Toiveissa joulupennut

Muusin juoksua odotettiin alkavaksi loka-marraskuun vaihteessa mutta toisin kävi ja pariskunnan treffit olivat viime perjantaina ja lauantaina. 😍 Tässä yhteydessä on pakko mainita, että astuminen tuskin voisi tapahtua helpommin tai nopeammin. Molemmilla kerroilla Muusi seisoi hienosti ja koirat jäivät nalkkiin ensimmäisestä hypystä. Huvittavana sivuseikkana Keijon nalkkiajaksi kellotettiin jälleen hyvin täsmällinen 15 minuuttia. 😂

Keijo, Muusi ja tuleva kasvattaja. 💘

Seuraavat viikot tulevat olemaan hyvin jännittäviä, jos kaikki menee hyvin ja Muusi on kantavana, pentujen odotetaan syntyvän jouluna. 🎅 Kyselyt pennuista Idalle ensisijaisesti sähköpostitse, yhteystiedot Muusin blogissa.

Keijon tytär Jalla (Hakukoneen Eyjafjallajökull) kävi ensimmäistä kertaa näyttelyssä hakemassa lisää kokemuksia. Kyseessä oli labradorinnoutajakerhon epävirallinen Puppy&Veteran Show. Jalla on kaunis 9-kuinen metsästyslinjainen narttu ja se esiintyi hienosti eikä arvostelukaan ollut hassumpi.

Jalla poseeraa.

Jallan arvostelu. 😍

Keijolle itselleen kuuluu hyvää, metsästykset taitavat olla tämän kauden osalta paketoitu - toki mielellään lähdemme vielä jos mahdollisuuksia tulee. Kausi oli kaikkineen oikein hyvä ja monipuolinen, erityisen paljon mieltä lämmittää mahdollisuudet päästä jäljestämään sorkkaeläimiä pari kertaa tositilanteissa. Vaikka koiralla ei ole kokemusta kuin MEJÄstä, kyllä se näköjään joillain luontaisilla lahjoillaan toimii myös käytännön tilanteissa. Toivon, että näitä mahdollisuuksia tulee eteen myöhemminkin.

Duck face Keijon tapaan. 🦆

Palveluskoiraharrastusrintamalla olemme tehneet joitain jälkiä ja niissä teemana on ollut vaihtelevuus ja vaatimustason kasvattaminen. Olen tehnyt treenejä hyvin riistarikkaille alueille, jälki on kulkenut niin tien yli kuin sitä pitkin, jäljellä on ollut silmukoita ja erilaisia esineitä. Suunnitelmissa on jatkaa erilaisten haasteiden lisäämistä, toki aina niin että koiralla on niistä mahdollisuus selvitä jotta se on aina metsän kuningas.

Metsästyskauden hiipuessa mieleen on palannut myös tottelevaisuus ja kävimmekin pitkän tauon jälkeen tekemässä treenin. Koiran asenne, ilo, energia ja vire olivat ihan mielettömän hyvällä mallilla! Koiran ilo tekemiseen nostaa myös ohjaajan fiilistä ja motivaatiota, tässä on mukavaa yhteistä tekemistä pitkän talven ajaksi ja ehkä keväällä kohti jälkikoetta jos siltä tuntuu ja molemmat ovat kunnossa.

Paras palkka tottiksessa. 

Arjessa jatkamme yhteisiä reissuhommia, välillä Keijo osallistuu hommiin enemmän välillä vähemmän, mutta hyvää seuraa se on aina. Tänään illalla on vuorossa Keijon kehonhuolto ja sen jälkeen taas pari vähän rauhallisempaa päivää.

Puhu vain, minä kyllä kuuntelen.  🐾

Pentuesuunnitelmia

Ylpeänä voin paljastaa, että Keijolle on suunnitteilla treffit Muusin kanssa. 💓 Ajatusta on kypsytelty  tulevan kasvattajan kanssa, tutustuttu toistemme koiriin ja odotettu niiden edellisistä jälkeläisistä mm. terveystietoa. Kaikki on edennyt niin onnellisesti, että nyt odotellaan Muusin juoksua ja toivotaan että suunnitelma tuottaa hienon terveen metsästyslinjaisen labradorinnoutajapentueen.

Lisätietoja Muusista löytyy blogista ja kuulumisia on myös instagramissa.

Muusi 💛Keijo

Keijon loppukesä ja syksy ovat kuluneet melko tiiviisti metsästyksen parissa. Kyyhky- ja vesilinnustuksen lisäksi olemme päässeet ensimmäistä kertaa metsäpyyjahtiin ja tulipa koettua sattuman kautta aivan ensimmäinen kolarikauriin jäljestäminenkin.

Kyyhkyn palautus vauhdikkaasti.

Tarkkana passissa.

Valmis!

Monipuolinen helläsuinen noutaja kykenee myös etsimään spagetin ja tuomaan sen omistajalle. 😉Tärkeintä Keijon kaltaiselle koiralle on saada suorittaa erilaisia tehtäviä säännöllisesti.

Palveluskoirapuolella emme ole tehneet töitä kovinkaan tavoitteellisesti, treenattu on kyllä sen minkä metsästykseltä, kehonhuollolta ja levolta on jäänyt aikaa. Haun ilmaisumuodon vaihtaminen haukusta rullaan on edennyt oikein kivasti. Todella hyvä tunne on kokonaisuutena hausta eikä laji tällä hetkellä tunnu ollenkaan hassummalta.

Raisan käsittelyn jälkeen päivä kaksi lepoa ja sitten taas hanaa!

Hakutreeneissä oman vuoron odottelua.

Syksy jatkukoon metsästyksen, levon, kehohuollon, liikunnan ja töiden merkkeissä pitkänä ja kauniina, molempien lempivuodenaikana. 🍁🍂

Kiitos yhteistyöstä Orthex ja maailman parhaat purkit! 💙

Tavoitteet saavutettu

Asetin toukokuussa harrastusrintamalla tavoitteiksi osallistumisen palveluskoirien voittajaluokan jälkikokeeseen, nomen treenaamisen ja toisen AVO1-tuloksen metsästyskoirien jälkikokeissa. Nyt nämä tavoitteet on saavutettu ja jopa hienoisesti ylitetty; nome-treenit ovat sujuneet niin kivasti että yritimme saada koepaikan, valitettavasti jäimme varasijalle kolme. 😄

Pallomies rannalla.

Palveluskoirien jälkikokeessa meille sattui työtapaturma ja koira vaihtoi niin sujuvasti riistajäljelle, ettei ohjaaja tajunnut ennen kuin oli hiukkasen liian myöhäistä. En ole tästä kuitenkaan huolissani, kerrankos sitä metsästyskoira lankaan menee. Minulle tässä kokeessa oli tärkeintä osallistua ensimmäistä kertaa koskaan voittajaluokkaan ja selviytyä siitä hengissä.

Hyppytreeniä.

Mejä-kokeessa Keijo teki hienoimman jälkensä koskaan saaden 47 pistettä ja samalla oikeuden siirtyä VOI-luokkaan. Se oikein pysähtyi makuille ja vauhtikin oli melko ok, ainakaan tuomari ei kesken suorituksen huomauttanut siitä. Katsotaan, onnistunko saamaan vielä koepaikan tälle vuodelle. Voi olla, että omat aikataulut ja tuleva metsästyskausi estävät sen mutta onneksi ensi vuonnakin on kokeita. 

2 x AVO1 -> siirtyy VOI.

Nome-hommissa on lipsuttu melkein innostumisen puolelle, perustreeni sujuu niin vaivattomasti että ajatuksiin on hiipinyt taitojen vieminen korkeammalle tasolle. Meillä se tarkoittaa käytännössä pillin opettamista; pysäytys ja lähietsintä sekä suunnat. Aika näyttää riittääkö ohjaajan aika ja motivaatio tähän, koira on kuitenkin oikeissa metsästystilanteissa hyvin hallinnassa ja ohjattavissa sinne, minne tarvitaan. 

Lokkia vedestä.

Pupu tulee jäljen päästä.

Näin olemme päässeet lempiaiheeseen eli metsästykseen. 😎 Vaikka olen vuosikausia ollut palveluskoiraharrastaja, minulla on ollut metsästyskortti 12-vuotiaasta saakka ja nyt tämän koiran myötä huomaan että metsästys on yhä tärkeämpää. Olen juuri saanut tiedon, että minut on hyväksytty metsästysseuran jäseneksi ja seuraava askel onkin hankkia rinnakkaisluvat aseisiin ja saattaa olla, että jonain päivänä teen jahdissa muutakin kuin istun passissa ja ohjaan koiraa. Toki koira tulee olemaan aina mukana ja tärkeä osa metsästystä mutta myös omistaja kehittyy koko ajan. 

Toivottavasti voi olla hyvä esimerkki metsästyslinjaisten labradorinnoutajien kasvattajille siitä, että vain palveluskoiraksi myyty koira voi päätyä toimimaan ihan oikeana metsästyskoirana ja jopa viedä omistajan mennessään tälle tielle. Ei voi olla huono, että tekevällä koiralla on monipuolista puuhaa ympäri vuoden. Toisaalta myös kaikki muu tekeminen kertoo koirasta, sen hermorakenteesta ja kyvystä toimia erilaisissa ympäristöissä. Ei ole haitaksi, että metsästyskoira ei esimerkiksi jännitä turhia asioita. 

Tässä video Forssan Heinämessuilta, joissa olin Keijon kanssa töissä koko viikonlopun. Keijo hankki paljon uusia ystäviä ja ihailijoita, lisäksi se sai tehdä osastolla vähän temppuja. Kiitos Vorssan Lemmikkipuati että saimme olla ja osallistua. 💝

Ständihommissa.

Henkilöhaussa Keijo on tänä vuonna vaihtanut ilmaisumuodon haukkumisesta rullailmaisuun. Vaihto on sujunut kuin tanssi, ilmaisutapa vaikuttaa olevan koiralle hyvin mieleinen ja ohjaajakin on saanut opetella sopivasti uusia kuvioita - jatkamme siis ehdottomasti tällä tiellä. Tällä hetkellä treeneissä voidaan yhdistää etsiminen ja ilmaisu, koira osaa todella hyvin edetä aluetta ja lähtee tuomaan rullaa aluetta eteenpäin. Työn alla on näytölle meno, lähinnä siis sopivan nopeuden opettaminen eli en juokse koiran perässä vaan kävelen ripeästi.

Liinaa, hanskaa, rullaa - mitä kaikkea tähän nyt kuuluukaan??

Jälkeläisrintamalla kaikki on ihan mukavasti, nuorimmat ovat puolivuotiaita ja onneksi edelleen kaikilla on asiat hyvin eikä esim. ontumisia ole ilmaantunut. Olen tavannut osan pienistä ja ne ovat vastanneet sitä, mitä labradorinnoutajalta odotan. Riistaan suhtaudutaan hyvin, vesi ei jännitä ja elämä on ihanaa. Joitain tapaturmia on sattunut mutta ne eivät sinällään yllätä ketään. 😅

Keijon Elsa-tytär (Mahottoman Noruva) on napannut mejästä toisen AVO1-tuloksen ja siirtyy VOI-luokkaan. Elsa osallistui myös nome-kokeeseen saaden tulokseksi ALO2. Elsan veli Väiski (Mahottoman Virtaava) suoritti noutajien taipumuskokeet ja pyörähti myös luonnetestissä. Onnea molemmille koirakoille. 💕

Keijo, Jalla (Hakukoneen Eyjaflajjajökull) ja Osmo (Hakukoneen Yellowstone). 💛

Keijo ja Vartti (Hakukoneen Hoo Doo). 😘

Perhepotretti vasemmalta oikealle: Ainu (Lindbiski Otus Magicus). Lempi (Reedrunner's Colette, Keijo ja Pultti (Lindbiski Otus Alfredi).

Kuvaustulokset ovat tällä hetkellä vakuuttavat, kuvausikäisistä jälkeläisistä on todettu terveiksi (lonkat & kyynärnivelet) 14/17 (82 %). Valitettavasti yhdeltä pennulta on löytynyt olkanivelestä leikkaushoitoa vaativa OD-muutos, ennuste on kuitenkin hyvä joten toivon kovasti tsemppiä kuntoutukseen. Kiitos omistajalle myös luvasta kirjoittaa ikävästä löydöksestä. 

Jälkeläistilastoa, toivotaan lisää taippareita ja myös silmäpeilauksia. 💪

Me jatkamme Keijon kanssa treeniä, kehonhuoltoa ja töiden tekemistä kunnes aloitamme kesäloman elokuun puolella. Elokuu kuluu melko tiiviisti pellon reunoilla ja kaislikossa, syksy on ihmisen parasta aikaa.

Töissä.

Huollossa.

Hypokoira Sumu

Keijon blogin toisen vieraskynä-tekstin takana on hypokoira Sumu tai ehkä Sumun mamma. 😎

Yhteisen matkan alussa.

Nimi: Mahottoman Sumuinen "Sumu"

Rotu: labradorinnoutaja

Syntymäaika: 22.5.2017

Ammatti: Hypokoira

Minä olen Sumu, musta 2-vuotias labradorinnoutajanarttu. Minun oma maailman tärkein ihminen on Julia, joka on nuori ykköstyypin diabeetikko. Julian lisäksi perheeseeni kuuluu monta ihmistä ja koirakaveria sekä käärme,  joka asuu omassa asumuksessaan meidän kodin yläkerrassa.

Pikku-Sumu ja Julia. 💖

Näiden kavereiden jälkeen tärkeintä elämässä on tehtävä, jonka takia olenkin alun perin tähän porukkaan tullut. Olen yhdeksän pennun pentueesta ja jo ennen kasvattajan luota lähtöä tavoite oli, että valmistuisin jonain päivänä viralliseksi hypokoiraksi Hypokoira ry:n kautta.

Sumu sisaruksineen Hertta-äidin maitobaarissa.

Mamma on sanonut, että sattui sopivaan aikaan lukemaan Keijon blogia ja sieltä huomasi, että Keijon ja Hertta-äidin jälkeläiset olivat syntyneet. Miltei siltä istumalta mamma otti yhteyttä ensin Keijon omistajaan Piaan ja sitten Anneen eikä aikaakaan kun olivat jo meitä pentuja katsomassa. Minut valittiin sisaruksieni joukosta kasvattaja Annen avustuksella ja matkani hengenpelastajaksi alkoi heinäkuussa 2017.

Pienestä pitäen erilaisia aktiviteetteja, kuvassa asfalttijäljellä.

Yöt olen alusta saakka viettänyt samalla patjalla oman ihmiseni kanssa ettei yksikään hypo jäisi huomaamatta. Olen aina ollut helposti ruoasta motivoituva, itsenäinen ongelmaratkaisija, aktiivinen ja monipuolinen noutaja. Aktiivisuus käyttäytymisominaisuutena onkin yleensä hyvin voimakkaasti periytyvä ominaisuus ja varmasti kaikki, jotka tuntevat Keijo-isääni yhtään, tietävät ettei Keijo ole mikään sohvaperuna. 

Vauhti-Sumu noutaa.

No se homma eli mikä ihmeen hypokoira?

• tunnistan ja ilmaisen diabeetikon verensokerin vaihtelut yötä päivää, tämä porukka on ollut eri iloinen kun olen alusta saakka herättänyt öisinkin keinolla millä hyvänsä, jos verensokeri on ollut alhaalla
• tunnistan ja ilmaisen myös muiden kuin oman ihmisen hypoja ja hypereitä
• ilmoitan muille perheenjäsenille jos Julia ei itse havahdu tai herää
• haen tarvittaessa mittarin ja syötävää tai juotavaa
• motivoin porukkaa liikkumaan 

Hypokoirakokelaat Late ja Sumu treenaamassa, nykyisein molemmat ovat valmistuneet. 

Hypokoira ry:n koulutuksessa meillä on osatavoitteita, jotka täytyy läpäistä päästäkseen eteenpäin. Koska olen tämän perheen kolmas tyyppi, jota tähän hommaan on koulutettu, emme lähijaksoilla käyneet muuten kuin näytöissä. Ensimmäisenä minulle koulutettiin kotona oikea tuoksu, ilmaisu ja hajuerottelu, sen jälkeen nouto. Läpäisin Kiva Koirakansalainen -testin 25.3.2018, nyttemmin testi on korvattu samansuuntaisella hypokoira-testillä. Kaiken tämän lisäksi on koko ajan ympäristötreeniä ja käytösten yleistämistä kuten kaikilla kunnon koirakansalaisilla ja mamma piti kaikesta treenipäiväkirjaa. Ennen loppukoetta kirjoitettiin loppuraportti ja lähetettiin kouluttajille yöilmaisusta video.

Hypomerkkaus. Kuva: Janni Söderberg

Kun nämä hommat oli läpäisty alkoi puolen vuoden seurantajakso, jonka aikana raportoitiin kaikki oikeat ilmaisut; matalat verensokerit eli hypot, korkeat verensokerit eli hyperit ja ketoilmaisut. Myös kaikki ohimenneet raportoitiin jos niitä tuli. Onnistumisprosentti ratkaisee pääseekö seurantajaksosta läpi. Minähän pääsin ja sain luvan osallistua Hypokoira-näyttöön.

Töitä kesken kauppareissun.

27.4.2019 tarkistettiin minun yhteiskuntakelpoisuus ja kyky toimia eri ympäristöissä. Näyttö tapahtui Espoossa kauppakeskus Sellossa ja se meni läpi hienosti, sanoivat että olen täyden kympin tyttö ja sain viralliset Hypokoiraliivit.

Vastavalmistunut hypokoira Sumu ja viralliset työliivit.

Kirjallinen arvio näytöstä.

Jatkossa järjestetään kahden vuoden välein tasokoe, jossa Hypokoira ry tarkistaa että taitoni ovat tallella ja osaan hoitaa kaikki hommani. Siinä saa taas mamma täyttää seurantaa, se kun niin tykkää kaikista kirjallisista töistä. 😊

Sumu ja tsekinpaimenkoira Devil poseeraamassa.

Olenko sitten ollut "helppo labbis"? Riippuu siitä mihin vertaa, olemme jokainen omia persooniamme ja osataan sekä opitaan monia temppuja. Minä olen hyvin impulsiivinen eikä itsehillintä ole vahvuuteni. Sanovatkin, että olen hyvä työkoira mutta minulle ei sopisi sohvaperunan arki. Haastavinta onkin ollut rauhoittuminen jos ollaan pitkään paikoillaan esim. oman ihmisen sairaalakäyntien yhteydessä. Kyllä minä niistäkin selviydyn mutta mieluummin olisin tekemässä jotakin.

Vesipeto noutajan hommissa.

Osaan kuitenkin keskittyä hyvin ja lukea ihmisten eleitä eli olen aina hitusen edellä henkilökuntaani joissakin asioissa. Olen itsenäinen tehtävän ratkaisija, harvoin pyydän ihmisiltä apua mihinkään. Ratkaisin Smartdog-testin ongelmanratkaisutehtävän kahdeksan kuukauden ikäisenä huippunopeassa kolmen sekunnin ajassa! Kaiken kaikkiaan olen keskimääräistä aktiivisempi tyyppi ja siksipä olenkin päässyt työn vastapainoksi touhuamaan erilaisille kursseille ja koulutuksiin välillä omaksi iloksi ja välillä auttamaan muita. Seuraavaksi suuntaan kesäkuussa hakukurssille.

Kokelasaikojen hissitreeni.

Minua on kuvailtu avoimeksi ja ystävälliseksi ja niin olenkin niille, joille haluan eli omille ihmisille. Muut osaan ohittaa jo työnikin puolesta huomioimatta heitä liiemmälti. Joskus joku erittäin mielenkiintoinen uros saattaa saada pääni kääntymään mutta nopeasti muistan, että elämässä on tärkeämpääkin tekemistä: hypot, hyperit ja ketoaineet! Henkilökunta saakin olla päivittäin tyytyväinen siihen, että muutin juuri heille. 💝

Maailman paras ystävä.💕

• Sumun elämää voi seurata facebookissa ja instagramissa.

Jälkeläisten saavutuksia

Isin pikkuiset ovat ahkeroineet hienosti kokeissa ja terveystutkimuksissa. 😍 Muumi-pentueesta kuvissa ovat käyneet Hosuli ja Ninni - paljon onnea terveistä koirista! Tällä hetkellä Keijon kuvausikäisistä jälkeläisistä on kuvattu 65 % (11/17) ja ne ovat kaikki olleet terveitä, aivan superhienoa!

Ninni A/A, 0/0

Hosuli B/A, 0/0 

Koepuolella Väiski (Mahottoman Virtaava) on suorittanut BH-kokeen hyväksytysti ja siskonsa Elsa (Mahottoman Noruva) debytoi MEJÄ-kokeessa saaden tulokseksi AVO2 "Todella lupaava ja innokas jäljestäjä, jolle sattuu harmillinen hairahdus". Onnea molemmille tuloksista, jatkoa seuraa varmasti mutta kaikkein tärkeintä on, että koirilla on mielekästä monipuolista tekemistä. 😊

Elsan lepohetki. 💖

Väiski ja hyväksytty käyttäytymiskoe (BH). 💙

Valtavan ylpeä olen myös Sumusta (Mahottoman Sumuinen), joka suoritti upeasti Hypokoira ry:n näyttökokeen, näin ollen Sumu ei ole enää kokelas vaan valmis hypokoira. Sumu tekee erittäin tärkeää työtä ja lisäksi sillä on muutenkin monipuolinen ihana elämä täynnä monenlaista puuhaa. Valtavasti onnea Sumulle ja Sumun perheelle, hienosti koulutettu koira. 💝

Pikku-Sumun ensimmäisiä treenejä vajaa kaksi vuotta sitten. 

Näyttökoe suoritettu ja saavutettu oikeus kantaa virallisia Hypokoira ry:n työliivejä.💙

Arviointilomake on hienoa luettavaa.

Keijon nuoremmat pennut (Kennel Hakukoneen Tulivuoret ja kennel Lindbiskin Pöllöset) kasvavat kohisten. Ne opettelevat jo kovasti kaikkia taitoja ja tutustuvat maailman erilaisiin ihmeisiin omistajiensa kanssa. Moni niistä löytyy Instagramista esimerkiksi aihetunnisteella #keijonpennut.

Osmo (Hakukoneen Yellowstone) heppakisoissa.

Kaja (Hakukoneen Katla) ja varis.

Kaverukset Pultti (Lindbiski Otus Alfredi) ja Oili (Lindbiski Otus Elegans).

Keijolla on nyt 28 jälkeläistä, kyllähän ne kiireisenä pitävät oman koiran jälkeläisistä hyvin kiinnostuneen omistajankin. Ihana elää niiden mukana kaikenlaisissa puuhissa ja saada kuvia, videoita ja kuulumisia. Jotain treenihommia olemme itsekin saaneet aikaiseksi; haussa ilmaisumuodon vaihtaminen on sujunut todella helposti - ei rullailmaisu ole vielä valmis mutta hyvällä mallilla kuitenkin. Aluksi teimme ilmaisuja kentillä mutta nyt jo kahdesti metsässä. Ensimmäinen metsätreeni oli liian vaikea koiralle, siltä pääsi haukku mutta otti kuitenkin sitten irtorullan. Toinen treeni oli paremmin suunniteltu ja saldona olikin haukkuja nolla.

Esineruudussa näyttää siltä, että aika riittää kuin riittääkin neljän esineen etsimiseen, ainakin treeneissä. 😁 Kevään ensimmäinen tarkkuusruutu oli tosi hieno, koira meinasi ensin lähteä laajentamaan aluetta mutta hienosti palasi itse takaisin. Tästä on oikein videokin:

Jälkiä olen tehnyt muutaman, vaikuttaa oikein lupaavalta niin tarkkuuden kuin vauhdin suhteen. Janaan täytyy keskittyä, koira seilaa voimakkaasti mutta toisaalta suunta on jatkuvasti oikea. Lisäksi se on nyt pari kertaa tarkistanut takajäljen pidemmälle kuin liinan mitan verran. Keskittyminen on vakuuttavaa, ohessa pätkä jäljeltä jossa puu kaatui aivan koiran viereen - se ei reagoi siihen mitenkään.

MEJÄ-puolella jatkamme harjoituksia, kevään ensimmäinen jälki ajetaan tänään illalla. Tottelevaisuutta olemme tehneet jonkin verran, korjattu mm. noudon luovutuksen etäisyyttä ihan keittiössä kuppien tuonnin yhteydessä (Keijo kerää ruokailujen jälkeen kaikkien koirien tyhjät kupit ja tuo ne minulle).

Onko hyvä nyt??

Tässä vaiheessa vuotta voisi olla hyvä asettaa koepuolelle tavoitteita, meillä ne ovat osallistuminen palveluskoirien kolmosluokan kokeeseen. Tuloskin totta kai olisi kiva mutta on jo kova juttu voida osallistua edes kerran kun aiempien koirien kanssa terveys on aina estänyt etenemisen. MEJÄ-puolella tavoittelen toista AVO1-tulosta ja oikeutta siirtyä VOI-luokkaan. Nomessa tavoitteena on treenata lajia edes vähän huolimatta omasta kiinnostuksen puutteesta. 🙈 Eniten ehkä odotan kuitenkin kesälomaa, joka alkaa elokuun 10. päivä ja samalla metsästyskauden alkua. Passifiiliksiä viime syksyltä: