perjantai 24. toukokuuta 2019

Hypokoira Sumu

Keijon blogin toisen vieraskynä-tekstin takana on hypokoira Sumu tai ehkä Sumun mamma. 😎
Yhteisen matkan alussa.

Nimi: Mahottoman Sumuinen "Sumu"
Rotu: labradorinnoutaja
Syntymäaika: 22.5.2017
Ammatti: Hypokoira

Minä olen Sumu, musta 2-vuotias labradorinnoutajanarttu. Minun oma maailman tärkein ihminen on Julia, joka on nuori ykköstyypin diabeetikko. Julian lisäksi perheeseeni kuuluu monta ihmistä ja koirakaveria sekä käärme,  joka asuu omassa asumuksessaan meidän kodin yläkerrassa.
Pikku-Sumu ja Julia. 💖
Näiden kavereiden jälkeen tärkeintä elämässä on tehtävä, jonka takia olenkin alun perin tähän porukkaan tullut. Olen yhdeksän pennun pentueesta ja jo ennen kasvattajan luota lähtöä tavoite oli, että valmistuisin jonain päivänä viralliseksi hypokoiraksi Hypokoira ry:n kautta.
Sumu sisaruksineen Hertta-äidin maitobaarissa.
Mamma on sanonut, että sattui sopivaan aikaan lukemaan Keijon blogia ja sieltä huomasi, että Keijon ja Hertta-äidin jälkeläiset olivat syntyneet. Miltei siltä istumalta mamma otti yhteyttä ensin Keijon omistajaan Piaan ja sitten Anneen eikä aikaakaan kun olivat jo meitä pentuja katsomassa. Minut valittiin sisaruksieni joukosta kasvattaja Annen avustuksella ja matkani hengenpelastajaksi alkoi heinäkuussa 2017.
Pienestä pitäen erilaisia aktiviteetteja, kuvassa asfalttijäljellä.
Yöt olen alusta saakka viettänyt samalla patjalla oman ihmiseni kanssa ettei yksikään hypo jäisi huomaamatta. Olen aina ollut helposti ruoasta motivoituva, itsenäinen ongelmaratkaisija, aktiivinen ja monipuolinen noutaja. Aktiivisuus käyttäytymisominaisuutena onkin yleensä hyvin voimakkaasti periytyvä ominaisuus ja varmasti kaikki, jotka tuntevat Keijo-isääni yhtään, tietävät ettei Keijo ole mikään sohvaperuna. 
Vauhti-Sumu noutaa.

No se homma eli mikä ihmeen hypokoira?

  • tunnistan ja ilmaisen diabeetikon verensokerin vaihtelut yötä päivää, tämä porukka on ollut eri iloinen kun olen alusta saakka herättänyt öisinkin keinolla millä hyvänsä, jos verensokeri on ollut alhaalla
  • tunnistan ja ilmaisen myös muiden kuin oman ihmisen hypoja ja hypereitä
  • ilmoitan muille perheenjäsenille jos Julia ei itse havahdu tai herää
  • haen tarvittaessa mittarin ja syötävää tai juotavaa
  • motivoin porukkaa liikkumaan 

Hypokoirakokelaat Late ja Sumu treenaamassa, nykyisein molemmat ovat valmistuneet. 

Hypokoira ry:n koulutuksessa meillä on osatavoitteita, jotka täytyy läpäistä päästäkseen eteenpäin. Koska olen tämän perheen kolmas tyyppi, jota tähän hommaan on koulutettu, emme lähijaksoilla käyneet muuten kuin näytöissä. Ensimmäisenä minulle koulutettiin kotona oikea tuoksu, ilmaisu ja hajuerottelu, sen jälkeen nouto. Läpäisin Kiva Koirakansalainen -testin 25.3.2018, nyttemmin testi on korvattu samansuuntaisella hypokoira-testillä. Kaiken tämän lisäksi on koko ajan ympäristötreeniä ja käytösten yleistämistä kuten kaikilla kunnon koirakansalaisilla ja mamma piti kaikesta treenipäiväkirjaa. Ennen loppukoetta kirjoitettiin loppuraportti ja lähetettiin kouluttajille yöilmaisusta video.
Hypomerkkaus. Kuva: Janni Söderberg
Kun nämä hommat oli läpäisty alkoi puolen vuoden seurantajakso, jonka aikana raportoitiin kaikki oikeat ilmaisut; matalat verensokerit eli hypot, korkeat verensokerit eli hyperit ja ketoilmaisut. Myös kaikki ohimenneet raportoitiin jos niitä tuli. Onnistumisprosentti ratkaisee pääseekö seurantajaksosta läpi. Minähän pääsin ja sain luvan osallistua Hypokoira-näyttöön.
Töitä kesken kauppareissun.
27.4.2019 tarkistettiin minun yhteiskuntakelpoisuus ja kyky toimia eri ympäristöissä. Näyttö tapahtui Espoossa kauppakeskus Sellossa ja se meni läpi hienosti, sanoivat että olen täyden kympin tyttö ja sain viralliset Hypokoiraliivit.
Vastavalmistunut hypokoira Sumu ja viralliset työliivit.

Kirjallinen arvio näytöstä.
Jatkossa järjestetään kahden vuoden välein tasokoe, jossa Hypokoira ry tarkistaa että taitoni ovat tallella ja osaan hoitaa kaikki hommani. Siinä saa taas mamma täyttää seurantaa, se kun niin tykkää kaikista kirjallisista töistä. 😊
Sumu ja tsekinpaimenkoira Devil poseeraamassa.
Olenko sitten ollut "helppo labbis"? Riippuu siitä mihin vertaa, olemme jokainen omia persooniamme ja osataan sekä opitaan monia temppuja. Minä olen hyvin impulsiivinen eikä itsehillintä ole vahvuuteni. Sanovatkin, että olen hyvä työkoira mutta minulle ei sopisi sohvaperunan arki. Haastavinta onkin ollut rauhoittuminen jos ollaan pitkään paikoillaan esim. oman ihmisen sairaalakäyntien yhteydessä. Kyllä minä niistäkin selviydyn mutta mieluummin olisin tekemässä jotakin.
Vesipeto noutajan hommissa.
Osaan kuitenkin keskittyä hyvin ja lukea ihmisten eleitä eli olen aina hitusen edellä henkilökuntaani joissakin asioissa. Olen itsenäinen tehtävän ratkaisija, harvoin pyydän ihmisiltä apua mihinkään. Ratkaisin Smartdog-testin ongelmanratkaisutehtävän kahdeksan kuukauden ikäisenä huippunopeassa kolmen sekunnin ajassa! Kaiken kaikkiaan olen keskimääräistä aktiivisempi tyyppi ja siksipä olenkin päässyt työn vastapainoksi touhuamaan erilaisille kursseille ja koulutuksiin välillä omaksi iloksi ja välillä auttamaan muita. Seuraavaksi suuntaan kesäkuussa hakukurssille.
Kokelasaikojen hissitreeni.
Minua on kuvailtu avoimeksi ja ystävälliseksi ja niin olenkin niille, joille haluan eli omille ihmisille. Muut osaan ohittaa jo työnikin puolesta huomioimatta heitä liiemmälti. Joskus joku erittäin mielenkiintoinen uros saattaa saada pääni kääntymään mutta nopeasti muistan, että elämässä on tärkeämpääkin tekemistä: hypot, hyperit ja ketoaineet! Henkilökunta saakin olla päivittäin tyytyväinen siihen, että muutin juuri heille. 💝

Maailman paras ystävä.💕

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Jälkeläisten saavutuksia

Isin pikkuiset ovat ahkeroineet hienosti kokeissa ja terveystutkimuksissa. 😍 Muumi-pentueesta kuvissa ovat käyneet Hosuli ja Ninni - paljon onnea terveistä koirista! Tällä hetkellä Keijon kuvausikäisistä jälkeläisistä on kuvattu 65 % (11/17) ja ne ovat kaikki olleet terveitä, aivan superhienoa!
Ninni A/A, 0/0
Hosuli B/A, 0/0 
Koepuolella Väiski (Mahottoman Virtaava) on suorittanut BH-kokeen hyväksytysti ja siskonsa Elsa (Mahottoman Noruva) debytoi MEJÄ-kokeessa saaden tulokseksi AVO2 "Todella lupaava ja innokas jäljestäjä, jolle sattuu harmillinen hairahdus". Onnea molemmille tuloksista, jatkoa seuraa varmasti mutta kaikkein tärkeintä on, että koirilla on mielekästä monipuolista tekemistä. 😊
Elsan lepohetki. 💖
Väiski ja hyväksytty käyttäytymiskoe (BH). 💙
Valtavan ylpeä olen myös Sumusta (Mahottoman Sumuinen), joka suoritti upeasti Hypokoira ry:n näyttökokeen, näin ollen Sumu ei ole enää kokelas vaan valmis hypokoira. Sumu tekee erittäin tärkeää työtä ja lisäksi sillä on muutenkin monipuolinen ihana elämä täynnä monenlaista puuhaa. Valtavasti onnea Sumulle ja Sumun perheelle, hienosti koulutettu koira. 💝
Pikku-Sumun ensimmäisiä treenejä vajaa kaksi vuotta sitten. 
Näyttökoe suoritettu ja saavutettu oikeus kantaa virallisia Hypokoira ry:n työliivejä.💙
Arviointilomake on hienoa luettavaa.
Keijon nuoremmat pennut (Kennel Hakukoneen Tulivuoret ja kennel Lindbiskin Pöllöset) kasvavat kohisten. Ne opettelevat jo kovasti kaikkia taitoja ja tutustuvat maailman erilaisiin ihmeisiin omistajiensa kanssa. Moni niistä löytyy Instagramista esimerkiksi aihetunnisteella #keijonpennut.
Osmo (Hakukoneen Yellowstone) heppakisoissa.
Kaja (Hakukoneen Katla) ja varis.
Kaverukset Pultti (Lindbiski Otus Alfredi) ja Oili (Lindbiski Otus Elegans).
Keijolla on nyt 28 jälkeläistä, kyllähän ne kiireisenä pitävät oman koiran jälkeläisistä hyvin kiinnostuneen omistajankin. Ihana elää niiden mukana kaikenlaisissa puuhissa ja saada kuvia, videoita ja kuulumisia. Jotain treenihommia olemme itsekin saaneet aikaiseksi; haussa ilmaisumuodon vaihtaminen on sujunut todella helposti - ei rullailmaisu ole vielä valmis mutta hyvällä mallilla kuitenkin. Aluksi teimme ilmaisuja kentillä mutta nyt jo kahdesti metsässä. Ensimmäinen metsätreeni oli liian vaikea koiralle, siltä pääsi haukku mutta otti kuitenkin sitten irtorullan. Toinen treeni oli paremmin suunniteltu ja saldona olikin haukkuja nolla.

Esineruudussa näyttää siltä, että aika riittää kuin riittääkin neljän esineen etsimiseen, ainakin treeneissä. 😁 Kevään ensimmäinen tarkkuusruutu oli tosi hieno, koira meinasi ensin lähteä laajentamaan aluetta mutta hienosti palasi itse takaisin. Tästä on oikein videokin:


Jälkiä olen tehnyt muutaman, vaikuttaa oikein lupaavalta niin tarkkuuden kuin vauhdin suhteen. Janaan täytyy keskittyä, koira seilaa voimakkaasti mutta toisaalta suunta on jatkuvasti oikea. Lisäksi se on nyt pari kertaa tarkistanut takajäljen pidemmälle kuin liinan mitan verran. Keskittyminen on vakuuttavaa, ohessa pätkä jäljeltä jossa puu kaatui aivan koiran viereen - se ei reagoi siihen mitenkään.

MEJÄ-puolella jatkamme harjoituksia, kevään ensimmäinen jälki ajetaan tänään illalla. Tottelevaisuutta olemme tehneet jonkin verran, korjattu mm. noudon luovutuksen etäisyyttä ihan keittiössä kuppien tuonnin yhteydessä (Keijo kerää ruokailujen jälkeen kaikkien koirien tyhjät kupit ja tuo ne minulle).
Onko hyvä nyt??
Tässä vaiheessa vuotta voisi olla hyvä asettaa koepuolelle tavoitteita, meillä ne ovat osallistuminen palveluskoirien kolmosluokan kokeeseen. Tuloskin totta kai olisi kiva mutta on jo kova juttu voida osallistua edes kerran kun aiempien koirien kanssa terveys on aina estänyt etenemisen. MEJÄ-puolella tavoittelen toista AVO1-tulosta ja oikeutta siirtyä VOI-luokkaan. Nomessa tavoitteena on treenata lajia edes vähän huolimatta omasta kiinnostuksen puutteesta. 🙈 Eniten ehkä odotan kuitenkin kesälomaa, joka alkaa elokuun 10. päivä ja samalla metsästyskauden alkua. Passifiiliksiä viime syksyltä:

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Onnea matkaan pöllöset ja tulivuoret

Niin on aika rientänyt että Keijon molemmat pentueet ovat muuttaneet uusiin koteihinsa. Mikäs sen mukavampaa kuin seurata niiden kuulumisia kuvin ja videoin. 😍 
Pöllöset kennel Lindbiski ja tulivuoret kennel Hakukoneen. Onnea matkaan! 💝
Tuleva monitoiminainen Jalla (Hakukoneen Eyjafjällajökull) ja varis.
Pieni virkamies Nitro (Hakukoneen Kilimanjaro).
Pikku-Oili (Lindbiski Otus Elegans) ja lelut.
Keijon ensimmäisen pentueen (kennel Mahottoman) viimeisinkin pentu on nyt kuvattu ja sekin terveeksi A/B, 0/0. Uskomattoman hienoa, että koko pentue on kuvattu - siitä suuri kiitos niin kasvattajalle kuin koirien omistajille. 💜 Seuraava pentue (Muumit) täyttää vuoden huhtikuussa, joten taas riittää jännitettävää terveystarkastuksien tiimoilta.

Komeaa katsottavaa jo pelkästään kuvausprosentti.
Onnea Elsalle Salon Seudun Noutajat ry:n Nuoren Noutajan kannustuspalkinnosta!
Keijokin kävi hiljattain päivittämässä terveystarkastuksiaan. Sen silmät peilattiin nyt kolmannen kerran terveiksi, sydän kuunneltiin toista kertaa virallisesti sivuäänettömäksi ja polvet palpoitiin toista kertaa terveiksi. Myös Keijon enon, Ripan (Helkyn Kingston Black) silmät peilattiin toista kertaa terveeksi.
Reissukoira työhommissa.
Kevät etenee pikkuhiljaa kohti kesää, talven aikana olemme treenailleet melko vähän: jonkin verran tottelevaisuutta ja hakutreenejä varikoilla/rakennuksilla. Henkilöhaussa päätin lopulta kuitenkin muuttaa ilmaisumuodon haukkumisesta rullailmaisuun. Palkkautuminen juoksemisesta yhdistettynä kiireeseen päästä jatkamaan löydöltä kohti seuraavaa löytöä ovat todennäköisesti suurimmat syyt siihen miksei se tahdo malttaa ilmaista loppuun saakka. Toimivaan haukkuilmaisuun ei riitä pelkkä itsevarmuus.
Löytäjä saa pitää.
Mr. Orthex poseeraa treenin päätteeksi.
Olipa kuinka tahansa, koiralle on hyvin luontaista jopa palkan saatuaan tuoda se minulle joten rullailmaisu on takuulla enemmän sen mieleen. Pääsee tuomaan rullaa ja juoksemaan eikä tarvitse jäädä nysväämään löydölle. Toisaalta tässä on itsellekin mielenkiintoinen opin paikka, voi olla etten osaa rakentaa ilmaisua enää koekuntoon mutta ei tässä ole mitään hävittävää. Kuitenkin kaikkein tärkeintä on että edetään koiran ehdoilla ja meillä on mukavaa yhteistä tekemistä.
Tuulen tuivertama rullakoiraoppilas. 
Tein eilen kevään ensimmäisen metsäjäljen ja pudotetun esineen noudon. Jäljellä oli kaksi kulmaa, neljä keppiä, tunti ikää ja pituutta noin 300 metriä. Se kulki sekä lumessa että sulalla maalla ja koira selvitti sen omaan tuttuun jäljestämistyyliinsä; rivakasti ja varmasti. Jälki on meillä edelleen se laji, jossa sielu lepää. 😊 Kesää kohti mennään, jokunen koe siintää kiikarissa mutta hieman hämärästi. Ensisijaisesti nautimme treeneistä ja elämästä, katsotaan sitten mihin kokeisiin tulee mentyä mutta kovia tavoitteita ei ole. Se on selvää, että elokuulle on varattu lomat niin että päästään sekä kyyhky- että sorsajahteihin. 😎
Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. 💕

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Lempin pennut ovat syntyneet 💛🖤

Eilen oli jännittävä päivä, Lempin ensimmäinen pentu syntyi aamupäivällä. Pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen tuli tieto, että pentuja on yhteensä viisi; kaksi keltaista urosta, yksi musta uros, yksi musta narttu ja yksi keltainen narttu. Valitettavasti lisäksi yksi pentu syntyi kuolleena. 💔 Pennut painoivat 320 -370 grammaa eli ovat tasakokoisia. Lempi synnytti pennut hienosti ja voi hyvin.

Muokkaus 29.1.2019: Vaalea urospentu on suureksi suruksemme menehtynyt viime yönä, pentu vain hiipui pois. 😭💔

Pennut nimetään kyläpöllösten latinankielisten nimien mukaan. Nartut ovat Lindbiski Otus Elegans ja Lindbiski Otus Magicus, urokset Lindbiski Otus Alfredi ja Lindbiski Otus Evertti. 🦉Pennut syntyivät kennel Lindbiskille.
Lempi ja viisi pöllöstä. 💛💛💛🖤🖤 
Sanomattakin on selvää, että meillä vietettiin taas hurjia varpajaisia. Lempin pentue oli Keijon neljäs, tällä hetkellä sillä on maailmassa 29 pentua - olen valtavan onnellinen näistä pennuista ja mahdollisuudesta seurata niiden elämää. Toki on hienoa, että  Keijon elämä jatkuu  sen jälkeläisissä. 💕
Nelinkertainen isä ja "sikari". 😎
Eilen meille saapui harvinainen lapsivieras. Koirat ottivat hänet toki hienosti vastaan ja kuulemma yöllä oli joku keltainen noutaja nukkunut päällä "jalat ja kädet kohti kattoa"... 😅 Käytimme tytön kanssa noutajapojat uimassa Tampereen Koirauinnissa, hyvin meni Keijon uinnit jopa pienen apuohjaajan kanssa:

Päikkärit koiratalouden tapaan. 💤
Viime viikonloppuna olin työreissulla koiranäyttelyssä poikkeuksellisesti ilman koiraa, onneksi kuitenkin tapasin Keijon pojan Hosulin ja toisesta pentueesta Elsa-tyttären. Molemmat koirat tekivät vaikutuksen reippaudellaan, iloisuudellaan ja rohkeudellaan. Hosulin kanssa pääsin iltalenkille ja Elsa puolestaan pyörähti näyttelyssä saaden arvosanaksi EH:n.

Ihana Hosuli.  
Mahottoman Noruva "Elsa".
Elsa esiintyi hienosti kehässä, kertoo koiran luonteesta se miten se tuollaisessa tilanteessa käyttäytyy. Paljon jää kysymyksiä avoimiksi jos koira ei esimerkiksi anna tuomarin koskea itseensä tai pelkää tätä. Tässä mielessä näyttelyillä on ehdottomasti oma paikkansa myös käyttökoirien elämässä, toki myös terve rodunomainen rakenne on eduksi. Ohessa vielä videolla Elsan kehäesiintyminen, koira hienosti esiintyy mutta tosi hienosti se myös esitetään. 👌


Puolitoista viikkoa sitten syntyneet Novan pennnut voivat hyvin, jopa pieni poika on kovasti menossa mukana. Pieni se on edelleen mutta syö ja kasvaa koko ajan muiden mukana. 
Pysy aina pikkuveljenä. 💙 
Nova ja pennut.
Tällä hetkellä Keijolle ei ole sovittuna astutuksia, toki ei ole mies eikä mikään jollei silmäkulmassa vilku jokin tyttö mutta katsotaan näitä tuonnempana. Nyt me keskitymme töihin, kehonhuoltoon, liikkumiseen ja varmaan jossain vaiheessa myös treenikärpänen puree kunnolla.
Huollossa.
Työhommissa.

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Novan pennut ovat syntyneet 💛

Novan pennut syntyivät 15.1.2019. Niitä on seitsemän; neljä narttua ja kolme urosta. Yksi urospentu on huomattavasti muita pienempi mutta toivotaan, että sekin kasvaa ja kehittyy normaalisti. Novan ja sen emän Lunan pentueita voi seurata Hakukoneen kennelin facebook-sivuilla. Kaikki pennut on varattu.
Nova ja seitsemän kääpiötä. 💛💛💛💛💛💛💛
Keijo vietti luonnollisesti varpajaisia, onhan tämä uuden elämän syntyminen jännittävää ja juhlistamisen arvoista. Sikarinpolttelua on luvassa toivottavasti myös ensi viikolla kun Lempin pennut syntyvät.
Kolminkertainen iskä ja "sikari".
Keijo osallistui viime vuonna koirien aineenvaihduntatutkimukseen ja saimme sen tulokset. Keijon osalta tuloksissa ei ollut mitään merkittävää mutta tässä ne kuitenkin vielä.



sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Tammikuiset

Keijon marraskuun tuplatreffit ovat tuottaneet tulosta, molemmat nartut ovat hyvin pulleassa kunnossa. Nova synnyttää tällä viikolla, röntgenkuvassa näkyi kuusi pentua. Lempi puolestaan odottaa ultran mukaan vähintään kahdeksaa pentua ja niitä odotellaan maailmaan ensi viikolla.
Novan (Hakukoneen Know-How) pentuvatsa. 💝
Lempin (Reedrunner's Colette) pentuvatsa. 💝
Jos mammoilla jo vähän vatsat hidastavat menoa, myös Keijo on ottanut melko rauhallisesti. Useamman asian summana sen niskan ja lapojen alueen lihakset jumittivat mutta lämmöllä, levolla ja käsittelyillä tilanne on helpottanut hienosti. Kaularanka itsessään on onneksi terve mutta sainpahan opetuksen koiran lämmittämisestä ja jäähdyttämisestä treenien yhteydessä.
Niskahierontaa. 😊
Lisälämpöä takin avulla.
Viime vuosi oli mainio niin koiralle kuin minulle ja toivomme tästäkin sellaista. Toivotaan, että Nova ja Lempi synnyttävät ongelmitta terveet pentueet ja että jo olemassa olevilla jälkeläisillä jatkuu kaikki hyvin. Muumi-pentue täyttää huhtikuussa vuoden ja pääsevät virallisiin terveystutkimuksiin. Ensimmäiset pennut täyttävät toukokuussa kaksi vuotta, niistä on vielä luustokuvaamatta kolme. Toivotaan kaikille terveyttä ja onnistumisia niin treeneissä kuin arjessakin.
Ruusperin Keijo lenkkeilee.
Toivotamme kaikille mukavaa alkanutta vuotta, meidän tavoitteena on sekä koiran että omistajan hyvinvointi. Siihen kuuluu kuntoilua, kehonhuoltoa, hyvää ravintoa, töitä, treeniä ja lepoa sopivassa suhteessa. Lisäksi tietysti seuraamme Keijon jälkeläisten touhuja ja elämme niissä mahdollisuuksien mukaan mukana. 🍀
Muistetaan nauttia elämästä. 🐶👧