Varvas kuntoon valohoidolla

Keijo satutti jokin aika sitten varpaansa lenkillä niin, että varvas turposi äkisti ja viereinen kynsi hiersi siihen haavan. Kipeältä se ei vaikuttanut, joten epäilin ettei se ainakaan murtunut ole.

Pullea varvas

Hieman isompi verrattuna toisen tassun vastaavaan varpaaseen.

Tilanne tuli puheeksi Tampereen Koirauinnin Anun kanssa, hän suositteli varpaalle nopeasti biolight -hoitoa ja saimme järjesteltyä ajan jo seuraavalle aamulle Anun koirahuoltoon. 😊 Saman päivän iltana kävimme myös eläinlääkärissä, jossa varvas tutkittiin ja kuvattiin vielä varmuuden vuoksi. Aamulla tehty biolight-käsittely oli kuitenkin laskenut turvotusta päivän mittaan niin, että sitä illalla tuskin havaitsi. Koska varvas todettiin ehjäksi eikä sieltä löytynyt vierasesinettä, pidetään todennäköisenä että se on mennyt sijoiltaan mutta palautunut takaisin.

Biolight -hoidossa, lisätietoa Anulta Anun Koirahuolto.

Biolight on pulsoitua (eli sykkivää) puna- ja lähi-infrapunavaloa, joka mm. vilkastuttaa verenkiertoa ja vie soluille enemmän happea ja nopeuttaa paranemista, vähentää kipua ja turvotusta sekä lievittää tulehdusta. Käsittely on koiralle kivutonta ja riskitöntä, valo hajaantuu tasaisesti eikä sillä voi vahingoittaa kudosta.

Reissumies tauolla.

Varvas ei ole sittemmin vaivannut ja omistajakin on ollut terveenä, joten olemme reissanneet taas normaalisti ja saimme mahdollisuuden vierailla pelastuskoiraporukan rakennusetsintätreeneissä. Treeni meni niin hienosti, että ansaitsee hieman palstatilaa. 😊

Keijolta piiloutui kolme henkilöä, jokainen eri tilaan. Sisätiloissa hajut liikkuvat täysin eri tavalla kuin maastossa ja se muuttaa koiran työtä paljon. Tämä on syytä ottaa huomioon treeniä suunniteltaessa, vaikeustaso koiran ja ympäristön mukaan niin, että se vie koiran tasoa eteenpäin. Keijo ei ole tehnyt pitkään aikaan etsintää rakennuksessa, joten se sai katsella kun ensimmäinen etsittävä lähti piiloon. Piilo oli pitkän käytävän kulmassa olevien rullakoiden takana. Koira joutui aika pitkään tarkentamaan mutta lopulta löysi etsittävän.

Piilo numero yksi.

Seuraava henkilö piiloutui ison hallin keskellä olevaan laatikkoon. Tämä oli ylivoimaisesti vaikein, koska tilassa hajut painuivat eri kohtaan kuin siihen, missä etsittävä piileskeli. Keijo malttoi uskomattoman hyvin tehdä töitä ja vaikka siitä näki, että hermo menee kohta, se vain jatkoi ja hermot pitivät. Se oli vähällä ilmaista käytävän toisella puolella olevia rullakoita mutta onneksi luopui ajatuksesta ja jatkoi tarkentamista käsittämättömän järjestelmällisesti. Todella hienoa työtä koiralta vaikka itse sanonkin.

Maalimies numero kaksi piileskeli kuvassa oikealla olevassa laatikossa.

Kolmas etsittävä oli kylmässä autotallitilassa. Sielläkin ilmavirta painoi etsittävän hajua vastakkaiselle seinälle mutta Keijolla ei kovin kauan mennyt kun löysi tämän. Tila oli pimeä ja piilona trukin nostokori, jonne koira yritti kyllä tunkeutua ennen ilmaisun aloittamista mutta onneksi valjaat kinnasivat sen verran, ettei se päässyt tunkeutumaan piiloon vaan haukkui ulkopuolelta ja sai palkan.

Maalimies numero kolme oli piiloutunut tänne.

Kokonaisuutena treeni oli koiralle tosi vaikea mutta se selviytyi siitä, joten uskon kokemuksen olleen kuitenkin vahvistava. Keijo sai jokaisella löydöllä palkan heti, kun aloitti ilmaisun eli en kuormittanut sitä turhaan enää pitkillä ilmaisuilla.

Voiko palkkatyynyn tunkea syvemmälle suuhun? 😅

Jos pääsen samaan paikkaan uudelleen, sijoitan etsittävät koiran kannalta helpompiin paikkoihin. Ei ole hyvä, jos  treeni on toistuvasti haastava - riski itsevarmuuden ja motivaation laskemiseen kasvaa. Tykkään itsenäisesti työskentelevästä koirasta, joka kuitenkin huolehtii siitä ettei katoa horisonttiin vaan pitää työskentelyetäisyyden ohjaajaan järkevänä. Rakennuksissa on hienoa tehdä välillä treenejä mutta on muistettava, että ympäristö voi jo sinällään olla koiralle kuormittava. Onneksi Keijolla ei ole pulmia rappusten tai vieraiden paikkojen/rakennusten suhteen. Haluan myös, että koiralla on mahdollisuus tarkentaa löytö loppuun saakka oikein eikä se joudu haukkumaan jotain seinää koska siinä nyt vain sattuu olemaan vahvin haju. Todella haastavaa siis myös itselle suunnitella tällaiseen ympäristöön hyvä, reilu ja koiraa vahvistava harjoitus. Kiitos vierailumahdollisuudesta ja toivottavasti pääsemme toisenkin kerran. 💟

Lipunkantaja.

Keijo omistajineen toivottaa lukijoille mitä parhainta itsenäisyyspäivän iltaa, onnea 101-vuotiaalle Suomelle! Muistutan myös Keijon instagram-tilistä (@keijothelabrador), jonne pyrin päivittämään kuvia tai videoita päivittäin - saa seurata! 😘

Treffailua ja jälkeläispäivät

Keijon omalla harrastusrintamalla ei ole tapahtunut kovinkaan paljon, sen verran päivitystä että hakukokeen hylsyn jälkeen tehty päätös vaihtaa koiran ilmaisu rullailmaisuun on peruttu. 😅 Hankin jo rullat mutta en ollut lopulta enää varma ratkaisustani. Pyörittelimme sitä myös treenikavereiden kesken ja päädyimme lopulta siihen, että nostetaan koiran palkkaa entisestään ja painotetaan maalimiehen roolia palkkaamistilanteessa. Toisin sanoen koiralle vaihdettiin ruokapalkan tilalle lelu, nyt on vain kerrottava sille että maailmassa voi leikkiä ja riekkua muidenkin kuin omistajan kanssa. 😊

Taisteluhommia treenien päätteeksi.

On myös muistettava, että Keijolle haukkuilmaisu on ollut alusta saakka hyvin luontevaa. Mikäli nyt käy niin, ettei ilmaisua saada kantamaan pidemmälle koetilanteisiin, Keijo hakuilee sitten vain treeneissä koska haku on sille hyvin mieleinen laji. Voimme tähdätä koepuolella myös pelkästään EK-kokeeseen - siellä etsittäviä maalimiehiä on vain kaksi. Muistutan itseäni siitä, että hakukin on meille vain harrastus eikä sen suhteen kannata liiaksi kiristellä hermoja tai välttämättä luoda edes tavoitteita. 

MINUN tyyny, mistä sulle saataisiin??

Järjestin reilu viikko sitten Keijon ensimmäisen jälkeläispäivän yhteistyössä kennel Mahottoman Annen kanssa. Paikalle saapui hienosti ensimmäisestä pentueesta viisi koiraa ja toisesta neljä, kiitos vielä kaikille osallistumisesta ja Annelle treeneistä ja puitteista! Anne veti kaikille dami-treenit ja puolisula pupukin esiteltiin pennuille. Hyvillä mielin ajelin kotiin, hyvältä näyttivät jälkeläiset ja oli tosi mukava nähdä niin niitä kuin omistajiaankin. Parasta oli nähdä miten kaikki vaikuttavat tyytyväisiltä koiriinsa, olen onnellinen kun saan olla mukana näiden koirien elämässä ja samalla saan toki tietoa siitä mitä Keijo periyttää. Jalostusuroksen omistaminen on rikastuttanut valtavan paljon omaa koiraharrastustani. Kuvia otettiin hirvittävästi, suurimmasta osasta on kiittäminen Janni Söderbergiä. 😊

Elsa (Mahottoman Noruva) ja pupu.

Juksu (Nana).

Ninni (Ninni). 

Sumu (Mahottoman Sumuinen) aina töissä, hypokoira. 

Tyyne (Mahottoman Tuulinen)

Väiski (Mahottoman Virtaava)

Ninni (Ninni)  ja Hertta (Niiskuneiti) etualalla, iskä taustalla.

Juksun (Nana) mielestä pupu on sen eikä Hertan (Niiskuneiti) tarvitse tulla saaliinjaolle.

Roope (Mahottoman Kuohuva)

Manu (Tiuhti) ja pupu.

Manu (Tiuhti). 

Nätti Ninni (Ninni).

Hertta (Niiskuneiti).

Ninni (Ninni) ja dami.

Manu (Tiuhti).

Hertta (Niiskuneiti) sööpöilee.

Osa pennuista jäi tulematta paikalle metsästyskauden vuoksi, toivottavasti näen niitäkin myöhemmin. Seuraava jälkeläispäivä järjestetäänkin tässä mielessä järkevämpään ajankohtaan. Maja (Mahottoman Sateinen) pääsi viikko sitten ensimmäistä kertaa tositoimiin ja jäljesti haavoittuneen peuran. Oli kuulemma ollut hieman ihmeissään kun jäljen päässä ei ollutkaan sorkkaa vaan kokonainen peura.

Löytyi! 

Keijon suhderintamalla on ollut vilskettä ja vilinää. 😍Viikko sitten Nova (Hakukoneen Kow-How) pyörähti kylässä, molemmat astumiset onnistuivat hienosti - Nova tosin vaati aika pitkän lämmittelyn mutta siinä hommassa Keijo on onneksi hyvin vakuuttava - sinnikäs ja taitava. Pidin Novasta hyvin paljon, kiltti muttei millään muotoa liian mielistelevä tai nöyrä. Tiedustelut tästä pentueesta Tarulle joko Hakukoneen kennelin facebook-sivujen kautta tai sähköpostitse tarunaapuri(at)suomi24.fi.

Keijo ja Nova. 💕

Viime perjantaina kylään saapui puolestaan Lempi (Reedrunner's Colette). Se ei ollut heti valmis mutta juoksu kypsyi nopeasti ja myös Lempin astutus onnistui kuten kuuluukin - luonnollisesti ja näppärästi. Lempi lähtee huomenna kotiin, aamulla käydään vielä treffeillä autotallin luona. Lempi on ollut ilman omistajaansa meillä perjantaista saakka ja on kyllä vakuuttanut sekä iloisuudella että napakkuudella. Lempi on hyvin itsevarma narttu joka tuntuu olevan kuin kotonaan missä tahansa. Tämä pentue tulee kennel Lindbiskille mutta tiedustelut ja pentuvaraukset Lempin omistajalle 0400-559010/Jenni Martemo.

Keijo ja Lempi. 💕

Silloin kun näille nartuille lupasin Keijon palveluita, en osannut arvata että molempien juoksut alkavat näin samaan aikaan. Nyt toivotaan, että molemmille syntyy tammikuussa pontevat pentueet; tässä on kohta osallistuva uroksen omistaja kiireinen! 😅

Keijolla on nyt käynyt neljä narttua ja astumiskertoja on yhteensä seitsemän. Se on hyvin järkevä astuja, osaa vokottelun jalon taidon mutta laittaa myös nartun tarvittaessa sujuvasti järjestykseen. Sille on aivan sama mitä ympärillä tapahtuu eikä sitä häiritse yhtään se, että esimerkiksi estän sitä hyppäämästä selkään tai vedän sen nartun selästä pois. En toki tarkoituksella häiritse astumista mutta tänään aamulla erehdyin käyttämään koirat yöpuvussa muka nopeasti pissalla, niillä oli aivan muut jutut mielessä ja varusteeni ei vain sallinut jäädä ulos - toki on sanottava, että Keijon vartin muna on hyvin käyttäjäystävällinen. 😎Pidempi nalkissaoloaika voi olla melko tuskaa.

Onko rakkautta ilmassa?

Huomenna Keijo omistajineen suuntaa työreissulle, jolta palataan kotiin vasta lauantaina. Nyt ei ole tiedossa treffejä eli voidaan taas keskittyä enemmän treeneihin ja muuhun mukavaan, kuten uimiseen ja kehonhuoltoon. 

Vieraskynä johtajuudesta

• Tämä on ensimmäinen blogissa julkaistava vieraskynä-teksti. Kirjoittaja on 24-vuotias Mira Pennanen Lahdesta, kahden australianpaimenkoiran omistaja ja intohimoinen koiraharrastaja. Miran erityisiä kiinnostuksenkohteita ovat koirien käyttäytyminen, koulutus ja jalostus. Hänellä on harrastustaustaa 12 vuotta eri lajeissa kuten toko, agility ja pk-haku. 
  
  

  

  Mira ja Vuk.

Silloin kun oppimisteoriat, operantti koulutus, naksutin ja positiiviset metodit alkoivat pikkuhiljaa nostaa päätään suomalaisen koirakansan syvissä riveissä, minä olin monien muiden koiraharrastajien tavoin kaikella teini-ikäisen innollani ja ehdottomuudellani paasaamassa ja tuputtamassa sitä ihan kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella. Pidin sitä ainoana oikeana totuutena. Johtajuusteoria oli kumottu virheellisenä, koirat eivät elä tiukassa laumahierarkiassa. Olen diginatiivien sukupolvea, joten imin itseeni koiratietoutta treenikenttien laitojen ja kirjaston kirjojen lisäksi myös netistä, koirafoorumien ihmemaailmasta. Olin varma - niin varma kuin vain teini voi olla - että olin oikeassa, ja tämä uusi tieto koirien käyttäytymisestä ja oppimisesta oli kumoava kaiken sen vanhanaikaisen johtajuushöpötyksen, ja johtajuus jo terminä oli harhaanjohtava, virheellinen ja kertakaikkiaan tuomittava. Ja koiran rankaisu on täysin tarpeetonta rääkkäystä, sillä palkitseminen on tehokkain keino kouluttaa sekä koiria että kaikkia muitakin eläinlajeja. Ihanaa mustavalkoisuutta!

Nyt jälkeenpäin, kymmenisen vuotta myöhemmin, kun lueskelen Facebookissa eri koiraryhmien loputonta antia, minua vähän kaduttaa se paasaaminen. Positiivisuus on mennyt yli. Laumanjohtajastatuksen poistuttua yleisestä käytöstä tuntuu koiranomistajilta kadonneen sen myötä kaikki auktoriteetti. Ihmisillä tuntuu olevan nykyään mitä kummallisimpia ongelmia ja "ongelmia" koiriensa kanssa. Jonkun koira herättää omistajansa haukkumalla kukonlaulun aikaan, toisen koira ryöstää sapuskat pöydiltä, vaikka omistaja on paikalla. On sohvan itselleen omivia koiria ja tv-tasoille hyppiviä koiria, koiria joiden kynsiä ei voida leikata ilman rauhoitusta. Remmirähjistä nyt puhumattakaan. Ja tällaisten ongelmien kanssa painitaan jopa vuosia naksuttimien ja namien kanssa, kun tilanne voisi korjaantua viikossa, ihan vaan sillä että omistaja ottaisi ohjat käsiinsä ja opettaisi koiralleen, mitä ”ei” tarkoittaa. (Enkä nyt välttämättä tarkoita naksun ja namin kanssa opettelua.) Eikö se olisi ihan hiton paljon selkeämpää koiralle, että joku asia vaan olisi kielletty, ja piste? Ja jopa stressittömämpää - ongelmakäytös on usein stressaavaa sekä omistajalle että koiralle, ja jos sen yksinkertaisimmankin ongelman poiskouluttamiseen käytetään kuukausia tai vuosia, eikö se ole täysin tarpeetonta stressitilan pitkittämistä?

Kuva: Sini Korhonen 

Olen alkanut miettiä, että ehkä se johtajuus oli sittenkin ihan hyvä termi. Vaikka susitutkimukset tiukasta hierarkiasta olivatkin virheellisiä, vaikka ovista kulkemisjärjestyksellä tai syömisjärjestyksellä ei olekaan mitään merkitystä kuvitellun hierarkian kannalta, ja vaikka koirilla ei olekaan mitään sisäsyntyistä tarvetta "pyrkiä laumanjohtajaksi" tai "nousta arvoasteikossa". Nämä ovat niitä virheellisiä mantroja, mutta voisiko johtajuus terminä silti olla oikea? Jos ajatellaan ihmisten maailmaa ja yrityksiä, joissa pomot hallitsevat alaisiaan. Hyvä pomo on reilu ja oikeudenmukainen, mutta hän jakaa tehtäviä ja käskyjä, joita totellaan. Ensimmäisestä tahattomasta virheestä työntekijää ei välttämättä vielä rangaista, mutta kerrotaan kuitenkin selkeästi, ettei se ollut sallittua/toivottavaa. Jos sama virhe toistuu, alkaa rangaistuksiakin tulla. Hyvä johtaja ei ole mikään julma tyranni tai diktaattori. Jokainen työpaikka tarvitsee johtajan, sen yhden auktoriteetin, joka pitelee lankoja käsissään ja kertoo selkeästi miten toimitaan, tai pakka hajoaa. Sama pätee ihmisperheisiin - lapset tarvitsevat auktoriteetin, joka kertoo ja opettaa, miten tässä maailmassa tulee toimia. Ja lopulta se ihan sama homma pätee myös koiriin. Nekin tarvitsevat selkeitä ohjeita ja sääntöjä toimiakseen järkevästi ihmisten kumppaneina ihmisten maailmassa. Ja joskus sääntöjen selkeyttämiseen tarvitaan niitä pahaksi leimattuja positiivisia rangaistuksia.

En missään nimessä väitä, etteikö positiivinen vahvistaminen eli palkitseminen olisi monessa asiassa erittäin tehokas koulutuskeino. Harrastustempuissa, kuten tokossa tai agilityssä, se on ehdottomasti toimivin tapa. Mutta haluan muistuttaa, ettei se ole ainoa tapa kouluttaa koiria, eikä jokaisessa arjen tilanteessa lainkaan tehokkain. Miksi ihmeessä koirien rankaisemisesta ja jopa kieltämisestä on tullut tabu? Tuntuu, ettei koiria uskalleta enää lainkaan rajoittaa. Niitä varjellaan kaikilta pettymyksiltä ja vastoinkäymisiltä. Liekö tämä liitoksissa siihen, että nykykoirista iso osa vaikuttaa olevan helposti stressaavia ja erityisherkkiä - ne eivät koskaan opi käsittelemään negatiivisia tuntemuksia, kun niitä niin ahkerasti sellaisilta suojellaan. Tämä nykysuuntaus vaikuttaisi olevan suoraan verrattavissa lasten vapaaseen kasvatukseen. "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" on mielestäni edelleen käyttökelpoinen sanonta.

Sen verran olen teini-iän jälkeen oppinut, etten ole enää niin mustavalkoinen. On tottakai olemassa myös koiria, joille ei voi/kannata käyttää positiivista rangaistusta, ei välttämättä edes suullisesti. Niitä oikeasti heikkohermoisia, yliherkkiä ja traumatisoituneita koiria. Erityistapaukset ovat kuitenkin aina erityistapauksia. Koiria täytyy osata lukea ja ymmärtää yksilöinä, jotta koulutus voi olla tehokasta. Eivätkä nämä käyttäytymistieteeseen ja oppimispsykologiaan perustuvien modernien menetelmien tuomat uudet tuulet suinkaan pelkästään negatiivisia ole! Koirien käyttäytymisen ja oppimisen tutkiminen on tuonut meille paljon uutta hyvää tietoa. Perinteiseen 70-90-lukulaiseen johtajuusajatteluunhan kuului koiran alistaminen ja pelottelu, jopa liiallinen väkivalta. Niiden jäätyä pois on kuitenkin tullut esille nyt myös se toinen ääripää, jossa koiria yritetään kasvattaa vain tähtipölyllä ja sateenkaarilla, ja jossa koiriin ei saa koskea lainkaan. Näiden väliltä pitäisi mielestäni löytyä jonkinlainen kultainen keskitie, jossa rajat ja rakkaus ovat tasapainossa. Ehkä sitä voisi kutsua vaikka "moderniksi johtajuudeksi".

Kuva: Sini Korhonen

Koirat ovat tietyiltä osin todella yksinkertaisia - ne tekevät asioita, jotka ovat niille kannattavia, ja jättävät tekemättä asiat, joista on niille enemmän haittaa kuin hyötyä. Tähän perustuu aivan kaikki koiran kouluttaminen ja opettaminen, ja tämä on se ohjenuora, mantra, joka jokaisen koiraihmisen tulisi painaa päähänsä. Yksilöstä on sitten kiinni se, minkä mikäkin koira kokee palkitsevana, hyödyllisenä tai mielekkäänä - tai ahdistavana, turhana tai epämiellyttävänä. 

Mietitäänpä sen vanhan johtajuusteorian pohjalta sovellettuja koulutusjuttuja. Muistatteko esimerkiksi sellaiset ”johtajuutta vahvistavat” ohjeet, kuin ”kulje aina ovista ennen koiraa” tai ”älä koskaan huomioi koiraasi silloin, kun se hakee sinulta huomiota”? Nekin perustuvat vain ja ainoastaan siihen, mikä on koiran kannalta kannattavaa. Jos ovesta pääsee ulos lenkille vain odottamalla rauhallisesti, että omistaja menee ensin, niin koira oppii odottamaan rauhallisesti. Jos ulos pääsee joka tapauksessa, voi yhtä hyvin mennä rynnimälläkin. Tai jos omistajalta ei saa huomiota sillä, että tulee viereen tuijottamaan tai kantaa leluja syliin, niin turhahan sitä sitten on niin tehdä. Minusta itseasiassa on kivaa, että koirat tulevat toisinaan pyytämään leikkiä tai rapsutuksia, joten olen tietoisesti vahvistanut sellaista huomionhakukäytöstä antamalla sitä kaivattua huomiota! Mutta niiden on tärkeää myös osata lopettaa käskystä silloin, kun haluan mieluummin katsoa rauhassa Netflixiä. Koiralle täytyy uskaltaa sanoa "ei", eikä kaikkiin tilanteisiin riitä pelkkä käytöksen sammuttaminen ignooraamalla.

Pentu ja porsas. 🐽 Kuva: Mira Pennanen

Näillä vanhan kansan johtajuusviisauksilla ei siis oikeasti ole juurikaan tekemistä johtajuuden kanssa, vaan oppimisen. Tai ehkä tavallaan onkin - koiralle on luotu tiettyjä sääntöjä ja se on opetettu noudattamaan niitä. Sehän kai sitä johtajuutta juuri on, ei siinä ole mitään sen mystisempää tai dramaattisempaa. Niissä vanhoissa viisauksissa on kuitenkin myös paljon hyviä pointteja. Opastettiin ihmisiä olemaan itsevarmoja koirien kanssa, kontrolloimaan yllättäviäkin tilanteita, viemään aina annetut käskyt loppuun saakka ja pysymään rauhallisena. Opetettiin äänensävyn ja elekielen merkitys. Kehotettiin katsomaan koiria, ja kuinka ne viestivät keskenään. Ihminenhän ei voi täysin matkia koiran eleitä, ja koirat ymmärtävät yllättävän paljon myös ihmisten omaa lajityypillistä elekieltä (esim. hymyily), mutta niiden kommunikointia katselemalla voi silti oppia paljon. Miten kokeneet aikuiset koirat opettavat pennuille rajoja - pelkäämättä ottaa tarvittaessa kiinni fyysisestikin - mutta myös leikkivät niiden kanssa ja huolehtivat niistä. Juuri niin kuin omistajienkin tulisi koiriensa kanssa tehdä, kutsuivat he itseään sitten laumanjohtajiksi tai eivät.

Pikku Navi ja Vuk. Kuva: Mira Pennanen

Mahottoman Noruva NOU1

Olen potenut nyt puolitoista viikkoa flunssaa kaikilla herkuilla. Keijo ei luonnollisesti ole tänä aikana päässyt tekemään mitään. On ollut hienoa huomata, miten terveellä tavalla energinen tekevä koira suhtautuu tekemättömyyteen - ei tarvitse miettiä mitään älypelejä tai muuta puuhaa vaan voi vain itse nukkua tautia pois koiran nukkuessa vieressä.

Lämpöä ja läheisyyttä. 🐾

Arvostan tätä ominaisuutta, toki koiran ilme oli viikon jälkeen hieman sellainen, että kunnon lenkki voisi maistua. Onneksi se pääsikin sitten kaverin kanssa pitkälle metsälenkille tuulettumaan ja samaa luvassa ehkä huomenna. Jaksaa sitten taas paremmin painaa näitä lähihoitajan hommia.

Lauantaina saimme iloisen uutisen Elsan (Mahottoman Noruva) omistajalta, Elsa oli suorittanut noutajien taipumuskokeet hienosti ensiyrittämällä. Venlahan suoritti taipparit pentueesta ensimmäisenä jokin aika sitten, siitä lisää täällä.

Arvostelu. Kuva: Oona Haahti

Pupujäljeltä pupun palautus. Kuva: Oona Haahti

Tuli kyllä taas mainio fiilis tästä ensimmäisestä pentueesta, toistaiseksi kaikkien terveys- ja harrastusuutiset ovat olleet hyvin positiivisia ja vaikuttaa siltä, että hyvillä mielin voi antaa Keijoa jalostukseen. Tarkkana on oltava erilaisten riskien suhteen, mutta sitähän se on aina, kun pennutusta suunnitellaan. Riskien ottaminen on joskus perusteltua, mutta niistä on kerrottava pennunostajille. Huolestuttavinta on jollei riskejä ole - kertooko se siitä, ettei niitä tiedetä, ettei niistä haluta puhua vai että niiltä ummistetaan silmät? Huolellisesta taustatyöstä huolimatta aina voi syntyä sairas jälkeläinen, en halua ajatella jälkikäteen että olisinpa selvittänyt tarkemmin taustoja joten pyrin tekemään sen mahdollisimman hyvin etukäteen.

Olen itse kannustanut Keijon jälkeläisten omistajia avoimuuteen, samoin olen pyrkinyt pysymään hyvin perillä Keijon sisarusten asioissa juuri siksi että tiedän mahdollisimman hyvin heikkoudet ja vahvuudet. Olen järjestämässä marraskuussa ensimmäiset Keijon jälkeläispäivät yhteistyössä kennel Mahottoman kanssa, paikalle on kutsuttu molempien pentueiden pennut. Mukava nähdä niitä myös omin silmin sen lisäksi, että niiden kuulumisia kuulee aina mielellään. On lopulta kaikkien etu, että tietoa jaetaan koska kaikille kelpaa terve mukava koira. 😊 

Elsa vajaan 7 viikon ikäisenä. 

Ensimmäinen jälkeläinen taippareissa

Viime lauantaina tuli iloinen uutinen Venlan (Mahottoman Pilvinen) omistajalta, he olivat suorittaneet ensiyrittämällä noutajien taipumuskokeen hyväksytysti.

Venlan taipparipäivä.

Kaikilla koiran jälkeläisten saavutuksilla on merkitystä, olipa kyseessä terveys tai tekemiset mutta rodunomaiset taipumukset lämmittävät mieltä aivan omalla tavallaan. Venla jäi positiivisesti mieleen Mahottoman -pentutapaamisessa, jolloin se oli puolen vuoden ikäinen. Jo silloin se toimi riistan kanssa kuin vanha tekijä vaikka ei ollut niillä treenannutkaan. 💖

Venla pupujäljellä 11/2017.

Suorituksessa oli ollut hieman liikaa vauhtia ja oman vaikeutensa oli tehnyt odottelu, mutta kokonaisuutena Venla toimi hienosti. Taippareissa voi aina tulla yllätyksiä, mutta mikään mahdoton homma ne eivät ole koiralle, jolla on riittävät noutajan ominaisuudet. On siis aivan perusteltua edellyttää, että jalostukseen käytettävillä koirilla on taipumuskoe tehtynä.

Arvostelu.

Venlan kunniakirja, Mahottoman Pilvinen NOU1. 💛

Esitän siis vielä kiitoksen Juusolle, että veit Venlan taippareihin vaikka koepaikan saanti jäikin aika viime tinkaan. Iltapäiväryhmästä kokeen läpäisi 3/7 koiraa, joten voitte olla ylpeitä siitä mitä teitte. Tästä on hieno jatkaa minne ikinä tie viekään. 😊

Keijon päiviin on kuulunut viime aikoina joko sänkipellolla kaahailua tai kuumeisen omistajan lämpöpatterina olemista. Kävimme viime maanantaina Tampereen Vetokoiraseuran järjestämässä Krista Karhun tottelevaisuuskoulutuksessa ja taas saatoin vain todeta, miten pienessä laatikossa keskiverto palveluskoiraharrastaja koiraansa kouluttaa ja miten paljon annettava tokon osaajilla meille on. Meillä tottelevaisuus on talvikauden teema ja tavoitteena siellä saada laajennettua omaa osaamista ja luovuutta, koira kyllä tekee ja toimii kunhan ihminen osaa tarjota sille siihen mahdollisuuksia.

🎀⚡🎀 INSTAGRAM -kilpailu, voita iso säkki Eukanubaa! 🎀⚡🎀

Keijon instagram -sivulla on meneillään Roosa nauha -teemalla kilpailu, johon osallistumalla voi voittaa oman valinnan mukaan ison säkin Eukanuba -koiranruokaa. Kilpailuun osallistutaan kuvaamalla lemmikki ja jotain pinkkiä ja lataamalle se instagramiin tunnisteella #eukanubaroosanauha. Kilpailu jatkuu lokakuun 2018 loppuun saakka, joten vielä ehtii hienosti mukaan hyvän asian puolesta.

Eukanuba ja Ever Clean lahjoittavat jokaisesta normaalihintaan myydystä tuotteesta 2 € syöpäsäätiölle. 🎀⚡🎀

Kilpailu Keijon instagram-tilillä.

Haku on ***** laji 😆

Uskalsin ilmoittaa koiran hakukokeeseen sen jälkeen kun se oli kahdessa EK-kokeessa saanut hausta täydet pisteet. Koepäivän aamu alkoi tottelevaisuudella, jännitti se vieläkin paljon vaikka tänä vuonna tottis on kyllä ollut hyvällä mallilla. Keijo teki taas hyvää energistä vahvaa työtä, ongelmana on nyt paketin kasassa pitäminen ja edelleen jäävissä liikkeissä on talveksi töitä. Varsinaisia liikevirheitä tuli yksi: koira jäi seisomaan liikkeestä istumisen ja luoksetulossa loikkasi ohjaajan nenään jo ennen sivulletulon käskyä. Noudoissa suurin ongelma oli irrotus, painavasta ja pitkästä käskystä huolimatta irrotti h-i-t-a-a-s-t-i. Pisteitä saimme 84/100.

Ihanat kannustusjoukot hakukokeessa. 😍😍

Tottelevaisuuden jälkeen oli henkilöhaku. Keli oli kuuma, koira ei tarkistanut tyhjää etukulmaa kunnolla mutta muuten erinomaista työskentelyä. Ensimmäisen maalimiehen ilmaisu tosi hyvä, toisen samoin mutta aivan loppuvaiheessa jätti ilmaisun kesken ja pinkaisi minun luokse. Pysähdyin tuomarin käskystä ja koira palasi maalimiehen luokse ilmaisten tämän tehokkaasti loppuun. Kolmannella sama kuvio sillä erotuksella, ettei palannutkaan maalimiehelle enää vaan suoritti hallinnassa olemista täysillä ja käytännössä koe päättyi siihen.

Viimeisenä oli esineruutu, jonne toki menimme myös vaikka tulos oli livahtanut jo sivu suun. Koira oli aika poikki, kiitos kelin ja lyhyiden lepoaikojen mutta niin se tykitti ruudusta hienosti kolme esinettä. Pisteet 28/30.

Auringonlaskun taikaa.

Tämä koe herätti valtavasti ajatuksia ja kysymyksiä. Haku on koko ajan ollut syystä tai toisesta meillä hankalin laji. Milloin on ollut koira sairaslomalla, milloin vain treenejä ei ole saatu kasaan tai on ollut jotain muuta ohjelmaa itsellä. Vaikka koiran itsevarmuus on aina ollut hyvä haukkuilmaisuun, sen kärsivällisyys tai mikä lie maltti ei tunnu riittävän koetilanteessa pidemmän päälle ilmaisemaan loppuun saakka. Jo nuorena se ei meinannut millään malttaa syödä palkkaansa loppuun kun oli kova kiire jatkaa seuraavalle maalimiehelle. Myös maalimieskäytös on ollut murheena, milloin törmäilee, vie lippiksen päästä tai tunkee piiloon... Keijo ei ole vihainen tai epävarma mutta se on röyhkeä eikä kunnioita ihmisiä. Näiden kaikkien ajatusten summana olen päätymässä haussa viimeiseen oljenkorteen, se ei ole itselle mieluisa mutta en valitettavasti näe muitakaan ratkaisuja. Keijon ilmaisu vaihdetaan haukkumisesta rullailmaisuun. Mikäli tämä ei ole oikea ratkaisu, nostamme koipea koko haun päälle ja toteamme, että se on oikeasti ***** laji. 😏

Hausta suivaantuneena tein Keijolle eräänä iltana jäljen eikä voinut kuin todeta, että jälki on koiralle edelleen vahvin laji. Se selvitti vajaan puolen kilometrin jäljen hienosti omalla tyylillään mutta tyyli on vapaa kunhan kepit löytyvät. Videolla ensimmäisellä suoralla tien ylitys ja kepin löytyminen.

Jälkeläisten kuulumisia

Keijon ensimmäisestä pentueesta on nyt luustokuvattu kuusi pentua ja ne kaikki ovat olleet täysin priimaa. 💝 Tyynellä (Mahottoman Tyyni) on ollut erittäin huonoa tuuria, se satutti silmänsä pahasti mutta vaikuttaa siltä, että näkö ja silmä säilyvät. Elsa (Mahottoman Noruva) on suorittanut vepessä sekä soveltuvuuskokeen (pisteet 98/100) että saanut alo-luokasta ensimmäisen ykkösen (pisteet 100/100).

Keijon ensimmäisestä pentueesta kuvattu 6/9. 

Toinen pentue tulee kohta puolen vuoden ikään, aika vähän olen niistä kuullut mutta todennäköisesti kaikki on hyvin kun on hiljaista. Yksi on koetellut omistajansa kärsivällisyyttä silppuamalla kotia mutta se näissä on riski. 😅

Ensimmäisen pentueen vakuuttavien terveystulosten puolesta Keijon palvelut ovat edelleen harkitusti käytettävissä mukaville nartuille, joilla on taipumuskoe suoritettu hyväksytysti ja joilla ei ole kyynärnivelten terveyden suhteen kohonnutta riskiä. Alustavasti Keijolle on suunniteltu seuraavat pentueet Lempin (tiedustelut Jenni Martemo p. 0400-559010) ja Novan kanssa (kennel Hakukoneen).

Pentuteemalla vielä video, jossa 7-viikkoinen Keijo on ensimmäistä kertaa kyläilemässä Esterin (Helkyn Ester) luona. Olisipa kaikilla koiranpennuilla tällaisia kokemuksia aikuisista koirista. 😊

Sisarusten toimintapäivä

Viime aikoina olemme linnustaneet enemmän kuin treenanneet palveluskoirajuttuja - ainakin jos tunneissa lasketaan. Määrä harvoin korvaa laadun ja siihen olemme luottaneet. Etsintäkoe on lajina meille aivan uusi, yksi opettavainen koekäyntikin on takana kesäkuulta ja sen pohjalta olemme treenejä sitten jatkaneet. Tänään meillä oli tasontarkistuspäivä eli osallistuimme LeVekin järjestämään etsintäkokeeseen.

Mä hoidan, mä hoidan! 😆

Aamu alkoi aikaisin, kuuden osa-alueen kokeesta ensimmäisenä suoritettiin jälki. Keijo lähti janalta vahvasti vasemmalle, oikaisi hieman ja palasi takaisin ensimmäiselle kepille. Sen jälkeen se jatkoi alkuperäiseen suuntaan mutta jostain syystä oletin, että se lähti väärään suuntaan. Annoin mennä jonkun aikaa kunnes sitten otin sen takaisin kohtaan, josta keppi löytyi. Koira oli aika ihmeissään ja yritti sitten löytää jäljelle uudestaan ja löysikin sen loppupään ja viimeisen kepin. Kuvittelin ensin, että riista sotki sen työskentelyä ja saattoi se siihen jonkin uuden ilmeen tuoda - ainakin tulkitsin itse koiraa tosi väärin. Jälkeenpäin jäljen kaavio verrattuna toteutuneeseen kaavioon paljasti tilanteen. Olen kyllä kohtuullisen pettynyt omaan toimintaani, aina ajatellut että koiralla on nenä ja minä menen perässä. Nyt kävi kuitenkin näin, positiivista on se, etten saanut sitä takajäljelle edes painostamalla. Pisteitä 40/60.

Kaavio.

Nuolen kohdalla ohjaaja päätti ettei olla jäljellä.

Seuraavana vuorossa oli esineruutu, Keijo teki nopeaa ja tehokasta työtä, ensimmäisellä lähetyksellä se pyyhkäisi takakulmaan mutta palasi takaisin, tarkensi ja toi lähiesineen. Seuraava löytyi taaempaa ja aikaa kului hieman yli minuutti. Pisteitä 30/30.

Olen esineiden ammattilainen. Terveisin Keijo 😎

Tarkkuusetsintä oli jännittävä, se on teettänyt eniten töitä ja vaatinut paljon pohdintaa. Vein Keijon ruudun reunaan maahan ja odotin rauhassa että se on valmis töihin. Lähetin etsimään eikä sillä mennyt kuin hetki ja nappi löytyi. Pisteitä 20/20.

Pudotetun esineen noutaminen on sujunut treeneissä todella hyvin, lähdimme suorittamaan liikettä itsevarmasti. Koira virittyi hyvin hommaan, pysyi ihmeen hyvin hallinnassa ja lähti käskyn saatuaan hakemaan esinettä. Edettyään noin 30 metriä se kääntyikin takaisin että mitä häh!?? Lähetin uudelleen, jonka jälkeen pinkaisi esineelle saakka todella nopeasti ja toi sen samalla vauhdilla minulle. Kokeen jälkeen meille selvisi, että jos koira palaa takaisin, sen pitäisi lähteä noutamaan pudotettu esine itsenäisesti eikä lähettämällä. Kiitos tuomarin kiltteyden pisteet 14/20.

Viimeinen maasto-osio olikin haku ja voi että se jännitti paljon, ohjaajaa siis. Sain onneksi muilta osallistujilta ja treenikaverilta hyvää tsemppiä ja oman vuoron tullessa olimme koiran kanssa vahva tiimi. Keijo risteili hyvin, tarkisti etukulmat kunnolla, löysi molemmat maalimiehet hienosti ja ilmaisi moitteetta. Kaikin puolin suoritus oli jälleen tosi vahva kuten viime kerralla. Ensimmäisen löydön annoin moikata tuomarin luvalla, toisen jälkeen palkkasin purkilla (jälleen tuomarin luvalla haltuunoton jälkeen). Pisteet 70/70.

Mähän sanoin että mä hoidan! 😏

Maastopisteitä oli kasassa 174 ja käänsimme autojen nokat kohti LeVekin kenttää. Tässä vaiheessa kaikilla kuudella osallistujalla oli mahdollisuus koulutustunnukseen. Pakko myöntää, että viime vuoden tottispeikko nosti päätään kun katselin muiden suorituksia ja odotin omaa vuoroani. Otin kuitenkin tavoitteeksi tuloksen eli 70 pistettä ja onneksi oma vuoro tuli kuitenkin nopeasti.

Pääsimme ensin suorittamaan ja tekeminen tuntui mukavalta. Seuraamisessa koira kärkkyi palkkaa käännöksissä oikealle. Estenoudon paluuhypyn se kiersi mutta teki muuten tottista ilman liikevirheitä, toki joitain pieniä juttuja kuten vino perusasento jne. mutta kokonaisuutena olin tosi tyytyväinen. Pisteet 92/100.

Onnellinen koira, omistaja ja ihana pieni Keijo-fani Aada.💝

Koe oli hienosti järjestetty ja osallistujien kesken vallitsi mukava kannustava henki. Kiitos kaikille tavalla tai toisella osallisille niin koepäivänä kuin treeneissä ennen sitä. 😊 Kaikki osallistujat saivat tuloksen, meille tämä oli BH-kokeen jälkeen kuudes pk-koe. Neljästä olemme saaneet tuloksen, kaikista kuitenkin arvokasta kokemusta ja tietoa mm. siitä, mikä on oman osaamisen taso ja miten kokeessa kannattaa koiraa ohjata.

Eikä tässä vielä kaikki. Keijon Inni -sisko (Helkyn Mulan) osallistui tänään ensimmäistä kertaa haun kolmosluokkaan saaden sieltä 281 pisteellä tuloksen HK3 (tottelevaisuus 92, maasto 189). Keijo omistajineen onnittelee lämpimästi siskoa ensimmäisestä ykköstuloksesta voittajaluokassa, kuulemme valiokellon käynnistyneen. 💕

HK3, JK1Helkyn Mulan "Inni".

Keijon tuloskahvit; Eukanubaa kanafileellä ja piimällä.