuraavan etsimistä. Tähän olemme tehneet nyt lääkkeeksi niin, että menen ilmaisuille paikalle ja vasta sen jälkeen koira saa palkan.
Aina valmis Keijo. 💛
Tänään teimme treenin suojelupiilojen avulla tottelevaisuuskentällä, treenin pääpaino oli ilmaisun jatkaminen loppuun saakka ja toki myös piilon jättäminen rauhaan. Maalimiehillä oli kompostikehikot piilojen sisällä, Keijo ei pyrkinyt purkamaan yhtäkään niistä ja pääsemään maalimiehen iholle. Se ei myöskään häiriintynyt juuri lainkaan, vaikka tulin kesken ilmaisun paikalle eikä tehnyt elettäkään jättääkseen mitään ilmaisua kesken. Hakutunnelin päässä on taas hyvinkin voimakkaasti valoa. 😊 Ohessa päivän treeni:


Tottelevaisuudessa pidin jälleen kokeen jälkeen tarpeettoman pitkän tauon, se tuntuu jatkuvasti olevan itselleni jotenkin hankalin osa-alue. Yritän kuitenkin järjestelmällisesti treenata myös tottista ja nyt on päällä sen suhteen hyvä kierre. Pääsimme vierailemaan hallivuorolle, jossa meidän kanssa yhtä aikaa treenasi toinen koira. Tämä sujui mukavasti, vähän toki uusi halli ja kuvio aiheuttivat koiralle ilmeitä mutta esimerkiksi henkilöryhmä samaan aikaan toisen suorittavan koirakon kanssa onnistui hienosti. Olen edelleen opettanut koiralle kaikkea turhaa, jotten sorru itse vanhaan kaavamaisuuteen. Työn alla on myös tutustua Rally-tokon sääntöihin ja tarttua treenikaverin kanssa tämän lajin treenaamiseen.
Hypokoira-oppilas Sumu (Mahottoman Sumuinen) sai kauppareissulla yllätystreenit, kun ihmisen verensokeri oli laskenut. Sumu tunnisti tilanteen hienosti ja toimi häiriöistä huolimatta hyvin. Lopuksi se teki vielä onnistuneen mehuhupurkin noutoharjoituksen, hyvä Sumu! 
Minulla on ollut ilo nähdä Keijon pennuista seitsemän nyt niiden ollessa puolivuotiaita. Niillä tuntuu sujuvan niin arki kuin treenitkin hienosti, mm. home- ja hypokoiriksi kouluttautuvat ovat jo suorittaneet "ammattiin" kuuluvia testejä ja vaikuttavat erittäin lupaavilta tuleviin tehtäviinsä. Pennut ovat myös luonteiden ja käyttöominaisuuksien puolesta lahjakkaan oloisia, toivottavasti ovat jatkossakin tätä ja myös terveitä.

Loppuun tietysti kuvia pennuista. Voitte varmasti uskoa, että oli vaikea valita tähän vain nämä. 😍
Risuhippasilla.
Keijo ja Hertta, Keijo taitaa ehdotella uutta pentuetta. 😆
Ylpeä kasvattaja, Keijo ja pentuja.
Venlan (Mahottoman Pilvinen) sorsa-ote.
Omaa vuoroa odotellessa.
Keijo ja Roope (Mahottoman Kuohuva).
💖
Roopen kurinpalautus.
Taustalla keskitytään vaikka muut leikkivät.
Hertta-äiti.
Pentupalaveri.
Venla ja saalis pupujäljen päästä.
Pentupainia.
Liian söpö.
Ylpeä "mummo"! 😍