keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Nakke on poissa 💔


Nakke sai kipulääkityksestä huolimatta pahan kipukohtauksen illalla pari viikkoa sitten ja lähdimme sen kanssa  päivystykseen Evidensia Hattulaan. Aavistin, että nyt lähdetään viimeiselle matkalle mutta totta kai sitä toivoi viimeiseen saakka, että kipuilulle löytyy jonkin muu syy. Selvisi kuitenkin hyvin nopeasti, että selkä on tullut siihen pisteeseen, ettei mitään ole tehtävissä. Saimme erinomaista palvelua, koira tutkittiin tarkasti ja saimme myös tukea ikävälle mutta selvälle päätökselle. Mitään ei ollut tehtävissä, että Nakke olisi voinut jatkaa elämää elämisen arvoisena.

Olen onnellinen siitä, että ehdimme elää elämää Naken ehdoilla näinkin pitkään. Reilu vuosi sitten selvisi, että sen selässä ei ole asiat kunnossa. Huolimatta omista periaatteista, aloitin sille jatkuvan kipulääkityksen koska silloin en pystynyt tekemään muutakaan päätöstä. Toisaalta halusin vielä myös nähdä, saataisiinko elämänlaatu kohdilleen lääkityksen avulla.

Olimme jatkoajalla ja otettiin siitä kaikki irti niin, että jokainen päivä olisi voinut olla se viimeinen. Kävimme ilman poikia kaupassa ja uimassa, Nakke pääsi eräälle helpolle työreissulle mukaan ja tilasin sille myös herkkupurkkiruokaa kuivamuonan höysteeksi. Onnea meillä oli siinä, että tilanne kärjistyi minun ollessa kotona. 

Vaikka Naken elämään eivät kuuluneet moneen vuoteen kokeet tai treenit, sillä oli iso ja tärkeä rooli meidän perheessä. Se opetti paljon siitä, miten jokaisen koiran kohdalla on osattava tehdä ratkaisuja koiran parhaaksi. Nakkea alkoi pelottamaan ja stressaamaan treenaaminen, se jännitti laukauksia ja lopulta totesin, että hankitaan labradorinnoutaja täyttämään harrastuskoiran virka ja annetaan Naken elää sille parhaiten sopivaa elämää. Siihen kuuluivat ehdottomasti kaikenlaiset pallot, uiminen, lenkkeily omaan tahtiin, ruoka, luut ja herkut sekä oma lauma. Omassa laumassa Nakella oli turvallinen olla, se luotti muihin ja saattoi tarvittaessa vähän kiukutella pojille ja huseerata joka suuntaan omia juttujaan. Järjestely toimi hyvin ja kaikista Naken elämän haasteista huolimatta väitän, että se eli hyvän onnellisen elämän.


Tuntui, että elämä pysähtyi mutta oli vain pakko jatkaa työviikko loppuun. Onneksi kesäloma oli aivan ovella ja sain aikaa sopeutua uuteen elämään. On tuntunut todella hiljaiselta, Nakke kuitenkin piti jonkin verran meteliä - puhelias tyttö. 😘 Useampi päivä meni aika sumussa mutta horisontissa painoi MEJÄ-koepaikka, jonka onnistuin saamaan Suomen Noutajakoirajärjestön kokeeseen. Pakotin itseni tekemään treenijäljen ja siitä pikkuhiljaa suuntaamaan ajatuksia eteenpäin.
Ruusperin Keijo ja hyvin onnistunut vesikelin treeni.
Kokenut MEJÄ-harrastajakaveri tarjoutui tulemaan avuksi kokeeseen, joten uskalsin hakea ihan oikeaa koepaikkaa enkä valmisjälkeä, kuten viimeksi. Torstaina ajelin Keijon kanssa Tammelaan ja suunnittelimme, merkkasimme ja veretimme jäljen. Opettelin pitkän tauon jälkeen käyttämään kompassia ja jäljestä tuli aika hyvä, vaikka itse sanonkin. Tämän jälkeen pysähdyimme pienen lammen rantaan ja teimme hetken mielijohteesta pienet treenit dameilla. Aluksi lyhyttä linjaa veden yli motivoidusti ja sen jälkeen sokkona, sitten vielä kaksoismarkkeeraus siten, että toinen lammen toiselle puolelle ja toinen metsään. Tehtävät olivat toki helppoja mutta näitä ei ole tehty juuri lainkaan sitten kesän 2015, joten olin tosi tyytyväinen siitä, miten Keijo hommista suoriutui.
Damia sulle!
Koeaamuna jännitti paljon, ei niinkään oma osuus vaan toisen kokeeseen osallistujan jäljen opastaminen. Ihan hullua ja turhaa, koska jälki oli merkattu hyvin ja muistin sen kyllä mutta silti. Selvisin kuitenkin jäljen opastamisesta tosi hyvin ja sain siitä jopa positiivista palautetta. Jonkin ajan kuluttua oli sitten oman jäljen vuoro.

Keijo otti jäljen vahvasti ja selvitti sen loppuun saakka ilman hukkia tai muita isompia ongelmia. Vauhtia oli edelleen hieman liikaa ja jouduin jarruttamaan ihan koko jäljen alusta loppuun. Yhden makauksen se merkkasi huonosti tai ei lainkaan, muuten ei ongelmia.  Lopulta tuloksena oli 43 pistettä AVO1-tulos ja päivän paras AVO-luokan suoritus. Olen kyllä niin tyytyväinen ja ylpeä, laji on kumminkin molemmille aivan vieras - aloitimme toukokuun alussa treenit ja koejälki koiran 7- verijälki kokeen mukaan lukien. Koekokemus oli kaiken kaikkiaan ihan mahtava, nyt osaan seuraavalla kerralla varmasti tehdä koejäljen itse ja opastaa sen.
Tyytyväinen mies suorituksen jälkeen.
MEJÄ-kokeen jälkeen olemme lähinnä lomailleet, taloudessa on kolme koiraa mutta vain yksi niistä on varsinaisesti minun. Kummallinen tilanne mutta mennään nyt tällä kokoonpanolla eteenpäin. Treenihommissa Keijon kanssa palasimme etsintäkoeasioihin. Eilen onnistuin pudotetun esineen noudossa saamaan aikaan saman virheen kuin kokeessa, tästä on hyvä jatkaa asian korjaamisen kanssa. Lisäksi nyt opetan koiran menemään tarkkuusetsinnässä esineelle maahan. Tottelevaisuudessa on keskityttävä jäävien liikkeiden ennakointiin. MEJÄ-kokeisiin palataan mutta täytyy vähän suunnitella mitä tekee milloinkin, ettei tule sählättyä liian monessa sopassa samaan aikaan.

Lopuksi pari kuvaa Ripan ja Keijon kesäpuuhista, nämä pojat eivät noutajien tapaan kuraa ja vettä kaihda... 😅
Musta ja musta ruskein merkein..?

On se nätti. 👀

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Opintomatkat

Tänä keväänä ja kesänä olemme laajentaneet treenaamiamme lajeja ja tehneet niin verijälkeä kuin etsintäkokeen juttuja - kummatkin ihan vieraita ohjaajalle ja tietenkin myös koiralle. Etsintäkokeessa on kuusi eri osa-aluetta: tottelevaisuus, esine-etsintä, tarkkuusetsintä, pudotetun esineen nouto, henkilöetsintä ja jälki.

Omistajan matkassa työhommissa Forssan koiranäyttelyssä.
Etsintäkoe tuntui siinä mielessä hyvältä ajatukselta, että saa opetella uutta, mutta myös siksi, että siinä henkilöetsintä on helpompi kuin hakukokeessa. Haussa on kuitenkin ollut niin viime syksynä kuin tänä keväänä ongelmia enkä uskaltanut ajatella ilmoittavani koiraa vielä hakukokeeseen. Treeneissä pudotetun esineen nouto on sujunut alusta saakka hyvin mutta tarkkuusetsinnässä on ollut juoksemiseen taipuvaisella koiralla opettelemista. Esine-etsinnässä koira on ollut aina vahva, joten sitä en juurikaan ole tehnyt.

MEJÄssä taas kolmen onnistuneen harjoitusjäljen jälkeen mietin, etten tee koiraa kohtaan väärin, vaikka ilmoitankin sen kokeeseen. Koin tarvitsevani siellä itselleni enemmän oppia ja näkemystä kokonaisuudesta, joten otin koepaikan vastaan, kun sellaisen sain.

MEJÄ-koe 3.6.

Valitsin ensimmäiseksi kokemukseksi ns. valmiin jäljen kokeen eli ajelin koepaikalle aamuvarhaisella ja meille oli tehty jälki edellisenä päivänä. Tällainen jälki luonnollisesti maksaa enemmän kuin se, jos olisin tehnyt kanssaosallistujalle jäljen edellisenä päivänä ja koepäivänä opastanut sen hänelle. Kuitenkin tässä lajissa ei saa käyttää gps-laitteita apuna enkä vain uskaltanut ottaa riskiä, että jotenkin osaamattomuuttani pilaan jonkun toisen jäljen ja tämän vuoksi maksoin mielelläni enemmän valmiista jäljestä.
Kokeen ensimmäinen osio, laukauksen sieto. Hyvin sieti. 

Koejäljen ajoon olisi ollut aikaa 45 minuuttia, meillä siihen meni kahdesta hukasta huolimatta vain 20 minuuttia. Saimme kyllä tuloksen AVO3, johon olen tosi tyytyväinen mutta ydinongelman tajusin oikeastaan vasta kokeessa. Koiraa on todellakin jarrutettava paljon enemmän. Tuomari mainitsi asiasta arvostelussaan "Keijo osoitti osaavansa jäljestää ja työtehtävä oli mieluinen. Jarru kun löytyy, uskon että päästään alusta loppuun ilman työtapaturmia, tästä on hyvä jatkaa".

Sain kokeesta täsmälleen sitä mitä hain, kokemusta ja näkemystä jatkoa varten. Seuraavaa koepaikkaa on haettu ja toivotaan, että saadaan se. Samalla selvisi, miten erilainen laji tämä on pk-jälkeen verrattuna. Jäljet ovat huomattavasti vanhempia, niiden yli kulkee mahdollisesti paljonkin riistaa, jotka levittävät verta ja koira saattaa lähteä näin seuraamaan "väärää" jälkeä. Väärä lainausmerkeissä siksi, että koiralle tilanne ei todellakaan ole aina hukka. Tuomari ja opas kulkevat jäljellä mukana, koiraa ei voi palkata eikä tehdä minkäänlaista yhteistyötä esimerkiksi hukan tullessa. Näin koirasta nopeasti sen ajautuneen väärälle jäljelle, mutta ohjaaja ei voi kuin kulkea perässä, kunnes tuomari tuomitsee hukan ja saa palata jäljelle. Koiraan taas perässä vahvasti tuleva ohjaaja vaikutti niin, että se jatkoi mutta vilkuili koko ajan et hei ei se ole täällä, miksi tulet perässä? Kokeneempi koira osaa tehdä varmasti itsenäisesti ratkaisuja huolimatta siitä, että kaksi ihmistä tulee perässä ja vahvistaa tavallaan etenemistä.

Eri lajien vertaaminen on ihan turhaa, jokaisessa lajissa omat sääntönsä ja niiden mukaan mennään. Meidän MEJÄ-matka kuitenkin jatkuu, ohjaajan on vielä opeteltava käyttämään kompassia ja oltava vahvempi jarru vauhdikkaalle koiralle.
Myös lepo on tärkeää. 💙

16.6. Etsintäkoe

Taves, LeVek ja YKÄ järjestivät 16.6. Matalan Kynnyksen Seuraottelun. Tapahtuman ajatus oli järjestää virallinen palveluskoirakoe matalammissa luokissa (JK1-2, HK1-2 ja EK1-2) hyvin kannustavassa ilmapiirissä. En uskaltanut ilmoittaa koiraa hakukokeeseen, joten valitsin etsintäkokeen, jossa henkilöetsintä on hieman helpompi mutta saisin kuitenkin tilannepäivityksen missä mennään, kun koira joutuu vieraaseen maastoon eivätkä maalimiehetkään ole tuttuja.

Tarkkuusetsinnän kanssa on ollut hommia ja sitä olen treenannut kaikkein eniten. Se oli tällä kerralla varmasti suurin syy siihen, ettei tulosta tullut. Toinen oma virhe oli se, että treenasin maastoja erikseen. Tein vain pari kertaa sekä pudotetun esineen noudon, tarkkuusetsinnän että jäljen peräkkäin. Esine-etsintää en ole tehnyt ollenkaan, koska se on ollut koiralla viime vuonna todella vahva. Siinäpä niitä omia mokia ihan riittävästi, mutta opintomatkana koe oli mitä parhain.

Päivä aloitettiin esine-etsinnällä, siellä koira ei tahtonut oikein millään edetä aluetta vaan pyrki pyörimään minun lähellä. Yhtään esinettä se ei löytänyt, koko olemus oli ihan kummallinen. Olisi todellakin pitänyt tehdä myös esine-etsintää, ei vain 3 x 3 m tarkkuusetsintää, jossa vielä jossain vaiheessa aina kielsin, kun koira poistui alueelta. Oma moka. 😏

Seuraavaksi siirryttiin jäljelle. Koira teki sairaan hienon janan ja sain jarrutettua sen vauhtia hienosti (kiitos MEJÄ-kokemusten, tajusin jarruttaa oikeasti enkä vain varovasti). Kepeistä nousivat 1, 3, ja 4 eli yksi jäi, pisteet 50/60.
Viimeinen keppi. 
Ennen henkilöetsintää ohjaaja oli kalpea, jännitti ihan sairaasti. Koira kuitenkin puhkui intoa, kun sai tutut liivit päälleen. Ensimmäinen maalimies löytyi ensimmäisellä lähetyksellä ja ilmaisu oli ihan supertehokas, haltuunotto nopea. Sen jälkeen tehtiin pari hienoa tyhjää pistoa, kunnes kolmannella löytyi toinen maalimies. Tälläkin ilmaisu niin hieno ja sivulle tulo moitteeton. Tuomarin luvalla nykysääntöjen mukaan palkkasin koiran tästä - mukana oli tietenkin tyhjä Orthex-rasia. 😄 Pisteitä saimme 70/70 ja jopa maalimiehet kehuivat, miten on hieno koira. Hyvä etten itkenyt tämän osion jälkeen ja totesinkin että nyt on tämä kisa meidän osalta voitettu.

Viimeisinä olivat sitten pudotetun esineen nouto ja tarkkuusetsintä. Pudotettu sujui ihan kivasti siihen saakka, kunnes lähetin koiran - koira eteni muutaman metrin nenä maassa ja jäi pyörimään pienelle alueelle kuin etsien pikkuesinettä eikä jatkanut siitä millään. Oma moka. 😏 Tässä vaiheessa oli jo selvää, etteivät maastopisteet riitä tulokseen - kävipä tarkkuusetsinnässä miten tahansa. Samalla mietin mitä koira tekee, kun lopulta pääsee etsimään pikkuesinettä etsittyään sitä jo kahdessa muussa osa-alueessa. 😆 Keijo lähti ruutuun hyvin ja pysyi kohtalaisen hyvin tallatulla alueella, se myös löysi esineen mutta kiitos ilmaisumuodon (koira tuo esineen), se ei saanut kolikkoa suuhunsa turpeesta. Yritettyään tovin, sillä meni vähän hermot ja se raapaisi maata, jolloin kolikko lensi kauemmaksi mutta koira jatkoi sinnikkäästi samasta kohdasta sen etsimistä, kunnes aika loppui.
Seuraamista.
Matkalla maastosta kentälle mietin kuumeisesti mitä teen tottelevaisuuden suhteen, suoritanko sen vai en. Päätin kuitenkin lopulta, että päätyyn saakka mennään - saanpa ainakin tietoa missä vaiheessa tottelevaisuus nyt on koska siinäkin on ollut kaikenlaista säätöä ja omia mokia. Onneksi menin, koira teki parhaan tottissuorituksen koskaan. Pisteitä saimme 91, jäävissä se ennakoi vielä hurjasti vaikkei ole treeneissä ennakoinut ja liikkeestä istumisen seisoi. Kaikki noudot olivat aivan timanttisia, vaikka itse sanonkin.
Hyppyesteen ylitys.
Kapula mukaan!

Tästä opintomatkasta jäi käteen muutama ajatus. Ensinnäkin jos olisin tiennyt, missä haun suhteen mennään, olisin todellakin ilmoittanut koiran hakuun. Mutta nyt tiedän, joten voin selata koekalenteria sillä silmällä. Toisekseen on aivan eri virittää koira samassa ajassa kolmeen osa-alueeseen kuin kuuteen. Kolmanneksi, pitää todellakin treenata enemmän niin, että tekee muutakin kuin vain tarkkuusetsinnän. Koira ei selvästi erottanut eri osa-alueita tarpeeksi hyvin toisistaan. Oma moka. 😏
A-esteen ylitys, ei hyppää harjalta alas.
Paluu kapulan kanssa.
Koiran kannalta ei ole merkitystä saako tuloksen vai ei, ohjaajalle koe on aina opiksi. Totta kai kokeeseen lähtee tulos mielessä mutta toisaalta etenkin vieraampien lajien kohdalla voi käydä näin, että osaamistaso ei vastaakaan sitä, mitä kokeessa vaaditaan. Ei riitä, että koira osaa erikseen osa-alueet, sen täytyy myös osata erottaa mitä ollaan milloinkin tekemässä. Tässä kokeessa periaatteeni siitä, että koetilanteen täytyy olla aina koiralle reilu, ei aivan toteutunut mutta toisaalta en osannut ottaa huomioon sitä miten paljon koetilanne poikkeaa meidän treeneistä. Koetilanteessa tai sen jälkeen en ajatellut, että koira mokasi. Keijo vaikutti koko päivän varsin tyytyväiseltä, vähän tietysti ihmetteli missä se pikkuesine on milloinkin, kun ei löydy, vaikka kuinka etsii. 😬 Tarkkuusetsinnässä muutan esineen ilmaisutavan, opetan koiran menemään esineelle maahan. Palaamme ehdottomasti tämän lajin pariin mutta vasta kun treenejä on alla enemmän.
Iloinen mieli korvaa puuttuvat pisteet. 

lauantai 26. toukokuuta 2018

Muumit seitsemän viikkoa

Oi hyvänen aika, miten aika rientää nopeasti. Tessan ja Keijon muumit ovat jo 7-viikkoisia ja muuttavat pikkuhiljaa omiin koteihin. Kaikkea hyvää Tiuhti, Nipsu, Pikkumyy, Nana, Tuutikki, Ninni, Hosuli ja Niiskuneiti. 💖
Ylärivistä vasemmalta oikealle: Tiuhti, Nipsu, Pikkumyy, Nana, Tuutikki,Ninni, Hosuli ja Niiskuneiti. 😍
Tämäkin pentue on jo nyt ollut hieno matka, tuonut uusia ihmisiä elämään ja tarjonnut mahdollisuuden elää mukana Keijon jälkeläisten elämässä. Lämmin kiitos siitä kuuluu niin kasvattajalle kuin pentujen onnellisille omistajille. Vaikka roolini on vain uroksen omistaja, toivon aina kuulevani Keijon jälkeläisten uutiset - hyvät ja huonot. 😊 Näillä muumeilla on hyvät eväät elämään, yhdellä todennäköisesti korjausta vaativa napatyrä mutta muuten kaikki oli eläinlääkärin tarkastuksessa kunnossa. Toivottavasti ovat terveitä ja tuottavat omistajilleen paljon ilon ja onnen hetkiä.

22.5. Keijon ensimmäinen pentue täytti vuoden, valtavasti onnea sää-pennuille! 🎉 Kuulumisten perusteella vaikuttaa siltä, että niistä on kasvanut kivoja nuoria aikuisia koiria, jotka tuovat iloa omistajilleen. Hypo- ja homekoiraksi kouluttautuvien koirien treenit ovat edenneet mukavasti, samoin mejä-, peko- ja nome-puolella ja yksi nappasi näyttelystäkin ruusukkeita. 😎 Pääasia on kuitenkin se, että koirilla on mielekästä tekemistä, siitä kiitos omistajille.
Ylärivistä vasemmalta oikealle: Luna, Venla, Väiski, Ansa, Elsa, Sumu, Maja, Roope ja Tyyne.
Keijon elämässä jatkuvat treenit, liikunta ja lepo mukavassa suhteessa. Henkilöhaussa on meneillään hyvä jakso, koira on totta kai nopea mutta nyt on mukana myös asiallinen työskentely. Tyhjät pistot sujuvat ja maalimiehillä edelleen sopii tosi hyvin vaihteluna suorapalkat (toimivat myös helteillä hyvin, koira pääsee hieman helpommalla).

Pudotetun esineen nouto on loksahtanut hyvin ja tarkkuusruudussakin on tapahtunut edistymistä. Tein alkuviikosta pitkästä aikaa myös jäljen, olihan se aika hirveää pitkästä aikaa ohjata koiraa tuoreella jäljellä - intoa ja voimaa riitti mutta myös kepit yhtä lukuun ottamatta nousivat. Verijälkitreenit jatkuvat nekin omalla painollaan. 😊
Jälki, pudotettu, tarkkuuruutu tsek - mitäs sitten tehdään? 
Olemme ehtineet myös harrastaa hyväntekeväisyyttä, Keijo luovutti 14.5. toisen kerran verta (sen piti luovuttaa verta myös vuonna 2016, mutta se loukkaantui juuri ennen luovutuspäivää). Kyseessä oli Oiva Eläinklinikan ja Yliopistollisen Eläinsairaalan jokavuotinen tempaus, jolla täydennetään koirien veripankin veri- ja plasmavarastoja kesää varten.

Luovuttajan tulee olla mm. säännöllisesti rokotettu ja madotettu vähintään 30 kiloa painava koira. Luovuttajilta otetaan verikokeet, joilla varmistetaan, että kaikki on kunnossa. Tämä tieto on ollut myös itselle mukava saada vuosittain - muuten tuskin tulisi oman koiran veriarvoja seurattua. Koirien veripankki kaipaa jatkuvasti luovuttajia, joten ojenna tassu!
Luovutus käynnissä, sankarikoira. 😘
Keijo suhtautui tilanteeseen luottavaisesti ja rauhallisesti. Vaikka se on muuten vilkas koira, siltä onnistuu luontevasti pöydällä pötköttely, jos tilanne sitä vaatii. Myös se, ettei se pelkää tai jännitä tällaisiakaan tilanteita, on tietenkin etu.
Valmista tuli! 😊
Luovutuksen jälkeen koiran kanssa toimitaan kuten ihmistenkin, otetaan vuorokausi rauhallisesti ja huolehditaan riittävästä ravinnon ja nesteen saamisesta, mutta sen jälkeen taas normaalia elämää.
Lähtee kuin labradori rannasta! 💦

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Kuukauden kuulumiset

Vaikuttaa siltä, että edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt yli kuukausi. Se ei kerro sitä, ettemme olisi tehneet tai kokeneet mitään - enemmän ehkä omistajan panostamisesta lukemiseen, töihin ja muuhun sellaiseen. 😊
Onko tämä nyt ns. työkoira?

Pennut

Keijon ja Tessan pennut täyttivät lauantaina viisi viikkoa ja kävin katsomassa niitä. Ne olivat ihanan vilkkaita, hyvässä kunnossa olevia ihmisystävällisiä pikku riiv... labradorinnoutajia. 😝
Keijon Nana-tyttö viiden viikon iässä.
Päällimmäinen ajatus kotimatkalla oli ylpeys mutta myös harmi siitä, että yksikään ei ole muuttamassa meille. Mikäli meillä olisi koiralle tarvetta, olisin huolinut näistä minkä hyvänsä. Keijo on täyttänyt kuitenkin vasta neljä vuotta, joten on selvää, ettei vielä ole pennun aika. En halua vain keräillä koiria vaan myös tarjota jokaiselle riittävästi aikaa ja tekemistä. Onneksi kuitenkin saan elää niin näiden kuin edellistenkin elämässä mukana. 💕

Videolla Tuutikki nykii lahjetta.

Keijon edelliset pennut täyttävät reilun viikon kuluttua vuoden, niille kuuluu oikein hyvää. Toivotaan, että kaikkien luustot ovat terveitä ja kaikille tsemppiä myös taippareihin ja muihin harrasteisiin.

Tottelevaisuus

Pääsimme mukaan oman seuran valmennusryhmään, sieltä saamme hyvää treeniseuraa ja kokemusta, joilla saamme tämän heikoimmankin lenkin toimimaan paremmin. Olen myös työreissuilla päässyt treenaamaan eri paikoissa ja saanut sekä itselle että koiralle hyviä kokemuksia ja itseluottamusta. Olen kova jännittämään ja huomaan, että nämä vierailut ovat auttaneet siihen paljon. Tottismatkamme on vielä kesken mutta jo tässä vaiheessa haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette tarjoutuneet meille treeniseuraksi. 💪
Paikallaolo Kokkolassa.

MEJÄ

Olen kokenut orastavaa kiinnostusta SRVA-toimintaa kohtaan. En ole vielä varma, olemmeko joskus valmiita tositoimiin mutta treenata voi ilman että täytyy heti sitoutua. Ensimmäinen tekemämme verijälki oli n. 750 metriä pitkä ja toinen vajaan 450 metriä, molemmilla ikää noin 24 tuntia eikä makuita muualla kuin kulmissa. Koira teki hyvää työtä, totta kai se saapuessaan sorkalle oli ensimmäisellä jäljellä vähän kysymysmerkkinä mutta toisella tiesi jo selvästi mitä etsi.
Ensimmäinen MEJÄ-treeni.
Toki meillä molemmilla on paljon opeteltavaa; nopeutta on vähän liikaa, liinakin liian lyhyt jne. On kuitenkin mielenkiintoista opetella täysin uutta ja vierasta lajia - etenkin kun on joku, joka auttaa ja opastaa kädestä pitäen. Kiitos Päivi. 😊 Tämän lajin parissa jatkamme varmasti. Tässä videolla tuo toinen verijälkitreeni:

Haku & Etsintäkoe

Huhtikuussa leireilimme Jämillä, tällöin lumitilanteen vuoksi varsinaista hakua oli mahdotonta tehdä ja teimme kentällä ilmaisutreeniä siten, että laitoimme piilot kentän reunoille kohtalaisen lähelle toisiaan. Maalimiehiä oli käytettävissä kaksi, joten he olivat siirtyvinä molemmilla puolilla. Kolme maalimiestä koira ilmaisi hyvin mutta sitten lopetti, kävi maalimiehellä mutta jätti niille sijoilleen. Lähetin uudelleen haukkumaan ja pääsimme radan loppuun mutta oli selvää, että seuraavan päivän treeni tulisi miettiä tarkasti.

Purkkimies. 
Mietittiin, ettei toistuvasti siirtyvät maalimiehet sovi koiralle. Se haukkuu heidät muutaman kerran mutta sen jälkeen voivat koiran puolesta piileskellä ihan rauhassa. Lisäksi tietysti treenien tietty tylsyys ja yllätyksettömyys olivat omiaan ruokkimaan koiran kyllästymistä.

Seuraavana päivänä muutimme hakutreeniä siten, että tein alkuun tyhjän, sen jälkeen koira ilmaisi ensimmäisen ja toisen, kolmannelta se sai suorapalkan ja neljännen taas ilmaisi. Suorapalkka tuntui yllättävän sen todella positivisesti, sen jälkeen se ilmaisi supertehokkaasti. Kiitos Maisalle taas treeniseurasta, -puitteista ja -ajatuksista. 😊
Itseensä tyytyväinen koira.
Tarkkuusruudussa ja pudotetun esineen noudossa meillä on vielä tehtävää. Ruudusta koira tuo esineen käteen, kuka tahansa järkevä varmasti opettaisi jonkin muun ilmaisumuodon mutta katsotaan nyt kuinka paljon panostan tähän lajiin. Pudotettu esine on koiralle aika helppo mutta vaatii vielä töitä.

Lauantaina meillä oli ensimmäiset ihan oikeat hakutreenit tänä keväänä. 🌞 Keijolla oli maalimiehet molemmissa etukulmissa. Ensimmäisellä lähetyksellä se teki nopean komean laatikon ja palasi takaisin löytämättä maalimiestä. Toisella lähetyksellä löytyi ja sai suorapalkan. Toisen etukulman maalimies palkkasi samoin heti kun koira löysi. Tämän jälkeen tein viisi tyhjää, joiden jälkeen viimeinen maalimies löytyi avonaisesta roskiksesta. Ilmaisu oli aivan timanttinen, haukkui siihen saakka kun tulin paikalle ja hetken vielä sen jälkeen. Tosi hieno treeni, tullaan käyttämään suorapalkkoja tästedes jos ne kerran noin hyvin tuolle sopivat. Lisäksi on ihan välttämätöntä keksiä vaihtelua ja haasteita treeneihin ettei herraa käy tympimään.
Purkkimies jäähdyttelee tyytyväisenä.

Muuta

Yhteistyömme Orthexin kanssa jatkuu tänäkin vuonna. Kiitämme lämpimästi purkeista. 💙
Kiitos Orhex! Kuva: Taisto Niukkanen
Lopuksi haluan jakaa teille tunnelmat, joissa olemme miltei yhdessä kirjoittaneet tämän blogitekstin.  👀
Kirjoita sä vain, mä tähyilen tuonne pellolle. 😘

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Varpajaiset

Tänään on ollut monella tapaa hieno päivä. 🌞Aamulla kello soitti varhain ja määränpäänä oli leikkimielinen kilpailu Pirkan Damit 2018. Osallistuimme yksilökisaan, jossa tehtävärasteja oli kolme: kakkosmarkkeeraus, ohjaus ja haku. Kaikissa tehtävissä koira etsii dameja.
Oman vuoron odottelua.
Teimme ensin ohjauksen ja kakkosmarkkeerauksen, sen jälkeen haun. En ole damihommia tehnyt muistini mukaan sitten vuoden 2015 ja pari treeniä tein tapahtumaan ilmoittautumisen jälkeen. Ohjaustehtävällä koira eteni komeasti ja toi ensin taaemman damin, toisella lähetyksellä suoritus kärsi osaamattomuudesta (ei ole koulutettu pillipysäytystä, jolla tietysti olisi voinut ohjata sitä). Dami kuitenkin löytyi haulla ja jatkoimme kakkosmarkkeeraukseen. Koira katseli heitot tarkasti, ensin haki viimeiseksi heitetyn ja toisella taisin hieman hätäillä. Koira lähti toiselle noudolle toisella lähetyksellä, arvostelussa luki: "hieno suoritus". 😊

Haussa etsimisaikaa oli kolme minuuttia, Keijo toi kolme damia tässä ajassa. Vauhtia riitti mutta nenänkäytön tarkkuus ja tehokkuus voisi olla parempaa. Tämä ei sinällään ollut yllätys, isänsä poika. 😄 Suurin yllätys oli, että koira nosti koipea kesken haun - tähän tietenkin puutuin sanallisesti heti, ei ole ollut tapana tuollaista tehdä enkä todellakaan aio jatkossakaan tätä hyväksyä. Myös otteet dameista olivat välillä levottomia. Kokonaisuutena olimme kuitenkin "lupaava parivaljakko" ja saavutimme 60,5/80 pistettä. Kovasti kannustivat nome-puolelle mutta oma kiinnostus lajiin ei ole oikein ottanut tulta, katsellaan jos viimeistään eläkelajiksi.

Kesken päivän saimme viestin, että Tessan synnytys oli käynnistynyt ja ensimmäiset kuusi pentua tulivat maailmaan 1,5 tunnissa. Lopulta pentuja syntyi kahdeksan, varsinainen tasapeli-pentue: kolme mustaa poikaa, yksi musta tyttö, kolme keltaista tyttöä ja yksi keltainen poika. 💖 Synnytys sujui luonnollisesti ja helposti, kuolleita pentuja ei ollut ja Tessa on ottanut emän roolin hienosti. Toivottavasti kaikki jatkuu yhtä mutkattomasti ja muutaman viikon kuluttua pääsen katsomaan pikkuisia.
Tessa ja keijonpoikaset. 
Lisää tietoa pentueesta löytyy kirjoituksesta, jossa kerron astutuksesta. Mahdollista pentua tästä yhdistelmästä voi kysyä kasvattajalta 040-3593473/Tommi Suoranta. Keijosta toki saa kysellä myös 040-8344364/Pia Alho. Mutta nyt me siirrymme Keijon kanssa viettämään varpajaisia. 😎 Muokkaus 23.4.2018: Kaikki pennut alustavasti varattu.
Se fiilis kun kuulet, että sulle on syntynyt kahdeksan pentua.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Kynsivamman kotihoito

Viikko sitten lauantaina meille kävi toisen kerran niin, että Keijo satutti kyntensä oikein kunnolla. Ensimmäinen kynsitapaturma sattui noin vuosi sitten Porissa pelastusharjoitusalueella ritilärappusissa, toinen sitten todennäköisesti lenkkeilleissämme Rapolanharjulla - tuonne oli myös tullut ritilärappuset, joihin herra tietysti meni omalla tempollaan eli täysillä. Vaurion tosin huomasin vasta kotona, pakkaskeli ja kova meno suojasivat tehokkaasti kivulta. Toisaalta voi olla, että se katkesi oman talon rappusissa, kuka näitä tietää. 😅

Mietin, että tarvitaanko eläinlääkärin apua vai ei, omien ja kavereiden kokemusten mukaan usein lääkäri näissä tapauksissa kuorii koko kynnen. Päätin kokeilla hoitoa kotikonstein, koska viimeksi ne toimivat hyvin ja nopeasti. Tällä kerralla kynsi katkesi poikittaissuunnassa, kun viimeksi se halkesi pituussuunnassa, joten tilanne oli hieman erilainen. Päätös oli kuitenkin tehtävä ja aina on mahdollista tarvittaessa muuttaa mieltä ja mennä lääkäriin. Ensimmäisenä iltana leikkasin irronneen osan kynnestä pois, puhdistin, suihkutin EMT-sprayn, paketoin tassun ja annoin kipulääkettä nassuun.
Poikki on, varovaisesti kokeilin sattuuko irtonaisen osan liikuttelu.
Ei sattunut, joten silmät kiinni ja naks kärki pois. 😖

Päivä 1 (4.3.2018)

Availin aamulla tassupaketin hieman jännittyneenä. Kynsi ei kuitenkaan vaikuttanut tulehtuneelta, joten jatkoin omaa hoitosuunnitelmaa ja tein vaikeimman osuuden; viilasin suurta varovaisuutta käyttäen pois kynnen repaleisia reunoja. Toki myös kylvetin laimennetussa betadinessa, kuivasin huolellisesti, laitoin laastarituen tyngän ympärille ja suihkutin EMT-sprayta jälleen vauriokohtaan. Kipulääkettä en enää antanut mutta siteen laitoin tassuun. Vähän jännitti antaako koira sen olla paikallaan, mutta kun illalla tulin kotiin, paketti oli nätisti paikallaan.
Kynsi hyvin nukutun yön jälkeen.
Varovaisen viilailun jälkeen näyttää tältä, EMT-spray päälle ja pakettiin. 
Laastari tukee kynttä.

Päivä 2 (5.3.2018)

Päädyin jättämään koiran päiväksi kotiin koska Tomi oli etäpäivällä ja saattoi vähän pitää sitä silmällä, ettei päätä purkaa pakettia tassusta. Keijo oli vähän arastellut tassua päivän mitään ja illalla jännitti, onko kynsi tulehtunut. Onneksi sellaisesta ei ollut mitään merkkejä vaan se näytti tosi hyvältä! Vaihdoin laastarin, viilasin jälleen reunoja, kylvetin, kuivasin ja laitoin tassun uuteen pakettiin. Vauriokohta ei ollut enää vuotanut mutta katsoin silti parhaaksi vielä suojata sitä.
Betadine-kylvyssä.
Taas viilattin, hyvin mennyt jo kynsi suppuun. 
Uusi laastarituki ja maailman paras potilas.💛

Päivä 3 (6.3.2018)

Kynsi näytti illalla niin hyvältä, etten vaihtanut laastaria mutta liotin kuitenkin laimennetussa betadinessa, kuivasin, viilasin reunoja ja suihkautin EMT-sprayta. Yöksi laitoin tassuun vielä siteen varmuuden vuoksi, vaikka se ei ollutkaan enää vuotanut.
Kylvyn ja viilaamisen jälkeen vielä kerran tassupaketti.

Päivä 4 (7.3.2018)

Keskiviikkona illalla kynsi oli niin hieno, tein toki kaikki tutut rutiinit (puhdistus, kuivaus, viilaus, EMT-spray ja teippaus laastarilla), mutta nyt jätin tassusiteen kokonaan pois. Tilalle laitoin tilanteeseen hyvin sopivan hengittävän Janutex-tossun.

Päivä 4!!! En olisi koskaan uskonut, että kynsi näyttäisi näin pian tältä!
Uusi kevyempi paketti ja RAUH! big belly toast. 😎
Loppuviikko on sujunut kivasti, joka päivä olen huoltanut kynnen mutta siinä on aina vain vähemmän tehtävää. Koira on jo ulkoillut ilman tossua, samoin viime yön se nukkui ilman sitä. Nyt se voi jo nuollakin kynttä, jos haluaa - ydin on niin kuivunut. Tosin ei sitä juurikaan kiinnosta koko homma, EMT-spray on myös kitkerän makuista ja saattaa myös auttaa tässä.
Ilman tossua ulkoilua 10.3.2018
Myös omille kynsille on tapahtunut jotain! 😱 
Tässä vaiheessa voi jo todeta, että oli oikea päätös hoitaa vamma kotikonstein. Iso osa projektin onnistumisesta on koira, jolle on jo pentuna opetettu, kuinka hoitotilanteissa käyttäydytään. Meillä ne ovat aina kivoja ja positiivisia, mutta koira ei ikinä päätä milloin hoidetaan ja koska homma on valmis. Kynsien leikkaaminen aloitetaan ihan pienenä ja se tehdään säännöllisesti loppuun saakka ilman lahjomista. Nämä ovat loistavia tilanteita kasvattaa pentua mutta myös supertärkeitä myöhemmin mahdollisten muiden hoitotoimenpiteiden suorittamisessa. Keijosta näki kyllä, ettei kynsihuolto aina ollut se mieleen ja sanomattakin on selvä, että kynsi on ollut kipeä. Sain kuitenkin kaiken tehtyä ilman, että kukaan esimerkiksi olisi pidellyt koiraa tai muuten auttanut. 

Toinen etu tässä tapauksessa on ollut parantumisen nopeus, jos kynsi kuoritaan vie toipuminenkin paljon enemmän aikaa eikä tilalle kasvanut kynsi aina ole yhtä vahva kuin aiemmin. Toki tähän voi vaikuttaa kynnen alkuperäinen vahvuus, Keijolla ei ole kynsien materiaalissa ollut koskaan mitään vikaa ja ehkäpä siksi se myös paranee nopeasti.

Kolmantena nostan kyllä esille EMT-sprayn. Tämä on ollut vielä helpompi käyttää, kuin viimeksi käyttämäni EMT-geeli. Pidän todellakin myös jatkossa tätä aina kotona. 👇
"Tiivistää ja suojaa haavoja, vähentää verenvuotoa, mahdollistaa
nopean parantumisen, auttaa lievittämään kipua ja kutinaa,
ehdoton apuväline jokaisen lemmikin ensiapulaukkuun."

Lenkki- tai treenihommia ei vielä tehdä hetkeen, kynsi saa nyt kasvaa rauhassa mutta tällä menolla ei mene kauaa, että se on jo treenikunnossa. Seuraava koitos olisi Pirkan Damit, jonne meidät saatiin melko helposti ylipuhuttua. Ehdin tekemään pari treeniä dameilla, joten ei voida sanoa että menemme aivan treenaamatta. Ihan hyvin koira osasi, vaikka damien kanssa on pelattu viimeksi varmaan vuonna 2015.
Herra daminpalauttaja, täysillä tietty.

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Tessa ♥ Keijo


Keijo tapasi noin viikko sitten elämänsä tinderin toisen matchin. Tällöin ei ollut vielä aika kypsä romanssille, kyseessä oli uroksen ja nartun omistajien tapaaminen ennen kuin tehdään lopullisia päätöksiä. Koirat kuitenkin miellyttivät molemmin puolin ja Keijo sai aamukamman. 😎 Onneksi sen piikit loppuivat tänään ja Tessa tuli lopultakin kylään tosimielellä. Astuminen sujui hienosti, nopeasti ja luonnollisesti. 💕
Missä muruseni on? 🙄💞
Pikkutilda
"Tessa"
✔ Synt. 5.1.2015
✔ Lonkat B/B
✔ Kyynärnivelet 0/0
✔ Silmätutkimus: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
✔ NOU1
✔ Toimii käytännön metsästyksessä sekä noutavana, ylös ajavana että jäljestävänä koirana
✔ Perusterve tasapainoinen ja ystävällinen koira
Tessa jänishommissa.
Helkyn Pluto
"Keijo"
✔ Synt. 31.3.2014
✔ Lonkat A/A
✔ Kyynärnivelet 0/0
✔ Sydämen kuuntelutulos: ei sivuääniä
✔ Silmätutkimus: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
✔ Selkä: terve (LTV0, SP0, VA0)
✔ Nuljuluut: terveet (epävirallinen kuvaus 5.12.2017)
✔ PRA, CNM, EIC, HNPK, MFD Clear By Parentage
✔ Tulokset: NOU1, BH, KÄY-EH, JK1, JK2 ja HK1
✔ Monipuolinen, innokas ja työhaluinen harrastuskoira, joka pääsee syksyisin metsästämään. Tasapainoinen ja vahva koira, joka ei pelkää tai jännitä turhia asioita
Kyyhkyä pukkaa!
Tessa ja kontakti.
Yhdistelmä jalostustietokannassa

Pennuista odotetaan monipuolisia, terveitä ja tehokkaita koiria niin metsästykseen kuin muuhunkin aktiiviseen harrastamiseen. Ne syntyvät ja kasvavat Pirkanmaalla, maailmaan niitä odotetaan viikolla 15 (huhtikuun toinen viikko). Tiedustelut kasvattajalta 040-359 3473/Tommi Suoranta. Pentueen värivaihtoehdot ovat musta ja keltainen.
Ns. vauhtinouto? :)
Keijosta lisätietoa omistajalta sähköpostitse tai p. 040-834 4364. Uroksen omistaja tulee olemaan vähintään yhtä kiinnostunut pentujen ominaisuuksista ja elämästä kuin kasvattaja. 😁 Keijosta löytyy lisää juttua ja kuvia blogista, sivulta ja miksei myös instagramista.
...Häädät pois ton puluparven, sus on kaikki mitä mä tartten, sä näytät hyvältä mua varten..