Viime aikoina olemme linnustaneet enemmän kuin treenanneet palveluskoirajuttuja - ainakin jos tunneissa lasketaan. Määrä harvoin korvaa laadun ja siihen olemme luottaneet. Etsintäkoe on lajina meille aivan uusi, yksi opettavainen koekäyntikin on takana kesäkuulta ja sen pohjalta olemme treenejä sitten jatkaneet. Tänään meillä oli tasontarkistuspäivä eli osallistuimme LeVekin järjestämään etsintäkokeeseen.
Mä hoidan, mä hoidan! 😆
Aamu alkoi aikaisin, kuuden osa-alueen kokeesta ensimmäisenä suoritettiin jälki. Keijo lähti janalta vahvasti vasemmalle, oikaisi hieman ja palasi takaisin ensimmäiselle kepille. Sen jälkeen se jatkoi alkuperäiseen suuntaan mutta jostain syystä oletin, että se lähti väärään suuntaan. Annoin mennä jonkun aikaa kunnes sitten otin sen takaisin kohtaan, josta keppi löytyi. Koira oli aika ihmeissään ja yritti sitten löytää jäljelle uudestaan ja löysikin sen loppupään ja viimeisen kepin. Kuvittelin ensin, että riista sotki sen työskentelyä ja saattoi se siihen jonkin uuden ilmeen tuoda - ainakin tulkitsin itse koiraa tosi väärin. Jälkeenpäin jäljen kaavio verrattuna toteutuneeseen kaavioon paljasti tilanteen. Olen kyllä kohtuullisen pettynyt omaan toimintaani, aina ajatellut että koiralla on nenä ja minä menen perässä. Nyt kävi kuitenkin näin, positiivista on se, etten saanut sitä takajäljelle edes painostamalla. Pisteitä 40/60.
Kaavio.
Nuolen kohdalla ohjaaja päätti ettei olla jäljellä.
Seuraavana vuorossa oli esineruutu, Keijo teki nopeaa ja tehokasta työtä, ensimmäisellä lähetyksellä se pyyhkäisi takakulmaan mutta palasi takaisin, tarkensi ja toi lähiesineen. Seuraava löytyi taaempaa ja aikaa kului hieman yli minuutti. Pisteitä 30/30.
Olen esineiden ammattilainen. Terveisin Keijo 😎
Tarkkuusetsintä oli jännittävä, se on teettänyt eniten töitä ja vaatinut paljon pohdintaa. Vein Keijon ruudun reunaan maahan ja odotin rauhassa että se on valmis töihin. Lähetin etsimään eikä sillä mennyt kuin hetki ja nappi löytyi. Pisteitä 20/20.
Pudotetun esineen noutaminen on sujunut treeneissä todella hyvin, lähdimme suorittamaan liikettä itsevarmasti. Koira virittyi hyvin hommaan, pysyi ihmeen hyvin hallinnassa ja lähti käskyn saatuaan hakemaan esinettä. Edettyään noin 30 metriä se kääntyikin takaisin että mitä häh!?? Lähetin uudelleen, jonka jälkeen pinkaisi esineelle saakka todella nopeasti ja toi sen samalla vauhdilla minulle. Kokeen jälkeen meille selvisi, että jos koira palaa takaisin, sen pitäisi lähteä noutamaan pudotettu esine itsenäisesti eikä lähettämällä. Kiitos tuomarin kiltteyden pisteet 14/20.
Viimeinen maasto-osio olikin haku ja voi että se jännitti paljon, ohjaajaa siis. Sain onneksi muilta osallistujilta ja treenikaverilta hyvää tsemppiä ja oman vuoron tullessa olimme koiran kanssa vahva tiimi. Keijo risteili hyvin, tarkisti etukulmat kunnolla, löysi molemmat maalimiehet hienosti ja ilmaisi moitteetta. Kaikin puolin suoritus oli jälleen tosi vahva kuten viime kerralla. Ensimmäisen löydön annoin moikata tuomarin luvalla, toisen jälkeen palkkasin purkilla (jälleen tuomarin luvalla haltuunoton jälkeen). Pisteet 70/70.
Mähän sanoin että mä hoidan! 😏
Maastopisteitä oli kasassa 174 ja käänsimme autojen nokat kohti LeVekin kenttää. Tässä vaiheessa kaikilla kuudella osallistujalla oli mahdollisuus koulutustunnukseen. Pakko myöntää, että viime vuoden tottispeikko nosti päätään kun katselin muiden suorituksia ja odotin omaa vuoroani. Otin kuitenkin tavoitteeksi tuloksen eli 70 pistettä ja onneksi oma vuoro tuli kuitenkin nopeasti.
Pääsimme ensin suorittamaan ja tekeminen tuntui mukavalta. Seuraamisessa koira kärkkyi palkkaa käännöksissä oikealle. Estenoudon paluuhypyn se kiersi mutta teki muuten tottista ilman liikevirheitä, toki joitain pieniä juttuja kuten vino perusasento jne. mutta kokonaisuutena olin tosi tyytyväinen. Pisteet 92/100.
Onnellinen koira, omistaja ja ihana pieni Keijo-fani Aada.💝
Koe oli hienosti järjestetty ja osallistujien kesken vallitsi mukava kannustava henki. Kiitos kaikille tavalla tai toisella osallisille niin koepäivänä kuin treeneissä ennen sitä. 😊 Kaikki osallistujat saivat tuloksen, meille tämä oli BH-kokeen jälkeen kuudes pk-koe. Neljästä olemme saaneet tuloksen, kaikista kuitenkin arvokasta kokemusta ja tietoa mm. siitä, mikä on oman osaamisen taso ja miten kokeessa kannattaa koiraa ohjata.
Eikä tässä vielä kaikki. Keijon Inni -sisko (Helkyn Mulan) osallistui tänään ensimmäistä kertaa haun kolmosluokkaan saaden sieltä 281 pisteellä tuloksen HK3 (tottelevaisuus 92, maasto 189). Keijo omistajineen onnittelee lämpimästi siskoa ensimmäisestä ykköstuloksesta voittajaluokassa, kuulemme valiokellon käynnistyneen. 💕
HK3, JK1Helkyn Mulan "Inni".
Keijon tuloskahvit; Eukanubaa kanafileellä ja piimällä.
Näin jälkeenpäin huomaa, että kuukauden kirjoittamisväli on liian pitkä - Keijon ja omistajan elämässä on taas tapahtunut monenmoista mukavaa. Viimeisin teksti käsitteli Naken poismenoa ja MEJÄ-kokeen ensimmäistä AVO1-tulosta. Sen jälkeen suuntasimme ajatukset etsintäkokeeseen ja tietysti syksyn lintujahteihin.
Yhteinen some-hetki. 💕
Nakkea on paikoitellen kova ikävä mutta sopeutuminen on kuitenkin käynnissä. Ripa on reipastunut kun ei ole enää Naken tossun alla ja Kokkelilla on alkanut kauhea mörköikä. Se kävi myös näyttelyssä ja virallisissa luustokuvissa; näyttelystä EH ja kuvissakin kaikki kunnossa.
Etsintäkoe
Treenit ovat jatkuneet edellisessä kokeessa esiin tulleiden koulutusvirheiden korjaamisella ja tietysti vanhojen taitojen ylläpidolla. Olen tehnyt enemmän eri osa-alueita peräkkäin ja selventänyt myös etukäteen virittämisiä. Hakutreenejä on ollut vähänlaisesti mutta jotain kuitenkin ja jopa vierailu toisen porukan treeneissä. Haussa tuntuu toimivan hyvin palkkaamisen vaihtelu, suorapalkkoja ja ilmaisua koiralle yllätyksellisesti.
Valmiina kuin partiopoika!
Pudotetun esineen noutoja olemme tehneet erilaisissa maastoissa ja pidentäneet matkaakin niin, että viimeisimmässä treenissä koira haki esineen 120 metrin päästä. Suurimmat haasteet koiralla on tällä hetkellä hallintaosuudessa, meinaa lähteä ns. lapasesta.
Tarkkuusetsinnässä on ollut eniten mietittävää; koira ei tahtonut malttaa pysyä ruudussa ja se toi esineen hermostuneesti tai saattoi ottaa sen huonosti suuhun ja olla muutenkin levoton. Yritin naksutella sille uuden ilmaisutavan eli maahanmenon mutta se vasta tuotti päänvaivaa, ei tuntunut oikealta vaihtoehdolta koiralle eikä ohjaajalle. Tein ruutuja, jotka rajautuvat niin ettei yli juokseminen ole niin helppoa ja laitoin ruutuun useamman esineen jotta sain varmemmin onnistumisen.
Merkittävin tekijä tarkkuusetsinnän parantumiselle lienee kuitenkin se, että Keijolta löytyi tulehtunut poskihammas, joka poistettiin. Sen jälkeen hommat lähtivät rullaamaan aivan eri tavalla. Videolla keittiötreeni, kolikon etsiminen ja tuominen. Koiralla ihan eri mielentila eikä mitään ongelmaa ottaa kolikkoa suuhun:
Jälki on Keijon vahvin laji mutta olemme toki niitäkin tehneet. Hankalin oli kaksituntinen, jonka päälle oli satanut koko ajan mutta selvitimme senkin. Jäljellä ei oikeastaan ole mitään ongelmia, lähtee oikeaan suuntaan ja jos joskus ajautuu takajäljelle, korjaa suunnan itsenäisesti jo ennen kuin liina loppuu. Jäljellä täytyisi ehdottomasti tehdä haastavampia harjoituksia.
Pudotettu, tarkkuus ja esineruutu suoritettu.
Esineruudussa on tällä hetkellä hieno tasapaino nopeuden ja tehokkuuden välillä. Viimeisimmässä treenissä saatiin onneksi pieni hankaluus neljännen esineen kohdalla, joka oli ylisuuren ruudun perimmäisessä takanurkassa. Ensimmäiset kolme löytyivät tehokkaan helposti, viimeinen ei ja lääkkeeksi koira sortui vanhaan syntiin eli juoksemiseen. Tähän auttoi että otin sen hetkeksi sivulle ja lähetin ruutuun kun ajatus taas saavutti koiran, viimeinenkin esine löytyi hienosti.
Jälkeläiskuulumisia
Keijon ensimmäiset pennut täyttivät toukokuussa vuoden ja ensimmäiset niistä ovat ilokseni käyneet virallisissa terveystutkimuksissa luuston osalta. Alku näyttää oikein hyvältä, sekä Sumulla (Mahottoman Sumuinen) että Väiskillä (Mahottoman Virtaava) tulos A/A, 0/0, LTV0 ja VA0. Molemmilla myös polvet ja olat kuvattu ja terveiksi todettu. Kiitos omistajille aktiivisuudesta ja tsemppiä lopuille, toivotaan samanlaisia tuloksia kaikille myös silmien suhteen. 😊
Sumu.
Sumusta on myös mainittava, että se ohjaajineen on suorittanut hypokoirakoulutuksen kaikki osatavoitteet ja loppukokeen. Lämpimät onnittelut ja suuri arvostukseni Sumun kaltaisille tosielämän sankarikoirille, joiden työ ei näy missään tietokannassa mutta on sitäkin tärkeämpää. 💜
Metsästys
Metsästyskauden aloitusta on odotettu paljon! Tämä syksy on Keijon ja omistajan neljäs jahtisyksy, olemme päässeet ennätyspaljon mukaan ja se jos mikä lämmittää mieltä. Koira on kuin itsestään kehittynyt jälleen aiemmista vuosista - ilman ensimmäistäkään treeniä. Passissa se ei tee enää mitään turhaa, kyttää vain keskittyneesti taivaalle pitäen samalla piippuja silmällä. Haavakoiden käsittelyyn on tullut vahva ote, ohessa video kauden ensimmäisen haavakon etsimisestä:
Vedestä nouto onnistuu veneestäkin käsin, jopa ohjattavuutta löytyy ja haravoimme taveja koiran avulla isoista ojista ja joesta. Olen myös erittäin tyytyväinen siihen, miten koira suhtautuu vieraisiin metsästäjiin kaikissa tilanteissa; töitä tehdessä ei sorru seurusteluun vaikka joku kuinka yrittäisi mutta kun työt on tehty ja aseet poissa, käy luontevasti ihmisten luona. Jahdin loputtua Keijo on keksinyt noutaa tyhjät hylsyt, ei ole menneet tarkkuusetsintätreenit siis hukkaan. 😉
Kyyhkyä tulossa!
Video sorsajahdista, näkee koiran keskittymistä ja tarkkaavaisuutta taivaan liikenteen suhteen. En tiedä oppiiko se joskus erottamaan saalislinnut pääskysistä. 😅
Saalis jaloissa mutta edelleen skannataan taivaalle.
Nenähommia veneestä käsin.
Suurta kiitollisuutta koen tästäkin kuukaudesta, monella tavalla. Koira on ollut terve, se toimii hyvin mitä ikinä keksinkään tehdä tai tarvittaessa on tekemättä mitään. Vielä on koesuunnitelmiakin tälle syksylle, katsotaan tuottavatko ne tuloksia vai lisää treenattavaa - molemmat vaihtoehdot ovat yhtä tervetulleita. On myös hienoa nähdä, miten koiran toiminta tuottaa metsästyksen saralla lisähommia. Olen erittäin tyytyväinen myös siitä, että koirattomat metsästäjät kutsuvat koiria mukaan jahteihin. Näin saadaan saalis huomattavasti tarkemmin talteen tai vaihtoehtoisesti ajatellen voidaan ampua hankaliinkin paikkoihin.
Keijo tarjoaa sorsalle kyydin rantaan.
Keijolla on treffihommiakin suunnitteilla. 😍 Yhdistelmä (Helkyn Pluto - Reedrunner's Colette) toteutuu toivottavasti talvella. Se tulee kennel Lindbiski -nimen alle mutta pentueesta tiedustelut Lempin omistaja Jenni Martemolle 040 055 9010.
